keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Treeneissä

Eilen oltiin Blonkun kanssa taas agitreeneissä Nokialla. Mentiin rataa, mutta pääasiassa jäimme takomaan neidin kaaliin A:n alastuloa. Se mentiin nyt treeneissäkin hyppäämällä, vaikka alhaalla oli nami. Vasta kun koutsi oli sitä kädellä osoittamassa, muistui kiireisen pikkuneidin päähän pysähtyä. Sitä sit hinkattiin oikein toden teolla. Niin, että juoksin täysiä ohi ja niin, että jäin parin metrin päähän taakse. Se taakse jääminen on tosi vaikeaa Blondille. Jos ei koutsi tuputa jatkuvalla syötöllä namia suuhun, niin neiti lähtee mun perään ihmettelemään, että mitä sä siellä teet.

Tänään taidan mennä Pommin kanssa treenaamaan keppejä. Tuolla hallissa uskallan palkata sen niin iki-ihanalla pallolla, mitä en muualla voi tehdä. Pommi kun ottaa pallon suuhunsa ja lähtee juoksemaan kunniakierrosta ympäri hallia. Ja autahan armias jos sille reitille joku toinen koira eksyisi...

Yksi julma treenikaveri toi eilen halliin myös 8 viikkoa vanhan porokoiran pennun. Velho oli kovin ujo ja pelokas pikkumies, mutta niin supersuloinen. Mahtavan kokoiset tassut, pieni kuono ja hassut viikset ja ilvestupsut korvissa. Muiden koirien haukkuminen pelotti ja yhtään ei uskaltanut leikkiä. Mutta vähän piti murahtaa jos joku koira meni lähellekään hänen lelujaan. On ne niin ihania nuo pennut. Ja aatelkaa minkälainen kepo mulla on. Se kysyi muutama viikko sitten ihan itse ja ilman mitään vihjailuja tai painostuksia, että voitaisiinko ottaa kolmas koira?! Mun vastaus oli tietysti "tottakai". Sitten kun me asutaan siellä isossa omakotitalossa landella ja meidän piha on vähintään 5000 neliötä. Ja se koira ei tule olemaan parson. :o)

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Erinomainen lause Kepolta;)

Virpi kirjoitti...

Mä haaveilen tollasesta ällöttävästä poronpenikasta. Ehkä joskus.

Anonyymi kirjoitti...

Mä muistin sun haaveet ja mietin, että Virpin pitäis nähdä tuo. Ihan mieletön turkki niillä on. :o)Ja jotenkin niin surkeat nappisilmät.