Murahduksia

Aika juoksee

2011-09-19T17:27:00.002+03:00

Niin se aika menee siivillä, että ei ole aikaa edes blogiin kirjoitella. Alma kasvaa kohisten, ja on ihanan kiltti tyttö. Neidin ollessa päiväunilla minä koitan siivota, pyykätä, järjestellä, viettää aikaa koirien kanssa, syödä, kokata tms, joten siitä tämä blogihiljaisuus.

Chili on ruvennut myyrästämään viereisellä pellolla, kuva viime viikonlopulta. Se ei tosin tapa ja syö myyriä, vaan leikkii niiden kanssa. :o) Chilin kanssa ollaan käyty myös ohjatulla agilitykurssilla Sport Dog Parkilla, kovasti olen tykännyt. Chili on nopea oppimaan ja lukee hyvin ohjauskuvioita. Keskittymiskyky ja häiriöiden sietäminen on sillä vaan huonoa vielä.

Blondi täytti sunnuntaina 6 vuotta, uskomatonta. Se on edelleen yhtä kakara ja hölmö kuin ennenkin. Blondi ja Pommikin on päässyt agilityyn, ollaan käyty irtovuoroilla hallissa treenaamassa, kun vakituista treenipaikkaa noilla ei tällä hetkellä ole. Molemmat kulkee muutaman kuukauden tauon jälkeen erinomaisesti, melkein rupesin jo harkitsemaan kisoihin menoa...
Pommi on ollut ihmeen huolehtiva vauvaa kohtaan, ei ole kertaakaan osoittanut mitään "negatiivista". Ainoa vaikea juttu Pommille on Alman lelut, ei se kykene ymmärtämään, että joku vikisevä tai rapiseva lelu ei ole hänen. :o) Koiraportit on siis kova sana nykyisin, jotta Almaa saa olla lattialla ilman lelujen varastelua tai naamapesua. Koiraportteja meiltä löytyykin jo 5. :o)

Alma

2011-08-09T18:37:00.002+03:00

Meille syntyi 26.7. pieni tyttövauva, joka sai nimekseen Alma. Kotiutuminen on sujunut yllättävän hyvin, koirat ovat ottaneet tulokkaan vastaan ihmeellisen hienosti. :o)

Kurkistuksia meidän kotiin

2011-06-28T18:58:00.009+03:00

Ituja

2011-06-28T18:44:00.004+03:00

Terveiset äitiyslomalta! Päivät menee vauhdilla, vaikka mitään ei tekisikään. Olen ollut tosi väsynyt ja nukkunut kolmen tunnin päiväunia. Juhannuksena sain kaamean flunssan, ja sen kourissa olen edelleen. Nenäsumutteesta olisin valmis maksamaan aika paljon, mutta toistaiseksi olen sinnitellyt ilman koska "sen vaikutuksia sikiöön ei olla tutkittu tarpeeksi".
Aurinkoa en kestä nykyisellään juuri ollenkaan. Tänä aamuna oli ulkona terassilla reilun puoli tuntia nauttimassa aamukahvia, hattu päässä. Sitten iski niin huono olo, että oli pakko tulla sisälle, pyörrytti, päähän sattui ja lopulta oksensin kolme kertaa. Jee jee, ei siis palvota aurinkoa tänä kesänä näköjään.

Jotain uutta puuhaa olen sentään ehtinyt kokeilla, itujen idätystä. :o) Lopullisesti hurahtanut viherpiipero, siellä nyt joku ajattelee. Älkäähän nyt, ne on superterveellisiä, helppoja, halpoja ja maustettuna tai salaatinkastikkeen kanssa ihan hyviäkin jopa. Kikherne ja vihreä linssi on olleet koekaniinit. Liotusta yön yli vedessä, sitten lasipurkkiin kuivauskaappiin harson alle muutamaksi päiväksi, huuhdellaan kaksi-kolme kertaa päivässä, ja sit onkin jo valmista. Jos ei muuta, niin saa ainakin onnistumisen ilon kun näkee versojen kasvavan. Jostain syystä mun tomaatti ja kesäkurpitsa-viljelykset kasvimaalla ei etene mihinkään...

Vähiin käy

2011-06-06T12:59:00.003+03:00

Meidän pihassa on nyt niin ihanat tuoksut, etä voisin vain istua terassilla ja nuuskutella nenä pitkänä. :o) Etupihalla on noin 10 sireeni-puskaa täydessä kukassa, ja ne tuoksuu aivan ihanalta. Takapihalla onkin puolestaan ei-niin-turvallinen, mutta sitäkin ihanamman tuoksuinen kielo-meri. Oih. <3

Remppa-asiat on rullaanneet viime aikoina hienosti. Löysimme kunnollisen ja ahkeran kirvesmiehen, joka meille nyt on tehnyt terassin, seuraavaksi tekee saunan lauteet ja sitten portin. Hienoa jälkeä ja nopsaan valmistuu. Ainoastaan se laskun saaminen sit kirpaisee, mutta onneksi tällä kertaa sovimme urakka-hinnan, niin ei mun tarvi kauhistella ja laskeskella hiki otsalla sitä työhön kulunutta tuntimäärää.

Koirille laitoin viikonloppuna punkin-torjunnan, Exspotin. Olen lukenut ja kuullut siitä ristiriitaisia kommentteja, mutta parsoneilla sitä on ennenkin ollut, enkä ole huomannut mitään outoja oireita. Meilläpäin on paljon punkkeja ja koirat kulkevat ojien pohjalla heinikossa päivittäin, joten parempi mielestäni näin. Chilistä jo yksi punkki on löytynyt, C. sen löysi ihan sattumalta sen kyljestä. Se on niin karvainen kaveri, että ihan sattuman kauppaa siitä niitä on yleensäkin löytää. Pari viikkoa aikaisemmin C. huuteli mulle olohuoneesta, että Blondissa on punkki. Minä sit hain pinsetit, paperia, desinfiointi-ainetta yms. valmiiksi, ja menin auttamaan punkin poistossa. Kun kysyin, että no missä se on, herra osoitti minulle Blondin nisää. :o) Minä siihen sitten tokaisin, että tuo on tissi. Vastaus oli, että "ei ole, se on tuollainen ruskea". Sitten hetki tutkittiin koiran vatsapuolta, ja sitä tissi-rivistöä, sen symmetriaa ja kuinka masussa olevat pigmenttiläikät värjäävät vatsanahkan lisäksi myös niiden kohdalle osuvat nisät ruskeiksi. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Blondi sai pitää tissinsä ja herra oppi hieman lisää koirista. :o)

Mulla on neljä työaamua jäljellä! Sit on viikko saldovapaita, ja sen jälkeen äitiysloma. Voi vitsi. Toisaalta kiva lomailla nyt kesällä, mutta toisaalta tuntuu kuin jäisi tyhjän päälle, jäisi työttömäksi tai tekisi ammatillisen itsemurhan. Jep jep. Työn orjalla on hieman vaikeuksia sopeutua ajatukseen, että olen sittenkin korvattavissa....

Sekalaista

2011-05-17T10:26:00.002+03:00

-Yläkerran remppa edistyy. Tapetit on paikallaan, pari listaa vaan puuttuu kun kirvesmies teki oharit ja vessan lattia pitäisi maalata. En saa raskauden takia itse sitä maalata (liuotinpohjaisia maaleja), joten sen valmistuminen voi hetken kestää.

-Seuraava projekti alkaa parin viikon päästä. Meille tulee kirvesmies (eri kuin se oharit tehnyt) tekemään uuden terassin ja uudet lauteet saunaan.

-Vaunut on hankittu! Huuto.netistä löysin haluamani malliset Emmaljungat vähän käytettynä. Enää noin 20 muuta vauvahankintaa siis tekemättä. :o)

-Takapiha on aivan kaamean näköinen, multaa, hiekkaa ja rikkakasveja... Mutta siellä kasvaa sentään iso puska raparperia ja liiterin ympärys täynnä nokkosta.

-Keittiön ikkunalaudalla on komeat yrttiviljelmät ja isot taimet tomaattia ja kesäkurpitsaa tulossa. Vielä en ole uskaltanut niitä laittaa ulos.

-Chilillä on joku uhmaikä menossa. Se on tottelematon, ilkikurinen ja mustasukkainen. Olemme sen kanssa tottiskurssilla, mutta se tylsistyy siellä kun koko ajan ei olla liikkeellä.

-Pommi ja Blondi ovat laihiksella molemmat. Talvella on hieman vyötärölinja kadonnut (itse kullakin) ja sitä nyt metsästetään takaisin. Pommia pitäisi ruveta piakkoin tottumaan vauvan itkuun ja vaunujen kanssa lenkkeilyyn. Huoh.

-Töitä jäljellä vajaa 4 viikkoa!

Nokkonen

2011-05-17T10:17:00.002+03:00

"Nokkosen lehdet ovat parhaimmillaan alkukesästä. Myöhemmin kannattaa kerätä syötäväksi vain ylimpiä lehtiä. Kun nokkospuska on leikattu, sen latvat tuottavat taas uusia pieniä lehtiä, joten säännöllinen sadonkorjuu pitää nokkosviljelmän hyvälaatuisena.

Nokkosta voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla nopeasti ryöpätyt lehdet.
Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. Nokkonen on piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna."
Lähde: Wikipedia

Taas jokakeväinen muistutus nokkosesta. Mulla on ollut viime viikkoina alhainen hemoglobiini, joten meillä syö nokkosta nyt koko lauma, ihmiset ja koirat. Itselleni olen tehnyt nokkos-pinaatti-lättyjä ja olen juonut nokkosteetä. koirat saavat ryöpättyä nokkosta ruuan seassa ja kuivattua jauhetta. Nyt juuri on nokkoset parhaimmillaan, joten viikonlopun hommiin taitaakin kuulua jälleen lehtien keräys ja kuivatus.

Taas juhlitaan

2011-04-27T14:53:00.002+03:00

Paljon onnea Pommi! Tunnetaan myös nimellä Äksy, Mur-Mur, Butsikawauwau, Pummi ja Pum-Pum. Pommi täyttää tänään 7 vuotta. Lahjaksi se saa vinkulelun ja illalla syödään maksalaatikko-nakki-kakkua.

Pommi on se ainut ja oikea ensimmäinen oma koira. Vaikka sen kanssa on välillä joutunut päätä raapimaan, vaikka se on niin itsenäinen ja välillä jopa epäsosiaalinen, niin silti (tai siksi) se on kaikista tärkein ja rakkain. Viime aikoina olen ollut niin ylpeä Pommista, se on ollut Chilin kanssa uskomattoman kärsivällinen, jopa leikkinyt sen kanssa hieman. Toivon totisesti, että myös seuraava uusi perheenjäsen pääsee Pommin suosioon!

P.S. Se Blondin stressaaminen meni ohi sen D.A.P haihduttimen avulla. Tai siis enhän voi olla varma, että juuri se on syy, multa siltä se vaikuttaa...

Ihana Pääsiäinen

2011-04-26T10:34:00.004+03:00

Olipa ihana pääsiäinen! Mahtavat ilmat, saatiin jopa jotain aikaiseksi kotona ja pihalla. Terassi ja -kalusteet tuli pestyä, grillattiin ekaa kertaa tänä kesänä, saatiin noin 25 metriä lisää aitaa valmiiksi ja hieman kukkapenkkejä karsittua vanhoista kuolleista kasveista. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös koivun mahlaan keräämistä. Yhteen puuhun porasimme reiän, laitoimme reikään pillin ja sen alle pullon. Toisesta puusta katkaisimme oksan ja sidoimme sen alle pullon. Reikä-systeemi toimi paremmin, kolmen tunnin aikana tuli noin litra mahlaa. Katkaistusta oksasta tuli sama määrä noin 10 tunnin aikana, oksan paksuus olisi varmaan pitänyt olla isompi. Mahla on pääasiassa vettä, maistuu hieman makealta. Siinä on entsyymejä, valkuaisaineita ja aminohappoja, joten ihan terveellistä sen pitäisi olla. :o) Keräämisessä tulee muistaa hygieenisyys, koitimme pestä ja desinfioida kaiken poranterä mukaanlukien. Mahla ei myöskään semmoisenaan säily kovin kauaa, pari-kolme päivää jääkaapissa.

Meille tuli pääsiäisen aikana alakertaan uusi lipasto, ja sen alta piti sitten tyhjentää ja siivota pois yksi kirjahylly. Nyt alkaa alakeraan olohuoneen look olla yhtenevän "museomainen", joten josko seuraavat hankinnat olisi sitten jotain lastenhuoneeseen liittyvää.

Koirat nauttivat myös täysillä auringosta ja pihalla oleilusta. Chilillä oli maanantaina 1 v. synttärit, meidän vauva on siis jo iso neiti, mukamas. Pommia rupesi vaivaamaan todennäköisesti virtsatietulehdus, sillä on nukkuessa hieman pidätysvaikeuksia. Eilen syötin sille nokkosta ja homeopaattista lääkettä, tänään sain kunnan eläinlääkäriltä puhelinreseptin antibioottiin. Yksityiseltä lääkäriltä puhelinreseptin saaminen on yleensä melko harvinaista, aina pitää tutkia ja ottaa näyte. Toinen juttu on noiden lehmiin keskittyneiden maalaislääkärien kanssa, ei ole ensimmäinen kerta kun kerron itse diagnoosin ja pyydän antibiootit apteekkiin. :o)

Kaikki kaatuu päälle?

2011-04-18T10:42:00.002+03:00

Nyt on vaan liikaa tekemistä, ei pieni ihminen oikein jaksa. Välillä tulee näitä tilanteita kun pitäisi organisoida ja hoitaa yleisiä juoksevia asioita yms. mutta yhtäkkiä niitä on niin paljon, että se määrä alkaa hirvittämään ja muhun iskee stressi. Ihan turhaan, hyvinhän niistä on aina selvitty.
Toiminimen veroilmoitus, autojen renkaanvaihdot, kaatopaikkakuorma, yhden (maailman painavimman) antiikkilipaston kotiinkuljetuksen järkkääminen, pääsiäisen vieraat, ultrat, sokerirasitukset, tapetoitsijan tapaamiset jne... Sitten iskee se kiukku, että miksi minun pitää huolehtia kaikesta?!

Blondi sai sen sänky-häädön kolme viikkoa sitten. Muutamana yönä se jaksoi yrittää meidän sänkyyn useamman kerran, mutta sen jälkeen on tyytynyt nukkumaan omassa pedissä. Aamulla herätessään se saattaa tulla kurkkaamaan, että joko nyt pääsisi. Stressin se tästä traagisesta tapahtumasta kuitenkin sai, ja se on nyt jatkunut kolme viikkoa. Neiti stressaa -> adrenaliini/stressitaso nousee -> neiti voi pahoin -> stressitaso nousee... oravanpyörä oli siis yhdessä yössä saatu hyvään vauhtiin. Blondi siis saa närästystä, alkaa lipomaan kielellään, saa siitä ilmaa ja kipua vatsaansa, alkaa pakonomaisesti syömään jotain (viherkasveja, multaa, rottinkikoria), ja sit tietty oksentaa, pahimmillaan myös ripuloi sisälle. Ja tätä on jatkunut kolme viikkoa. Minulla alkaa siis olemaan jo hermot hiukka kireällä ja matot odottamassa pesulaan vientiä. Ja tätä tapahtuu vain silloin kun emme ole kotona, eli selvästi se on myös jonkinlaiseen eroahdistukseen verrattavissa.

Alussa annoin sille Bach kukkaisterapia-tippoja, joita Piira on meille suositellut. Hyvä ajatus mielestäni teoriassa, mutta ei tehonnut kyllä tähän vaivaan. :o( Sitten aloitettiin Serene Um-pillerien syöminen. Sitten tuli kuviohin mukaan maitohappobakteerit (teho bakt tai inupekt forte). Sitten keskustelin eläinlääkärin kanssa ja rupesin antamaan Antepsin närästyslääkettä ja sellaista vatsansuojalääkettä (en muista nimeä). Viime perjantaista lähtien meillä on ollut D.A.P haihdutin käytössä, se siis päästää huoneilmaan feromoneja, joiden tulisi koiraa rauhoittaa. Toivon tuon DAPin auttavan, koska seuraava ratkaisu minkä keksimme on ihan reseptillä saatavat rauhoittavat lääkkeet. Eilen Blondi oli muutaman tunnin yksin, ja silloin ei ollut mitään sattunut. Mutta jotenkin se tuntuu tajuavan viikonpäivät, ja tänään kun on maanantai ja taas työviikko, niin kotona voi olla taas ikävä yllätys odottamassa. Let's see.

Siellä nyt joku ihmettelee, että miksi rääkkäät koiraasi tuolla tavalla?! Ota se takaisin sänkyyn nukkumaan, niin ongelma on ratkaistu. Juttelin siitäkin eläinlääkärin kanssa, ja ei se mene ihan niin. Blondi tuskin enää edes muistaa, mistä se on stressinsä saanut, tai miksi elimistö on niin sekaisin. Se noidankehä kun on alkanut, niin paluu vanhaan ei enää auta. Stressitila pitäisi saada laukeamaan ja koira rauhoittumaan, se on ainoa "hoito". Yritän olla sen kanssa mahdollisimman paljon, olen hieronut sen vatsaa ja selkää ja yrittänyt antaa sille muuta ajateltavaa ja puuhaa. Toivotaan, että tämä viikko menisi hyvin, ja pitkä pääsiäis-viikonloppu viimeistään saisi neidin rauhoittumaan...

Jonnin joutavaa

2011-04-01T15:56:00.002+03:00

Poden usein huonoa omatuntoa siitä, että en vietä tarpeeksi aikaa ja puuhastele koirieni kanssa. Tiedän, en ole ainoa. Meidän koirat joutuu olemaan maksimissaan 9 tuntia yksin yhteen menoon, kun olemme töissä. Kyllä ne sen pärjää, ovat tottuneet. Eikä sitä tapahdu edes joka päivä, minä olen joskus kotona tekemässä töitä, samoin C. Silti tunnen olevani huono ihminen, koska olen paljon pois iltaisin ja koirien aktivointi on lähinnä jotain aktivointileluja tai niiden pihalla oleskelua.

Toisaalta olen niin tottunut menemään tukka putkella paikasta toiseen, että muunlainen elämä on alkanut hieman ahdistaa viime aikoina. Kun on tottunut siihen, että on kalenterin orja ja kaverin kanssa kahvittelu menee väkisin aina vähintään kolmen viikon päähän kiireiden takia, niin vaikea ajatella elämää ilman tiukkoja aikatauluja ja jatkuvaa menoa. Kesällä ei ole töitä, tuskin juurikaan hierontoja, kalenteri oikeastaan typötyhjä. Olen jo löytänyt itseni katselemasta avoimen yliopiston kurssitarjontaa ensi syksylle. Kaveri mut sit pudotti maan pinnalle, kun suunnittelin lukevani muutamassa kuukaudessa liiketoiminnan perusteet (25 op), noin puolitoista kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Ei kuulemma ole realistista. :o)
Mulle vaan on ilmeisesti vaikea "pudota tyhjän päälle" ja myöntää olevani kotiäiti.
Ehkä mä sit totun ajatukseen viimeistään siinä vaiheessa kun olen kuolemassa väsymykseen, ja odotan ainoastaan jokailtaista nukkumaan menoa.

Anteeksi avautuminen, tästä ei ole todellakaan tulossa mikään hormonihöyryisen odotusajan blogi. Itse asiassa olen ollut kuulemma normaalia rauhallisempi ja rennompi viime aikoina, saanut ilmeisesti tarpeeksi suklaata syödäkseni. :o)

Päivän polttavaa

2011-03-28T09:46:00.002+03:00

-olen pähkäillyt maalaisinko keittiön seinät vai en. Tekisi mieli, mutta siinä on kaapistojen, jääkaapin, lautashyllyjen, leivinuunin jne. takia aikamoinen homma. Nyt ne seinät on piparkakun ruskeat. Vielä en ole keksinyt minkä väriseksi ne haluaisin. Kaapistot on semmoiset lämpimän ruskeat, lautashylly vanha vaalea vihreä ja lattiat siniharmaat... Leivinuuni on valkoinen, mutta ei enää mikään putipuhtaan valkoinen. Siksi en viitsi seiniä laittaa valkoisella, koska sen jälkeen tuo leivinuuni näyttäisi tooodella likaiselta. Ja ei, en halua maalata sitä.

-otin yhteyttä tapetoitsijaan. Vihdoin. Josko me huhtikuussa saataisiin meidän ikuisuusprojektia hitusen verran eteenpäin... Lastenhuoneesta ja vessasta olemme repineet vanhat tapetit pois, joten niiden kimppuun olisi tarkoitus käydä.

-olen surffaillut kyllästymiseen asti vaunu-aiheisilla sivuilla. Toistaiseksi olen löytänyt tasan yhden vaunumallin, josta oikeasti tykkään. Ja arvata saattaa, että se on juuri se kallein mahdollinen, ja käytettynäkin äärettömän hankala (ja edelleen kallis) löytää. Pöh, tylsää.

-meidän kakaralla (Chilillä) on ekat juoksut. Juoksupöksyjen kanssa eläminen on mahdotonta, ne päällä ei voi kävellä saati edes syödä. Masentuneena makaaminen ainoastaan onnistuu, tai semmoinen päätön syöksyminen paikasta toiseen.

-terassilla olleet polttopuut loppuivat viikonloppuna. Hieman olimme siis arvioneet talven tarpeet väärin. Sunnuntaina koitettiin sit hakea pihan perältä liiteristä lisää puita. Oven edessä oli metrin kinos, ja koko takapiha on semmoista reiteen asti yltävää hankea. Oli aika hikistä hommaa...

