Kiitos kaikille kommenteista. Arvostan niitä, ja on kiva kun ihmiset kertovat mielipiteensä rohkeasti. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että minä olen se, joka on tässä yksinään muuttamassa, yksinään maksamassa sen lainan ja leikkaamassa ne nurmikot ja tekemässä ne lumityöt. :o) On tietty helppo kommentoida sivustaseuraajana, mutta kuinka monella on oikeasti kokemusta yksinäisenä naisena hoitaa ylisuurta asuntolainaa ja ikivanhaa omakotitaloa koirineen? Ja ihan kaikkia talouselämäni koukeroita, auto- ja asuntolainoja yms, kun ette (onneksi) tiedä, niin on ehkä väärin verrata noita kahta asuntoa keskenään. Se hintaero kun on kuitenkin 60 000 euroa.
Tein Nokian asunnosta eilen tarjouksen. Pähkähulluun tapaani päätin leikkiä hieman kohtalon kanssa. Ajattelin, että jos tarjous menee semmoisenaan läpi, niin ok. Sitten muutetaan Nokialle, asutaan siellä tyytyväisenä jonkin aikaa ja hankitaan se unelmien talo sit jonkun ajan kuluttua sen unelmien miehen kanssa. Mutta... jos tarjous ei mene läpi, vaan myyjä haluaa asunnosta enemmän, niin sitten se on joku merkki jostain tuolta ylhäältä. Silloin mun pitää taas pysähtyä miettimään, ja käydä vaikka katsomassa tuota omakotitaloa. Mä harrastan tämmöistä kohtalon kanssa leikkimistä hyvin harvoin, mutta joskus se hauskaa, sillai Bridget Jones-tyyliin. Ehkä menen ostamaan Casino-arvan, ja jos siinä on voitto, niin sit mun kuuluu ostaa se talo... :o) Hyvällä ja varmalla pohjalla tämä asioidenhoito!
Mä olen semmoinen huithapeli tunneihminen, jolle realistinen järkiperäinen ajattelu ja talouslaskelmien teko on ihan tuntematon käsite. Ex sanoi aikanaan ihan suoraan, että mä en luota sun raha-asioiden hoitoon, joten jospa minä hoitaisin nämä kaikki laina-asiat. Ihan oikeassa oli, eikä mitään muutosta parempaan ole havaittavissa. Joten siksi tuo omakotitalo ei ole kovin järkevä päätös, kun minulla on tapana elää yli varojeni ja ostaa ex tempore kolme paria kenkiä kun en osaa valita mitkä ottaisin... Tuskin osaisin tapojani yhtäkkiä muuttaa.
Katsotaan nyt, eiköhän se kohtalo vie tätä asiaa tänään ainakin yhden askeleen eteenpäin. :o)
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Niinhän se on, että asioiden on tapana järjestyä. Ja musta se sun mökki-idea ei ollut ollenkaan huonompi idea. Kun asuttiin kerrostalossa, missä ei ollut parveketta, niin kävin aina koirien kanssa isoissa puistoissa istuskelemassa ja ottamassa aurinkoa. Ihan kivaa sekin oli :) Mutta kaikesta huolimatta ois se kyllä tosi upeaa, jos uskaltaisit sinne Viialaan muuttaa! Ja oon kyllä ite tullut siihen tulokseen, että pidemmän päälle, ei mitään unelmien miehiä oo edes olemassa. Niitä on vaan pakko oppia rakastamaan kaikkine virheineen, jos väkisin sen miehen kanssa haluaa elää ;)
Saana puuttuu peliin :) Ootko ajatellut jotain pientä rivariasunto? Tässä ei oo paljon neliöitä, mutta tää olis pääty ja ihan kivan näkönen ja kivat isot ikkunat ja Vihola on tosi kaunista seutua: http://www.oikotie.fi/cache?exit=show_apt&id=1623602
Olisin lähettänyt sähköpostilla, mutta en löytänyt sun osotetta mistään.
Heps kukkuu! Elä ainakaan miun kommenteista vedä hernettä nenuun. Tarkoitinkin just sitä että kun ei voi tietää toisen tilannetta täysin niin on paha sanoa mutta kannustaa ainakin voin. mä kuulun raha-asioissa sun kaa ihan samaan kastiin joten tiedän ehkä 10% miltä susta nyt tuntuu toi painiminen. Nyt ootellaan sitten menikö sun tarjous läpi;) pidetään peukkuja, kohtalolla on myös tapana puuttua tarvittaessa peliin, aina sitä ei vain itsekkään huomaa. Ja Saana on oikeessa, unelmamiehiä on vain hassunhauskoissa t-ohjelmissa! Tsemppiä ja rapsuja koirille;)
Lähetä kommentti