tiistai 25. joulukuuta 2007

Armas Joulu

Oli ja meni jo, ainakin melkein. Eilen, eli aattona, olin äitini luona ja tänään oltiin T:n vanhemmilla syömässä ja kahvittelemassa. Ihan hyvin ja rennosti on siis mennyt, ei mitään suurempia hössötyksiä tai katastrofeja. Eilen kävin myös moikkaamassa ex-anoppia ja appea, ex-mieheni siskoa ja puolisoansa ja ihanaa kummityttöäni 4 v. Hän oli askarrellut minulle rannekorun, kankaasta ja helmistä, se oli oikein aarre. Heidän perhe muuttaa parin viikosta päästä Abu Dhabiin, parin vuoden komennukselle. Jää siis aika vähälle tuo kummitytön hemmottelu. :o(

Äiti tykkäsi kovasti lahjastaan. Tein hänelle sellaisen suurehkon hartiahuivin, semmoisesta hieman pörröisestä violetista langasta. Tässä liitteenä kuva, vaikka siitä ei juuri mitään selvää saakaan. Ähäkutti, osasin hienosti tehdä pitsineuletta, vaikka sen piti olla niin kovin monimutkaista. Ei se niin "vaikeaa" ollut, mutta semmoista kuitenkin, että ohjetta piti koko ajan tuijottaa, eikä voinut keskittyä esim. elokuvan katsomiseen samalla.
















Itse sain ihan kivoja peruslahjoja. Marklundin uusimman romaanin, Frendejä dvd:llä, pyyhkeitä, paljon karkkia, viskiä, sukkia yms. T:ltä sain mm. limenvihreän tehosekoittimen. :o) Joku voisi moisesta loukkaantua, mutta itse olin moista toivonut. Sillä on kätevä tehdä koirille kasvismössöt ja itselle mansikkamargarita! ;o)

Pakkaaminen on sujunut aika hyvin. T. on ollut tänään "kamala" natsi, ja me on touhuttu ja pakattu varmaan viisi tuntia yhteen menoon. Hirveät määrät menee tavaraa roskiin, mutta yhtään ei sureta. Olen asunut tässä nykyisessä kämpässä hieman yli vuoden. Jotkut muuttolaatikot on ollut alakerran varastossa viime muutosta asti avaamatta. Tuskin niille siis jatkossakaan käyttöä on. Perjantaina olisi tarkoitus muuttaa "fyysisesti", eli silloin siirrymme asumaan uuteen kotiin. Kolme yötä muuttoon on... Koirat ovat tietysti koittaneet olla kovasti apuna pakkauspuuhissa. Tänään oli Pommi löytänyt muuttolaatikosta mun nalleni, eli Huldan. Hulda on istunut kirjahyllyssä, ja ollut siis enemmänkin koriste. Sitä eivät koirat ole saaneet retuuttaa. No, nyt Hulda on kuollut. Pommi on murhaaja.


perjantai 21. joulukuuta 2007

Tekemistä riittää

No nih. Työpaikan yt:t on ohi. 13 vakituista sai kenkää, muutama lähti omasta halustaan toisaalle töihin +iso liuta vuokratyöntekijöitä ja määräaikaisia katoaa ajan kuluessa. Kivan joululahjan saivat siis monet perheet. Irtisanotuissa ei ollut mitään järkeä, en tiedä oliko heitetty noppaa vai käytetty pärstäkerrointa, kun ahkerat ja pätevät ihmiset saavat lähteä. Itse säästyin tällä erää, "kiitos" määräaikaisen sopimukseni. Ketuttaa silti läheisten kavereiden puolesta. :o(

Keskiviikkona oltiin Blonkun kanssa lämminhallitreeneissä. Ihan kivasti meni, mutta taas oli vaikeuksia neidin kärsivällisyyden ja paikkallaanpysymisen kanssa lähdössä. Hallissa on niin paljon hajuja ja on niin kiire radalle, ja mammalla on huonot namit mukana. Kuka sitä nyt paikallaan istumaan, kun voi juosta ympäriinsä ja kiipeillä puomille ja A.lle?