-Blondia opetetaan nukkumaan öisin omassa pedissä. Se on siis koirista ainoa, joka tunkee väkisin sänkyyn. Viime yö oli ensimmäinen tätä "uutta ajanjaksoa", ja yöllä heräsin noin 10 kertaa sitä hätyyttelemään pois tai Pommin murinaan, kun Blondi änkesi sen viereen. Aamulla meidän stressivatsa ei sit suostunut syömään ja sen vatsa oli sekaisin. Kokeilen antaa Bach kukkaisterapiauutetta Vervain, joka on tarkoitettu "muuttuneen elämäntilanteen hyväksymiseen ja stressin sietoon". :o))

Kemin Lumilinnassa 5.3.2011

2011-03-18T13:02:00.008+02:00

Kenkiä ei voi olla koskaan liikaa

2011-03-15T10:58:00.004+02:00

Hunter

Ellos

Mut pidempään tunteneet tietävät että olen aina ollut heikkona kenkiin. Silloin kun asuttiin vielä kaupungissa, kenkien ostaminen oli kuukausittaista huvia. Tai sit se tapahtui hieman harvemmin, mutta ostin kerralla 3 paria kun en osannut päättää mitkä on parhaat. Ja tykkäsin käyttää korkokenkiä, vaika pituutta ilman niitäkin on tarpeeksi.

No, sit mä muutin maalle; tulin vanhaksi, laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Ei se kenkärakkaus sentään ole kadonnut, mutta korkokenkiä tulee ostettua harvemmin. Viime vuoden kenkäostokset on keskittyneet mataliin sandaaleihin, kesälenkkareihin, saappaisiin ja lämpimiin talvikenkiin, eli siis ihan mummo-linjaa. Veikkaan, että seuraavan vuoden aikana tulen mummoutumaan vielä pahemmin, kun ei tule edes tarvetta pukeutua töihin siistimmin. Vaikka multa parit saappaat löytyykin, niin kyllä nuo jälkimmäisen kuvan hieman prätkä-saapas tyyliset kummarit houkuttelis. Niillä kelpais lompsia koirien kanssa kotikulmilla, kun ne pelloilta sulavat lumet muuttaa tiet kuralilluksi. Oishan nuo vaaleanvihreät Hunteritkin trendikkäät, ei löytyis ihan jokaiselta maalaistollolta. Mutta en taida siltikään raskia niitä hankkia, hankin sit vaikka söpön väriset crocsit kesäksi niiden Chilin leluna toimineiden tilalle. :o)

Välineurheilua

2011-03-08T15:10:00.003+02:00

Minä olen aina ollut välineurheilija. Liekö laiskuutta, mutta mielestäni on vaan kivempaa mennä lenkille jos on uudet hienot lenkkarit tai sykemittari. Tai lähteä hiihtämään jos on hienot sukset, jne.

Nyt ulotan välineurheiluni siivoukseen, koska sekin on nykyisellään pakkopullaa, joten koitetaan tehdä siitä kivempaa. On meidän vanha imuri oikeasti huono, sen säiliö täyttyy yhdestä imurointikerrasta ja on aivan helkkarin vaikea tyhjentää. Lisäksi imurista tulee paha haju jos se ei ole juuri tyhjennetty, enkä usko sen ulostuloilman olevan senkään kovin puhdasta... Ja imuri kaatuilee helposti kaikkien lukuisten kynnysten ja rappusten takia kodissamme. Nyt tilasinkin imurin, jonka pitäisi olla tutkimusten ja kokemusten perusteella superhyvä, eli Dysonin. Toivotaan, että on hintansa arvoinen, koska kallis se mielestäni on. Mutta kolmen koiran taloudessa, jossa lääniä riittää, ei kai kannata huonoa ostaa. Niinkuin sanonta kuuluu, köyhän ei ole varaa ostaa halpaa. Olkoon tämä minun hää+naistenpäivä+vaikka mikä lahja. :o)

P.s. Mentiin siis viikonloppuna naimisiin. <3 Ihana paikka, ja kivaa oli. Laitan kuvia kunhan saadaan ne käsiimme.

Ehkä se tulee sittenkin?!

2011-03-02T16:23:00.002+02:00

kuva: vastavalo.fi

Aurinko paistaa, lämpömittari näyttää jo yli nollaa, putket on sulaneet ja autotietkin on ihanan märät ja sohjoiset. Ehkä se kevät tulee sittenkin!

Elämä tuntuu muutenkin hymyilevän ihan eri tavalla heti kun aurinko on näkyvissä. Sain töissä vuoden alusta aika isot saappaat jalkoihini, ja hommat alkaa sujumaan jo ihan hienosti. Olen jopa selvinnyt selväjärkisenä ja menestyneesti jo keskiviikkoon tällä hiihtoloma -viikolla, kun kaikki muut tuntuvat olevan lomalla paitsi minä, ja minä heitä sitten tuurailen...

Koti on saanut ikkunoihinsa jo keväisemmät verhot, tumma turkoosi ja tumma ruskea vaihtuivat läpikuultavaan vaaleaan pitsiin, vihreisiin lehtikuvioihin ja roosan värisiin ruusuihin. :o) Yksi vanha sohvaryhmä saatiin dumpata kaatikselle kun huuto.netistä löytyi kivan edullinen rokokoo-tyylinen sohvaryhmä meidän "aulaan". Ruokavaliota on muutettu mahdollisimman luomu-pitoiseksi ja prosessoimattomaksi, ja minäkin olen lakannut kaiken muun paitsi luomulihan syömisen.

Ensi viikonloppuna äitini tulee meille koiria hoitamaan, ja me mennään C:n kanssa viikonloppulomalle Kemin lumilinnaan. Toivottavasti tulee hauska reissu, ajomatka vaan hieman hirvittää. Lauantaina on tärkeä päivä, kun tuomari meidät siellä toteaa virallisesti aviopariksi! :o)
Ensi viikolla on vauvelin rakenne-ultra, jossa saamme udella sen sukupuolta, sitäkin innolla odotetaan. Minä käytän muotoa "he", C. käyttää muotoa "she", saa nähdä kumpi joutuu muuttamaan sanojaan...

Muuten kai valtakunnassa kaikki normaaliin tapaan. Chili on ollut viime aikoina aikamoinen ulkokoira, viihtyy pihassa itsekseen touhuten ja keppien kanssa riekkuen tuntikaupalla. Pommi on ollut ihmeen hyväntuulinen ja sosiaalinen, Blondi hieman väsyneen ja lihoneen oloinen. Nyt ilmojen lauhduttua päästään onneksi taas kunnolla lenkkeilemään, tekee hyvää itse kullekin...

Samaa näköä

2011-02-22T10:38:00.003+02:00

Tuli niin Chili mieleen, kun näin kaverin kaupittelevan kissan poikasia naamakirjassa. :o) Ihan sama väristys ja hörökorvat... Chili varmaan tykkäisikin kaverista, mutta pastorit pistelisivät sen poskeensa.

Neiti nirppanokka

2011-02-17T09:17:00.003+02:00

Olen useammankin kerran kironnut pastoreiden, varsinkin Pommin, ahneutta ruuan perään. Se kun näkee ruokaa, katoaa kaikki mielestä ja korvia ei enää ole. Se syö mitä vaan, missä vaan ja koska vaan. Pelkkä ruokakupin näkeminen saa aikaan levottomuutta ja tärinää.

Nyt meillä on sitten se toinen ääripää, Chili. Ronkeleista ronkelein, joka yleensä ruoka-aikaan katoaa paikalta. Kaikkea uutta tai erilaista ei varmasti syödä, jopa nakin tai keitetyn sydämen palasia neiti sylkee suustaan. Kala on jotain ihan kamalaa. Omat nappulat kelpaa useimmiten, jos on kova nälkä ja niitä ei ole kukaan idiootti liottanut vedessä. Jos keittiössä ei olisi samanaikaisesti kaksi ahnetta parsonia, niin ruoka ei tulisi syödyksi varmaan ikinä. Kilpailu sentään hieman vauhdittaa ruokailua, joka siltikin kestää useimmiten ainakin 10-15 minuuttia. Ja minun on seistävä vieressä, muuten se lähtee mun perään ja jättää ruuan koskematta.
Tiedän, että kuulostan lellivältä mammalta, ja siellä jo joku miettii, että nosta kuppi pois ja tarjoa seuraavalla ruualla sama annos uudestaan. Näin teenkin usein. Mutta kun neiti voi olla parikin päivä syömättä, ja sillä ei painonsa puolesta todellakaan olisi siihen varaa. Siksi toivoisin tämän trendin muuttuvan. Täytyy käydä ostamassa Neu:ta tänään. Se on ainakin semmoinen ruoka, että hyvin harva koira jättää syömättä...

Aaargh

2011-02-08T12:48:00.002+02:00

Saako työkaverin kuristaa?
Toimiiko lieventävänä asianhaarana se, että se on ärsyttävä, kovaääninen, käytöstavaton, valittava, riitelevä, muita kadehtiva ja laiska akka?
Jooko, saahan?

Onneksi 98% mun työkavereista on miehiä. Ei millään pahalla, mutta helpottaa asioita aika helkkarin paljon.

Ei mulla muuta. Noin 4 kuukautta enää...

Ihana sunnuntai

2011-01-30T14:15:00.006+02:00

Minen halua

2011-01-28T11:16:00.002+02:00

Meillä on viimeisen kuukauden aikana käyty vakavia, kovaäänisiäkin ja välillä jopa itkunsekavia keskusteluja. Muuttamisesta.

Herran ajatus se on, ja hänellä on ihan hyvä tarkoitus sen takana. Hän haluaa viettää enemmän aikaa perheensä kanssa kotona, nykyisellään työmatkoihin menee noin 4-5 tuntia päivässä, riippuu aina VR:n myöhästelyistä. Lisäksi hän haluaa asua lähempänä sivistystä, jotta lääkärit, sairaalat, yms eivät olisi niin kaukana. Hän ei myöskään tykkää siitä, että minä vietän ratin takana noin 2 tuntia päivässä, varsinkin kun mun selkä on ollut vähän vaikea viime aikoina. Ymmärrän nämä näkökulmat oikein hyvin, itse olen pitänyt meteliä ja valittanut, että olisi hieman helpompaa hoitaa tätä taloutta jos paikalla olisi joskus 2 henkeä, eikä aina vain minä yksin. Herran työ on ja pysyy Helsingissä, tällä hetkellä ei ole mitään vaihtoehtoa näkyvissä. Ja se työnmäärä tuntuu vaan lisääntyvän koko ajan...

Ensin asiasta riideltiin, minä kun en halua enkä jaksa muuttaa. Sitten myönnyttiin hieman. Sitten katseltiin taloja netistä. Sitten itkettiin ja vollotettiin. Tällä hetkellä puheenaihe on unohdettu, vaikka ei sekään pitkällä tähtäimellä tuota yhteisen ajan ongelmaa ratkaise, ja yksinhuoltajaksi en ole lupautunut.

Meillähän on nyt siis neliöitä sekä pihalla että talossa vaikka muille jakaa. 3 metrin huonekorkeus, pönttöuunit, puuhella, leivinuuni, lautalattiat... mistään näistä en olisi valmis luopumaan. Sitten kun koittaa etsiä mieluista taloa hieman lähempää Helsinkiä, niin arvatkaa vaan löytyykö. Ainakaan alle 500 000 euron. No ei löydy. Alkaa vaan ihmetyttämään ja surettamaan, että minkälaisissa huonokuntoisissa loukoissa ihmiset asuu, ja paljonko niistä kehdataan pyytää hintaa! En halua kuulostaa mitenkään hyväosaiselta, koska sitä en todellakaan ole, päinvastoin. Mutta oikeasti kun lähtee 60 km Tampereelta maalle, niin saa aika paljon enemmän vastinetta lainarahoillensa.

Ja kai se vaan on niin, että kun on kerran löytänyt sen unelmatalonsa, joka tuntui heti alusta alkaen kodilta, niin ei sieltä niin vaan lähdetä. Pelkkä ajatus unelmasta luopumisesta saa kyyneleet kohoamaan silmiin. Nyt sit vaan lototaan ja mietitään, että millä saadaan pidettyä talo ja elämä rullaamaan.

Tekemistä

2011-01-18T11:05:00.002+02:00

Luulin, että parsonit ovat aktiivisia koiria ja tarvitsevat paljon tekemistä ja liikuntaa. Nyt kun talossa on noin 9 kk ikäinen bordercolliemix, niin se käsitys on hieman muuttunut ja minunkin on pitänyt ottaa ihan uudet aseet käyttöön. Mielikuvitus on ollut koetuksella, varsinkin kun oma selkäni on ollut siinä kunnossa, että agility ja muu vauhdikkaampi liikunta on ollut pitkään tauolla.

Yksi pari viikkoa sitten aloitettu harrastus on frisbeen heittäminen. Meillä on siis Kongin kuminen frisbee, jota heittelen Chilille takapihalla, missä ei siis lumia ole aurattu ollenkaan. Siellä se pomppii hulluna frisbeen perässä ja etsii ja kaivaa sitä hangesta esille. Onneksi se osaa sen tuoda käskystä minulle, ja antaa sen kiltisti "irti" -käskyn saadessaan. Pommin kanssa tätä ei voi harrastaa, se kun sekoaa ihan minuutissa. Blondia puolestaan ei voi vähempää kiinnostaa frisbeen perässä juokseminen syvässä hangessa. :o)

Eilen Chili pääsi olosuhteiden pakosta (liukasta!) kunnon lenkille siten, että minä potkin potkukelkalla. Voi kun se nautti! Tasaisella en saanut potkittua niin lujaa, ettäkö sen olisi tarvinnut edes vaihtaa ravilta laukalle. Se siis ravaa suunnilleen samaa vauhtia kuin minä juoksisin täysiä (siis jos pystyisin). Ihan nätisti se meni, mitä nyt välillä teki äkkipysähdyksiä ja loikkia ojaan hajujen perään. Isommassa alamäessä mentiin ihan sikalujaa, ja neitikin joutui jopa laukkaamaan välillä. Sitten sen bongasikin isännän ja pastorit noin kahdensadan metrin päässä, ja alkoi vetää oikein tosissaan. Meikän ohjaus oli hieman myöhässä, ja me kaadettiin yksi auraustolppa ja minä päädyin ojaan. Kello oli noin kymmenen illalla, joten onneksi ei ollut liikennettä eikä silminnäkijöitä. =D

Kyllä se työkoiran energiamäärä on uskomaton, ja nyt hyvin uskon sen lukemani väittämän, että bc tarvii päivässä noin 80 kilometrin lenkkiä vastaavan liikuntamäärän. Itsellä on välillä huono omatunto, koska en tee koirien kanssa tarpeeksi treeniä, en aivo- enkä lihaspuolella. Tällä viikolla mulla on neljänä iltana koirahierontoja ja kolmena iltana koiratreenit + tietty se päivätyö. Kyllähän sitä tekemistä siis riittää, mutta ei sen pitäisi olla este klo 22 tapahtuvalle puolen tunnin potkukelkkailulle. Niin, että lopeta Laura se selittely ja nosta se perseesi sohvasta! C. väittää, että en ymmärrä omia rajojani, mutta jospa näytän sillekin närhen munat ja olen rajaton. :o)

P.S. Meidän perhe kasvaa ensi kesänä jälleen, joten jonkinlainen ajanhallinnan treeni on kyllä paikallaan. Ja tällä kertaa kyseessä ei ole (toivottavasti) karvainen vauva. Kääk.

Eläinlääkärillä

2011-01-12T14:47:00.002+02:00

Eilen kävin eläinlääkärillä Chilin ja Blondin kanssa. Blondilla on silmätulehdus, ja myös sen suuhun kurkittiin. Varasimme uuden ajan hammaskiven poistolle, sen verran likaiset on neidin hampaat. Pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta pesemään koko kolmikon hampaita.

Chili oli lääkärillä myös suun takia. Sillä on hampaissa värjäytymiä, joista olin hieman ihmeissäni. Se on myös lakannut syömästä herkkuja; kuten luita, possunkorvia tai keksejä. Mitään kummempaa suusta ei kuitenkaan löytynyt, joistain hampaista oli kiille kulunut ja parissa hampaassa oli värjäymää, mutta ei hammaskiveä/reikiä/tms. joka voisi kipua aiheuttaa. Juttelin myös Chilin kasvattajan kanssa, ja kuulin sen emän olevan hyvin nirso. Ilmeisesti neidin syy syömättömyyteen on vain nirsous. Se syö ruokanappulansa ihan nätisti, mutta kaikkea uutta tai erilaista kohtaan se on hyvin epäluuloinen. Se on sylkäissyt suustaam mm. makkaraa, sian sydäntä, kurkkua ja pullaa. Kyllä se ne loppujen lopuksi on aina syönyt, mutta sen pitää ensin hieman kokeilla ja miettiä, että onkohan tämä ihan turvallista. Tämä tuntuu hassulta ja vaikealta, kun on tottunut koiriin, jotka syö vaikka pieniä kiviä. Myös treeneissä palkkaaminen on pitänyt opetella ihan lelujen ja kehujen varaan, ei siellä mitkään namit auta. Eläinlääkäriaseman henkilökunnan Chili hurmasi totaalisesti. Ainakin neljä eri hoitajaa tuli tiskin takaa sitä paijaamaan ja pussailemaan, kun se on niin "söpö ja ihana". Chili on kodin ulkopuolella vieraille todella sosiaalinen ja utelias, kova halailemaan ja pussailemaan. Joten ei tuo niin suuri ihme ole, että siihen ihastuu itse kukin. :)

Chilin ja Blondin eläinlääkäri-reissun aikana meidän seniori-Pommi, aikuinen ja fiksu, oli yksin kotona pari tuntia. Se oli kiivennyt keittiön työtasolle ja syönyt noin puoli kiloa mysliä. Hieman oli turpea koira, tarvii hieroa se tänään ja katsoa miltä se vaikuttaa. Pommilla kun siis on vehnä-allergia...

Viime lauantaina kävimme Blondin kanssa pikaiseen Turussa, Piiran vastaanotolla. Blondilla oli vasen SI-nivel lukossa. Rintaranka oli kierossa, ilmeisesti rajuissa leikeissä Chilin kanssa on tullut isku rankaan. Ikäviä asioita nuo ovat tottakai, mutta olin osannut tehdä molemmat diagnoosit itse jo aikaisemmin (WAU!), joten tiesin mitä odottaa. Ensimmäistä kertaa juteltiin enemmän myös kuuroudesta. Piiran teorian mukaan Blondin stressivatsa on seurausta osittain ainakin kuuroudesta. Kun ei kuule, ei aina tiedä missä mennään ja mitä tapahtuu, ja silloin tulee stressiä. Päivärutiinejen pysyvyys on erittäin tärkeää ja kokeillemme nyt myös stressiin tarkoitettua Bach kukkaterapia-uutetta. Vatsan kipu tietysti heijastuu myös selkään, ja saattaa olla siten koko kierteen aloittanut voima. Rintarangan seutua hoidamme lämpimällä kauratyynyllä ja kevyellä hieronnalla, myös rauhoittavien akupisteiden painelu ja vatsan rauhallinen hieronta pitäisi ottaa viikko-ohjelmaan.

Eihän noinkaan "vakavalta" kuulostavat tuki- ja liikuntaelimistön vaivat tee pientä terrieriä kipeän oloiseksi. Ei voi sanoa, että sillä olisi ollut suurta kärsimystä talven aikana, veikkaisin omaa selkääni sata kertaa kipeämmäksi. Mutta Blondilla ei ollakaan viime viikkoina edes treenattu agilityä, saati kisattu aktiivisesti. En tiedä missä kunnossa selkä olisi, jos treenejä olisi pari kertaa viikossa ja viikonloppuna kisat. Mutta koska koira ei sitä kipua näytä, on koiranomistajalla hirvittävän iso vastuu olla tarkkana ja huomata kaikki pienetkin muutokset. Itse en ennen hierontakoulua olisi huomannut mitään vähään aikaan. Edelleen SI-nivelen lukossa oleminen on minulle erittäin vaikeaa havaita, ei se siellä huutomerkkinä huuda tilaansa.
Blondia ensinnäkin seisotettiin suorassa, kaikki tassut tasaisesti maassa, vierekkäin. Sen vasemman puolen rintakehä oli "pulleamman" näköinen kuin oikea puoli, mikä tarkoitti sitä kieroutta rangassa. Tämän olin huomannut itsekin, ihan koiraa ylhäältäpäin katsoen sen näki. Sitten Blondin piti istua, kootusti, tassut symmetrisesti. Istuma-asennossa vasen polvi oli korkeammalla kuin oikea -> eli SI-nivel lantiossa lukossa. Näin pieniä asioita ne siis ulkoisesti on, ei ole välttämättä ontuva tai kiukkuinen koira, ei edes vaikeuksia hypätä.

Ei kai tällä erää muuta. Tarkoituksena oli vaan sanoa, että pitäkää koiristanne huolta. :o)

Hyvää tätä vuotta!

