tiistai 29. syyskuuta 2009

Kuulumisia

Viikonloppuna oli ihanat ilmat, ehkä viimeistä kertaa tänä syksynä näin lämmin. Meillä kaivettiin ojaa kovalla urakalla, noin kolmannes on vieläkin tekemättä. Meillä ei siis ole pihavaloja, ja niiden saamiseksi kaivamme ojaa/uraa sähkökaapeleille. Koirat seikkailivat mm. tuommoisessa roskakasvi viidakkossa, missä mahtuvat kulkemaan hauskasti lehtien suojassa.

Queen of Urjala. :o) Neiti hienohelma mm. tylsistyi, söi multaa ja paleli (+16 asteessa). Aina kun joku laski lapion alas, kirppu tuli ja hyppäsi syliin. Lauantaina kävimme koirien kanssa taas pujottelutreeneissä Mutalassa. Mentiin takaaleikkausta kepeille, suljettua kulmaa ja semmoista 90 asteen avokulmaa. Blondi menee paremmin nuo asiat, mutta sen kanssa niitä onkin treenattu, toisin kuin Pommin. Nyt olenkin kaivanut kepit varastosta, ja koitetaan ryhdistäytyä ja treenata hieman ennen lumien tuloa. Koutsi sanoi osuvasti, että monelle riittää se, että koira suorittaa 12 keppiä. That's it. Mutta kyllä se hieman helpottaa jos sinne kepeille voi mennä haluamallaan tavalla, eikä aina tarvi miettiä suoraan menoa tai tietyllä puolella olemista.

Mennään jo sisään, haluan päikkäreille!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Haaveilua

Nyt tää on (EHKÄ) päättänyt seuraavan koiransa rodun. :o) Kamala pentukuume on ollut jo puoli vuotta, ja tekisi mieli kokeilla jotain muutakin kuin itsepäistä terrieriä. Mutta kesällä ajateltiin kerrankin järjellä ja lykättiin asia ensi kesälle. Hyvä päätös, kun nyt on tuo koulukin aikaa viemässä.

Niin, se rotu. En ole vielä ottanut kasvattajiin yhteyttä. Haluan hieman vielä varmennusta luuloilleni terveystiedoista, esim lonkista. Rotu on meinaan Valkoinen Paimenkoira, elikkäs valkkari. Alkujaan ollut mutaatio saksanpaimenkoirasta, mutta nykyään ihan oma virallinen rotunsa. Narttu olisi noin 30 kg painava ja säkä 55 cm. Luonnekuvaukset kuulostaa hyvältä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä saa, tai opettaako terrierit sen terrieriksi...

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Ylistys englantilaisille verkkokaupoille

Miksi kirjat on niin kalliita Suomessa? Tavalliset romaanit on aika kohtuuhintaisia, yleensä, mutta kaikki erikoisempi kirjallisuus on ihan tajuttoman hintaista. Yksi töihin liittyvä pieni scrum-kirjanen maksoi 68 euroa. Siis pehmeäkantinen ohut läpyskä. Koirahierojakurssin kirjat oli shokki, suomalaisesta kirjakaupasta olisi saanut tilaamalla, ja tuo toinen paksumpi kirja olisi maksanut 180 euroa. Kuka maksaa kirjasta 180 euroa?! Onhan se iso ja paksu ja hieno, mutta en siltikään ymmärrä. Onneksi netin ihmeellinen maailma ja luottokortin vingutus on mulle tuttua puuhaa. Englantilaisesta Book Depository -verkkokaupasta samainen kirja löytyi hintaan 77 euroa, ja ei toimitusmaksuja. Tilasin nuo molemmat yllä näkyvät kirjat siis sieltä. Tulivat noin viikossa, omaan postilaatikkoon saakka. Ja mulla säästyi rahaa noin 140 euroa verrattuna Suomen hintoihin. Se menee kenkiin. :o) Jotka nekin tilaan englantilaisesta verkkokaupasta...

Kaunis syksy


Viime päivinä olen ihastellut kaunista syys-säätä ja miettinyt miten näillä ilmoilla pitäisi pukeutua. Olen kastellut puutarhakukkia sormikkaat kädessä ja syönyt oman sadon minitomaatteja. Olen laittanut ensimmäistä kertaa tulen puuhellaan ja kysellyt kunnalta koska nuohooja on tulossa. Olen perfektionistin tarkkuudella laittanut ja rypyttänyt uusia syksyisempiä verhoja ikkunaan ja katsellut kuvastosta joulukoristeita. Olen ihmetellyt mihin kaikki heijastimet katoavat aina kesän aikana, ja kaivanut jo yhden talvitakin esiin. Olen opiskellut koiran lihaksia latinaksi ja aloittanut neulomaan koiralle villapaitaa. Olen syönyt ihania belgialaisia suklaatryffeleitä, ja juonut cappuccinoa suklaasiirapilla maustettuna.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Treeniä laiskoille







Käytiin tänään pujottelutreeneissä. Oli hauskaa ja opettavaista. Blondi on parempi kuin Pommi. :o)Huomasi todella, että paljon on vielä opittavaa. Eikä kuulemma meidän kerran viikossa treenamisella ihan hirveästi etene, varsinkin kun aina treenataan rataa, ei varsinaista tekniikkaa, eikä vaadita koiralta uuden oppimista. Ihanks tosi?! ;o) Mutta kuka tulisi tätä peruslaiskaa kotiin potkimaan, että saisi ahterinsa liikkeelle.

