keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Hei vaan

Kyllä me elossa ollaan vaikka vähän hiljaisia ollaankin oltu. Mulla on kamala väsy ja stressi ja Blondilla on joku mahapöpöripuli. Auttaa paljon mun väsymystä, kun käy pari kertaa yössä ulkona sen kanssa... Nyt kai ehkä toivottavasti ollaan jo voiton puolella. Rassukka on kyllä saanut ehkä maailman herkimmän vatsan ja mun lihotusyritykset menee aina tämmöisten juttujen takia ihan kankkulan kaivoon.

Pommi sen sijaan voi mussutella melkein mitä vaan, kuten nykyisin lempiharrastuksenaan auton liiskaamia omenoita tieltä. :o) Tämän aamun mörkö Pommi-neidille oli metallinen pieni silta. Yhdellä läheisellä tiellä on tietyö ja tie on kaivettu auki. Sen yli menee sit semmoinen metallilevy-silta, jotta tietä voi käyttää. Namin avulla hiljaa hiipien ja pienen pieniä varovaisia askelia ottaen pääsimme noin puoleen väliin siltaa. Sitten semmoinen yli metrin pituinen loikka, jolla pääsi takaisin turvalliselle maaperälle. Hieman hymyilytti, mutta olen jo oppinut olemaan nauramatta ja ottamaan nämä asiat tosissaan. Muuten Pommi loukkaantuu verisesti. ;o)

Mä olen sitkeästi käynyt Latinos-tunneilla ja uimassa, mutta välillä olo on kuin kävelevällä zombiella. Väsyttää koko ajan ja paleltaa. Kai mulle joku ihana syysflunssa on tulossa, vaikka olen kyllä yrittänyt taistella sitä vastaan syömällä marjoja ja hedelmiä. Kaikki pienemmätkin vastoinkäymiset paisuu kamaliksi kun on tarpeeksi väsynyt. Eilen aamulla heräsin kamalaan räsähdykseen. Iso taulu putosi seinältä, ilmeisesti minun taulukoukku ei ollutkaan sit ihan kiviseinään sopivaa laatua. No tietty taulussa oli semmoinen lasi päällä ja se pienen pieninä sirpaleina lattialla. Aamupöpperössä imuroiminen ja koirien pois pitäminen lasista ja imurin kimpusta oli tosi kiva herätys. Sit kun vielä vessassa pudotin poskipunan lattialle ja se hajosi ympäri kaakeleita värjäten kaiken punaiseksi... mieli teki mennä vaan takaisin peiton alle ja unohtaa koko paha maailma.

1 kommentti:

virpi kirjoitti...

I SO feel your pain..