lauantai 28. helmikuuta 2009

perjantai 27. helmikuuta 2009

Kiito-liito

Eilen me oltiin Länsi-Teiskossa treenaamassa. Oli kivaa, satoi lunta, juotiin Marjutin ja Rasmuksen pullakahveja ja mentiin kahta aivan sairaan raskasta rataa. Ne oli helpomman näköisiä, mutta kaikkien treenikavereiden mielestä aika tappavia. :o) Mä olin niin poikki, hikinen ja jalat maitohapoilla. Pommin kanssa olin monessa kohtaa auttamattomasti myöhässä. Pitkät nopeat suorat, joiden jälkeen onkin takaakierto on vaikeita. Samoin keinultalähtö, jonka jälkeen takaakierto. Pommia kun ei ole opetettu pysähtymään keinulle. Taas kerran huomasin oman peruuttamiseni hitauden ja kömpleyyden, sekä myös sen kuinka pakkovalssit hidastavat ja pysäyttävät vauhtini. Siksi en niitä tykkää käyttää.

Kirppu meni aika hyvin, mitä nyt vähän tuo A:n alastulokontakti oli päässyt unohtumaan. Ensi sunnuntaina meillä olisi kaksi starttia koirakerhomme omissa kisoissa, saa nähdä minkälaisen shown pellekerhon jäsen Blondi tällä kertaa päättää järjestää. Nyt olisi kyllä aika tutut esteet ja ihmiset ympärillä, että voisiko se kisakin sit sujua hieman paremmin? Saa nähdä...

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Tamskin kisat


Oltiin Blonkun kanssa Tamskin kisoissa. Ei puhettakaan, että neiti olisi pysähtynyt kontaktien alastuloille. Uskomatonta, kuinka se menee treneeneissä niiiiin erilailla. Pitäisi vaan päästä treenaamaan erilaisiin ympäristöihin ja erilaisilla esteillä. Kaikille kontakteille se oli kuitenkin tuomarin mukaan osunut, ja kaikki mahdolliset kontaktit siellä radalla olikin. Niiltä ei siis kuitenkaan tullut virheitä. Meidän kohtaloksi muodostui tällä kertaa se ihana Tamskin rengas, Blondi hyppäsi sen ohitse. Siitä vitonen, ja sillä sijoituimme viidenneksi. Aika oli voittajan jälkeen toiseksi nopein, vaikka siellä renkaan uusinnassa hösläsin useamman sekunnin. Kiva ja selkeä rata, mitään ongelmia ei ollut missään kohtaa ohjauksen kanssa ja muuten olen kyllä tyytyväinen neidin ohjattavuuteen.

torstai 19. helmikuuta 2009

Uusi blogi

Aloitin toisen blogin, osoitteessa www.talohaaveestatotta.blogspot.com

Siellä ei kerrota juurikaan koirista, ei agilitystä, eikä hermojen menemisestä töiden kanssa tms. Siellä käsittelen (ehkä kyllästymiseen asti) vain haavettani päästä asumaan "landelle" omakotitaloon, siihen liittyvää etsintää, ostoprosessia, remontointia, muuttoa ja sisustamista. Jos asiat etenevät toivomallamme tavalla, uskon blogin olevan enemmän täytetty kuvilla kuin kirjoituksilla.

Hölmöjä ja ahmatteja

Mitähän sitä uskaltaa enää koirille jättää kotiin lojumaan kun itse lähtee töihin? Pari kuukautta sitten joku ahmatti parsoni vetäisi kitusiinsa pari vinkulelu-hiirtä, nyt sain lukea yhden olevan päivystyksessä kun on luusta tullut suolitukos. Pommi on just samanlainen, olen useamman kerran kaivanut sen kurkusta lähes kokonaista luuta tai isoa klimppiä siankorvaa. Niitä se ei kyllä saa syödäkseen kuin valvonnan alaisena, mutta voihan se vahinko silloinkin sattua. Tämän takia meillä ei ole enää isompia barffiluitakaan, ne kun niellään liian isona.