Kiitos


Ihanainen Rouva Oranssi auttoi hädässä, kun minulla on vähän peukalo keskellä kämmentä ja hermot kuin Blondilla. Suurkiitos, kumarrus ja halaus. Nyt ei meidän perheessä varpaita palele. :o)

perjantai 18. syyskuuta 2009

Aikuinen?


Mamman kullanmuru, ilkikurinen hemmoteltu kakara, koira josta vieläkin kysytään "onko tuo ihan pentu?". No se sama tapaus täyttää tänään 4 vuotta, paljon onnea Blondi! Käytös ei ole muuttunut tai aikuistunut neljässä vuodessa yhtään eikä järkeä ei ole tullut päähän sen kummemmin. Vieläkin jahdataan auringon heijastumia ja varjoja, ja haukutaan lattialla käveleville hurjille ötököille. Keskittyä yhteen asiaan jaksaa ehkä 3 sekuntia. Esim. kakalla käynti on vaikeaa, kun ympärillä lentelee perhosia, on traktoreita, autoja, yms. Ja niiden kaikkein perään on mentävä, vaikka kuinka olisi hätä. Mutta koskaan ei ole huonoa päivää, Blondi on aina iloinen ja vauhdikas. Kenellekään se ei tahdo pahaa, jos agilitykentällä joku koira karkaa meidän rataa häiritsemään, niin me voidaan vaan jatkaa menoa, ei me jäädä tappelemaan. Mitä nyt joskus jää minun sormi väliin kun leikitään vetolelulla, mutta se on vahinko, kai?

Blondi tuli taloon hieman vahingossa, säälistä, kun kukaan muu ei kuuroa "huolinut". Siitä saakka meillä on paistanut aina aurinko ja kertaakaan, yhtä ainutta hetkeä, en ole katunut. Mamman kulta.

torstai 17. syyskuuta 2009

Treeneissä



Eilisissä treeneissä meillä oli eri koutsi kuin yleensä. Tämä oli normaaliin menoomme verrattuna erittäin lempeä, kärsivällinen ja pehmeä. Muun muassa Blondin rallit ja esteille karkailut hän analysoi miellyttämishaluksi. "Blondi haluaa miellyttää sinua niin kovasti, että koittaa suorittaa kaikki mahdolliset esteet äkkiä." Hienoa, että joku näkee asian tuolla tavalla, mutta itse en siihen usko. :o) Mä näen vaan hemmotellun, ilkukurisen ja itsepäisen kakaran.

Treenit meni ihan normaalisti, oli aika pitkä ja vaikea rata. Paljon takaakiertoja ja ansoja, vaikea lähtö heti hypyltä poikittain kepeille, jne. Radalle olikin kerätty kisaratojen kinkkisimpiä kohtia. Edellispäivän ojan kaivuun ja treenien loppuyhtälö olikin aikamoinen särky alaselässä, mutta onneksi se pienten valkoisten pillerien ja yöunien jälkeen on jo siedettävä.

Huominen mulla on taas koulua ja lauantaina meillä on ohjatut pujottelutreenit molempien koirien kanssa. Kisoihin meikä ei muistanut ilmoittautua, joten taidetaan kisata seuraavan kerran vasta lokakuun puolen välin paikkeilla.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Opettavainen viikonloppu


Kuva: PVK:n sivuilta

Huh mikä viikonloppu, koska saa nukkua? Perjantai ja lauantai oli koulua. Lauantaina-iltana kaverin kolmekymppiset ja sunnuntai meni vinttikoiraradalla ja kyläillessä.

Perjantaina opeteltiin ja mentiin läpi lihaksia, latinaksi tottakai. Lauantaina katseltiin koirien liikumista ulkona, asentoja, kulmauksia, vinouksia, liikkumistyylejä, yms. Katselimme myös ruumiinrakenteita, mistä näkee onko koira sopiva, hoikka, hieman ylipainoinen yms. Menimme myös ennen hierontaa tehtävän inspektion ja palpaation läpi. Inspektio on siis se silmämääräinen tarkastus ja palpaatio semmoinen nopea tunnustelu, mikä ennen hierontaa tehdään. Lisäksi katselimme yhden koiran hieronnan ja tutustuimme erilaisiin hierontaotteisiin.Että tulihan siinä... Ja kotona piti tietty kytätä omien koirien liikkuminen ja rakenne samantien. Pommilla on kapea lantio, kapeampi kuin etuosa. Se kävelee hieman vinossa, etupää eri linjassa kuinn takapää. Blondi menee suorassa, mutta hyvin usein peitsaa remmissä ollessaan. Se ei vaan mun kävelyvauhdissa saa vaihdettua raville, vaikka ois fleksissä. Enemmän siis vauhtia ja vapaana lenkitystä.