2011-01-04T14:58:00.004+02:00

Joulu ja vuodenvaihde menivät menojaan. Meillä on viime viikot lähestulkoon vain sairasteltu ja kiukuteltu, joten tälle vuodelle toivomme parempaa onnea ja terveyttä.
Jouluviikolla mulla kipeytyi selkä todella kipeäksi, ja diagnoosi oli välilevyn pullistuma. Ei kumartelua, ei kantamista, ei pitkää istumista, jne. Puolitoista viikkoa olin sairaslomalla, ja sairasloman viimeisenä päivänä selkä antoi periksi ja lakkasi särkemästä julmetusti. Sitten meni kaksi päivää, ja alkoi julmeton hammaskipu. Se osoittautui juuritulehdukseksi, ja ei muuta kuin päivystykseen juurihoitoa aloittamaan. Ja seuraavan päivänä uudelleen hammaslääkärille, ja taas parin päivän päästä uudelleen. Ja se sattuu, ei hitsi mikään ei ole koskaan tuntunut niin kamalalta! Pariin yöhön en saanut nukuttua, ja itkua väänsin hammaslääkärille. Onneksi se sitten kirjoitti mulle semmoiset kolmiolääke-coctailit, että nyt pystyy sentään ajattelemaan jotain muutakin kuin kipua.

Jouluaattona meillä päätti toisen auton akku, että en jaksa tänään herätä ollenkaan. Akku oli siis ihan dead, ei auttanut käynnistykaapelit mitään. Latauksen jälkeen se sentään käynnistyi, mutta vaihtoon se meni kuitenkin, pakko olla hyvä akku kun auto seisoo yleensä juna-asemalla kylmiltään. Jouluaattona päätti myöskin kylpyhuoneen viemäriputki olla jäässä, ja joulusaunan suihkut jäi hieman lyhyiksi, koska vesi ei siitä kylppärin lattialta sitten mennytkään lattiakaivoon niinkuin yleensä. Kaikenlaista tämmöistä pientä on siis joulurauhaan riittänyt, ei sitä jaksanut enää sit kuin odotella, että mitäköhän seuraavaksi hajoaa tai sairastuu...

Nyt ollaan kuitenkin päästy uuteen vuoteen, ja toivottavasti meidän vastoinkäymiset alkaa pikkuhiljaa loppumaan. Koirat on onneksi olleet kunnossa, ja ovat nauttineet minun kotonaolostani täysillä. Tällä viikolla päästään pitkän tauon jälkeen agilityyn, ja Chili-neiti aloittaa TOKO-kursilla. Arki siis kutsuu, ja sohvalla löhöilyt ja suklaan syömiset pitää taas hetkeksi unohtaa. :o)

Hyvää tätä vuotta kaikille!

Pitkästä aikaa

2010-12-14T13:53:00.002+02:00

Ei oo tullut kirjoiteltua kuulumisia, mutta eipä kai mitään kummempaa ole tapahtunutkaan. Joulu on kuulemma ensi viikolla, hieman "yllätyksenä" tuli tuo tieto, mitään kun ei olla asian eteen vielä tehty... No eipäs nyt liioitella, olen kirjoittanut joulukortteja ja tehnyt jäälyhtyjä. :)

Taloa on lämmitetty, välillä melkein jopa menestyksekkäästi. Laitettiin kivijalan vierusta lumella tukkoon, niin ei vedä lattioista enää niin paljoa. Pönttöuunien avulla ollaan saatu sisälämpötilasta siedettävä, mutta koirien kanssa lenkkeily on kyllä aika onnetonta. Ei tarvi montaa metriä kävellä, kun ensimmäinen (yleensä Pommi) koira on jo kinttu ilmassa eikä suostu etenemään. Keittiön puuhella sai kasvojenkohotuksen, kun tilasin Domus Classicalta siihen uuden levyn ja käsittelin sen uunimustalla. Villasukat ja villatakki on edelleen kotona kova sana, ja kahden peiton alla nukun lämpöpatterin (Blondi) kanssa, mutta enää ei koirat palele sisällä ja siellä pystyy jopa rentoutumaan. Ennen näitä tilkkimis-, eristys- ja lämmitysharjoituksia meillä oli makuuhuoneessa 17 astetta, ja se oli kyllä jo vähän viileä.

Viime viikolla satuttiin sattumalta Nuutajärvelle yhden antiikkiliikkeen loppuunmyyntiin. Victorian huone -niminen putiikki oli viimeistä päivää auki, ja hinnat sen mukaiset. Aikamoisia heräteostoksia tuli tehtyä, mukaan lähti kuvan lipasto ja sen oikealla puolella pilkottava mahonkinen astiakaappi. Aikas ihania ovat, lipasto tosin odottaa edelleen eteisessä kantajaa, kun se pitäisi saada yläkertaan vietyä. Poikettiin myös Nuutajärven lasitehtaan opiskelijoiden pajassa, missä siis myydään heidän tekemiään harjoitustöitä. Suosittelen lämpimästi! Siellä on mahtavia, suurikokoisiakin maljoja, vaaseja, yms. esineitä, ja hinnat todella edulliset. Ja kaikki tuotto menee opiskelijoiden tarvehankintoihin.

Tiedät olevasi koiraihminen, kun...

2010-11-19T10:07:00.001+02:00

....sinulla on pannulappuja, T-paitoja, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja, taideteoksia, postikortteja, puutarhaveistoksia jne, joissa rotusi on esitettynä.

....olet valmis ajamaan tunteja lumimyrskyssä ehtiäksesi kisoihin, mutta et vaivaudu ajamaan 30 minuutin matkaa tapaamaan ystävääsi.

....puolet likapyykistäsi koostuu koiravilteistä, -lakanoista, -alustoista.

....yrität löytää pikkurahoja taskustasi, mutta kaikki mitä saat esille on maksaherkkuja, koiranpapanoita ja kakkapusseja.

....sinulla on ollut huono päivä ja päätät että `koirasi on paras "henkilö" jonka kanssa voit keskustella.

....ääni, joka syntyy minkä tahansa nestemäisen aineen osuessa lattiaan kahden huoneen päässä kello 3 yöllä saa sinut syöksähtämään sängystä, mutta muuten voit nukkua heräämättä puhelimen tai herätyskellon soidessa.

....tiedät enemmän koirien ruokinnasta kuin ihmisten ( ja se näkyy )

....eläinlääkärisi ja kouluttajan puhelinnumerot on ohjelmoitu pikavalintanäppäimiin puhelimessasi.

....lähetät vain koira-aiheisia joulukortteja.

....löydät koirankarvoja jääpaloista, vasta-avatusta voirasiasta ja keitetyistä kananmunista.

....ostaessasi uutta autoa, ainoa peruste valinnallesi on miten saat häkit mahtumaan.

....koirat saavat ruokaa ennen muita.

....joudut ostamaan uuden sohvan jotta itse mahtuisit istumaan telkkarin eteen.

....teet tilinpäätöksen ja toteat rauhallisesti, että 75% rahasta menee koiriin liittyviin asioihin.

....ainoat paikat mihin matkustat lomalla ovat koiranäyttelyt ja -kisat.

....sinulla on vaikeuksia nähdä auton takaikkunan läpi, se on kokonaan koiran kuolan peitossa.

....sinulla on ylimääräisiä kaulapantoja, tauluttimia seinällä, turkinhoitovälineitä TV:n päällä, koiravilttejä siellä täällä lattialla, koiranruokamuruja pöydillä. Puruleluja kaikkialla, koirankarva-pölytankkeja tarttuneena tapettiin ja vesipisaraviiruja vesikupista olohuoneeseen - ja et yhtään välitä.

Treenailua

2010-11-18T10:52:00.002+02:00

Tämä blogi oli alkujaan jonkinlainen treeniblogi, mutta enää pitkään aikaan en ole jaksanut kirjoitella mitään tarkempia selostuksia treeniemme kulusta. Kyllä me edelleen treenataan. Blondilla on agilityä 6 kertaa kuukaudessa, Pommilla ja Chilillä tällä hetkellä vain 2 kertaa kuukaudessa. Chili kävi agilitypainotteisen pentukurssin, ja nyt olen miettinyt mitä sen kanssa tekisin. Siitä tulee aivan mieletön tykki. Kontakteja en ole sen kanssa vielä mennyt, sen tassut kun ei pysy edes maassa makaavalla puomilla vielä. Hyppyjäkään se ei ole saanut mennä, mutta siivekkeiden kanssa ollaan menty kaikenlaisia kiertoja ja käännöksiä, putkihullun olen siitä jo saanut koulittua, ja keppejä ollaan alotettu treenaamaan.

Chili käy kerran viikossa semmoisessa koirakoulussa Urjalassa. Se on tarkoitettu osaamattomille kotikoirille, joten taitojensa puolesta Chili ei sitä tarvisi. Käymme siellä kuitenkin tapaamassa muita koiria ja saadaan ainakin erilaista häiriötä treeneihimme. Jonkun verran olen Chilin kanssa opetellut tokon alkeita, ihan omin avuin. Minulla ei kuitenkaan ole toko-kokemusta itselläni, niin ohjatut treenit kyllä kiinnostaisi. Koirakerhomme puolesta aktiivisin treeniryhmä agilityn lisäksi olisi haku. Itseäni kiinnostaisi paimennus, mutta se jätetään kyllä olosuhteiden pakosta ensi kevääseen.

Blondi on agilityssä oma riehakas itsensä. Eilisissä treeneissä oli taas semmoinen rata, että koiran kuulokyvystä olisi voinut olla paljonkin hyötyä, semmoisia ansoja ja putkesta käännöksiä sieltä löytyi. Mutta hienosti me selvittiin, kun minä sain itseeni tarpeeksi vauhtia, niin tehtiin kyllä ihan täydellinen ratasuoritus. Blondi katsoo (halutessaan) niin tarkasti mun käsiä, että pieni vastakkaisen käden näyttäminen ohjaa, jarruttaa tai tarvittaessa kääntää sen todella tehokkaasti.

Pommin kanssa agility ei ole tavoitteellista, vaan ihan vaan hauskanpitoa. Kontaktien ottaminen me on jätetty niille kisaaville koirille, hieman Pommi saattaa hidastaa, jos muistaa ja minä karjun tarpeeksi kovaa. :) Vaikka paljoa ei treenata Pommin kanssa nykyisin, niin silti se välillä hämmästyttää mua taidoillaan. Sillä sujuu takaaleikkukset tosi hienosti, se osaa yllättävän vaikeita keppien sisäänmenoja, se kääntyy todella herkästi ja tiukasti, ja tekee kaikenkaikkiaan aika varmaa rataa.

Eli agilityt sujuu ihan vanhaan tapaan parsonien kanssa, ja Chilikin on jo lämmennyt lajille. Eilen se hyppi, huusi ja haukkui radan reunalla katsoessaan muiden treenejä. Pari kuukautta sitten samassa tilanteessa se laittoi nukkumaan.

Pinta

2010-11-15T13:48:00.002+02:00

Chili on saanut uuden nimen. C. on ruvennut kutsumaan sitä nimellä "Pinta". Tulee sanoista Pain In The Ass. Viime aikoina neiti on kyllä ollut ihan nimensä veroinen, yksinolo työpäivän aikana on ihan liian tylsää. Se on tuhonnut yhden radion, yhden pistorasian ja yhden sähkörasian. Lisäksi se on nakertanut pirttikalustoa, fat boy petiä, toista petiä, villoja seinän raosta, pari tyynyä, yhdet crocsit, jne. Ei nyt mitään sanoinkuvaamattoman arvokasta, eikä ole onneksi saanut sähköiskua, mutta silti hieman harmittaa. Varsinkin se pirttikalusto.

Ennenkuin nyt alatte kommentoimaan, että sen kanssa pitäisi tehdä jotain, ja sille kannattaisi jättää jotain virikettä, niin kerron, että näin olen tehnyt.
Radio on päällä. Aktivointileluja (erilaisia) namitäytteillä tms. se saa ainakin pari erilaista päivän ajankuluksi. Maksamakkaralla täytetty pakastettu kongi on varmaan suosikki, kun muut taitaa olla vähän vaikeita vielä. Lisäksi se saa puruluun ja namejakin piilotellaan. Joka päivä sen kanssa tehdään jotain tottista ja lenkkeillään kunnolla. Sunnuntaisin meillä on "koirakoulu", ja ainoastaan se, sekä joka toinen viikkoinen agilityvuoromme saavat Pintan väsyneeksi. Ja väsyneenä se onkin ehkä maailman ihanin ja väsynein koira, se halailee ja pussailee hetken ja sitten se on niin vetelä ja poikki, että mitään se ei jaksa tehdä. Lutunen. :)Chili on siis meidän pusukoira, ei Pommi eikä Blondi siedä halailua eikä muutakaan sen suuntaista. Chili taas harrastaa halailua ja pussailua välillä ihan rasitukseksi saakka.

Eli työkoiralla on työkoiran energia, ei kai tuo yllätys pitäisi olla. Ei kai se auta kuin ilmoittaa se johonkin paimennuskurssille. Ja hankkia ensi kesänä lampaita. :o)

Rakas joulupukki...

2010-11-11T13:29:00.002+02:00

Tänä vuonna minulla on aika pitkä lahjatoivelista. Voisi siis olla helpompi kirjoittaa toivelistalle "iso lottovoitto", koska tässä kuvalistassa ei ole edes vielä kaikki. Ja totuushan on, että ilman kohtalon tai joulupukin apua, minulla on varaa hankkia listalla olevista tavaroista ehkä 1. Todennäköisesti siis jälleen kerran minä jään kakkoseksi ja koirille hankitaan kunnollinen ja turvallinen kuljetushäkki. Älkää ostako isoa ja vanhaa omakotitaloa, ilmainen vinkki.

Aika rientää

2010-11-09T13:44:00.002+02:00

Syksy etenee kauheaa vauhtia, ja täksi iltapäiväksi on luvattu lumimyräkkä.
Vaikka Tampereella on jo lunta tullut, niin Urjalassa on vielä ihan musta maa. Hauska nähdä, kuinka Chili suhtautuu lumeen, ja millaiset hepulit se saa. :o)

Kiirettä on siis pitänyt. Voi kuinka ihanaa olisi tunnustautua downshiftaajaksi, ja ottaa kaikki rennosti ja hitaasti, mutta eipä näytä onnistuvan. Päivätyössäni olin jonkun aikaa lyhennetyllä työajalla, mutta nyt sekin ihanuus loppui, suuren työmäärän vuoksi. Hierontoja teen noin kahtena-kolmena iltana viikossa, ja siitä työstä kyllä nautin. Välillä tulee niitä epätoivon hetkiä, että "en osaa mitään" ja "miten tämmöisenkin nyt voin tietää". Mutta toisaalta tulee niitä ihania kiitollisia hetkiä, kun oikeasti huomaa omalla työllään tehneen hyvää, sillä olleen suurta vaikutusta, ja kun saa asiakkailta ihanaa palautetta. Myös kokeneempien hierojien ja opettajan vakuuttelu siitä, että tekemällä oppii ja vuosien päästä se ammattitaito on vasta huipussaan jaksavat tsempata eteenpäin.

Yksi hierottavistani on ajokoira-Onni. Se osallistuu ensi viikonloppuna Suomenajokoirien mestaruuskokeeseen, kansantajuisesti jäniksenjahtauksen sm-kisoihin. :o) Siellä on osallistumassa vain 13 koiraa, jotka ovat siis karsiutuneet tähän viimeiseen koitokseen. Ennen ensimmäistä karsintaa olen alkanut Onnia hieroa, koska se ontui yhtä jalkaansa useamman päivän. Koirat juoksevat kisaviikonlopun aikana, muutaman tunnin sisällä, noin 150 km jäniksen perässä. Että silleen.
Viime viikonlopun karsinnan jälkeen Onni ei ontunut, ja sillä ei ollut tavanomaista kankeutta kisaa seuranneina päivinä, ja omistajat kertoivat tämän minulle kyynel silmässä. Sen omistava pariskunta on ehkä maailman herttaisin, ja rakastavat koiraansa kuin lasta. Onni on täysin tupakoira, nukkuu sängyssä heidän välissään ja syö mamman tekemää ruokaa. He ovat niin liikkis perhe, ja niin liikuttavan onnellisia minun käynneistäni ja kiitollisia hieronnasta, että on ilo käydä siellä. Toivon kaikkea hyvää ensi viikonlopun koitokselle, ja ensi viikolla Onni saakin palauttavan hieronnan ja kakkua. :o)

Kotona on kaikki rempallaan, kiireestä johtuen. Ostettiin piiitkät alumiinitikkaat, jotta saadaan putsattua lehdet ränneistä pois. Kun keikuin sielä 7 metrin korkeudessa tikkaiden päässä huomasin, että yksi ränni, tai siis talo, on niin vino, että vesi seisoo rännin väärässä päässä, eikä mene sinne missä alastulo on. No, nyt on tilattu taas rännimies käymään ja yksi alastulo siis asennetaan lisää. Ensi viikolla meille tulee vanhalle vintille puhallettavaa ekovillaa lämmikkeeksi. Vanhat aikanaan laitetut purut ei enää oikein lämmitä, ja lämmöt siis karkaa harakoille. Viime viikonloppuna siivottiin sieltä vanhoja edelliseltä asukkaalta jääneitä rojuja pois. Yöks. Mutta ihan kivoja juttujakin löytyi, mm. kolme ikkunaa 1800-luvun loppupuolelta. Yksi oli täysin ehjä, kahdessa on osa ruuduista rikki. Mutta jos sinua kiinnostaa vanhat ikkunat, niin ota yhteyttä. Aiomme itsellä pitää vain sen ehjänä säilyneen.

Tahtoo kunnon kameran...

2010-10-28T09:28:00.004+03:00

Kuvat otettu syyskuussa. Kuvaaja Marjo Uimi.

Mietteitä koirankasvatuksesta

2010-10-13T13:48:00.003+03:00

Sitä pitää itseään hyvänä koirankasvattajana, tai ainakin omien koiriensa suhteen parhaana mahdollisena. No, eipä mene aina niin.

Chili tuli meille kesäkuussa. Juuri tuohon aikaan me ajoitettiin myös Blondia ja Pommia koskeva jääkausi, ei siis huomioitu, ei päästetty sohvalle, ei sänkyyn jne. Perimmäinen tarkoitus oli kai osoittaa Pommille, että kuka on perheen pää, ja kuka määrää mitä meillä tehdään ja ketä meillä asuu. Useammat tutut on tätä jääkautta pitäneet koirilleen, ja paljon sitä eräät tietyt ongelmakouluttajat suosivat.

Kesä-heinäkuun aikana Pommi hyökkäsi Chilin kimppuun useamman kerran, välillä ilman mitään ilmeistä syytä, välillä koska Chili ilmeisesti riehui liian lähellä, tai liian äänekkäästi. Pahimmillaan Chilillä oli naama rei'illä ja veressä, ja sen pää jouduttiin röntgen-kuvaamaan varmuuden vuoksi. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, eli säikähdyksillä säästyttiin. Joka hyökkäyksen jälkeen tietysti Pommi joutui eristyksiin ja jääkausi koveni entisestään.

Syyskuussa minulta tuli itku, että ei tämä näin voi mennä. Pilaanko nyt ihanan pennun elämän ottamalla sen tänne suden luolaan, missä sen kimppuun voi rähjä-Pommi hyökätä koska vaan. Puhuttiin C:n kanssa asiasta, ja yhdessä todettiin, että Pommi on mustasukkainen. Se kokee asemansa uhatuksi meidän pitämän etäisyyden ja jääkauden takia. Se ei ymmärrä, että miksi hän ei saa huomiota, mutta pentu saa. Alettiin siis puuhailla Pommin kanssa enemmän. Otettiin päivittäiseen rutiiniin taas "pakolliset halihetket", Pommille juteltiin enemmän, sen kanssa leikittiin yms. Pommi ei ole hyökännyt Chilin kimppuun nyt puoleentoista kuukauteen. Sillä on uskomaton kärsivällisyys Chilin lähentelyjä kohtaan, ja eilen se meni puolustamaan Chiliä kun Blondi leikki ja ärisi normaalia kovemmin sen kanssa! <3

Minä pidän erheellisesti Pommia kovana koirana. Ei se ole, se on arka ja pelokas. Jääkausi oli sille liian rankka juttu, se kosti hylätyksi tulemisensa pennulle. Tyhmä minä! Pommi murisee kun sen ottaa syliin, se ei yleensä vapaaehtoisesti hae läheisyyttä. Silti se viihtyy sylissä hyvin, ja tykkää sinne jouduttuaan halailla.
Viime aikoina se on ollut seurallisempi. Se tulee minun kanssani vessaan, se istuu sohvan käsinojalla vieressäni, ja se on pari kertaa päästänyt Blondin samaan petiin kanssaan. Lisäksi se on alkanut leikkiä Chilin kanssa, ja selvästi katsoo sen perään esim. lenkillä.

Summa summarum. Älä aina tee niinkuin kaikki muut. Mieti, sopiiko ko. tapa sinun koirallesi, juurikin sen luonteelle. Jääkausi oli Blondille hyvä juttu, ainakin agilityssä tapahtuvat omaehtoiset hölmöilyt väheni, ja siitä tuli paljon "kuuliaampi". Pommille se ei sopinut, kovuudella sitä ei muuteta vaan rakkaudella.

Kirpeitä aamuja, kauniita päiviä

2010-10-05T13:17:00.004+03:00

Voi kun ollut ihania ilmoja. Sumuisia kirpakoita aamuja ja aurinkoisia päiviä. Minä olen ollut kipeenä, kuumeessa lähinnä, enkä ole päässyt ulkoilusta nauttimaan niin paljon kuin olisin halunnut. Ratsastustuntikin jouduttiin perumaan. :o(

Ostettiin auto, käytetty Nissan X-trail. Chilin ja Pommin kuljetushäkit mahtuvat takakonttiin, mutta semmoinen mittatilaus-veräjä mulla on haaveena. Jos sit vaikka veronpalautuksilla...