Pari päivää sitten Blondi oksensi yllättäen kotona, mm. noin 15x15 cm kokoisen palan muovikassia. Kun oikein mietin ja pohdin, niin muistin, että reilusti viikko sitten löysin silputun muovikassin lattialta. Se oli ollut yhdessä kenkälaatikkossa, joka oli sekin silputtu. Sitten vasta ymmärsin syy-yhteyden sille, että Blondi on tuhnutellut ja haissut ihan kamalan pahalle viikon verran. Ja mä olen miettinyt ruokavaliota ja antanut maitohappobakteeria. :o) Muovikassin pala oli ollut sen mahassa viikon! Onneksi en tiennyt asiasta, tieto olisi lisännyt tuskaa tässä tapauksessa.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Ihmettelyä

Ihmetyttää ja kiukuttaa tämä ulkomaalais- ja rasismikeskustelu. Ymmärrän, että asioiden pitäisi olla Euroopassa samalla lailla kaikissa maissa, se ei ihmetytä. Mutta esim. naamakirjan ryhmä "Autetaan Somali-ystävämme takaisin kotiinsa" sai mulla niskakarvat nousemaan. Oikeesti ryhmän ihmiset on sitä mieltä, että Pohjois-Somalia on ihan turvallinen paikka asua, turvapaikanhakijat sinne vaan takaisin. Keskustelu on ihan ala-arvoista ja esim. rasismin vastustajia kehoitetaan ottamaan somaleita asumaan omiin koteihinsa?! Ikäänkuin nämä isänmaan ystävät ottaisivat sotaveteraaneja hoiteisiinsa. Vaikea kuvitella, että kukaan viettäisi viikon rekassa, kävelisi kymmeniä kilometrejä ja maksaisi reissustaan tuhansia tuhansia euroja, jos hänen kotimaansa olisi turvallinen.

Ehkä mun näkökulma tai suhtautuminen on hieman muuttunut myös C:n myötä. Nyt on vasta alkanut tajuamaan, että kuinka vaikeita jotkut asiat, asioinnit tai käytännöt on kenelle vaan ulkomaalaiselle täällä Suomessa. Ei ole ihan helppoa löytää kaikkia palveluja (auton huolto, lääkäri, verovirasto, parturi...) englanniksi selitettynä. Yksi vaikeus on asuntolainan saaminen, mikä oli sekin mulle yllätys. Ulkomaalaiset ei saa valtion takauksia tai pankkien omia garanteerauksia. Meillä asioita helpottaa se, että edes toinen osapuoli on suomalainen, ja toinenkin ehkä vuoden päästä. C. on joutunut kerran täällä ollessaan soitamaan yleiseen hätänumeroon. Vastaus oli ollut "I don't understand, I don't speak english." Just, kivat sulle!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Viikonloppukuulumisia

Viikonloppu meni jälleen ihan liian nopeaan. Perjantaina käytiin äidin luona lättykesteillä, jopa koirat saivat oman annoksensa lättyjä ja kermavaahtoa. :o) Koitetaan nyt käydä siellä kyläilemässä hieman useammin ja myös yökylään olisi tarkoitus mennä parin viikon päästä. Ihan vaan siksi, että koirat tottuisivat siellä olemaan, Gambian reissua silmälläpitäen. Nykyään ne on siellä tosi levottomia ja Pommi riehuu vaan koko ajan.

Lauantaina ajelimme Urjalaan, unelmataloa katsomaan. Talo on täydellinen, sille ei tarvisi ainakaan tässä vaiheessa tehdä mitään remppaa. Piha puolestaan oli hienoinen pettymys, se on iso, mutta todella hassun mallinen. Ja ihan luonnontilassa. Olisi hieman vesurilla ja rautakangella hommia ennenkuin siellä koirat juoksentelis tai agilityä voisi treenata. Paljon siinä pihassa olisi mahdollisuuksia ja tekemistä. Ikivanha saunarakennus kaipaa remonttia ja pihan reunalla olevasta joesta saisi ruoppaamalla ihan uimakelpoisen lammen. Sijaintia en pitänyt ongelmana. Meidän toimistolle ajoi 40 minsaa, ja semmoisesta maaseudun rauhasta olen valmis sen "kärsimään". Ilmeisesti mun on tarkoitus asua maalla, olo on siellä ihan erilainen. Lähin naapuri oli vajaan kilometrin päässä, mutta kuitenkin lähimmät katuvalot noin 200 m päässä. Ja siinä viereisellä tontilla on tosiaan semmoinen ihana sisustus-kahvila, josta voisi joku päivä saada myös elantonsa. Mietitään, pähkäillään ja mennään kai keskustelemaan pankkiin. Suomalaisen lainansaanti on aika helppoa verrattuna noihin muun maan kansalaisiin...

perjantai 13. helmikuuta 2009

Häröilyä

Välillä mä epäilen omaa mielenterveyttäni. Fiilis voi heitellä laidasta laitaan ihan hetkessä, ja en osaa sanoa olenko onnellinen vai en. Tänään olen menettänyt hermoni työasioihin, siihen ettei tietyt ihmiset toimi prosessien mukaan, tieto ei kulje, johto tekee käsitämättömiä päätöksiä, yms. Olen kotona itkenyt kiukkuani, turhautumistani, väsymystäni, stressiäni ja sitä etten voi hoitaa töitäni muiden välinpitämättömyyden takia. Olen harkinnut irtisanoutumista vain kaiken tämän takia. Semmoinen mä olen, ongelmat on aina ihan ylitsepääsemättömiä.