Treenattiin koiran eteenmenoa pitkällä hyppysuoralla, keppien vaikeampaa puolta ja meille vaikeaa rengasta. Eteenmeno meni hyvin. Blondi irtoaa ja menee kyllä tuhatta ja sataa. Keppejä treenattiin sillai, että siinä ympärillä on verkkoaitaa ikäänkuin kujana, että koiran on mentävä oikein tai törmää aitaan. Aiemmin Blondi hämääntyi ja hämmentyi tuosta kokeilusta, mutta se olikin silloin se puoli jonka se osaa. Nyt kun mentiin sitä "vaikeaa" puolta, niin nuo aidat selvästi helpottivat ja auttoivat. Otettiin vähän kerrallaan aidan osia pois, ja lopulta kepit sujui oikein malliikkaasti ihan ilman aitoja!

Renkaan kanssa takuttiin taas aika lailla. Vielä en laittanut Blonkkua remmiin, vaikka jo viime treenien jälkeen sitä suunnittelin. Jos me mennään siihen renkaalle kovalla vauhdilla, niin että se on kesken radan, niin Blonkku hyppää ohi. Sillä tuntuu olevan niin kamala kiire eteenpäin ja mun perään, että se ei ehdi miettiä mistä kohtaa kuuluu hypätä. Mutta kun tein ennen rengasta selvän pysähdyksen ja mentiin rauhallisesti, niin sitten hyppy osuikin renkaan sisään, eli meni oikein.

Viikonloppuna on tiedossa pakkaamista (yllätys, yllätys), maton viemistä pesulaan, sohvatyynyjen päällisten pesua, lahjojen paketointia, ja sen semmoista hubaa. Kävin eilen hakemassa Alkosta Glühweinia ja muutakin glögiainesta, kun ajattelin pakkaamisen sujuvan hiprakassa paremmin. :o)Tänään on yhteistyökumppanin tarjoama korruptio-ilta, että katsotaan nyt sitten millaisissa olosuhteissa ja olossa se pakkaaminen loppujen lopuksi menee...

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Elämä on...

Joulu tulla porskuttaa sieltä vaan, vaikka mikään ei olisi valmiina, ja vaikka ulkona olisi harmaata ja sataisi vettä. No, hyvä niin. Voisi muuten jäädä Joulu kokonaan tulematta ja viettämättä. Myös muutto lähestyy ahdistavaa tahtia. 8 päivää (sisältäen joulun) aikaa pakata, 5 laatikollista valmiiksi pakattuna. Vielä noin 95% tavaroista siis pakkaamatta. Välillä iskee semmoinen lamauttava stressi-ahdistus, joka kerääntyy kökkönä kurkkuun. Mutta vielä en ole luovuttanut. Yhdellä puolitutulla oli koira kateissa vuorokauden. Yksi ystävä kertoi tänään sairastavansa parantumatonta tautia, joka ehkä tappaa, mutta todennäköisesti ei. Mulla on asiat hyvin, kun taas laittaa perpektiivit kohdalleen ja lopettaa sen omaan napaan tuijottamisen.

maanantai 17. joulukuuta 2007

Suklaata...

Työkaveri lähti viime perjantaina ruotsin risteilylle. Sanoin leikilläni, että kai sä tuot mulle tuliaisiksi suklaata? Vastaus oli, että jos olet viikonlopun kiltti, niin tonttu voi jotain tuoda... Tänä aamuna samainen tonttu kyseli, että olitko kiltti? Kerroin olleeni, tottakai. (Pakkasinhan mä 2 muuttolaatikollista astioita ja olin katsomassa T.n peliä.) "No hyvä sitten, mutta tämä on sun joululahja, se pitää syödä viimeistään jouluna pois." No ei ole karkinsyönti ollut mulle ikinä ongelma, joten kun tonttu oli vannonut, että kyseessä ei ole Pihlaja-karkit tai vihreät kuulat, joita inhoan yli kaiken, niin lupasin toimia ohjeiden mukaan. :o) Sain 1,8 kg painavan jättikokoisen Fazerin-sinisen suklaalevyn!!

sunnuntai 16. joulukuuta 2007

Joululahjaostoksilla ja konsertissa

Perjantaina jäi hakutreenit väliin ja toimin sen sijaan asuntoesittelijänä. Herttainen nuoripari kävi katsomassa mun vuokra-asuntoa, jota minä tietysti kehuin maasta kattoon. Hyvin kelpasi, ja pari päätti muuttaa tänne. Ei siis tarvi toistamiseen esitellä asuntoaan. Tupakoivasta naapurista tai v-mäisestä alakerran äijästä en kertonut mitään, mutta ei kai se varsinaisesti mun asia ole moisista varoitella...