Chili on jossain uhma-iässä. Ymmärtää mitä sanotaan, mutta tekee juuri päinvastoin. Ei usko, ei tottele, juoksee vain karkuun. Kiusaa Blondia mennen tullen ja koettelee Pommin kärsivällisyyttä. Eilen se sai ensimmäistä kertaa tottisteluissa palkaksi vinkuvan tennispallon. Kyllä, vinkuvan tennispallon! Sen jälkeen menikin hetki ennenkuin pystyi taas tottelemaan sivulle- tai istu-käskyä. :o) On se ihana. Ja kamala. Se on väsyneenä tai juuri heränneenä parhaimmillaan, semmoinen uninen, pöpperöinen halipupu, tykkää pussata ja halia. Tykkää myös varastella kaikkea kiellettyä, kuten polttopuita. Vie ne sänkyyn salaa ja silppuaa siellä...

Pommista olen ylpeä. Monta viikkoa se on jo sietänyt Chilin lähentelyjä, eikä ole tehnyt mitään murinaa kummempaa. Ja kahtena yönä se on päästänyt Blondin samaan petiin nukkumaan kanssaan. Kyllähän sieltä pedistä aluksi kuului aikamoinen möhinä ja murina, mutta siellä ne sitten nukkuivat molemmat, peppu vasten peppua koko yön. <3

Koirankeksit

2010-09-20T10:21:00.002+03:00

Tein eilen koirankeksejä itse. Meillä se on eräänlainen kotoalähtö-rituaali, koirat saa siis ihmisten lähtiessä töihin keksit... Ja koska vehnää ei meillä syödä, niin keksien ostossa on oltava tarkka. Laitetaan nyt ohje tännekin, jos joku muukin innostuu kokeilemaan.

Ainekset:

N. 300 g sika-nauta jauhelihaa

N. 200 g jauhettua maksaa

kuivattua nokkosta

N. 3 dl maissijauhoa (EI mitään tärkkelystä)

3 kananmunaa

Paistoin nopeasti pannulla jauhelihan ja maksan. Lisäsin joukkoon nokkosta, maissijauhoja ja kolme munaa, sekoitin tasaiseksi mössöksi. Levitin mössön uuninpellille leivinpaperin päälle tasaiseksi ohueksi levyksi. Paistoin 170 asteessa noin 50 minuuttia, ja suljin uunin. Jätin pellin kuitenkin uuniin vielä pariksi tunniksi. Sitten vaan kovahkosta levystä taittelin sopivan kokoisia keksejä.

Jos laittaa vähemmän jauhoja ja pitää lyhyemmän ajan uunissa, niin saa varmaan semmoisen "märän" lihapullamaisemman treeniherkun koiralle. Mutta meillä oli ihan tarkoituksella hakusessa rapeat kuivat keksit. Koirat istuivat keittiössä uunin edessä koko illan, maksan haju oli niin vastustamaton niiden mielestä. (Itseäni lähinnä oksetti...) Keksit kelpasivat kyllä paremmin kuin hyvin, eli kyllähän mä siis osaan leipoa kun kohderyhmä vaan on oikea! :o)

Sanoja jääkaapin ovessa

2010-09-17T10:33:00.002+03:00

Jääkaappirunous. Nyt minäkin retkahdin siihen. Satuin löytämään siis tuon jääkaappirunous-paketin englannin kielisenä, enkä voinut vastustaa kiusausta. Paketti sisältää noin 500 erillistä sana-magneettia, ja niillä voi kirjoitella muistutuksia, runoja tms. jääkaapin oveen. Vielä kun tuon löytäisi hindin-kielisenä, olen nimittäin ruvennut opettelemaan hindin alkeita! On muuten oudoista oudoin kieli...

Viime aikojen kuulumiset on jääneet hieman vähälle raportoinnille.
-Mulla on flunssa tulossansa, kurkku on kuin kaktuksen niellyt.
-Meidän savupiipussa on varmaan joku naakan pesä, kaikki savut tulee sisään tupaan. :o(
-Herra on allekirjoittanut uuden työsopimuksen ja jatkaa silti edelleen Hesassa käymistä päivittäin.
-Työpaikan vaihdoksen takia meillä on nyt noin 3 viikkoa aikaa hankkia uusi auto, ja meidän vaatimukset, maku ja rahatilanne ei oikein mene yksiin tämän asian kanssa.

Tuosta autoasiasta voisin avautua enemmänkin, kun se tuntuu vaan olevan niin omituista. Jos sinulla on kolme koiraa, jotka haluat erillisissä bokseissa takakontiin, niin ainoa mahdollisuus on hummeri tai pakettiauto. Eilen juttelin kaverini kanssa, joka puolestaan on pian siinä tilanteessa, että auton takapenkille pitäisi mahtua 3 vauvan/lastenistuinta vieretysten. No eipä mahdu normaaliin farmariin nekään. Voi kun joku automerkki tajuaisi joskus pyytää suunnitteluapua vaikka pienten lasten perheenäidiltä tai aktiiviselta koiraharrastajalta. Kuinka vaikeaa se nyt olisi esim. laittaa ilmastointi-tsydeemi myös takaluukkuun? Tai unohtaa joku turha hattuhylly ja lisätä sen sijaan syvyyttä takaluukulle 10 cm lisää. Tällä hetkellä meillä on "vaan" se kolme koiraa. Mutta mitäs jos muutaman vuoden päästä oiskin siinä lisänä vielä pari lasta? Sit varmaan mennään kahdella autolla, jos jonnekin yhdessä halutaan. Argh. Mä en halua pakettiautoa!

Juttu Urjalan Sanomien etusivulla

2010-09-10T08:57:00.000+03:00

Kuvaa klikkaamaalla saat sen (ehkä) suuremmaksi. :o)

Syksyn tullen

2010-08-30T10:45:00.002+03:00

Laiskasti päivittyy tämä blogi, mutta ei vaan jaksa ja ehdi ja viitsi ja muista...

Minä olen nyt pari viikkoa pitänyt meidän taloa ja sirkusta pystyssä yksinäni, kun herra on reissussa edelleen. Olen käyttänyt autoa huollossa, koiria rokotuksilla, vaihtanut lamppua, ruuvannut ruuveja, kantanut polttopuita jne. Hyvin on mennyt, eipä meillä koskaan ole jaoteltu miesten ja naisten hommia erikseen, joten mikä hätä minulla olisi. Mutta kyllä minä jaksan ihmetellä niitä perheenäitejä, joilla on kolmen koiran lisäksi pari-kolme lasta, ja mies tekee pitkää päivää töissä. Siihen en taitaisi minä venyä.

Nyt olen huomannut sen, että minun on turha yrittää viedä kolmea koiraa kerralla lenkille. Sen seurauksena on vaan paha mieli kaikilla, kun minulla menee hermot ja ollaan vaaraksi liikenteelle, siis niille kahdelle autolle jotka meidän tiellä joskus kulkee. Koiralenkkien määrä on siis yllättäen tuplaantunut, toivottavasti se näkyy minun vyötäröllä loppuvuodesta.

Chili on kasvanut paljon, etuhampaat on jo vaihtuneet, kulmurit eivät vielä. Ollaan treenattu seuraamista, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Minä käytän ensimmäistä kertaa elämässäni kouluttamisessa naksutinta, ja tosi hyvin on mennyt. On se vaan nopea oppimaan. Eilen aloitettiin agilitypainotteisella pentukurssilla, ja päästiin heti treenaamaan putkea. Sinnehän se sujahti samantien täysillä, kuin vanha tekijä. :o)

Blondi on päässyt elokuun aikana kisamaan agilityssä kolmessa eri kisassa, ja oikein hieno hyllyputki ollaan saatu päälle. Välillä on koira mennyt ihan omiaan, välillä on ohjaaja unohtanut ohjata.

Pommi on mennyt agitreeneissä ihan loistavasti viime aikoina, ja muutenkin ollut superkärsivällinen ja kiltti. Se on näköjään minuun tullut, kerää kiukkua sisällensä ja räjähtää sitten kun mitta tulee täyteen. :o) Se kestää Chilin härnäilyjä noin viikon verran, ja Chili ei päästä sitä mitenkään helpolla. Se on monta kertaa päivässä nuolemassa Pommin korvia ja suunpieliä, käy ihan sen eteen istumaan, ja koittaa parhaansa mukaan saada Pommin huomioimaan itseään. Noin viikon kärvistelyjen jälkeen Pommin sitten rävähtää oikein kunnolla, ja Chili tajuaa pysytellä sen tieltä pois noin päivän. Sitten se alkaa taas alusta...

Meillä oli viikon verran hoidossa myös kiltti tv:stä tuttu parsonherra. Viikko vierähti nopeasti, ja kaikki meni oikein hyvin. Pommi oli ihmeen rento ja jopa kiltisti haisteli portin läpi herran kanssa, ihan sulassa sovussa. Ikä, charmi ja yhteinen harrastus ilmeisesti sulattivat myös Pommin sydämen. Blondi piti herraa aivan mahdottoman ihanana sankarina, koska herra puolusti Blondia Chilin raisuilta leikeiltä ja härkkimiseltä. Blondi kun on valitettavasti jäämässä pahnan pohjimmaiseksi, Chili vie sitä 100-0, ja Blondi rassu kun ei osaa pitää puoliaan.

Ikävä

2010-08-16T11:14:00.002+03:00

Miehen äiti kuoli sydänkohtaukseen, lähti jumalien luo ikuisuuteen. Ihminen jota en koskaan ehtinyt tavata, mutta jonka ansiosta minulla on maailman paras mies. Kiitos.
Reaktio oli niin valtaisa, että oikein hämmennyin. Intia on mielestäni monessa mielessä kamala ja hullu maa, mutta jotain opittavaa meillä olisi tuossa perheen rakastamisessa ja arvostuksessa. Mies on nyt matkalla sinne, tekemään sen mikä hänen täytyy, ainoana poikana. Kotiinpaluun ajankohdasta ei ole mitään tietoa, ne seremoniat kun kestävät hieman kauemmin kuin täällä on totuttu. Minulla on nyt jo ikävä.

Suffers

2010-08-13T14:00:00.001+03:00

The most difficult thing but an essential one
Is to love Life,
to love it even while one suffers,
because Life is All.
Life is God -
and to love Life means to love God.

Leo Tolstoy

Viimeistä viedään

2010-08-02T14:25:00.004+03:00

Loman viimeinen viikko menossa, nyyh. :o( Voisin kyllä ongelmitta pitää lomaa iänkaiken, siis ajankäytön suhteen. Talouspuoli tätä ajatusta ei valitettavasti tue. Me ollaan kaadettu puita ihan sikana, ostettiin moottorisaha, ja sillä on laitettu pihaa sileeksi oikein urakalla. Aidan tolpat on vihdoin paikallaan, ja verkon pingottaminen aloitettu. Vanha laho terassi on purettu ja hävitetty, samoin ikivanha ulkohuussi. Liuskekiviä on käyty ostamassa, kiviterassin teko etupihalle on vielä siis vaiheessa. Minä olen maalannut yhden senkin ja yhden tuolin, yksi lautashylly ja sänky odottaa vielä hiontaa ja maalausta. Tuntuu loma loppuvan kesken, kun kovilla helteillä meni päivät vähän laiskotteluksi. ;o) Parina päivänä viikossa olen käynyt hieromassa koiriakin, suurkiitos vaan asiakkaille.

Eilen käytiin taas Chilin kanssa kyläilemässä yksillä naapureilla noin kilometrin päässä. Heillä on niitä lampaita, ja niiden lisäksi hevosia. Lampaista Chili ei ollut kovin kiinnostunut. Kun koko lammaslauma lähti juoksemaan meitä kohden, niin Chiliä rupesi pelottamaan ja se halusi syliin. Aika ymmärrettävää, teki itsekin mieli mennä C:n syliin pakoon... Hevosista Chili ei ollut moksiskaan, mutta se onkin viettänyt pentuaikansa osittain tallissa. Naapureilla on ehkä isoin hevonen mitä olen ikinä nähnyt. Järkyttävän kokoinen musta virolainen työhevonen. Kuulemma kiltti kuin mikä, mutta silti se koko hieman herätti kunnioitusta. Me ollaan menossa C:n kanssa huomenna ratsastuksen alkeistunnille, molemmat ekaa kertaa elämässämme kokeilemaan.Tuolla naapurissa kun saisi käydä ratsastamassa ihan niin paljon kuin haluaisi ilmaiseksi, niin olisi se kiva ja halpa harrastus, jos siihen innostuu.

Blondin olen ilmoittanut lähiviikkojen aikana kolmeen agilitykisaan, nyt mennään siis taas kerran kokeilemaan millä tolalla alastulokontaktit on. Pommi on kunnostautunut viime aikoina lähinnä uimisessa, se ei oikein ole helteistä nauttinut. Lisäksi se saa hämmästellä päivittäin monta kertaa tapahtuvaa suunpielien ja korvien nuolemista ja hänen edessään selällään makoilua. Chili koittaa parhaansa mukaan saada Pommia hieman lämpenemään ja leikkimään. =D

Seitsemisen kansallispuisto

2010-07-21T21:17:00.007+03:00

Oltiin pari päivää Seitsemisen kansallispuistossa vaeltamassa. Käveltiin hiljakseen, syötiin mustikoita ja lakkoja, uitettiin koiria lammissa ja järvissä, lämmitettiin sauna, grillattiin makkaraa, yövyttiin mökissä ja nautittiin hiljaisuudesta. Ihanan vähän oli ihmisiä liikkeellä, ja ihana ilma oli kävellä. Chili jaksoi kävellä tosi hienosti, neljän tunnin kävely tauoilla oli mielestäni siltä jo huippusuoritus. Jotkin kapoiset pitkospuut tuotti hieman tasapaino-vaikeuksia, muuten se mennä viipotti vapaana Pommin ja Blondin perässä. Kiva reissu, tarkoitus olisi mennä joku viikonloppu elokuussa uudelleen. :o)

www.koirahierojalaura.com

2010-07-07T14:21:00.003+03:00

Tervetuloa nettisivuilleni osoitteeseen www.koirahierojalaura.com.

Totuttelua

2010-07-06T12:42:00.003+03:00

Me käytiin tänään kyläilemässä naapurissa, tai tarkemminkin tapaamassa niiden lampaita. Noin kilometrin päässä on siis tila, josta löytyy noin 40 lammasta ja paimentava bordercollie.Sinne pellolle lampaiden ja satojen paarmojen sekaan sit vaan rohkeasti...

Naapurin koira Iitu näytti meille kuinka hienosti osaa paimentaa. Vitsi se on uskomatonta. Naapurin Iitu vaan ei ole ihan malliesimerkki, vaan hieman liian kiihkeä. Jos lampaat ei liiku, se käy pökkäämässä tai puraisemassa niitä pyllyyn. Niin ei kokeessa saa tehdä.

Chilin ensitapaaminen lampaiden kanssa oli siis aivan mahtava. Se ei pelännyt lainkaan, oli enemmänkin välinpitämätön. Ei siis myöskään yrittänyt syödä lampaita, niiden kakkaa vaan...

Kesäloma

2010-07-04T21:10:00.002+03:00

Perjantaina alkoi viiden viikon kesäloma ja kelitkin suosii.
Tänään valmistuin koirahierojaksi, nyt on siis opinnot ohi ja ensi viikolla aukeaa nettisivut.
Ei voi siis kauheasti valittaa, just nyt on kaikki tosi hyvin. :o)

Ihania kesäpäiviä kaikille!

Juhannuksesta selvitty

2010-06-29T07:40:00.002+03:00

Chili on kuluneen viikon aikana saanut selkäänsä Pommilta kaksi kertaa. Se auttoi, nyt on nokkimisjärjestys selvä ja Pommi ei ole niin jännittynyt koko ajan. Samassa tilassa oleilu sujuu, kunhan ei ryntää leikkiinkutsujuoksulla suoraan kohti Pommia. Onneksi yhteenotoissa ei käynyt kummemmin. Blondi on alkanut leikkiä Chilin kanssa kiitettävän nätisti, mieluisinta on juosta yhdessä ulkona vapaana. Chili on myös ehtinyt pudota laiturilta rantaveteen ja tienpenkereeltä ojaan. Suihkussa käynti ei kuulu mielipuuhiin. Juhannuksena meillä oli kylässä kaveripariskunta, alle kaksivuotiaan lapsensa kanssa. Chili oli niin onnellinen leikkiseurasta, sillä on selvästi ollut kasvattiperheen lapsia ikävä.

Eilen olin agilitytreeneissä Blondin ja Chilin kanssa. Pommilla tuli sunnuntain uimareissulla haava polkuanturaan, joten se joutui jäämään kotivahdiksi. Chili huusi automatkan ensimmäiset 5 minuuttia ja rupesi sitten nukkumaan. Vieraita koiria se lähestyi varovaisesti, ja agilityesteistä ei ollut moksiskaan. Pakkohan sen kanssa oli hiukan kokeilla. Koiran, jonka harrastus tulee olemaan paimennus, ei agility. (Ketä mä yritän huijata?) Kepit meni ihan sairaan hienosti, sillai peruuttamalla, kädellä joka välistä vetäen. Vaatimattomasti koko 12 kepin sarja tuosta vaan. :o)

Riiviö

2010-06-21T21:38:00.002+03:00

Täällä se nyt on, riiviö nimeltään Chili. Chili tuli viikkoa aikaisemmin kuin piti, ja me säästyimme reilun 1000 kilometrin ajolta. Aika haasteellinen tapaus on ollut tähän mennessä. Mm. kun annoin Pommin haistella Chiliä, Pommi murisi ja näytti hampaitaan. Chili oli mun sylissä, ja rupesi sieltä sitten rähisemään takaisin Pommille. Sitä en 8 viikkoiselta osannut odottaa... :o) Blondi on loukkaantunut ja mustasukkainen, ei todellakaan sovi hänen arvolleen leikkiä jonkun kakaran kanssa. Pommi murisee jos on lähietäisyydellä, vielä ei siis juurikaan ilman koiraportteja koirien välillä voi rauhassa oleilla. Eiköhän tämä tästä muutaman päivän jälkeen helpota, kun Chili kotiutuu kunnolla ja koiratkin tajuavat sen tulleen jäädäkseen.

Meidän aakkoset

2010-06-16T10:26:00.002+03:00

A - Agility. Viikottainen harrastus, joka on hieman menettänyt hohtoaan, lähinnä minun kiireideni vuoksi. Mieluista puuhaa edelleen, joten kesällä olisi tarkoitus kisata ja saada sitä hohtoa takaisin.

B - Blondi. Hassunhauska, ihananärsyttävä. Ovela ja viekas.

C - Chandra. Avomies; kärsivällinen, rakastava ja ainutlaatuinen.

D - Draama. Blondi on draamaqueen, siltä voi odottaa Oscarin arvoisia roolisuorituksia viikottain. Hyviä esimerkkejä näkee esim. kynsiä leikatessa.

E - Elämä. Elämä on tässä ja nyt. Kun oppisi elämään hetkessä, eikä odottamaan aina jotain tulevaa, lomaa, kesää, reissua, koulun loppua... Olen onnistunut muuttamaan ajattelutapaani ainakin hivenen.

F - Fu*k. Englanti ja suomi meinaa mennä välillä sekaisin, koska puhun kodin lisäksi paljon englantia myös töissä. Yleisin spontaani kirosana mikä suustani voi päästä onkin nykyisin tämä.

G - Gracilis. Latinankieliset käännökset lihaksille vilisevät päässäni. Huomenna on loppukoe, ja tuntuu etten osaa mitään.

H - Hieronta. Täyttänyt vapaa-aikani kuluneen vuoden aikana aika kiitettävästi.

I - Intia. Jollain tavoin läsnä arjessamme viikottain. Vähintään ruuan ja ystävien muodossa, ellei muutoin.

J - Juhannus. Ensi viikolla se on, ja silloin meille tulee pentu. Tänä vuonna meillä onkin odotettu juhannusta enemmän kuin koskaan. Muuten kyseinen juhla ei hirveästi minulle merkitse, en ole oikein ryyppyjuhlien ystävä. Mutta onhan se semmoinen kesän aloitus-juhla, silloin alkaa monilla loma.

K - Koulu. Sitä on kestänyt kohta 11 kuukautta, ja ihan loppusuoralla ollaan. On ollut hetkiä, kun olen itkenyt väsymystäni. Ja hetkiä kun olen kadehtinut luokkakavereitani, koska he ovat työttömiä, ja siten heillä on enemmän aikaa opiskella. :-(

L - Loma. Sitä olen odottanut kovasti. Ei töitä eikä koulua viiteen viikkoon. Silloin saa nukkua, viettää aikaa rakkaitten kanssa ja nauttia auringosta. <3

M - Mauritius. Varasimme ensi tammikuulle matkan Mauritiukselle. 10 päivää paratiisissa, valkoisia hiekkarantoja, turkoosia merta, ihanaa ruokaa ja ikimuistoinen hetki auringonlaskussa.

N - Näpertely. Tykkään pienestä näpertelystä, käsillä tekemisestä. Minulla riittää uskomattomia määriä energiaa ja keskittymiskykyä, jos saan puuhastella itselleni mieluisan asian parissa. Viime aikojen näpertelyt ovat liittyneet koirien leluihn ja koruihin.

O - Onni. Kel onni on se onnen kätkeköön. Minut saavat pienet asiast onnelliseksi. Aurinko, leikkivät koirat, kauniit sanat, lempeä kosketus, herkut, lomamatka, uudet kengät. Kun ruvetaan katsomaan elämää kokonaisuutena, suuremmalla mittakaavalla, silloin on onni katoavaista...

