keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Pudotus pilvistä

Elämä on ihmeellistä. Aina kun tuntuu, että mä en selviä, nyt on asiat niin huonosti että enää ei jaksa, niin sit ilmaantuu jotain ja asiat alkaa rullaamaan paremmin. Sit toisaalta kun sulla on elämä kohdillaan, tykkäät kodistasi, koirat on käyttäytyneet ok, parisuhde kukoistaa, rahat riittää kaikkeen tarvittavaan ja töitäkin (vielä) on, niin eikös jostain tule se "muistutus", että väliaikaista tämä kaikki on vaan, älä suotta siellä ilmoissa liitele. Kävin tänään lääkärissä, ihan rutiinitarkastuksessa. Kävi kuitenkin niin, että kävelin tuolta lääkäriltä ulos mammografia-lähete laukussani. En mä oikeasti huolissani ole, mun ihana luotto-lääkäri osasi rauhoitella ja keksiä kyllä vaarattoman selityksen asialle, joku turvonnut rauhanen vaan. Mutta kyllä se kuitenkin saa asiat tärkeysjärjestykseen, ja hyvä niin. Ei tarvi valittaa kotona olevasta sekasorrosta tai kontaktien ylihyppimisistä agilityssä. :o)

Ei kiitos kommentteja tähän postaukseen, kyllä mä tiedän monen olevan tsemppaamassa, mutta mua vaan rupeaa helposti hermostuttamaan kaikki "voimahalit", kun tällä hetkellä en niitä koe tarvitsevani. Parin viikon päästä sen sit tietää, että tarvitaanko niitä, todennäköisemmin ei. Pitäkää huolta rakkaistanne ja tutkituttakaa niitä rintojanne! ;o)

1 kommentti:

Mari kirjoitti...

Jep, niitä pitää tutkia. Itse kysyin yhtä asiaa kun viimeksi g-tätiä kävin morjenstamassa. Vastaus oli sitä luokkaa että huh huh. Oma järki on hyvä olla matkassa ja ennenaikaisesti ei kannata mitään turhia miettiä.
Onneksi sitten tarkistin asia osaston omalta lääkäriltä joka sai mut rauhalliseksi.
Jotain hyötyä siis itselle että on syöpäosastolla töissä.