Lauantaina käytiin T:n kanssa joululahjaostoksilla, ja ihan kivasti niitä lahjoja löytyikin. Mä ostin mm. semmoisia pieniä metallikuulia, joita käytetään pullojen, karahvien yms. vaikeasti pestävien esineiden pesemiseen. Pulloon kaadetaan pesuainetta ja ne kuulat, ja sit ravistellaan. Löytyi myös ihana juustoveitsisetti ja semmoinen tiskialtaan sisälle magneetilla kiinnitettävä rätin pidike. ;o) Tärkeitä juttuja, joillekin...

Eilen illalla oltiin Nightwishin konsertissa Hakametsässä. Lämppärinä oli Indica, ja itse konsertti starttasi puoli kymmenen aikaan. Ihan hirveän suuri fani en ole, mutta kyllä mä siellä viihdyin. Varsinkin ne radiossa enemmän soitetut hitit uppoaa muhun. Hyvä fiilis oli ja äänentoisto kunnossa.


Kuva Aamulehden nettisivuilta.

perjantai 14. joulukuuta 2007

Säikähdys ja vinkulelun taika

Äkkiä se vuosi menee. Eilen oli tämän vuoden viimeiset agilitytreenit maneesilla, koirakerhon puolesta siis. Meillä onkin ennätyspitkä joulutauko, kuukauden mittainen. Onneksi Blonkulla on niitä lämpöhallitreenejä, ja sieltä ollaan varaamassa myös "omaa" vuoroa muutaman parsonistin kesken tuonne joulun välipäiviin.

Eilen takkusi etenkin kepit, mollemmilla koirilla. Se "vaikeampi" puoli menee tosi huonosti Blondilla, toinen puoli sujuu ihan eri lailla. Myös keinu tuotti taas harmaita híuksia, Blonkku hyppää liian aikaisin pois kyydistä. Mun pitää viedä se loppupää namin kanssa hitaasti, muuten se mokoma oppii vaan vahvemmin sen poukkoilun.

Maneesin toisessa päässä oli toinen ryhmä treenaamassa samanaikaisesti meidän kanssa. Nämä tilanteet aina vähän jännittää mua Pommin vuoron aikana. Meidän ryhmäläiset oli siinä maneesin puolessa välissä "ihmisaitana", kiitos kaikille avusta. Lisäksi mulla oli taskussa se kimeä-ääninen Guz-ukkeli, joka tuntuukin olevan oikein taikasauva Pommin huomion saamisessa. Pommi menee siitä ihan sekaisin ja kuumenee, joten palkata en sillä voi, paitsi ehkä vikan treenin jälkeen. Mutta ukkeli taskussa mua ei jännitä niin paljoa ne muut koirat, kun uskon sen äänen olevan Pommille niin "iso" juttu, että toisen koiran kimppuun hyökkääminenkin unohtuisi.

Meidän treenin aikana (kepeillä olessamme) Riitta ihmis-aidasta huusi kovasti ja hädissään "VARO!". Mä katsoin Pommia, että tossahan se on, ei se ole mihinkään karannut. Sitten vasta näin mustan viuhahduksen ja tajusin koutsin käskevän mua ottaa Pommi syliin. No tossa tilanteessa koira tuntuu liukkaalta kun silakka, mutta vinkulelun esiinkaivamalla sain Pommin riittävän lähellä ja napattua syliin. Semmoinen suurehko musta koira oli karannut autosta, ja huiteli siellä meidän ja naapureiden radalla pää viidentenä jalkana. :o) Jälleen kerran oli katastrofin ainekset koossa, mutta säikähdyksellä selvittiin. Mikäli Pommi olisi huomannut koiran ennenkuin sain sen kiinni ja vinkulelun valtaan, niin sitten olisikin taas karva pöllynnyt... *Huokaus*