P - Pommi. Rakas äksyliini. Niin ristiriitainen ja opettava koira, hyvässä ja pahassa.

R - Rakkaus. Rakkaus tekee heikosta vahvan. -Kiinalainen sananlasku

S - Sade. Olen syksyn lapsi ja pidän sateesta. Meillä on peltikatto, ja sen ropinaa on hauska kuunnella yläkerrassa. Tulee sama olo kuin lapsena kesämökillä. Aku Ankat esiin ja sänkyyn löhöämään.

T - Temperamentti. Löytyy minulta reilusti, avomieheltä ja koiriltakin kiitettävästi. Onneksi kai, tasapaksu elämä ei olisi minua varten. :o)

U - Uiminen. Kivaa, hauskaa ja hyödyllistä, ympäri vuoden, ihmisille ja koirille. Meidän lähialueen koiraystävälliset uimarannat on osittain vielä kartoittamatta, mutta eiköhän ne tänä kesänä tule koluttua.

V - Vanheneminen. Sitä on ollut vaikea tajuta, että vuosia tulee koko ajan lisää, en olekaan aina 23 v. Mulla on ryppyjä. C:llä on harmaita hiuksia. :o) Pitää olla aikuinen ja käyttäytyä kuin aikuiset. Tai siis pitäisi... Tänä vuonna olen kuullut jopa kommentin "et sä ole mikään nuori enää". Luonteelleni sopisi kuitenkin paremmin olla 18 v, jolloin suurin ongelma oli sopivien kenkien valitseminen.

Y - Ystävät. Minulla on niitä vähän, mutta ne ovat tärkeitä. Olen huono pitämään yhteyttä, joten kärsivällisyys on tarpeen.

Ä - Äiti. Rakas, vaikkakin myös osaa olla ärsyttävä. Molemmat olemme itsepäisiä, joten yhteenotoilta tuskin voimme koskaan välttyä. Silti pelastaa aina pulasta ja jaksaa neuvoa.

Huumaava tuoksu

2010-06-09T14:36:00.002+03:00

Meidän piha on tällä hetkellä ihania tuoksuja tulvillaan. Etupihalla kukkivat loistossaan syreenipensaat, takapihan metsänreunan on vallannut kielomeri. Voisin vain istua terrassilla ja nuuskutella ilmaa.

Tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi. Kamala flunssa iski päälle, ja vei voimat. Loppukoe on ensi viikolla... Jos joku vaan kääntäisi kalenterin sivuja 9 päivää eteenpäin, viuh vaan?

Pari päivää olen viettänyt illat surffaillen matkatoimistojen sivuilla. Etsimme ensi talveksi jotain kaukomatkaa, mutta kohde on vielä avoin. Mauritius on ehkä mun ykkösuosikki, Kap Verdekin ois kiva. C. tykkää Sri Lankasta myös. Nyt ei jaksaisi sitä vertailua, säätöä ja byrokratiaa, mitä koko reissun järkkäys vaatii. Ja tilin saldo on sen näköinen, että pitäisi unohtaa koko matkahaaveet. Mutta onhan se sit kiva kun on jotain mitä odottaa. Tuolla reissulla olisi tarkoitus sanoa "I do", joten siksi sen suunnitteluun nyt varataan normi-äkkilähtöä enemmän aikaa. Onko suosituksia?

Jatketaan puolustuspuheita

2010-06-01T09:51:00.004+03:00

Maalle muuton jälkeen netistä ostamisen määrä meidän taloudessa on vähintään kaksinkertaistunut. Lähin posti on noin 800 metrin päässä, joten mikäs sen helpompaa. Mikäli nettikauppoja ei olisi olemassa, säästyisi minulta pitkä penni. :o) Mutta oikeesti kyllä niistä on apuakin, varsinkin kun tuo aika tuntuu olevan kortilla nykyisin. Tänään esim. tilasin 27 kiloa koiranruokaa kotiovelle kuljetettuna. Kuljetus on ilmainen, ja ruokakin halvempaa kuin jos hakisin jälleenmyyjän liikkeestä. Tällä viikolla olen tilannut myös kesäiset lenkkeilykengät, koiran pedin ja baby shower -lahjan ystävälle.

3,5 viikkoa kuuden viikon kesälomaan ja pennun tuloon.
2 viikkoa koulun loppukokeeseen.
3 päivää lopputyön palautukseen.
Muutama tunti AC/DC:n keikkaan!

Puolustuspuhe nokkoselle

2010-05-28T15:24:00.004+03:00

Minä aion tehdä viikonloppuna nokkoslättyjä, ja kerätä nokkosia kuivausta varten niin paljon kuin jaksan. Huomio agilitaajat ja muut koiraanne paljon liikuttavat! Nokkonen on helpoin, tehokkain ja halvin konsti saada koiran kuona-aineet liikkeelle rankan treenin tai kisapäivän jälkeen. Lihaksiin kun kertyy rasituksessa maitohappoa, ja aina se ei palautuslenkillä ehdi poistua uloshengityksen mukana. Ja jos se ei poistu syntyy jumeja ja lihaskireyttä ja niitä kivikovia reisilihaksia... Kisapäivän iltaruokaan tai seuraavan päivän ruokaan sekaan 1 teelusikallinen kuivattua nokkosta. Tadaa, ei ole vaikeaa!

Nokkonen on parhaimmillaan keväällä kun sen versot ovat 10-15cm pituisia. Myöhemmin lehdistä tulee pistäviä ja karkeita. Yleisohje on, että viimeistään ennen juhannusta tulisi kerätä nokkoset talteen. Itse olen kuivannut niitä saunan lauteilla, sitten pussittanut ja pusseissa "murskannut" pieneksi.

Nokkonen sisältää mm. paljon rautaa ja C-vitamiinia. Mm. pinaattiin verrattuna nokkosessa on seitsenkertaisesti rautaa. Nokkosen ravintoarvo on erittäin korkea. Mikään kasvi Suomessa ei sisällä yhtä paljon mineraalisuoloja kuin nokkonen.

Nokkonen poistaa nestettä ja virtsahappoa ja hoitaa virtsatietulehduksia, se auttaa kihtiin ja vesipöhöön, turvotukseen ja iskiakseen. Nokkosta on käytetty myös eturauhasen liikakasvun estämiseen. Se tasaa verenpainetta, alentaa verensokeria, lisää hemoglobiinia ja punasolujen määrää ja hoitaa siten anemiaa. Nokkonen on pernarohto ja sitä on käytetty verisairauksien hoitoon. Se edistää ruuansulatusta ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruuansulatusvaivoja, ripulia, ummetusta, peräpukamia, mahahaavaa ja maksa- ja sappivaivoja. Nokkonen irroittaa myös limaa ja sitä käytetään hengitysteiden ongelmien tukihoitona esim. krooniseen bronkiittiin, yskään ja astmaan, heinänuhaan ja allergioihin. Nokkosen sisältämä pii ja asetyylikoliini torjuvat allergisia reaktioita.

Keskikesän juhlaan

2010-05-26T12:05:00.005+03:00

Meillä oli muutaman päivän Musti-parson hoidossa. Kaikki meni hyvin, lenkkeiltyä tuli oikein urakalla, kun kaikki lenkit piti mennä kahteen kertaan. Pommin kanssa Musti ei päässyt nokatusten kertaakaan, mutta Blondin kanssa niistä tuli hellyyttävät ystävät. Kun Mustia tultiin hakemaan, olisi Blondi lähtenyt autoon mukaan. Kotonakin se kävi pari kertaa tarkastamassa yläkerran, että jos Musti sittenkin olisi siellä.

Juhannuksena meille saapuu pentu, josta toivottavasti Blondi saa selvästi kaipaamansa leikkikaverin. Aikamoiset turvatoimet tarvitaan tässäkin tapauksessa varmaan ensimmäisten viikkojen aikana Pommin suhteen, mutta toivottavasti se pian tottuu ajatukseen ja pentu oppii kuka on koiralauman kiistaton kuningatar.

Pentueessa, josta pentumme tulee, on 6 sisarusta, joista tällä hetkellä 2 kpl mustavalkoisia bc:n näköisiä. Alunperin mustavalkoisia oli muistaakseni 3 kpl, mutta yhdelle on alkanut tulemaan ruskeaa poskiin ja häntään. 3 pennuista onkin musta-ruskeita, eli aika selvästi eri maata. Pentueen isästä ei siis ole varmuutta, ja epäilty on, että pentuja olisi kahdelta isukilta.
Sattumalta tapasin pari viikkoa sitten yhden "naapurimme" noin kilometrin päästä. Ekaa kertaa juttelimme kunnolla, hänellä oli bordercollie mukanaan, joten pysähdyin jutulle. Kuulin, että heillä on kahdeksan hevosen lisäksi noin 40 lammasta tilallaan, ja koiransa harrastaa paimennusta. Mulla oli hymy korvissa, ja täti ei heti tajunnut miksi tuo on niin iloinen lampaista ja heidän harrastuksestaan. :o) Nyt meillä on siis treenipaikka ja -kaveri niin lähellä kuin mahdollista, vitsi kun hauskaa!

Back On Track

2010-05-25T12:59:00.002+03:00

Koirahieronnan ohessa rupean Back On Track tuotteiden jälleenmyyjäksi. Ensimmäinen tilaus lähtee reilun viikon päästä, joten jos on jotain tarpeita, niin ottakaa yhteyttä.
Kuvassa näkyvä makuualusta on ainakin meidän kuljetusbokseissa ollut todella hyvä, sitä suosittelen.

Koirille suunnatut tuotteet löytyvät täältä. Myös ihmisille on kaikenlaista polvisuojaa ja rannelämmitintä. Laitan hintoja vaikka sähköpostilla, nettisivut odottavat vielä viilausta...

Naapuri kylässä jälleen

2010-05-25T08:45:00.000+03:00

Pihahommia

2010-05-19T14:08:00.002+03:00

Olen oppinut tällä viikolla, että:

Yksi taitava kaivinkonemies tekee paremman työn kahdessa tunnissa kuin toinen tumpelompi kahdessa päivässä.
Haluan ehkä isona kaivinkonekuljettajaksi. Vähänkö kätevä väline, sopii jopa puiden kaatoon ja vanhojen ulkohuussien purkamiseen. Pihatie vaan näyttää siltä kuin meillä olisi käynyt panssarivaunu-paraati.
Rekkakuormallisessa multaa voi olla 370 euron hintaero, riippuen keneltä tilaa. Maalla asumisen tärkein apu on tuntea oikeat ihmiset.
Aidantolppien pystyttäminen täysín kivistä koostuvaan pihaan on hivenen hankalaa.
Spray-maali rules. Yksi koiraportti ja yksi rottinkituoli muutti väriä hups vaan.
Minä en ole aina oikeassa. Hmph.
Jos noudattaa kahta sääntöä, niin mikä vaan onnistuu, jopa yrityksen perustaminen päivässä tai kivikasa-pihan muuttaminen nurmikentäksi. Sääntö 1: Aloita. Sääntö 2: Jatka.

Iloa ja surua

2010-05-10T11:03:00.002+03:00

Niinhän se kai elämässä menee, ettei kukaan olisi liian onnellinen, niin pitää se ilon ja surun tasapaino löytyä. Kuvassa meidän tuleva perheenjäsen. Nimikin on jo päätetty, hänestä tulee Chili. Se on yksi ilon- ja odotuksenaihe. Iloa ja innostusta sain myös lauantaina eläinhomeopatian kurssilla, aivan supermielenkiintoista! Hurahdin täysillä ja hain samantien opiskelemaan alaa. Hakusessa on paikka elokuussa alkavalla vuoden kestävällä homeopatian perusteet -kurssilla Suomen homeopatian akatemiassa Tampereella. :o)

Ja se elämän vastapuoli... Äidilläni on se inhottava s-kirjaimella alkava viisikirjaiminen sairaus. Se mitä en halua sanoa ääneen, en edes kirjottaa. Se mikä pitäisi poistaa maailmasta, koska se tuhoaa ja pilaa niin monen perheen elämän. Miksi on biljoonia rahaa kaikenlaisten ydintuhoaseiden kehittelyyn, mutta ei sairauksien parannuskeinojen löytämiseen? Se vaatii hirmuisesti voimia häneltä, mutta myös minulta. Hänellä kun ei ole ketään muuta kuin minä, joten tuntuu, että yhteinen kokemus tämä on, halusi sitä tai ei. Elämän vuoristorata, sitä tämä on.

Päivä kuvina

2010-05-07T17:25:00.012+03:00

Tänään oli mukamas vapaapäivä.
Tein neljä tuntia töitä ja neljä tuntia lopputyötä. :o(

Kova tuuli on vahingoittanut meidän huuhkajaammekin.

Päiväkävelyllä ihastelimme naapurin rappioromantiikkaa. Lenkkeilemme siis usein ihan naapurin mailla, heidän latonsa levittyvät pitkin peltoja.
Heillä on mennyt lusikat jakoon, ja koko vanha maatila pitää tyhjentää.

Kävin myös paikallisella kirpputorilla. Pari uutta emalikippoa ja überkrumeluuri peili tuli hankittua.
Ostin myös vanhan Askon puisen lipaston 5 eurolla! Se pitää vaan maalata, niin siitä saa vaikka tv-tason.

Huomenna menen eläinhomeopatian kurssille ja sunnuntaina on luvassa äitienpäivälounas sekä Tampere Vintage tapahtuma. Mukavaa viikonloppua!

Kesätreenit

2010-05-04T15:47:00.002+03:00

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa Toijalan seudun koirakerhon treeneissä. Samalla oli ensimmäiset ulkotreenit tänä vuonna. Treenit meni paremmin ehkä kuin odotin. Hieman stressitaso nousi, kun menin paikalle ja huomasin, että siinä vikan esteen vieressä parin metrin päässä istui koko treeniryhmä koirineen katsomassa vuorossa olevan suoritusta. Ja koutsin koirat oli remmillä kiinni kentän laidalla hyvin lähellä olevassa puussa. No, onneksi tämä oli edellisen ryhmän aikana, jonka jälkeen nuo kaikki häipyivät ja koutsikin laittoi koiransa autoon.

Meidän lisäksi meidän ryhmässä oli vain yksi toinen koirakko. Koiran omistaja oli oikein mukava ja puhelias, ja piti koiransa odotusajat autossaan, josta olin salaa kiitollinen. Myös koutsi oli peloton, mutta järkevä, ja lahjoi Pommin kaverikseen lihapullalla. Koirakerhon esteet oli ok, mutta kenttä on nurmipohjainen. Viime päivien sateet ja kenties vielä lumen sulamiset tekivät sen liukkaksi, ja sain kokea nurmikentän huonot puolet kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla. Viimeisellä radalla oli yhdessä kohtaa nopea spurtti (minulla), jonka jälkeen piti tehdä pitkä valssi. Mun ensimmäinen valssiaskel lähtikin luisumaan eteenpäin, ja seuraavassa hetkessä olinkin selälläni maassa. :o( Lensin kuulemma ihan suorana ja korkealla kaarella, ja siltä se tuntuikin, koska ensimmäinen maahan koskettava kehonosa oli pää. Auts. Päätä jyskytti samantien, myöhemmin alkoi päänsärky. Tänään on edelleen niskat ihan jumissa ja pää ei käänny, välillä on päänsärkyä. Konsultoin lääkärikaveria puhelimessa, ja koska oksennusta tai tajuttomuutta ei ollut, niin sain luvan jäädä kotiin. C. minua herätteli yöllä muutaman kerran tarkistaakseen olenko tajuissani.

Mulla oli semmoiset semi-nappikset jalassa, eli millään tavallisilla lenkkareilla en ollut liikkeellä. En tiedä pitääkö hankkia jotkut piikilliset jalkapallokengät, jotta uskallan jatkossa juosta kunnolla, vai mitä keksin? Tiedän vaan jalkapalloilijan ex-tyttöystävänä nuo piikkikenkienkin kauheudet, jos massa jatkaa yhteen suuntaan menoa ja kengät pysähtyy yhtäkkiä...

Synttärit ja muutakin

2010-04-28T14:23:00.003+03:00

Pommi täytti eilen 6 vuotta. Voi vitsi kun aika menee nopeaan, ja toisaalta taas, niin paljon on tuona aikana tapahtunut. Pommi on niin opettavainen koira, se on opettanut mulle mm. koiranlukutaitoa ja käsittelyä enemmän kuin mikään muu koira koskaan voisi. Pommi on perheen kesken ihana luonne, muualla ja muille aika petollinen ja arvaamaton. Kaikki luulee, että Blondi on mun lellikki ja tykkäisin siitä enemmän. Ei mee niin. Pommi on se ensimmäinen ja rakkain, jollain lailla ehkä samanlainen kuin minä. Se on totta, että se on itsenäinen äijä, ei siis kaipaa läheisyyttä tai huomiota samalla tavalla. Pommi on C:n ehdoton suosikki, niillä synkkaa hyvin, Pommi tottelee hyvin, ja C osaa vähäisestä koirakokemuksesta huolimatta käsitellä ja lukea Pommia, ja arvostaa sen kovuutta.

Pommi sai synttärilahjaksi uuden vinkulelun ja illalla syötiin maksalaatikko-nakki-kakkua. Lelu nostettiin yöksi pois, makuuhuoneen lipaston päälle, jottei siitä yöllä tulisi mitään tappelua unenpöpperössä. Heräsin aamuyöstä neljän aikaan, ja katsoin missä koirat on. Pommi istui lipaston edessä ja tuijotti sinne päälle, että siellä se lelu on. Käskin sen nukkumaan. Heräsin uudelleen hieman ennen kuutta siihen kun kuului kynsien ääni puuta vasten, Pommi kun oli jo noussut takajaloillaan kurkkimaan, että josko siihen leluun mahdollisesti ylttäisi. Ei se siis saanut nukuttua, kun tuo aarre oli niinkin lähellä, mutta silti niin kaukana. Voi sitä onnea, kun se sai lelunsa vihdoin aamulla. Ja sitä epätoivoa, kun otin sen taas pois töihin lähtiessäni. :-/

Tähän viikkoon on mahtunut myös uusi käänne pentuhaaveisiin liittyen. Yksi syy paimenkoira-hinkuuni on ollut paimennus, haluaisin siis kokeilla harrastuksena lampaiden paimennusta. Se on uusi juttu minulle, ja maalla ei mitenkään vaikea toteuttaa. Viime viikolla puhuin siitä yhden kokeneen harrastajan kanssa, ja mielipide oli, että ainoa oikea rotu tuohon touhuun on bordercollie, ei ne muut osaa. No, onhan se bortsu ollut mielessä, koska tiedän kuinka oppivaisia ne ovat, ja nähnyt toki myös millaisia agilityssä. Maanantaina kävin Apula lemmikkipalstalla, ja siellä oli myynnissä sekarotuisia pentuja. Emä on paimennuslinjainen bordercollie nautatilalta, isä on bordercollie (2 astutusta) tai naapurin Sesse (lapinkoiran ja sakemannin mix), joka pääsi kerran karkuteillään astumaan nartun. Bordereilta löytyy hyvät terveystulokset KoiraNetistä ja emältä sitä kaivattua paimennusviettiä. Pennuista tällä hetkellä (alle viikon ikäisiä) näyttäisi 3 olevan bordercollien näköisiä ja värisiä, ja 4 muuta ovat ruskeita, eli todennäköisesti sekarotuisia. Kyseessä voi siis olla kaksoisastutus, mutta koko pentue kuulemma on päätetty rekisteröidä sekarotuisina. Ja kyllä, meille on varattu 1 bordercollien näköinen mustavalkoinen narttupentu. Ja ei, minua ei haittaa vaikka se on sekarotuinen. Mielenkiintoista nähdä kuinka tarina etenee ja miltä tuo koira muutaman viikon jälkeen näyttää...

Historian havinaa

2010-04-25T21:12:00.005+03:00

Tiesimme jo entuudestaan, että talomme on vanha sahanhoitajan talo, noin vuodelta 1860. Sahanhoitaja työskenteli läheisen maatilan isännän sahalla, kyseisellä isännällä oli paljon myös muuta työvoimaa, mm. "muonamiehiä". Heidän talonsa on nykyään museona, ja siellä siis tänään poikkesimme. Kuulimme siellä, että muonamiesten talo on rakennettu 1870, ja siellä on alusta saakka ollut sähköt! Sähkö kuulemma saatiin läheisestä virrasta generaattorilla, ja tuolla vesivirralla ilmeisesti myös saha toimi. Ei vitsi, eipä oltu tiedetty, että täällä on ollut alueen ensimmäinen "sähkölaitos", ja se kyseinen virta on meidän tontilla! Meidän tontti siis rajoittuu tuohon virtaan/jokeen, eli ollaan vuosi asuttu noin 50 metrin päässä sähkögeneraattorista.

Toki piti mennä heti katsomaan, että vieläkö se siellä on tallella ja löydetäänkö me se. Siivottiin virtaa puujätteestä ja kaatuneista puista varmaan kaksi tuntia, koska virta on ollut tänä keväänä todella vuolas ja kaatanut mennessään reunoilta puita ja tuonut jonkun sillankin mukanaan. Sieltä se löytyi, tatta-daa. Meidän pihasta löytyy vesigeneraattori vuosimallia 1870. Aika huisia!!

Kallis harrastus

2010-04-23T12:31:00.003+03:00

Käytiin taas torstaina Pommin kanssa Riihimäellä osteopaatilla. Kallis harrastus tästä on tullut meille, jos oikeesti laskee mun poissaolot töistä ja bensat yms. Kolmatta kertaa nyt oltiin, kahden viikon välein käydään, ja vielä ainakin neljäs kerta mennään.