Toisaalta olen jollain lailla toiveikas ja onnellinen. Huomenna me mennään katsomaan sitä mun unelmakotia Urjalassa. Mä olen sen jo sisustanut mielessäni moneen kertaan ja jotenkin ajatus muutosta maalle rauhoittaa mua. Hinnassa on kuulemma hyvin tinkivaraa. Kuulin myös, että myyjäperhe haluaa muuttaa kaupunkiin, ja rouvalla on kahvila siinä tontin (joka on iiiso) toisella reunalla. Heti ajattelin, että ottaisko se mut kahvilaan töihin tai myis sen koko kahvilan mulle. :o) Senkin kuulin, että kaksioiden hinnat on jo nousussa ja niistä on kova kysyntä. Ehkä olisi siis toiveita saada tämä omakin joskus myytyä. Takkiin siitä tulee todennäköisesti joka tapauksessa, mutta minkäs teet.

3 viikon päästä olen auringossa. Tämän tiedon avulla jaksan ehkä sinne saakka. Sijaisesta ei ole mitään tietoa, mutta mä en välitä.

Agitreeniä

Meidän treeneissä oli eilen pääosassa Päästäinen. Tai kai niitä oli useampi, kun semmoinen tuntui olevan milloin missäkin. Yksi taitava yksilö jopa suoritti oikeaoppisesti putken. :o) Hauska oli myös huomata kuinka erilaisia ihmisiä meitä onkaan. Mä menin uteliaana ihmettelemään pikkuruista päästäistä, ja kun koutsi sanoi leikillään, että "Nyt se Laura kiipeää sun punttia pitkin!", niin mitäpä moisesta. Yksi rouvas(?)henkilö ei uskaltanut tulla koko maneesille ja kiljui parinkymmenen metrin päässä, että viekää se pois! Blondi taisi olla ainoa koirista, joka pääsi haistelemaan pikkuotusta. Kenenkään ratasuorituskaan ei mennyt plörinäksi pikkuotusten takia, ne pysyi lähinnä reunoilla ja koirat on niin hurahtaneita agilityyn, että tuskin edes jänistä huomaisivat.

Meillä oli hyvät treenit, toisella radalla oli paljon esteiden ohivientejä, semmoisia aika hankalia kuljetuksia putken suun ohi tai pienestä raosta esteen ohi. Ihan hyvin meni kaikenkaikkiaan, mitä nyt Blonkku kuumeni ja ei muka osannut hakea keppejä ja Pommi oli niin nopea, etten ehtinyt ohjaamaan sitä parissa kohtaa. Blondi teki ekalla radalla niin mahtavan keinu-suorituksen, että olin ällikällä lyöty. Se juoksi siihen ihan täysillä, loppuun saakka, ja mä jo huusin (tiedän kyllä, ei se auta) ja olin ihan varma, että lentokeinu tulee ja neiti lentää kolmen metrin päähän. Ihan keinun päässä neiti pisti jarrut kiinni ja pyllyn maahan. Juuri ja juuri se sai siinä pidettyä itsensä ja sinniteltyä niin ettei kupsahtanut yli laidan alas. Keinu laskeutui nätisti ja koira tönötti siellä. Vau! Muutenkin kontaktit oli kunnossa, toivo siis elää.

Blondin viimeisin villitys on radalta karkailu, naapuriradalle leikkimään. :o) Heti jos pidetään vähän taukoa, mä kuntelen koutsin ohjeita, käännän Blondille selkäni tai tasaan hengitystä, niin Blonkku pitäisi laittaa remmiin. Se on sitä mieltä, että jos ei kerran mennä just nyt agilityä, niin mä meen tonne naapurikentälle leikkimään. Vielä se ei ole sanut selkäänsä, vaan toisella puolella on ollut ystävällisiä koiria vastassa. Ihan selvä keskittymishäiriö-tapaus. :o)

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Koiruuksia ja kissa

Eilen oltiin Blonkun kanssa taas treeneissä. Kontaktit sujui hyvin, ihanaa. Vaikka alhaalla ei olisi namia ja vaikka meikä juoksee täpöjä ohi, niin neiti lyö pyllynsä maahan. Hieman epäilen kisatilanteen menevän näin ja myös pelkään sitä, että saanko neidin kontaktilta mukaani vai jääkö se etsimään niitä nameja. Ollaan vasta treenivaiheessa, ja vielä en mieti tulevia ongelmia. Minun tapani ratkaista ongelmia, olla miettimättä niitä... Kuten esim. aionko jatkossa aina vaatia sen istumisen siellä kontaktilla, kyllähän siihen aikaa palaa aika paljon.