torstai 13. joulukuuta 2007

Huitelua ja jumpittelua

Blondin eiliset lämminhalliagitreenit meni ihan päin pyllyä. Mulla oli mukana joku ihan eri Blondi kuin se, joka teki nolla-radan muutama päivä sitten. Neiti ei seurannut mun ohjausta ollenkaan, vaan paineli päättömästi ihan just sinne mihin itseä huvittaa. Ei suostunut lähdössä istumaan paikalleen ollenkaan, vaan meni semmoista "ota kiinni jos saat" -leikkiä ja komensi mua. Yksinkertainen pussiinmeno ei onnistunut meiltä lainakaan, normaalista poikkeamaton kepeillevienti oli ylivoimainen ja renkaasta hypättiin joka ikinen kerta ohi. No nyt näki tämäkin "koutsi" mun hermostuvan, ja pääsi heti kuviosta perille. "Jaa, sä rupeat puhumaan sille sit vasta kun hermo menee...". :o)

Tuota rengasta ja keppejen sisäänmenoa mä olen ajatellut harjoitella remmin kanssa. Blondi hyppäsi eilen varmaan kymmenen kertaa renkaan ohi, siitä kehyksen ja renkaan välistä. Mutta ei se siitä mitään opi, vaikka jätän sen palkkaamatta tommoisesta. Sille on ihan yhtä hyvä palkka, kun se saa poukkoilla siinä uudelleen ja uudelleen. Mun pitäisi jollain remmillä tai narulla estää se väärän suorituksen mahdollisuus, jotta Blonkku alkaisi tajuamaan. Sama juttu kepeillä, en vaan päästäisi sitä väärästä aukosta alkuunkaan. Mutta koska hemmetissä mä näitä treenejä teen, kun en ikinä käy itsekseen vapaaharjoittelemassa ja treeneissä mennään lähestulkoon aina vaan rataa!? Jos vaikka noissa lämpöisen hallin treeneissä rupeisinkin keskittymään tommoisiin hienosäätöihin, eikä siellä mentäis rataa niinkään....

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Ei nimi miestä pahenna?

Mun sukunimi on nyt sitten muuttunut, virallisesti jo maanantaina. Työsähköposti on uusittu, samoin henkilökortti. Työkavereille olen infonnut asiasta, ja niin monenlaisia kommentteja kuunnellut. "Pitääkö onnitella vai ottaa osaa?" , "Mikä vika sun vanhassa nimessä oli?" , "Olisit nyt samantien mennyt naimisiin ja ottanut ukkosi nimen" sekä "Oletko sä nyt vapaata riistaa?" kertovat aika paljon suomalaisten ja miesten kivikautisesta suhtautumisesta nimen muutokseen. Monelle "vanhanaikaiselle" jössikälle on itsestäänselvyys, että vaimo ottaa häiden jälkeen miehen sukunimen. Onneksi tähän asiaan on viime vuosina tullut edes hieman muutosta, vaikkakin itse olen allerginen nille väliviiva yhdistelmille. Edelleen on äärimmäisen harvinaista, että mies ottaisikin vaimonsa nimen. Joku kunnia-asia se siis ilmeisesti on, että saa jatkaa sukua suvun nimellä. Ellei miehelle itselleen, niin ainakin hänen isälleen.

MTV3:n Helmi-osion nettisivuilla oli osuva artikkeli nimenmuutos-asiasta. Nimeä voi siis halutessaan muuttaa monestakin syystä, kuten esim. epämieluisista sukulaisista erottuakseen. Tai päästääkseen ex-mieheen liittyvistä muistoista. :o)