Pommilla oli ristiselän alue jumissa, mutta ristiluu tai SI-nivel ei ollut mennyt lukkoon ja takajalkojen liikeradat oli normaalit. Jumitus tuli rintakehän alueelta, rintarangan alueella on painetta ja jumitusta, joka sitten puolestaan heijastaa takapäähän, varsinkin kun taustalla on korjattu väärä asento lantiossa. Nyt on siis tilanne jo paremman puolella, lukot on saatu auki ja toivottavasti pysymäänkin niin.

Me käytiin Riihimäen keskustassa aamulenkillä, vajaa puoli tuntia käveltiin, ennen vastaanottoa. Nähtiin enemmän autoja, ihmisiä, lapsia, polkupyöriä, moottoripyöriä ja potkulautoja kuin vuoden aikana varmaan yhteensä. Ja muistettiin jälleen miksi onkaan vaivan arvoista asua maalla. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun Pommi alkoi pöydällä "jäykistymään" ja murisemaan Markukselle. Se ei ollut kivusta lähtevää, eikä sitä ole kahdella edellisellä kerralla tapahtunut, joten uskon sen olevan suora reaktio stressiin. Viime kerran jälkeenhän Pommi antoi heti kotiin päästyään selkään Blondille. Rankkoja reissuja siis, sekä henkisesti että fyysisesti.

Blondia en ole vielä osteopaatille vienyt, vaikka kyllä sekin varmaan edessä on. Juuri viime viikolla kuuntelin Piiran saarnaa siitä kuinka pahasta peitsaaminen on, ja se kertoo aina, että on jotain ongelmaa. Blondihan peitsaa päivittäin, aina remmissä kulkiessaan... mä olen sitä mieltä, että se on oppinut kävelemään väärin, sen motoriikka muistaa nyt vain tuon väärän tavan liikkua. Mutta kai se on tarkastettava, koska tänä keväänä ensimmäisen kerran olen huomannut sillä myös lihasjumeja selässä. Eli lopputulos on, että älkää kukaan opiskelko mitään koirien anatomiaan, fysiologiaan tai lihashuoltoon liittyvää ikinä. Tieto lisää tuskaa, tekee elämän kalliiksi ja vainoharhaiseksi. Tyhmänä on paljon helpompi olla. En suosittelisi kyllä katsomaan myöskään mitään "maailman lihavimmat lemmikit -dokumentteja", ne kuuluu samaan kiellettyjen listaan. :o)

Puuhaa enemmän kuin aikaa

2010-04-20T12:46:00.002+03:00

Kevät ja kesä tuo tullessaan paaaaljon tekemistä. Jos ei nyt mietitä töitä, koulua, projektihierontoja ja lopputyötä. Aaargh.. niin ajankulua löytyisi vaikka kuinka talon seinien ulkopuolelta.

Haluaisin kasvihuoneen. En tiedä miksi, en edes koe itseäni miksikään viherpeukaloksi. Meillä olisi noin 16 vanhaa ikkunaa liiterissä, joten niiden avulla saisi jo ihan kivan kokoisen rakennelman aikaiseksi. Jos osaisi ja viitsisi. En oikein ymmärrä miten se pohja ja kehikko tehdään. Jos joku tekisi ne valmiiksi, niin minä voisin sitten ne ikkunat naulata paikalleen. Ehkä.

Pihalla odottaa kasa hiekkaa ja multaa levittäjäänsä. Hieman vielä kivien raivausta pois alta, ja sitten kärräämään. Sitten nurmikkoa istuttamaan ja kastelemaan. Etupihalla taas odottaa pläntti tasoitusta, jotakin katekangasta, hiekkakerrosta ja kivilaattoja. Yksi sadevesikouru repsottaa, yksi putki on tukossa, kivijalan kivet ovat vinksin vonksin ja etupihalle pitäisi levittää kivimurskaa.

Jep jep, ja vielä ei päästy edes aitaan saakka. Se on ihan oma lukunsa, ja herralla on sen varalle huimia suunnitelmia. Rajattavan alueen kokoa on mietitty ja pienennetty koko ajan. Missä alueella emme halua koirien olevan, mitä kun tulee vieraita, mitä kun auto ajaa pihaan, minkälainen portti on hyvä...? Voisin vaikka lyödä vetoa, että suunnitelma muuttuu moneen kertaan vielä toteutusvaiheessa.

Blääääh

2010-04-13T12:16:00.002+03:00

Niinhän siinä käy kun liian ajoissa iloitsee ja mainostaa jotain... Paljon odotetussa pentueessa oli vain 2 narttua ja ne meni itse kasvattajalle ja pentueen isän omistajalle. Me olimme jonotuslistan kolmantena, ja jäimme nyt siis ilman pentua. Nyyh. Meille tarjottiin kyllä eräästä toisesta pentueesta pentua, mutta se ei miellyttänyt taustan ja terveystulosten perusteella minua.

Nyt mulla on siis edelleen pentukuume (kolmatta vuotta), mutta ei pentua tulossa. Toinen vaihtoehto valkkarin lisäksi mietinnöissäni on ollut sekarotuinen. Jos satut tietämään sekarotuisen pentueen, joka olisi luovutusiässä kesä-heinäkuussa, ja jossa olisi kenties jotain paimenkoiraa vanhemmissa, niin saa vinkata. :o) Apula-palstaa tarvii varmaan nyt ruveta seuraamaan sillä silmällä, tai sit vaan kärsiä kuumeilusta.

Hyvästi Talvi!

2010-04-07T09:27:00.006+03:00

Toivotamme hyvästit talvelle. Kiva kun kävit, nähdään taas loppuvuodesta.

Toivotamme tervetulleeksi kevään. Aurinkoisen terassin, aurinkopilkkujen tuijottelun ja jahtaamisen ja ulkona riekkumisen tuoman loputtoman ruokahalun.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

2010-04-02T15:08:00.002+03:00

Pääsiäistä kohden

2010-03-29T22:34:00.003+03:00

Lomat on lusittu, mutta onneksi on sentään pitkä viikonloppu tulossa. Lomalla ei tehty kummempaa, ulkoiltiin paljon, rentouduttiin, hieman siivoiltiin ja laitettiin taloa kevätkuntoon.

Pommin kanssa käytiin siellä osteopaatilla Hyvinkäällä, se oli tosi mielenkiintoista. Pommilla oli oikea lanneselkä jumissa, se lihasten jumi oli vetänyt lantion vinoon ja laittanut ristiluun jumiin. Syy? Munuaiset ja vatsaontelo. Vitsi mikä ammattitaito noilla osteopaateilla on! Koiran elimistöllä (kuten ihmisilläkin) on tietty rytmi kullakin. Johonkin tiettyyn rytmiin niiden raajat, lihakset, luusto ja sisäelimet vaan rupeaa "vastaamaan" kun niitä oikealla rytmillä liikutellaan. Esim. munuaisten kuuluisi liikkua myös koiran kävellessä hieman. Pommillapa vaan ei liikkunut toisen puolen munuainen, eikä vatsaontelokaan kunnolla, ne oli jähmettyneet ihan sumppuun. Syynä voisi olla isku kylkeen, mutta todennäköisempänä vaihtoehtona pidettiin gluteiineja ruokavaliossa. Jotkut koirat on niin herkkiä gluteiinille, että yksi pieni suupala voi aiheuttaa oireita, tai pentuna syötetty vilja voi aiheuttaa ongelmia vielä muutaman vuoden jälkeen. Vehnää meillä ei ole syöty vuosiin, mutta nyt meni sitten ohrakin kiellettyjen listalle ja ruoka sitämyöten uusiksi. Kuulemma yli 90% koirista ei siedä gluteiinia, ja monet reagoi niin "vaikeaselkoisesti", että ei sitä omistaja ymmärrä. No, Pommin lantio saatiin suoraan ja paikat auki. Parin viikon päästä mennään vielä uudestaan tarkastamaan, että onko "sipulin" kuoriminen tuonut syvempää jotain ongelmia esiin.

Mitään kummempaa ei olekaan tapahtunut. Lenkkitie on kuralillua, kotipiha sohjoa. Mä olen aloittanut lenkkeilyn, juoksukoulun 3 ekaa treeniä on jo suoritettu. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri Lauralle. Toivottavasti jaksan jatkaa. Kotisivujen tekemistä olen mietiskellyt ja katsellut tarjontaa. Olen myös harkinnut BOT-tuotteiden ja Orijen ruuan jälleenmyyntiä, saa nyt nähdä mihin päädyn.

Ai niin, siitä mahdollisesta koiran rodusta kiinnostuneille tiedoksi, että kyllä me vaihdetaan (peukut pystyssä) saman väriseen, mutta hörökorvaisempaan ja suurempaan versioon. Eli jos hyvin käy, niin parin viikon päästä syntyy terveitä valkoisen paimenkoiran pentuja, ja toivottavasti narttuja on sen verran, että meillekin riittää yksi. Minä kun haluan juuri tästä yhdistelmästä, kun molemmat vanhemmat on tuonteja, Saksasta ja Englannista. Jännityksellä siis odotellaan.

Kuulumisia

2010-03-16T12:05:00.002+02:00

Niin se kevät etenee, vaikka mittari näytti aamulla -18 astetta. :o/ Mieluummin kulkisin tennareissa ja kevättakissa, mutta ehkä sit juhannuksena viimeistään.

Koulutusohjaajakurssin viikonloput on nyt ohi, ja tenttikin hyväksytysti suoritettu. Enää muutamien treenien veto valvotusti, ja sit olisi koulutusohjaajakortti plakkarissa. Kurssi oli antoisa, ja vetäjä aivan huippu. Paljon tuli ajattelemisen aihetta, kehitysideoita ja jopa toivottavasti pieni muutos omaan kisajännitykseen.

Koirakerhon vaihto on edennyt, kesäkauden alkaessa siirryn Toijalan koirakerhon riveihin, ja otan jopa agilityn alkeiskurssin vetääkseni. Toivon saavani kärsivällisiä kurssilaisia, nyt on meinaan lämmittelyleikit ja flat work hallussa, ja koiran ja ohjaajan yhteistyöhön aion keskittyä superpaljon.

Yksi valkoinen koira on astutettu ja ultran mukaan mahassa on paljon pentuja. Me olemme kyseisen pentueen "jonotuslistalla" ja sikäli mikäli kaikki menee hyvin niin meille tulee kesäkuun puolenvälin paikkeilla uusi vahvistus perheeseen.

Koirahieroja-opiskelut etenevät kovaa vauhtia, ja kesäkuussa onkin aherrus sitten takanapäin. Ensi viikolla on iiiiso tentti, johon tulee vaatimattomasti "kaikki tähän asti menty". Taas pääsee todistamaan sitä kummallista ilmiötä, että kun edessä on koira ja kolme opettajaa tivaamassa lihaksen origoa ja insertiota, niin kaikki tieto valuu korvista ja nenästä ulos... Jatkosta en ole vielä kerennyt tekemään päätöksiä sen kummemmin. Luultavasti ainakin aluksi jatka päivätyössäni neljänä päivänä viikossa, ja koitan hoitaa hierontoja iltaisin ja sinä yhtenä "vapaapäivänä". Myöhemmin toivon saavani lottovoiton, ja niillä rahoilla laitan semmoisen koiratarvike-hotelli-uimahalli-fysioterapia -paikan pystyyn. :o)

Ensi viikolla on kauan odotettu talviloma. Tulee tarpeeseen, pelkään vaan koko viikon menevän kokeeseen lukemiseen. Mitään kummempia ei olla suunniteltu, tiedossa on ainoastaan Pommin treffit osteopaatin kanssa ja samalla keikka Ikeaan.

Aurinkoisia päiviä kaikille.

Harkkaa ja kiitoa

2010-03-02T11:19:00.002+02:00

Olin perjantain ja lauantain Hyvinkään Onnenkoirassa työharjoittelussa. Oli rankkaa, mutta ihan mielenkiintoista. Hieroin muutaman koiran, mutta pääasiassa hoidin koirahotellin asiakkaita, ulkoilutin ja ruokin, ja avustin kylpylän puolella. Kylpylän puolella oli jos jonkin näköistä polskijaa, hauskan näköistä kun pientä mopsia opetetaan uimaan. :o) Tai kun suuren suuri tanskandoggi ei osaa uida, vaan polskuttaa kaikilla neljällä tassulla yhtä aikaa. :o) Koirahotellissa työskentely oli mielenkiintoista, koska en ole semmoisessa koskaan edes käynyt. Monenlaisia koiria, ja yhtä monenlaisia omistajia. Yksi rouva toi kaksi espanjan vesikoiraa ja sain melkein raahata hänet ulos, kun hän rupesi vollottamaan vuolaasti ja säikäytti koiratkin. Yhdelle naiselle sanoin, että kyllä voi soittaa ja kysellä hoidokin kuulumisia jos tulee ikävä. Hän vastasi, että hyvä kun pääsen siitä viikoksi eroon, ei tosiaan tule ikävä.

Tuo kokemus antoi ehkä hieman uutta näkemystä omalle haaveelleni perustaa koirahotelli. Se olisikin semmoinen "koirille, jotka ovat omistajilleen muutakin kuin vain koiria" -hotelli, jossa asiakkaat hemmoteltaisiin. Täytyy vaan todeta, että onneksi en ole itse tähän mennessä vielä tarvinnut koirahoitolapalveluita, koska minun kriteerejä täyttävää paikka on aika helkkarin vaikea löytää, ainakaan lähialueilta.

Sunnuntaina oltiin sitten meidän hemmotellun prinsessan, eli Blondin, kanssa agilitykisoissa puolen vuoden tauon jälkeen. Kotiintuomisina oli akksi Hyllyä, mutta ihan sarvi otsassa ei sentään oltu. Eka rata oli hyppyrata, harmikseni, koska olin toivonut sen olevan jälkimmäisenä. Hyppyrata meni pelleilyssä, kuten meidän ensimmäiset radat yleensä. Lähdöstä varasti, kepit ei sujunut, karkasi putkeen kun ei pitänyt, yms. Toinen rata oli agilityrata, ja se meni ihmeellisen hyvin. Radalla oli pari vaikeaa vientiä, ja niistä selvittiin kunnialla. Puomin Blondi tuli niin hitaasti ja hiipimällä alas, että moista en ole ennen nähnyt. Wau! Neljänneksi viimeisellä esteellä A:lla se myös hiipi alastulon alkumatkan, ja sitten kun hieman koitin rohkaista että tules nyt, niin sit se pomppasi sen kontaktin yli. :o) Mulla meni pasmat siitä sekaisin, ja viimeinen hyppykiekka menikin sen takia mönkään. Mutta muuten loistorata, ja mahtava keinun suoritus!

Osteopaatille

2010-02-25T11:11:00.003+02:00

Soitin nimekkäälle eläinfysioterapeutti/ osteopaatille tuonne Turun suuntaan ja kyselin seuraavaa vapaata aikaa. Hetki selattiin kalenteria ja vapaa aika löytyi kesäkuulta juhannuksen tienoilta. WTF!? Tämän verran kysyntää ja käyntihinta on 50 e. Olen kuullut koirahierojien keskuudessa puhetta hintojen polkemisesta, nyt ehkä ymmärrän senkin kritiikin hieman paremmin.

No ei tuo onneksi ole Suomen ainoa osaaja, eikä meillä mikään akuutti hätä. Varasin ajan Hyvinkäälle Markus Laiokselle. Minulla on Pommiin (tai sen lantioon) kohdistuva epäilys, ja haluan viedä sen varmuuden vuoksi osteopaatin "tarkastukseen". Mielenkiinnosta, oppiakseni paremmaksi hierojaksi, ja koska ei siitä mitään haittaakaan ole. Tottakai toivon, että mitään ei löydy. Mutta sen verran tuo opiskelu on avannut silmiä, että semmoista täydellistä virheetöntä koiraa ei olekaan olemassa. :-(

Huomisen ja lauantain olen työharjoittelussa Hyvinkään Onnenkoirassa. Luvassa monenlaista puuhaa, koiran ulkoilutuksesta fyssarin työn seuraamiseen. Ihanaa mennä kerrankin into piukassa töihin, vaikka ei saa edes palkkaa!

Koirakerhoilua

2010-02-23T22:39:00.005+02:00

Ärsyttävän vaikeeta...
Mulla on nyt asialistalla koirakerhon vaihtaminen. Nykyisen koirakerhon kesätreenipaikkaan tulee meiltä matkaa noin 90 km, se on syynä tähän. Ei jaksa ja ehdi ajella tuommoista matkaa joka viikko. Mutku mutku... tuo oma treeniryhmä on niin tuttu ja helppo, tiedetään toistemme heikkoudet ja huumorintajut, Blondin kuuroutta ei aina hämmästellä ja jopa Pommi on tottunut kanssatreenaajiin ja koirakerhon toimintakin on lähialueidemme koirakerhoihin verrattuna erittäin vilkasta.

Toijalassa on 1 ryhmä kisaaville, 1 agilityn koulutusohjaaja koko koirakerhossa.
Loimaalla sama tilanne, näyttäisi olevan 1 alkeiskurssi alkamassa keväällä. Jee!
Valkeakoskella treenataan talvella maneesissa, ja tää tahtoisi halliin.
Ykkösvaihtoehto Lempäälä ilmoitti, että kesän treenipaikat on jo jaettu. Et saa paikkaa ellet ala vetään yhtä ryhmää.

Pläääh.

Uupumista

2010-02-17T13:38:00.003+02:00

Vielä 3 kokonaista työviikkoa ja sitten on viikko lomaa. Se tulee niiiin tarpeeseen. Tällä hetkellä tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Kun viikko-ohjelmaan koittaa asettaa normaalin täyden työviikon lisäksi kaksi koulupäivää, kolme hierontaa, kampaajan, eläinlääkärin, hammaslääkärin ja kahdet treffit putkimiehen kanssa, niin alkaa tuntua. Lisäksi olen tullut allergiseksi. Ai mille? Äitiyslomalta palanneelle työkaverille, joka istuu ihan vieressäni. Ollaan hieman eri puusta veistetyt, ja minä saan purra kieltäni ja pidätellä sanomisiani monta kertaa päivässä. Muutenkin työmotivaatio on tällä hetkellä aikas lailla kateissa, joten taitaa olla aika ruveta tosissaan katselmaan uutta työtä. Mutku, mutku... Tarvisin joustavan osa-aikatyön, jota saa tehdä kotoa, ja jossa ois ihan ok palkka. Niinpä. Ja kun en oikein tällä hetkellä edes tiedä mitä haluan isona tehdä, tätä toimistossa homehtumista ei jaksais loputtomiin...

Ne asiat mistä tykkään ovat kaikki koiriin liittyviä. Siksi se ala tuntuukin aika omalta. Olen menossa ensi viikolla sinne Hyvinkään koirakylpylään kahdeksi päiväksi työharjoitteluun. Olen niin innoissaan! Jos voittaisin lotossa laittaisin samanlaisen paikan jonnekin Lempäälän suuntaan ihan välittömästi pystyyn. Voi kun voittaisinkin.

Paikalliset julkkikset

2010-02-12T10:00:00.000+02:00

Koirakylpylässä

2010-02-07T18:13:00.005+02:00

Koirakylpylässä oli kivaa, oli vaivan arvoista. Pommilla meni minuutti tajuta mistä on kyse. Se oli niin innoissaan lelusta ja uimisesta, että melkein lähti lapasesta koko homma. Kun en halunnut sen hyppivän altaaseen ihan päättömästi, vaan hallitun treenin, niin siinä olikin itsellä tekemistä. Välillä sit vaan kävelin ympäri allasta Pommin lelu kädessä, ja se ui perässä...

Blondi ei ole niin kova uimari, ja sen huomasi myös altaassa. Kun se ekaa kertaa sinne vietiin, niin katse oli kyllä epäuskoinen, että oletteko te nyt ihan tosissanne?! Kyllä se ui nätisti päästä päähän, mutta vapaaehtoisesti se ei sinne mennyt kertaakaan. Mieli kyllä teki mennä hakemaan siskon lelu pois, mutta silti se piti aina nostaa altaaseen. Hyvän treenin ne sai molemmat ja nyt on niin väsyneet neidit sohvalla. Varmasti mennään uudestaan ja meitsi taitaa suorittaa seuraavan työharjoittelunsa tuolla. :o)

Melkein hautauduttu lumeen

2010-02-03T19:36:00.003+02:00

Lunta on tullut ihan kiitettävästi. Koiratkin joutuu tekemään asiansa lenkillä tielle, kun eivät pääse enää kiipeämään penkalle. :o) Maanantaina oltiin taas agiliitämässä, kiva kun ei ollut niin kamalan kylmä. Treenit menee ihan totuttuun tapaan, musta vaan tuntuu ettei me edistytä tai kehitytä ollenkaan, ollaan oltu samalla tasolla ainakin vuosi. Oma vikahan se on, ei 1 krt viikossa ihmeitä tee, pitäisi treenata paljon enemmän. Pommi liukastui pari kertaa ja kannusanturasta alkoi vuotamaan verta. Onneksi se ei ole sen kummemmin vaivannut, putsauksella selvittiin.

Mulla meni lopullisesti hermot koirien vakuutukseen. Mun piti saada se Blondin arvo" nostettua", mutta eikös ne olleet sitten kirjanneet jotain rajoituksia sen vakuutukseen. Eli mitään suolistotulehduksia ei oltaisi suostuttu korvaavaan enää, jos arvoa nostetaan. Ketun viikset! Onneksi sain Tapiolasta hyvältä kuulostavan tarjouksen eläinlääkärikulu-vakuutuksesta, ja heillä ei Blondin kuurous aiheuta mitään rajoituksia tms. Nyt pitäisi vaan viedä koirat eläinlääkärin tarkastukseen, koska vakuutusyhtiö vaatii sen ennen vakuutuksen antamista.