Seuraavaksi kisaamme 22.2. Tampereella ja 1.3. Hämeenkyrössä. Nuo on nyt tällä hetkellä ainoat suunnitellut, ja ainoastaan Blondin kanssa. Tampereen kisojen ympäristö ei ole semmoinen kuin Pommille toivoisin ja oman seuran kisoissa en halua muuten vaan sen kanssa kisata. Siellä riittää niitä terrieri-vastustajia ja kaikkien tuttujen silmäparien alla mä jännittäisin vieläkin enemmän.

Pommi on syönyt nyt noin kolme viikkoa semmoista luontaistuotetta nimeltään "Garlic and fenugreek". A traditional herbal remedy for the symptomatic relief of rheumatism, arthritis, skin conditions, coughs and minor infections in dogs and cats. Aloitin sen syöttämisen yhden eläintarvikekauppiaan suosituksesta, siitä on kuulemma ollut monille kutiaville koirille apua, atopiaan, furungoosiin ja hiivaan. Ja myös Pommin kohdalla se on toiminut, en ole huomannut Pommin kirputtavan tassujaan tällä viikolla kertaakaan! :o)

Tänä aamuna lenkillä saimme seuraamme taas naapurustossa asuvan hullun kissan. Onneksi sille on nyt laitettu kello kaulaan, että kuulen sen lähestymisen. Se on meinaan ihan pimeä ja ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Se seurasi meitä noin 50 metrin päässä jonkin matkaa. Sitten koirat huomasivat sen ja rupesivat haukkumaan hulluna. Kissa alkoi juoksemaan ihan täydellä vauhdilla meitä kohden, pysähtyi kahden metrin päähän, köyristi selkänsä ja rupesi vihaisena ja häntä paksuna sähisemään. Mä koitin pitää koiria selän takana ja peruuttaa samalla kauemmas, olin ihan varma että se kissa hyppää jonkun kahden metrin loikan niiden kimppuun. Ei se onneksi hypännyt ja mä sain raahattua rähisevät terrierini vähän kauemmas. Kissa seuraili meitä edelleen jonkin aikaa ja me mentiin loppumatka puolijuoksua kotiin. Kääks. Taidetaan jatkossa mennä eri katua pitkin...

maanantai 9. helmikuuta 2009

Laiskanpulska

Oon ollut hieman kipeenä, stressaantunut ja mieli maassa. Töissä on kurjaa, ihmisiä potkitaan pois ja mun työkuorma on tällä hetkellä aika kaamea. Ei siitä sen kummempaa, kaikki kun on niin "confidential". Silmät on kuitenkin auki työpaikkailmoituksille ja paria paikkaa olen hakenut, laihoin tuloksin. En allekirjoita tämän firman periaatteita ollenkaan, enkä jaksa hakata päätä seinään yksinäni. Nih!

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa risteilyllä, ihan vaan semmoisella vuorokauden mittaisella seilauksella Turusta Tukholmaan. Oli kivaa, ihana seisova pöytä alkuruokineen ja suklaamousseineen! :o) Shoppailtuakin tuli, kaksi käsilaukkua ja rannekello. Koiruudet oli ex-miehellä hoidossa, ja siellä oli mennyt kaikki hyvin. Oli kiva huomata, että ne menee sinne sisälle iloisina ja innoissaan, eivät jää katselemaan saati vinkumaan mamman perään.