Itselle muutos on ollut helppo, osasin tänään vastata jopa puhelimeen sujuvasti "uudella" nimellä. Eihän se muutos näin päin tietysti olekaan niin suuri, tällä nimellä olen kuitenkin kulkenut elämäni 23 ensimmäistä vuotta! Ehkä on vähän semmoinen "olen palannut kotiin" tai "tästä alkaa uusi elämä" -fiilis. Jopa äiti oli iloinen kun kuuli asiasta, edes yksi nimisukulainen hänelläkin paikkakunnalla. Tällä mennään siis jatkossa, sikäli mikäli joskus vielä avioituisin, niin en aio enää nimestäni luopua. :o)

tiistai 11. joulukuuta 2007

Lellityt

Aamulehdessä oli eilen juttua, että lemmikkieläimiin käytetään nykyisin enemmän rahaa kuin ennen, ja että koiran joululahjaan saattaa mennä peräti 50 euroa. Kyl-lä, tunnustan. ;o) Mä syydän aika surutta rahaa koiriini. Kaikki menee mitä tulee, ja koirat saavat kyllä osansa. Ne on mun lapsia siinä suhteessa, ja oikeisiin lapsiin ei tällä kulutusvimmalla olisi kyllä varaa. Eilen kävin täydentämässä barf-varastoja ja tilasin Back on Track manttelin, viime viikolla ostin sen lämpiävän tyynyn Blonkulle. Tänään tilasin netistä molemmille uudet pedit, uuteen kotiin kun en aio raahata vanhoja, risoja ja kirjavia tyynykasoja. Tällä hetkellä ei tule mieleen muita suurempia investointeja lähiajoille, mutta tietty agilitykurssit ja -koulutukset tulee jatkossa tod. näk. vaan lisääntymään, hierojaa pitäisi hätyytellä apuun, eikä kisaaminenkaan ilmaista ole...

Eilen pakkasin 1,5 muuttolaatikollista tavaraa! Nyt se siis on alkanut, minunkin pakkaaminen. :o) 2 viikkoa 3 päivää aikaa, and counting. Kaikki arki-illat mulla onkin buukattu, että pariin vaivaiseen viikonloppuun jää tää hösääminen. On kyllä vihon viimeistä tämä "yhteenmuuttaminen", kun kaikkea tavaraa on kaksi kappaletta, tai enemmmän. 2 sohvaa, 2 sänkyä, 2 tv-tasoa, 3 leivänpaahdinta, jne. Tarviiko kukaan mikroa? Ihan hyvä ja uudehko, ilmaiseksi saisi. Entä 4 kilon säkki Josera-merkkistä kuivamuonaa (kalaa ja riiisiä, nirsoille)? Kivoja palkintoja Blonkku sai siis kisoista, turhaakin turhempia pokaaleja, joita T. ei antanut mun heittää roskiin, ja kuivamuonaa, jota meillä ei syödä. Tackar och pockar. ;o)

Joulukortit pitäisi lähettää tällä viikolla, tiesittekö? Joo-o, joulu on alle kahden viikon päästä, vaikka ikkunasta ulos katsomalla ei siltä vaikuta. Mä olen hukannut osoitekirjani, en siis tiedä kenenkään osoitetta. Pikkaisen hankaloittaa tuota korttirumbaa... Äiti kyselee koko ajan joulusuunnitelmista, ja mä haluaisin vaan vetää peiton korvien yli, lukea kirjaa ja syödä suklaata. Voisin mä käydä vaikka Kaupinojalla saunomassa ja uimassakin, siellä olisi joku jouluhartauskin. Mutta ei, eihän se käy. Kun pitää kiitää tukka putkella hautausmalle, jonnekin syömään joulupuuroa, toisaalle saunomaan, jonnekin jouluruualle ja missähän ne lahjat avataan?

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Sankari

Oltiin tänään Blonkun kanssa Hämeenkyrössä agikisoissa. Meillä oli 2 starttia. Radat oli molemmat semmoisia kohtuullisia, tuomarina Kari Jalonen. Pari vaikeampaa kohtaa/ansaa, jossa sai olla tarkkana, kun looginen suunta olisi johtanut väärälle esteelle. Pari vaikeampaa puolenvaihtoa ja takaaleikkausta, mutta nehän me osataan. Ekalta radalta tuli 5 virhepistettä. Blondi juoksi jostain syystä yhden hyppyesteen ohi, ilmeisesti mun käsi oli alhaalla? Siitä siis kielto. Harmitti hieman, mutta sijoituimme kolmanneksi kuitenkin.