Koulussa on mennyt hyvin. Ollaan opeteltu edelleen lihaksia ja luuston kohtia. Viime aikoina myös paljon nivelistä, tules-sairauksista ja kipupisteistä. Ne on muuten ihan äärettömän mielenkiintoisia, yksi kipupiste voi aiheuttaa koko selän jumin, ja sen kipupisteen kun löydät ja saat poistettua, niin selkä on ok. Tällä viikolla on luvassa tens:in opettelua, eli sähköhoitoa. Mielenkiintoisen kuuloista sekin, hieman tosin pelottavaa vielä. :o) Lihashuoltoon liittyen ollaan menossa meidän neitien kanssa sunnuntaina Hyvinkäälle koirakylpylään. Meille on varattu koko allas puoleksi tunniksi, katsotaan miten koirat jaksaa, kun lenkitykset on pakkasilla olleet aika hätäisiä. Pommille on hankittuna kelluva dummy, siinä on sille riittävästi motivaatiota. Blondia varten meille tulee "uittaja", joka auttaa koiraa altaaseen menossa ja ohjaa sen uimista, ettei koira vaan ui pientä ympyrää tai koita kiivetä altaasta väärästä kohtaa pois. Blondi kun on yleensä enemmän kahlailija kuin himouimari. Koitetaan muistaa ottaa kamera mukaan, josko saisin tännekin kuvia uimareissulta.

Entten tentten...

2010-01-25T09:37:00.002+02:00

Meillä on taas kotona keskusteltu aiheesta koiranpentu. Se on välillä hankalaa, kun toinen toimii täysin sydämen äänen käskystä, järkiperäisiä asioita täysin huomioimatta, ja toisella taas se järki menee kaikessa edelle. Minähän olen ihan kamala kun jotain haluan. Yksinhuoltajan ainoa lapsi, kaiken haluamani olen aina saanut. Olen kyllä äärettömän hyvä keksimään niitä järkiperäisiä syitä, että miksi se koira pitäisi ottaa ja kumoamaan toisen järkiperäisiä epäilyjä rahan, ajan, tilan tms. riittämisen suhteen. Toinen osapuoli haluaa myöskin koiran ja sanoi, että otetaan se sitten jos se tekee sinut onnelliseksi. Hän halusi ottaa sen vasta vuoden päästä, joten sain kyllä mitä halusin, mutta en vielä ihan sillä "innostuksella" kuin haluan sen tulevan.

Olen ollut kiinnostunut kahdesta kasvattajasta ja kahdesta tietystä pentueesta. Olen pommittanut kasvattajia kysymyksillä koskien sukutauluja, terveystuloksia, luonnetestejä, jne. Toisen pentueen isä-ehdokas on ollut epäselvä, ja päätettiin vasta nyt muutama päivä sitten. Sattumalta, se on sama uros, joka on siinä toisessa pentueessakin sulhasena. Ei tule siis jahkailulle loppua näillä avuin. Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä treffaamaan narttukoiria, josko se tapaaminen auttaisi päättämään ja pehmittäisi sen viimeisen tahdon irti herrastakin.

Huoh

2010-01-21T09:12:00.002+02:00

Lääkäri ei nauranut meitä pihalle. Lähinnä kiitteli, että kumpa kaikki koiranomistajat olisivat yhtä tarkkoja koiriensa muutosten kanssa ja tarkkailisivat samaan tyyliin. No tiedä nyt siitä onko tuo vahtaaminen hyvä juttu... Lääkärin mielestä kyseessä oli vain normaali kylkiluu. Se on "provokatiivisempi" kuin toisella puolella, ja siksi hyppää sieltä käsille. Lisäksi sen pää on hieman pyöreä, eikä ohut suippo kuin toisella puolella. Mutta mitään aristeluja ei ollut missään ja kovasti tunnusteltiin luita ja niveliä, eikä sen kummempaa löytynyt. Katsoimme myös noin kuukauden vanhoja röntgen-kuvia, jotka otettiin silloin suolistotulehduksen aikaan. Ei niissäkään mitään erityistä näkynyt. Meillä on siis terve, mutta laiha koira! =D

Ostin mukaan semmoista suolisto-ongelmista kärsiville tarkoitettua helpostisulavaa mutta korkeaenergistä dieettiruokaa. Sitä Blondi söi tulehduksen jälkeen pussin ja haluan sitä nyt vieläkin antaa. Yhtä nappulaa kokeiltiin tuossa välissä, mutta se ei tuntunut neidillä sulavan. Täydellisen ruuan etsiminen jatkuu...

Vauhkoamista

2010-01-18T10:07:00.002+02:00

Blondin suolistotulehduksen jälkeen se on ollut mulla suurennuslasin alla. Se on laihassa kunnossa, kuivan kesän orava jälleen. En ole uskaltanut palata vanhaan ruokaan vielä, ollaan menty kotiruuan ja nappuloiden sekoituksella. Pari-kolme viikkoa sitten me sen huomasimme molemmat, Blondin vasemassa kyljessä tuntuu kylkiluiden törrötys pahemmin kuin oikealla puolella. Kyseessä on viho viimeinen kylkiluu, joka ei siis kiinnity rintalastaan, vaan törröttää siellä kyljessä. Vasemmalla puolella se tekee kylkeen selvän patin, oikealla puolella ei. Kyllä se molemminpuolin törröttää, mutta mielestäni paljon enemmän vasemmalla.

Kylkiluut ei ole aina symmetriset, tiedän. Kylkiluut voi jopa mennä vinottain, niin että oikeasti keskellä oleva kylkiluu päättyykin rivin viimeisenä, vetäisee siis muutaman luun yli tai ali. Nuo viimeiset kylkiluut saattaa kärjestään katketa, kun eivät minnekään kiinnity, niin ei se hirveitä vaadi. Tai sit se luu vaan saattuu törröttämään toista puolta enemmän, ja nyt vasta koiran laihduttua huomaan sen. Näin olen itselleni vakuutellut, ja joka päivä tunnistellut Blondin kylkeä. Kunnes... perjantaina kävimme koulussa lävitse eläinlääkärin opastuksella TULES-sairauksia ja pääsimme kohtaan luukasvaimet. Oikeasti kyyneleet nousi silmiin ja kurkkua alkoi kuristaa. Mitäs jos?! Eläinlääkäri vielä totesi yleisesti, että ei ole niin pientä kyhmyä, pattia, nyppylää tms. etteikö sitä kannattaisi mennä näyttämään eläinlääkärille. Aikaisessa vaiheessa todetulla taudilla on edes jonkunlaiset hoitomahdollisuudet.

Niinpä tämä tyttö varasi heti aamulla Blondille ajan röntgeniin. Kuvataan ne kylkiluut, jotta mamma saa rauhan. Toivon totisesti, että eläinlääkäri nauraa mut sieltä pihalle ja menen sinne näyttämään laihan koiran normaalia kylkiluuta. :o) Koulun eläinlääkärin pitämiä tunteja taidan jatkossa vältellä. Ei tiedä minkä taudin seuraavaksi koirilleni diagnosoin.

Kehityskeskustelu

2010-01-13T22:06:00.002+02:00

Meillä käytiin eilen kehityskeskustelu. Ei töissä, vaan kotona. Jep jep. Minulta pääsi suusta melko pelkistetty ja tyhjentävä lapsiin liittyvä kommentti, ja siitä tämä höykytys sitten alkoi. Olen huono keskustelemaan syvällisiä, varmaan kasvatuksen peruja, laitetaan äidin piikkiin. Mua alkaa vaan ahdistamaan kaikki ylimääräinen tunteista puhuminen ja suunnittelu. Olen vähän äijä kai siinä(kin) suhteessa. Herralla on työnkuva muuttunut hieman, vähemmän matkustelua maailmalla, mikä on kiva juttu, ja siten myös enemmän aikaa jutella minun kanssa. :o)

Meillä puhuttiin vauvoista, siitä mitä tehdään jos toinen jossain vaiheessa haluaa ja toinen ei. Siitä voiko asetelma muuttua. Niinpä, vaikeita kysymyksiä joihin kukaan ei anna oikeaa vastausta. Minut paremmin tuntevat tietävät kummalla puolella olen. Puhuttiin häistäkin, ja todettiin ettei naimisiinmenossa ole mitään perusteltavaa syytä tällä hetkellä. :o) Puhuttiin myös rahasta ja laskettiin suurimmat tulevat rahareiät. Listalle pääsi mm. aita, talon maalaus, mahdollinen auto ja sitä rataa. Puhuttiin talosta ja mietittiin, että vieläkö oltais valmiita muuttamaan tänne, jos nyt näiden kokemuksien jälkeen päätettäisiin. Käärmeistä, susista, julmetusta määrästä raakaa työtä, rahanmenoa ja putkien jäätymisistä huolimatta vastasimme molemmat kyllä. Hienoa! Puhuttiin myös pennun ottamisesta, asiasta jonka minä olen ylhäässä yksinäisyydessäni jo melkein päättänyt, ja toistaiseksi saanut noin 80 prosenttisen hyväksynnän kaikelle. Vielä kun olisi joku kristallipallo, josta näkisi minkälainen on työtilanteemme vuoden päästä. Vieläkö istun kypsänä näppiksen takana toimistossa, vai olenko kenties kehitellyt itselleni mieluisamman työn?

No mutta kehityskeskustelu päättyi ihan hyvin. Ei tullut palkankorotusta, mutta positiivista palautetta kyllä. Tähän ollaan sitouduttu, ja tämä tuntuu hyvältä.

Maalaistollon kuukengät

2010-01-08T21:01:00.003+02:00

Aivan mielettömän hyvät. Sukkia mahtuu, ei palella vaikka seisoisi kolme tuntia lumihangessa. Ei nyt ehkä parhaat lenkkeilykengät, mutta pihalla touhuiluun, lumitöihin, lyhyille lenkeille yms. aivan ylivedot. Pesee UGG:it mennen tullen!

Loppiainen

2010-01-06T21:08:00.008+02:00

Kuulumisia

2010-01-05T15:50:00.002+02:00

Vuosi vaihtui, mutta vanhoilla kujeilla meillä mennään. Kaiken kaikkiaan kuuluu hyvää. Mitä nyt vapaaaika on vähän kortilla, työt ketuttaa ja rahat on lopussa, mutta mitäs pienistä. Vuodenvaihde meni mukavasti. Meillä oli ystäväpariskunta kylässä, ja oli tosi kivaa. Syötiin omassa leivinuunissa tehtyä tandoor-kanaa, pelailtiin pelejä, juotiin skumppaa, ammuttiin raketteja ja valettiin tinaa. Mä sain kiinalaisen lohikäärmeen. :o) Pommi ei onneksi pelännyt raketteja, katseli kylläkin ikkunasta kun me niitä räiskittiin.

Blondi on jo oma itsensä, enää ei ole edes väsymyksestä tietoakaan. Vakuutusyhtiön kanssa ei mennyt niin hyvin kuin olin toivonut, mutta opittiimpa taas, että totuus ei kannata. Blondin arvo oli kuurouden takia määritelty matalammaksi kuin esim. Pommin. Koska se on sairas. Pöh. Miksi olen niille edes kertonut sen olevan kuuro, kun ei sitä missään papereissa edes lue. No, onneksi sain puhelimeen hieman päätösvaltaisemman henkilön. Hän sanoi, että joissain tapauksissa vakuutusyhtiöt suostuvat nostamaan koiran arvoa ylöspäin, esim. hyvien tulosten takia, niin että se on suurempi kuin esim. kauppahinta alunperin. Minä kerroin kuinka hyvä Blondi on agilityssä ja että kuurous ei haittaa meidän elämää mitenkään, ja että on epäreilua laittaa se sen perusteella vähemmän arvoiseksi ja v*ttu mä en suostu turhasta näitä vakuutusmaksuja enää maksamaan... Mulle lähetettiin täytettäväksi semmoinen terveysselvityslomake, ja sen palautuksen jälkeen he suostuvat nostamaan Blondin arvon "tavalliseen". Ihan kiva, olisin vaan tajunnut tehdä tämä hieman aikaisemmin.

Vuoden ensimmäinen viikonloppu meni agilityn koulutusohjaajan peruskurssilla. Oli ihan tosi kivaa ja mielenkiintoista. Mia Laamanen on niin innostunut koulutuksesta ja sillä on aika samanlaiset arvot kuin itselläni nykyään. Eli välttämättä tavoitteeksi ei aseteta SM-sijoitusta, vaan tavoite voi olla hyvän "flow"n saavuttaminen radalla. Mulla on itsellä alkeiden kouluttamista koskien aika suuret "pelot", koska jos alussa opetat jonkun asian ihan väärin, niin sitä on myöhemmin todella vaikea korjata. Mian alkeiskursseilla mennään tyyliin ekat 6 kertaa ilman esteitä lainkaan. Opetellaan leikkimään, palkkaamaan, kehitetään koiran ja ohjaajan kontaktia, opetellaan kuivaharjoitteluna ohjauskuviota, mietitään mitä kontaktimenetelmää halutaan käyttää. Semmoiselle kurssille minäkin haluaisin.

Eilen oltiin pitkästä aikaa agilityä treenaamassa, meidän uudessa ihanassa treenipaikassa sportdogparkissa Lempäälässä. Isot kentät, hyvä alusta, paljon valoa ja hyvät esteet. Tykkäsin portaattomasti säädettävästä aukeavasta renkaasta, syystä että Blondi törmäilee renkaaseen aina tasaisin väliajoin. Kuun lopussa taidetaan mennä epiksiin ja helmikuulle voitais ottaa yhdet kisat. Kyllä tämä innostus taas nostaa päätänsä tuon kurssin seurauksena. :o)

Muotirotu

2009-12-30T09:39:00.002+02:00

Hennes & Mauritzin kevään Home-collection tarjoaa näinkin söpöisiä tyynynpäällisiä.

Agility alkeista huipulle

2009-12-29T13:10:00.002+02:00

Olen menossa ensi viikonloppuna koulutusohjaajan peruskurssin ekalle osuudelle. Yksi ennakkoon luettava materiaali oli tuo Vilanderin ja Nykäsen kirjoittama Agility alkeista huipulle kirja. Mulla tuli ärsyyntyminen sivulla 25, ja selaillessa kirjaa se vaan kasvoi. Olen kyllä nopeasti syttyvää sorttia ja ehkä hieman kärkäs mielipiteissäni, mutta jos olisin lukenut tuon kirjan ennen agilityn aloittamista, niin tuskin olisin edes aloittanut koko harrastusta.

Luku 2, Sopivan pennun valinta. Rotua valittaessa kannattaa ensin miettiä tavoitteesi agilityssä. Sitten luetellaan ne rodut jotka yleensä menestyvät agilityn SM-kisoissa. Ja sit mietitään onko parempi ottaa talosta vai tarhasta, halutaanko helposti koulutettava (?!) paimenkoira vai dominoiva koira... Väkisin tulee mieleen, että ollaanko tässä nyt menossa hankkimaan perheenjäsentä vai täydennystä työkalupakkiin.

Kirjan loppuosa on pyhitetty ohjaajan fyysiselle ja psyykkiselle valmentautumiselle. Siellä on kunto-ohjelmaa erikseen peruskuntokaudelle, kisakaudelle, erikseen lepokaudelle, on kerrottu kuinka usein pitäisi käydä kuntosalilla, juoksemassa, pelaamassa yms. ja miten pitäisi syödä yms.

Ehkä ihan hyvä kirja semmoiselle, jonka tavoitteet oikeesti on agilityn SM-kisoissa, ja joka ei kuitenkaan ole harrastanut kauhean kauaa ja maalaisjärjen käyttö ei aina ole parhaimmillaan. Minä en kirjaan tutustumisen jälkeen yhtään ihmettele miksei meille ole menestystä tullut lajin parissa, ei ole edellytykset lähimainkaan kunnossa... :o) Itse olenkin hankkinut ensin koiran ja ruvennut sitten vasta miettimään, että mitä sen kanssa harrastaisi. Näin aion mennä jatkossakin, syteen tai saveen.

Tämän Vuoden lupaukset

2009-12-28T08:37:00.002+02:00

Hahaa, näin tässä aina käy. Kun vuosi lähenee loppuaan kaivan blogista tälle vuodelle tekemäni lupaukset. Sitten luen niitä ja kiroan itseäni. Et sitten tuohonkaan pystynyt... Tässä siis 7.1.2009 tekemäni "lupaukset" ja niiden perässä toteutumiset.

-Tänä vuonna aion etsiä mieluisempia töitä, ja mahdollisesti syksyllä aloittaa opinnot.
Töiden etsintä ollut jäissä, opinnot on aloitettu elokuussa.

-Aion kisata Blondin kanssa hieman enemmän, kukaan ei kuulemma tule tuomaan niitä nollia meille kotiin. Huonoa palvelua selvästikin...
Ollaan kisattu tänä vuonna ehkä 5 kertaa. Ei siis ihan pitänyt lupaus. Mulla on jotenkin mennyt ohi koko kisainnostus. Mitä me niillä nollilla, ollaan ihan onnellisia näinkin...

-Mikäli mitään suuria talouskatastrofeja ei tule, niin aion muttaa kesällä omakotitaloon, jonnekin taajaman ulkopuolelle.
Muutettiin pikkasen kauemmas kuin taajaman ulkopuolelle, mutta lupaus piti.

-Parannan kuntoani liikkumalla, syön vitamiineja ja koitan pitää terveydestäni parempaa huolta. Pah, ketun viikset. Siiretään tämä ensi vuoden listalle.

-Pidän myös koirien hyvinvoinnista huolta, mietin sopivimmat ruoat ja selvitän allergia-mahdollisuudet. Eri ruokia ollaan kokeiltu, ja ainakin pari allergisoivaa ainetta löydetty.

-Vähennän mustien vaatteiden ostamista ja vaihdan lempivärini valkoiseen. :o)
Tämä toimi! En ole ostanut mustia paitoja tai neuleita, housut ja topin kyllä. Olen ostanut enemmän valkoisia ja harmaita paitoja, valkoisista ei erotu karvat! <3

Joulutunnelmia

2009-12-25T17:31:00.006+02:00

Hyvää Joulua!

2009-12-18T14:57:00.002+02:00

Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille! Nauttikaa pipareista, glögistä, kinkusta, suklaasta, karvakuonojen rapsutuksesta, läheisistänne ja rentoutukaa. Tämä kirjuri keskittyy nyt pari päivää siivoukseen ja jouluherkkujen valmisteluun.

Toipumista

2009-12-18T14:43:00.003+02:00

Blondin toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Eilen se leikki jo hieman vetolelulla, mikä sai minut kyyneliin. Oli ihana nähdä sen alkavan olla oma itsensä. Apaattisen ja väsyneen parsonin näkeminen ei ole normaalia. :o) Pikkuneiti palelee paljon, mutta on meillä kyllä aika kylmääkin kotona, ulkoilmasta puhumattakaan. Yöllä oli pimahtanut toinen pääsulake, joten aamulla oli aika vilpakkaa herätä. Olemme tällä viikolla jo siirtäneet "makuuhuoneen" alakerrasta yläkertaan, kun ylhäällä on 3 astetta lämpösempää.

Neljää eri lääkettä toipilas saa päivittäin, niiden antaminen on sekin oma lajinsa. Mukana on siis antibioottia ja erilaisia vatsansuojalääkkeitä. Mitään muuta ruuokaa ei pariin viikkoon saa antaa kuin dieettinappuloita, se on aika tylsää varsinkin näin Joulun aikaan. Myöskään jatkossa ei taida Blondi-neiti saada kamalasti herkutella tutuilla luilla tai siankorvilla. Ne voivat herkkää tai ärtynyttä vatsaa ärsyttää, kun eivät sula niin nopeasti ja voi olla teräviä reunoja jos ei kunnolla pureskele.

Pommi on suhtautunut kaikkeen vähän ristiriitaisin tuntein. Maanantaina se oli selvästi peloissaan, varmaan koska kaikkialla haisi veri. Tiistaina se oli aika levoton ja vähän etsiskeli Blondia ja hyppäsi mm. sänkyyn varovasti kun ajatteli Blondin olevan peiton alla. :o) Keskiviikkona se tuntui nauttivan olostaan, tuli rapsuteltavaksi ja näytti ajattelevan, että "vihdoin ne tajusi hankkiutua eroon siitä ärsyttävästä kakarasta". Ei se kuitenkaan kummemmin reagoinut Blondin paluuseen, haisteli ja moikkasi ja ei muuta. Kyllä se näköjään ymmärtää, että Blonkku on väsynyt, koska se tuo paloa enemmänkin minulle, kuin että pyytäsii siskoa leikkimään.

Nyt uskaltaa todeta, että loppu hyvin -kaikki hyvin. Korvaushakemus lähti eilen vakuutusyhtiöön, toivottavasti eivät keksi mitään porsaanreikää. 730 euroa tuli tämä tauti maksamaan, mutta en valita. Ei päivänsädettä voi hinnoitella. :-)

Sissi kotiutuu

2009-12-16T14:29:00.002+02:00

Blondi pääsee tänään kotiin! Se on saanut aamulla ensimmäisen ruuan, ja siihen ei ainakaan vatsa pahemmin reagoinut. Viime yönä se ei ripuloinut ollenkaan, ja verta ei siis ole näkynyt enää eilisaamun jälkeen. Edelleen syödään antibioottia ja vatsansuojalääkettä kotona, ja jotain erikoisempaa dieetti-ruokaa. Mutta pääasia, että saadaan pikkuneiti kotiin. Kovasti sitä pitää edelleen tarkkailla ja juottaa, mutta mitään vaaraa ei enää pitäisi olla.