Eilinen meni laiskotellessa ja sohvalla maatessa. Mä olen koko ajan niin väsynyt, ihan kauheaa kun mikään ei kiinnosta ja mitään ei jaksa tehdä. Ihan lahna-olo. Yhdessä asunto-esittelyssä käytiin, nyt on sekin harrastus taas siis aloitettu. Ihana talo, kamalan pieni ja "meluisa" piha. Eli ei. Mä olen löytänyt Etuovesta ihan unelmataloni (kohde 532554), ja sen rinnalla ei oikein mikään miellytä. Unelmatalo on Urjalassa, eli 65 km Tampereelta. Se välimatka on ainoa miinus, ja sen asian kanssa pähkäilen viikottain. Oisko musta maalla asumiseen vai ei? Jaksaisiko sitä väliä ajaa ja jäisikö kaikki harrastukset pois vain sen kaukaisen sijainnin takia. Plääh. Onneksi ei ole mitään kiirettä muuttaa, lähinnä kesää ollaan mietitty, kun ois kiva olla se piha silloin.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Juoksutreenit

Eilen oltiin taas Blonkun kanssa hallitreeneissä. Yksi ryhmämme jäsen oli saanut Jaakolta kotiläksyksi piitkien ratojen menemisen, juostaan paljon ja kovaa ja pidetään tasainen vauhti yllä koko ajan. No, tätä nyt sit toteutettiin koko ryhmän voimin, eli meillä oli 32 estettä pitkä onneksi kuitenkin aika helpohko rata. Ja sääntö, että jos tulee virhe, niin pitää aloittaa alusta uudelleen. :o) Ihan hauskaa, varsinkin kun se moka tulee siellä esteellä 29... ja useamman kerran.

Blondi meni jälleen hyvin, kontaktit sujui, vaikeammat putken ohitukset sujui, ja neiti oli elementissään. Kontaktit me mennään nyt sillai, että alhaalla välillä on nami ja välillä ei oo. Koutsi laittaa sen sinne aina salaa, etten itsekään tiedä onko se siä vai ei. Ja minä juoksen ohjatessa täysiä kontaktin ohi, noin kolme metria edemmäs. Palaan sieltä sit palkkaamaan onnistuneen kontaktin. Itsellä meinasi hieman pitää kiirettä joissain kohdissa, mutta kyllä me se nolla-rata saatiin lopulta aikaiseksi. Hauskaa ja hikistä!

tiistai 3. helmikuuta 2009

Pelottelua

Eilen käytiin matkustus- ja rokotusasioihin erikoistuneen lääkärin juttusilla. Semmoinen täti, joka ei taida juuri kotoaan poistua ja joka ei bakteerikammoisena suostunut edes kättelemään... C:lle hän diagnosoi heti a-hepatiitin ja tuberkuloosin, ihan vaan syntymämaan perusteella, ja minulle povattiin tulevaksi malaria, keltakuume ja eläimen puremasta saatu rabies. No ei nyt sentään, mutta kyllä hän pelotella osasi ja oli perusteellinen neuvoissaan. Molemmat saadaan pari rokotusta ja malarian estolääkitys. Lisäksi hommataan kunnon hyttysmyrkyt ja moskiittoverkko, ja otetaan se maalaisjärki sit reissuun mukaan, niin eiköhän me hengissä ja suht terveinä selviydytä.

Monen kommentti sanan "Gambia" kuultuaan on ollut, että "ettekö te nyt mitään muuta paikkaa keksineet!?". Jos ei ole lapsia tai ei ole edes raskaana (keltakuume-rokotusta ei voi antaa raskaana olevalle), ja on terve nuori ihminen, niin eikö se ole juuri oikea aika kokeilla erilaisia paikkoja ja kokemuksia? Mun mielestä Afrikka on semmoinen paikka mikä pitää nähdä vähintään kerran elämässä. Egyptin turisti-rysää en osaa edes laskea Afrikaksi... Eiköhän sinne Kanarian saarille ehdi mennä sit myöhemminkin. Kukin tavallaan tietysti, hulluilla on hullut huvit.


Koiranhoito -kuvio on melko selvä, ongelmat on enää meikäläisen päässä. Mun ex-mies ottaa koirat aluksi neljäksi päivää, ja sit ne menee mun äidille vielä viideksi päiväksi. Mun äiti pitää talvilomansa juuri silloin, joten koirat saavat täysipäiväisen hoidon. :o)

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Lumikuningatar Pommi

Pommista on helppo ottaa kuvia. Se jaksaa pysyä paikallaan ja poseerata vaikka kuinka kauan. Blondin kuvat on ylleensä sen hännänpäästä tai epätarkkoja kohteen ollessa liikkeessä koko ajan... Pommin ilme kertoo paljon ja sen silmät varsinkin. Siksi tykkäänkin kuvata enemmän Pommia ja ottaa kuvia lähietäisyydeltä.

"No, heitätkö sä sen kepin vai et?"

"Miten niin lunta naamassa, itelläs on. Tai mitä sit jos onkin, kai se on mun oma asia!?"