Toiselta radalta se sitten tuli. Meidän eka nolla!!! Ihanneaika alittui reilulla 11 sekunnilla, ja sijoitumme ensimmäisiksi! Siis nollatili on avattu, ja lisää sitten keräämään... Tämä oli Blondin kisauran toinen kisa, joten ihan hirveän kauaa emme joutuneet menestystä odottamaan. Hyvä niin. :o) Hienosti se pikkuneiti meni, ei voi olla kuin ylpeä. Blondi oli niin ihanan tarkkaavainen ja "kuuliainen", että ansakohdatkin sujui kuin tanssi.


Tässä vielä kuva sankarista palkintoineen:

lauantai 8. joulukuuta 2007

Neiti etsii jälleen

Eilen oltiin Blonkun kanssa pitkästä aikaa hakutreeneissä, jotka kestivät tällä kertaa 5 h 15 min. Paikkana oli Puuvuori Ylöjärvellä. Pimeässä metsässä, jossa sataa välillä räntää ja vettä. Harrastuksensa kullakin. :o) Kotiin tultiin yhdentoista maissa, jonka jälkeen pesin Blonkkua vielä puolisen tuntia, se kun päätti kieriä metsässä jossain kakkakasassa. Olin erittäin rentoutunut ja hyväntuulinen, uskotte varmaan!

Blonkun treeni meni hyvin. Sillä oli kaksi maalimiestä piilossa metsässä, noin 100 metrin päässä toisistaan, toinen matalana, toinen seisoen. Blondi tajusi heti, että etsintähommissa ollaan. Se irtosi musta tosi hyvin, paineli semmoista siksakkia kovaa vauhtia ja sai kosteassa ja aika tuulisessa metsässä kaukaa hajun molemmista eksyneistä. Nyt se tajusi, että ekan eksyneen löytymisen jälkeen homma vielä jatkuu, kun valjaat on päällä ja mamma käskee etsimään. Valjaiden poisotto ja yltiöpäinen kehuminen olivat sille sitten merkki, että nyt loppui hommat, enää ei etsitä. Monet käyttävät jotain lelupalkkaa siinä "kertomisessa", että hommat päättyy. Blonkku ei ole vaan koskaan agi- tai muissakaan treeneissä malttanut leikkiä leluilla, joten se ei meillä toimi.

perjantai 7. joulukuuta 2007

Ai niin...

En oo kertonut mitään keskiviikon agitreeneistä lämpöisessä hallissa. Oli tosi hyvät treenit, paikalla oli Blondin lisäksi vaan 1 toinen koira. Blonkku meni hyvin, keppejä tankattiin aika paljon, kun neidillä oli kiire seuraavalle esteelle, ja meinasi vika keppi aina unohtua. :o) Ohjaaja oli suunnitellut meille vaativamman radan, huomasi siis meidän olevan vähän "väärässä" ryhmässä. Muutenkin olin tyytyväinen suoritukseemme, minä osasin ohjata harvinaisen hyvin tällä kertaa. Ensi sununtaina mennään niihin Hämeenkyrön kisoihin. Jos jonnekin yläilmoihin saisi esittää toiveen, niin ei keinua radalla, ja kepit sillai, että voi itse olla koiran vasemmalla puolella. Kiitos!

Tänään kävin lääkärillä. Kurkussa ei näkynyt kuulemma peitteitä, mutta kipeä se on hieman ja tosi rakkulainen. Otettiin kunnon nieluviljely ja verikoe. :o( Verikokeesta katsotaan tulehdusarvot ja joku Mono...? Mulle kävi taas vähän nolosti verikokeen kanssa, pyörryin heti kun se oli saatu otettua. Ei ollut eka kerta, ja tuskin jää viimeiseksi. Onneksi tajuan asian, ja osaan siitä varoittaa myös hoitajaa. :o)

Kävin ostamassa Blonkulle nyt sen akku-istuintyynyyn. Siis sellaisen, jonka saa ladattua lämpimäksi, ja se pysyy kuumana noin 3 tuntia. Tänään ollaan pitkästä aikaa menossa hakutreeneihin, päästään siis heti testaamaan tuota kapistusta. Sormet ja varpaat ristiin, että Blonkku ei tylsistyessään päätä syödä sitä akkuun menevää sähköjohtoa! Ei taitaisi mennä takuun piikkiin...