Se oli kuulemma viime yönä pitänyt päivystävää eläinlääkäriä hereillä huutamalla ja ulvomalla ja haukkumalla kopissaan. Kuusi kertaa eläinlääkäri oli käynyt katsomassa, että onko sillä joku hätä tai kipuja. Mutta ei, neiti oli tyytyväinen heti kun sai seuraa. Eläinlääkäri oli viimein siirtänyt sen hieman isompaan tilaan, johonkin huoneeseen, ja mennyt patjan kanssa sinne Blondin seuraksi. Johan auttoi, ja nukkuivat loppuyön hyvin. :o)

Mä kävin ostamassa suurimman löytämäni suklaarasian eläinsairaalan henkilökunnalle. Ei siinä kyllä suklaarasiat tai kiitokset tunnu riittävän, kun tietää heidän pelastaneen meidän päivänsäteen hengen. Mutta onhan nyt edes pieni arvostuksen ele ja kiitos saamastamme ensiluokkaisesta hoidosta.

Pikku Sissi

2009-12-15T09:35:00.004+02:00

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Blondi alkoi ripuloimaan, noin kahdelta yöllä. Parin tunnin jälkeen ripuli muuttui veriseksi, ja siitä pari tuntia se alkoi myös oksentamaan verta. Kuudelta sain sen Urjalan eläinlääkärille, joka diagnosoi aiheuttajaksi rotan myrkyn. Blondi oli ihan pirteä ja eloisa, kaikesta huolimatta. Sille annettiin pistoksena antibioottia ja K-vitamiinia, ja samaa tavaraa myös kuurina suun kautta. Lopuksi lääkäri totesi, että muista pitää vesikuppia saatavilla, ja varmaan pari päivää siinä menee toipuessa...

Kotona istuin Blondin kanssa pesuhuoneessa, kun ulos pakkaseen juokseminen joka viides minuutti ei tuntunut järkevältä. Blondi tärisi enemmän, läähätti enemmän ja ihan kirkasta verta vuosi sen peräaukosta tasaisin väliajoin. Se joi kyllä paljon vettä (Luojan kiitos), mutta silti tilanne meni vaan koko ajan huonommaksi. Sain soittoajan meidän luottolääkäriasemalle Tampereelle, ja itkin pelkoni siellä olevalle lääkärille. Hän sanoikin heti, että ei kuulosta hänen mielestään rotanmyrkyltä, vaan suolistotulehdukselta, ja että koira pitää saada pian nesteytykseen. Mietimme yhdessä lähintä paikkaa, jossa nesteytystä annetaan yli yön, ja Valkeakosken eläinsairaalaan päädyimme. Sinne sitten äkkiä soitin ja kerroin tilanteen, ja ilmoitin, että me lähdemme nyt tulemaan, toivottavasti sopii.

Puhelun, automatkan ja odotushuoneessa viettämämme ajan aikana Blondi meni äkkiä huonompaan kuntoon. Sen silmät kertoivat väsymyksestä ja taistelutahdon loppumisesta. Se ei jaksanut tulla ulos boksista tai seisoa jaloillaan. Pieni koira oli menettänyt verta ihan järkyttäviä määriä. Sairaalassa Blondin tutki mukava nuori lääkärinainen, ihana tapaus, kääntää jopa kaikki kommenttinsa ja diagnoosinsa englanniksi C.lle. Blondi oli kuiva, se oli alilämpöinen ja menossa shokkiin. Siis ihan viime hetkillä se pääsi hoitoon ja heti tiputukseen. Otettiin verikokeita monta putkea ja sen vatsaontelo kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt mitään. Verikokeet vahvistivat, että rotanmyrkystä ei ollut kyse, vaan diagnoosina oli "verenvuotoa aiheuttava äkillinen suolistotulehdus". Blondi sai antibioottia ruiskulla, samoin vatsansuoja-ainetta ja oksennuksenestolääkettä. Tipassa laitettiin paria eri litkua, en ymmärrä niistä mitään. Lääkäri kertoi, että koira on tällä hetkellä hengenvaarassa, mutta hän on toiveikas. Tämä on niin rankka tauti, että useamman koiran hän tietää siihen menehtyneen.

Blondi jäi yöksi eläinsairaalaan, koko ajan se on tarkkailussa ja tiputuksessa. Tautiin ei ole muuta hoitoa kuin nesteytys ja tukena vatsansuoja-lääke ja antibiootti. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Koko kotimatkan itkeä pillitin, ja kyynel tuli myös ison miehen silmäkulmaan, joka ei ole koskaan eläessään itkenyt. Itselle tuli myös kamala syyllisyyden tunne, että miksi menin sinne Urjalan lääkärille, miksi aluksi uskoin sen sanomisia, miksen vienyt Blondia nopeammin sairaalaan??? Sen kanssa nyt on elettävä, ei kai muutakaan voi.

Eilen illalla sairaalasta lääkäri soitti ja kertoi Blondin piristyneen hieman, pää on jo ollut pystyssä ja se on katsellut ympäristöään. Verta vuotaa kuitenkin takapästä edelleen. Tänä aamuna kuulin, että Blondi on ollut jaloillaan ja käynyt aamupissalla ulkona. Edelleen se on tiputuksessa koko ajan, ja sen on auttanut. Verta ei vuoda enää solkenaan, se tulee ponnistaessa ripulina. Tänään me saadaan mennä puolenpäivän jälkeen moikkaamaan pikku muruamme. Sitä on kamala ikävä! Itse olen positiivisella mielellä ollut koko ajan, olen luonteeltani sellainen, etten tykkää ajatella ikäviä asioita. Toivon ja uskon, että se tälläkin kertaa toimii ja palkitaan.

Elossa ollaan

2009-12-09T08:57:00.003+02:00

...vaikka Blogin päivitys on ollut laiskan puoleista. Ei vaan tunnu aika ja energia riittävän kaikkeen.

Mulla on perjantaina taas iso teoriakoe koulussa, se jännittää ja päntätä täytyisi vielä vaikka kuinka paljon. Sitten alkaakin onneksi opiskeluista noin kuukauden mittainen joululoma. Tai no, mun kohdalla lukemista ja oppimista tulee kuitenkin, koska olen menossa tammikuun ekana viikonloppuna koulutusohjaajan peruskurssille. Olin menossa sinne vähän henskeleitä paukutellen, että kyllä mä nyt agilitystä paljon tiedän. Sitten pamahti sähköpostiin kirjallisuus-lista, mikä pitää olla luettuna ennen kurssia. Voi morjens.

Lauantaina aion mennä turistiksi messarin koiranäyttelyyn. Olen vähän anti-näyttely ihminen, mutta nyt olen innostunut siitäkin, lähinnä koirahieroja-opintojen myötä. Aion mennä tarkkailemaan kulmauksia ja liikkeitä hieman "uusin" silmin. Parsonit tulee varmaan katsastettua, samoin menen tutustumaan valkkareihin, sillä se on edelleen kesän suunnitelmissa, ja yksi kasvattaja jonka kanssa olen ollut yhteyksissä, on tulossa paikalle. Aion myös mennä norkoilemaan suomen ajokoirien kehän vierelle, koska siellä on tapana lukea arvostelut ääneen yleisölle. Se on varmaan mielenkiintoista ja opettavaista. Shoppailultakaan ei varmasti voi välttyä tuossa tapahtumassa, ainakin uusi Back On Track -takki kiinnostaisi.

Koirille kuuluu ihan hyvää. Blondi on oma hömeli itsensä, tulee salaa yöllä peiton alle ja on tullut tosi ahneeksi ruualle. Pommin korvatulehdus meni lääkkeillä ohitse. Selkä sillä jumittaa jonkun verran, sitä hoidan epäsäännöllisen säännöllisesti. Meillä on semmoinen puolen kerroksen korkeusero alakerrassa parin huoneen välillä. Rappuset on tosi isot ja syvät, ja liukkaat. Ja niitä koirat juoksee ihan hirveellä vauhdilla, ja hyppää vinossa kulmassa ja liukastelee. Tarvisi kehitellä joku liimattava matto rappusille, mutta kun nekin on niin rumia tai vaikeita pitää siistinä. Agitreeneissä on käyty noin kerran viikossa, tosin nyt on taas tulossa taukoa pari viikkoa. Meidän treenit siirtyy onneksi jouluviikolla normaaliin rytmiin, paikkaan ja päivään, nyt on ollut treenit lauantai-iltapäivässä, ja se on aika hankalaa.

Ei siis mitään kummempaa; Joulua odotellaan jo, että saisi hieman rauhoittua ja vaan olla möllöttää.

Masentava marraskuu

2009-11-25T14:54:00.002+02:00

En tykkää tästä pimeästä marraskuusta yhtään. Parhaani mukaan olen koittanut sitä piristää kynttilöillä, glögillä, joulutortuilla, jouluvaloilla, shoppailulla jne, mutta ei vaan auta. Koko ajan väsyttää ja masentaa. On hiukan pelottavaa ajaa 60 kilometrin työmatkaa, kun tuntuu jo ekan kymmenen kilsan jälkeen, että silmät ei pysy auki.

Pommilla on rassukalla korvatulehdus. Se saa korvatippoja ja suun kautta antibioottia. Ihanan kiltisti se rouskuttaa lääkkeensä ihan sellaisenaan, jotain hyötyä ahneesta koirasta. Tällä viikolla se on kerennyt varastamaan C:ltä joulutortun, viime viikolla meni sämpylä. Ehkä tuo herrakin pikkuhiljaa oppii. Pommilla tuntuu olevan koko ajan nälkä, se istuu joskus iltaisinkin keittiössä ruokaa odottamassa. Se on kuitenkin sen verran pulskassa kunnossa, että normi ruokaa en voi antaa enempää. Nyt olen muutamana päivänä antanut niitä suolattomia ja vähärasvaisia maissinaksuja. Niitä samoja, mitä sipsihyllyssä myydään ja joita monet syöttää napostelupalaksi pienile lapsille. Hyvin maistuu ja tulee ainakiin vatsaa täytettä.

Blondilla on maha kuralla toista päivää. Ulkona käydään noin kymmenen kertaa päivässä, ja yöllä yks hiippailee yläkertaan asioilleen. Kiva. Blondilla on tosi herkkä vatsa, usein jostain sekaisin. Syytä en taas tällekään keksi, paitsi ehkä ne maissinaksut. Mitään lääkettä se ei suostu ottamaan, se mokoma haistaa sen ruuan seastakin. Piimällä ja riisillä sitä nyt koitetaan rauhoittaa.

Mulla on perjantai ja lauantai työharjoittelua. Jännää! Menen Tampereella Lielahdessa sijaitsevaan kenneltarvikeliikkeeseen hieromaan ja vastailemaan mahdollisiin kysymyksiin. Parin päivän aikana on varattu hieronta-aika 11 koiralle, joten kädet ja selkä voi olla hieman kipeenä sunnuntaina. Mutta on se tosi mielenkiintoista, asiakkaaksi on tulossa mm. pari kilpailevaa whippettiä (eläviä anatomian oppikirjoja, kiva hieroa), jättikokoinen malamuutti ja himoitsemani valkoinen paimenkoira. :o)

Koiramaisia tapetteja

2009-11-23T14:06:00.004+02:00

Meillä olisi talven aikana tarkoitus harrastaa tapetointia yläkerrassa. En vaan ymmärrä miten ikinä saan päätettyä sen tapetin, kun niitä on ihan tuhansia kauniita malleja, joista kaikista tykkään jollain lailla. Onneksi meillä on useampi huone, ja aion laittaa kaikkiin erilaista. Joo, ei tarvi kertoa harmoniasta tai rauhallisuutta tuovasta yhtenevästä linjasta. Jätetään se mun äidin hommaksi. Mun mielestä tapetilla on kiva myös hieman repäistä. Hauskuuttaa, hymyilytyttää, paheksuttaa tai mitä vaan. Mutta yksivärisiä tai beige-raidallisia tapetteja meillä ei nähdä.

Koira-aiheinen blogi kun kerran on kyseessä, niin tässä kolme koiramaista vaihtoehtoa.
Tapetit ovat Thibautin, Osborne & Littlen ja Tyler Hallin. Kieltämättä aika houkutteleva ajatus laittaa esim. työhuoneeseen, vaikka edes yksi seinä.

The pianist

2009-11-22T21:47:00.004+02:00

Kun soitan pianoa tulee Blondi syliin istumaan. Pommi puolestaan menee talon toiseen päähän, makuuhuoneeseen nukkumaan. Toinen on kuuro ja toinen ei. Pommi taitaa olla aika musikaalinen koira. :o)

Paras nukkumapaikka ikinä

2009-11-20T23:03:00.002+02:00

Tutun hajuinen. Lämmin ja pehmeä.
Mulla on huono tapa lajitella pyykinkorin sisältö lattialle pyykkiä pestessäni. Pikkuneiti heti tämän huomatessaan parkkeeraa vaatteiden päälle nukkumaan. Sitten kun koitan sieltä alta repiä niitä vaatteita, niin tulee pahaa silmää ja tuhahduksia. :o)

Ihania asioita

2009-11-18T14:22:00.002+02:00

Yhden blogin kautta eksyin sivuille, joissa listataan elämän pieniä ihania asioita, top 1000. Ne toivat piristystä harmaaseen päivään ja valitsin tähän muutaman esimerkin. Koko lista löytyy täältä.

- Returning to your warm and comfy bed after getting up to pee in the middle of the night.
- When the hiccups stop
- When company events are scheduled on company time
- Wordless apologies
- Taking your high heels off at the end of the night and walking home in bare feet
- Celebrating your pet's birthday even though they have no idea what's going on
- The moment at the restaurant after you see your food coming from the kitchen and before it lands on your table
- Really really old Tupperware

Koti tarvitseville

2009-11-11T10:55:00.003+02:00

Eilen levisi netin välityksellä tieto Hämeessä meneillään olevasta eläinsuojelutapauksesta. Autoa kotiin ajaessa mietin sitä tarkemmin, ja pohdin mikä rangaistus tuommoiselle ihmiselle olisi riittävä. Varmaahan on, että mitään kovin kummoista rangaistusta hän tuskin saa. Ko. henkilöllä on ollut vaikeuksia ennenkin ja niistä seurauksena lemmikinpitokielto. Nyt kuitenkin hänen kotoaan löytyi useita kymmeniä eläimiä, koiria, kissoja, lintuja ja kaneja. Eläimet olivat olleet sisätiloissa ilman kunnon hoitoa, jonkun verran niitä oli ruokittu kaurapuurolla. Koiria siellä oli kai eniten, ja pienessä tilassa todella isoja rotuja, kuten mm. tanskandoggi pentue, joilla ikää noin viikko. Käsittääkseni siellä oli ainakin kolme pentuetta kaiken kaikkiaan, kaikki puhdasrotuisia.

Oli ilo kuitenkin huomata, kuinka koiraihmiset pitävät huolta "omistaan". Sanoma levisi kulovalkean lailla, ja vastaava eläinlääkäri sai enemmän yhteydenottoja kun pystyi vastaamaan. Hyvä niin, valtio tai kunta kun ei löytöeläinten ylläpitoa suostu kustantamaan. Ilmeisesti joidenkin koirien kasvattajat saatiin kiinni, ja he hakivat omat kasvattinsa pois. Ehkä hekin jotain tästä oppivat ja olevat jatkossa vähän tarkempia päättäessään kenelle koiransa myyvät.

Myös minä soitin vastaavalle eläinlääkärille ja tarjosin yhdelle koiralle kotia. Puhe oli 8 -viikkoisista belgeistä, jotka myöhemmin kai paljastuivat malinoiseiksi. Jätin hänelle yhteystietoni ja mitään kummempaa asian tienoilta ei ole sittemmin kuulunut. Saattaa olla, että koko pentue meni siis kasvattajan huomiin, tai ovat muualta jo löytäneet kodit. Hyvä jos näin on. :o) Ei ollut kuitenkaan vaikea päätös tarjota apua. Kun kerran tilaa on, niin en osaa seisoa tumput suorina jos tiedän koirien olevan lopetusuhan alla. C. ystävällisesti kertoi minulle kaikki vaikeudet, kustannukset ja haasteet mitä edessä olisi jos meille tuommoinen suojelutapaus tulisi. Ei auttanut, molemmat ajattelemme sen verran täyspainoisesti sydämellä järjen sijaan, että päätös oli molemmille helppo.

Hierontaa

2009-11-09T13:53:00.002+02:00

Tampereen Urheiluhierojakoululla Viinikassa on alkaneet nyt koirahierontakurssin asiakashieronnat. Hierontoja on aina perjantaisin, klo: 14.15 ja 16.00. Hieromassa ovat opiskelijat, yhtä koiraa hieroo kaksi opiskelijaa. Maksua otetaan 5 euroa. Suuressa tilassa on väliseinillä erotettuja aitauksia noin 8 koiralle kerralla. Ympäristötekijät ovat siis hieman rauhattomat.

Mikäli kiinnostuit, voit ottaa yhteyttä suoraan hierojakoululle ja varata ajan. Yhteystiedot löytyy osoitteesta www.tu.fi.

Kaunis aamu

2009-11-07T23:38:00.003+02:00

Kaunotar ja höhlä

2009-11-02T22:36:00.008+02:00

Meillä asuu yksi kaunis valokuvamalli.

Kärsivällisesti se pysyy paikallaan ja poseeraa valokuvaajan haluamalla tavalla.

Meillä asuu myös yksi hassu höhlä. Siitä ei saa ikinä kunnon kuvaa. Kamerassa näkyy kiva valo, jota pitää aina tulla katsomaan lähempää.

Asuu meillä pari ihmistäkin. Niiden valokuvauksellisuus on samaa luokkaa tuon höhlän kanssa.

Kuulumisia

2009-11-02T15:36:00.004+02:00

Meillä asuu hiiri. Pommin kaveri ilmeisesti, koska kovasti Pommi päivystää yksien rappusten edessä ja välillä vinkuu sydäntäsärkevästi. Välillä se vaan kuuntelee ja pää käääntyilee puolelta toiselle. Minä en osaa arvostaa tätä alivuokralaista niin paljoa, vaan kävin ostamassa elektronisen hiirenkarkottimen. Aamulla eteisen lattialla käveli pitkäjalkainen hämähäkki. Blondi haistoi, ja tämäytti sen liiskaksi tassullaan. Mamma kehui. :o)

Hierojakoulun tasokoe oli perjantaina. Läpi meni, saa ruveta hieromaan ja ottamaan vastaan asiakkaita koulullakin. Turhaan jännitin, ei ollut mikään paha koe. Joulukuussa sitten taas kauhistellaan, kun on seuraava isompi teoriakoe. Tänään menen ensimmäistä kertaa hieromaan yhtä projektikoirista, Veikkoa. Tälle viikolle olen sopinut neljän koiran hieronnan, joten aloitetaan nyt sit kerralla kunnolla. Pakko koittaa sopia paljon hierontoja niille viikoille kun C. on kotona. Sitten kun se taas on reissussa, niin en raaski niin paljoa olla iltaisin pois omien koirien takia.

Meillä on nyt pihassa ulkovalot, pimeää pelkäävän pelastus. Kaunis piha tuli, laitettiin siis semmoisia pylväsvalaisimia, spotti talon seinään ja lämpötolppa autoille. Lisäksi tilasin kivimurskaa, jota viikonlopun levitimme hiki päässä etupihalle ja pihatielle. Meillä ei siis ole katuvaloja meidän pihatiellä tai kotitiellä, niin siellä on ihan säkkipimeää. Ja minulla vilkas mielikuvitus ja paikallislehdessä typeriä kirjoituksia ilveksistä ja susista...

Tilaa on

2009-10-28T21:55:00.002+02:00

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo kesällä, mutta en ole muistanut. Tai osannut muotoilla järkevää tekstiä.

Olen itse äärettömän huono viemään koiriani vieraille hoitoon. Varsinkaan hoitolaan, missä koirat olevat häkeissä. Tai ylipäätänsä mihinkään hoitoon. Onneksi viimeaikojen hoitotarpeet on saatu hoidettua niin, että äitini on tullut meille koiria hoitamaan.

Meillä on yläkerrassa kaksi tyhjää makuuhuonetta ja aula käyttämättömänä. On siellä siis jotain huonekaluja, mutta emme oleile siellä ollenkaan. Alakerrasta löytyy toistaiseksi riittävästi elintilaa. Rappusten yläpäässä on lapsiportti, joten koiratkaan eivät ylös pääse.

Jos joku tuttu kaipaa koirallensa hoitopaikkaa lyhyeksi aikaa (esim. viikonloppuna 1-2 yötä), niin meille saa kyllä tulla. Lupaan, ettei Pommi pääse lähellekään vierailijaa, ja Blondikin vain jos vierailijan omistajalle sopii. :o) Täällä ei tarvi olla häkissä, saa olla yläkerrassa ihan vapaasti. Viedään kyllä lenkille ja ruokitaan toiveiden mukaan. Meidän piha on tarkoitus aidata vasta keväällä, joten vieraita koiria en uskalla siellä vapaana pitää vielä. Viikonloppuisin ollaan usein kotona, ja molemmat pystytään tekemään töitä kotoa käsin tarvittaessa. Pistäkää siis korvan taakse jos joskus tulee tarve.