Identiteettikriisi?

Ny mä sen tein. Tai päätin. Maistraatin nettisivuilla täytin semmoisen "ilmoitus aikaisemman sukunimen ottamisesta henkilökohtaiseen käyttöön" -lomakkeen, printtasin sen ja nyt se olla möllöttää tossa mun työpöydällä kirjekuoressa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen ottamassa takaisin käyttööni tyttönimeni, etten enää jatkossa kulje "ex-miehen nimellä".

Aika pitkään olen tätä miettinyt, ja nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä. Aika rumba siinä on, kun uusii kaikki ajokortit, passit, sähköpostiosoitteet, yms., mutta olkoot. Pahempaa on ehkä vastailla niihin onnitteluihin ja uteluihin, kun ihmiset luulee mun menneen naimisiin. Sit ne on noloina kun kerron päinvastoin eronneeni. Vaikka ei ole syytä nolostua, kun ei asia ole mitenkään ajankohtainen tai arka... T:n sukunimi on Suomen kolmanneksi yleisin, joten sitä en (valitettavasti) tule koskaan huolimaan omakseni. Ei nimi miestä tai naista pahenna, mutta silti tykkään "omastani" sen verran paljon enemmän... ;o)
No, parin viikon päästä se sit kai vahvistuu. Jännää!

keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Terveystilanne ja avautumista

Kantapää on parantunut, ainakin 99 prosenttisesti. Lepo auttoi, ja ehkä uiminen. Sehän auttaa kaikkeen... Paitsi --taas on kurkussa rakkuloita ja semmoinen tunne, ikäänkuin olisi pala kurkussa. Ei satu niin kamalasti, mutta häiritsee. Saa nähdä, ehkä siis perjantaina taas lekuriin...

Huomenna on itsenäisyyspäivä. Ohjelmassa mm. T:n asunnolla käyminen. Mun homma olisi tsekata keittiön astiat ja kipot, että mitkä niistä kelpuutan tulevaan kotiin, ja mitkä lentää roskiin. T:n asunto on siis myyty ja siitä tehdään kaupat ensi viikolla. Se on toisella paikkakunnalla, Pirkanmaalla kylläkin, ja olen käynyt siellä ehkä 4 kertaa yhteensä. Noloa. :o) Lisäksi pitäisi mennä hänen porukoilleen syömään. Jee.

Mä olen yleensäkin semmoinen luonne, että tuntemattomat ihmiset pitää mua aika koppavana ja ylpeänä. Vasta kun mut oppii tuntemaan hyvin, niin huomaa asian olevan hyvinkin toisin, olen välillä semmoinen hassuttelija ja ihan hömeli. Mulla on aika vähän semmoisia hyviä kavereita, enkä ole mikään kovin nopea tai halukas ystävystymään, enkä kovin puhelias. Mulla on hyvä itsetunto ja olen aika itsenäinen, joten mua ei vaivaa se, mitä vieraammat musta ajattelee. Tuttujen ja sukulaisten kanssa kai pitäisi koittaa kuitenkin olla väleissä, vaikka semmoista mielistelevää perseennuolijaa musta ei saa tekemälläkään. :o) Tämän takia kai tuo uusiin ihmisiin tutustuminen on mulle jotenkin vastentahtoista.

Meidän yhteenmuutto tuntui olevan T:n äidille sen verran kamala shokki, että hieman kai pottuunnuin siitä. En myöskään ihan hirveästi arvosta ihmisiä, jotka rupeavat kertomaan aikuisen poikansa edellisen parisuhteen kuvioita ja eron syitä... Mulle tulee tosi äkkiä semmoinen "pitäköön tunkkinsa" -asenne, enkä halua olla missään yhteydessä. Tyhmää, tiedän. Tuskin tämmöinen jo kerran eronnut miesten-nielijä on muutenkaan unelma-miniä. Varsinkin kun on itsekäs koirineen, eikä käy ees pelejä katsomassa vaan huitelee jossain estejuoksutouhuissa... Voiko sitä edes liikunnaksi kutsua?!

Että semmosta tällä kertaa. :o)

maanantai 3. joulukuuta 2007

Uusi aktivointilelu











Kyllä. Se on klementiini. Pommi eka pyörittelee sitä lattialla ja heittelee sitä. Sit se kuorii siitä hieman kuorta pois ja nuolee sisältä hedelmälihaa. Halpa lelu. :o) Ja Blondi ei tajua asiasta yhtään mitään...

Huomaavainen työkaveri

Mulla on tapana tulla töihin puoli kahdeksan maissa, ja mua näkee täällä työmaalla hyvin harvoin neljän jälkeen. Tänään olen kuitenkin päättänyt tehdä vähän "ylitöitä", jotta voisin pitää joulun välipäivinä saldovapaata. Yksi työkaveri (n. 45 v poikamies) olikin liikuttavan huomaavainen kun hän näki mut täällä vähän yli neljä. Hän tuli sanomaan, että "Laura, koirat odottaa jo." :o) Kerroin sitten ystävällisesti, että mulla on koirien ulkoiluttaja, ei hätää...
Lisäksi sain ilokseni kuulla, että muuttopäivä on palkallinen vapaapäivä! :o)

Lepoa ja shoppailua

Viikonloppu meni oikein rauhallisissa merkeissä. Kipeän kantapään takia jäi pidemmät lenkit ja puuhastelut tekemättä, hyvä niin. Jalka on jo parempi. Pommin korvatulehdus on mennyt korvatipoilla hyvin ohi, ja toivo elää, että olisimme joku päivä vielä kaikki terveitä. :o) Ensi sunnuntaina olisi agikisat, joihin menen Blonkun kanssa. Toivon tuon jalan olevan silloin normaali...

Lauantaina kävin pitkästä aikaa Kaupinojalla uimassa. On ollut kiireiden ja sairastelun takia taukoa useampi viikko, joten hieman oli erilaista viime kertaan verrattuna. Veden lämpö oli 1,6 astetta ja saunassa oli 127 astetta! Tuo saunan lämpötila on aika paljon lämmittäjästä riippuvainen, ja nyt oli hommissa kovista löylyistä tykkäävä herra. :o) Uiminen tuntui ihanalta. En edes tyytynyt nopeaan kastautumiseen, vaan kävin yhteensä neljä kertaa tekemässä pienen uimalenkin. Sitä vaikutusta on niin vaikea selitää, mutta armottomasti siihen jää koukkuun!

Sunnuntaina lähdin kaupungille jouluostoksille. No, tulihan niitä lahjoja ostettua, vaikka pääasiassa kyllä itselle. Ostin neulepoolon, semmoisen neuletunikan ja mustat pillifarkut. :o) Kyllä, luitte oikein: pillifarkut! Olen varmaan aikanaan vannonut, että semmoisia en käytä ikinä. Mutta pitkän tunikan kanssa ne on kivat. :o) Äidille ostin semmosen naamarasva-silmänympärysvoide-setin. Ja kummitytölle semmoisia kumisia eläimiä, eri koirarotuja ja pari kissaa. T:lle mulla onkin jo lahja, ja kauheasti en kai muita edes lahjo. Äidille on työn alla lisäksi semmoinen pitsineuleesta oleva hartiahuivi. Sen saan varmaan jouluaattoa edellisenä päivänä valmiiksi.

Pommi sai kaupungilta tuliaisiksi semmoisen Guz-ukkeli vinkulelun. Se on semmoinen pyöreä ja kestävä, erittäin kimeä-ääninen lelu. Kun annoin sen Pommille, niin se haisteli sitä vähän, otti sen suuhunsa, ja pudotti saman tien. Sen ilme oli semmoinen "vähän tylsä, pelkkä kumipallo". Kun sitten itse näytin, että lelu vinkuu, niin Pommin asenne muuttui. Sitten se vingutti lelua suussaan ja lattiaa vasten noin tunnin ajan, kunnes minulla meni kimeään ääneen hermot ja otin sen lelun pois. Blondi sai boksiinsa semmoisen auton rekisterilaatalta näyttävän laatan, jossa lukee Blondi. :o)