Sunnuntaina oltiin kouluporukan kanssa Kaupin vinttikoiraradalla seuraamassa vinttikoirien juoksukilpailuja. Kaikki osallistujat joutuvat eläinlääkärin pikaiseen tarkastukseen, ne tunnustellaan ja niiden liikkuminen katsotaan. Niitä me seurattiin silmä kovana ja ihailtiin kuinka selvästi niiltä näkee lihakset ja luut, oikein anatomian oppikirjoja. Ihan "uusia" rotututtavuuksiakin oli, mm. ekaa kertaa näin lyhytkarvaisen Afkaanin. :o) Tosi mielenkiintoinen päivä, paljon opin ko. lajista, eikä mua säälittänyt tai tehnyt pahaa kertaakaan. (Sitä vähän ennalta pelkäsin...) Ihan kiva jos ja kun osaa suhtautua eri lajeihin ja rotuihin täysin avoimesti, ettei mene millään kauheilla ennakkoasenteilla tutustumaan, vaan ihan uteliaana. Tullaan tutustumaan kaikkiin mahdollisiin harrastuksiin aina suojelua ja purua myöden, joten kyllä sille avoimuudelle tarvetta tulee olemaan. Ja mulla on haaveissa ottaa kolmas koira ensi kesänä, niin tämä on erinomainen vuosi sitäkin ajatellen, koska vielä en tiedä minkä rodun haluaisin. Tosi ihania Whippetitkin oli, vaikka eipä ole ennen tullut mieleenkään semmoista harkita.

torstai 10. syyskuuta 2009

Pieni Paholainen

Lällällällälieeruu, etpäs saakaan kiinni....

Neiti Blondi on mielestäni pehmeä ja ihan mamman tyttö, kotioloissa. Agilitykentällä siitä on viimeaikoina kuoriutunut semmoinen murkkuikäinen pieni paholainen, joka näyttää mammalle keskisormea, juoksee lällätellen karkuun ja tekee juuri niinkuin itse tahtoo. Great. Tämä tapahtuu siis aina ennen radalle pääsyä, kun jätän sen istumaan ekan hypyn taakse. Siitä se säntäilee mihin milloinkin, ku ei vaan malta odottaa kahta sekuntia. Sitten jos sen saan mukaani ja suorittamaan rataa, se menee kuin enkeli. Mutta tuo lähtökärsivällisyyden treenaminen on näköjään turhauttanut sen ihan vallan, eikä se kestä sitä odotusta tällä hetkellä lainkaan. Kotona taas kerran vähän tiukempi kuri (kunhan vaanitse "pystyisin" sitä pitämään) ja kentällä jonkin aikaa vain lentäviä lähtöjä. Ei kestä kenenkään hermo tuommoista pelleshowta, eilen jo mietin mistä saisi jonkun kauko-ohjattavan sähköpannan lainaan. :o)

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Busy


Kuva: Le Love

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Väsynyttä porukkaa



Perjantaina oli jälleen koulupäivä ja ensimmäinen tenttikin. Hyvin meni, mutta tuleva kyllä hieman hirvittää. Opettelimme lonkkaluun eri osia, mitkä niistä ovat käsin tunnusteltavissa koirasta, ja jokaisen kyhmyn, kaaren ja osasen nimi pitäisi jälleen opetella latinaksi. Puhuimme myös koiran "lukemisesta", miten se näyttää kipua, agressiivisuutta, pelkoa, jne. Kipuun reagoiminen saattaa olla niin nopea ja räjähtävä tilanne, että mitään et mahda. Viime vuoden kurssilaisista yhdeltä puuttuu puolet korvasta sen seurauksena, hyvä muistutus. Koiriakin käpälöitiin, koitettiin etsiä opittuja luita ja miettiä asentoja, joissa esim. lanneranka tulee paremmin esille. Jättimäinen sakemanni ja 2,5 kg sheltti olivat aika erilaiset käsiteltävät, mutta kaikkeen on totuttava heti.

Tänään olin aksakisoissa talkoissa, aitiopaikalla katselemassa muiden menoa. Jostain kumman syystä kiinnitän eniten huomiota siihen mahdottomaan huutamiseen ja karjumiseen mitä monet käyttää. Joka ikisen esteen jälkeen huudetaan täysillä "tässä" tai "tänne" tai "koiran nimi", jne. Kolmosluokassa. Toki ymmärrän ne vaarapaikkojen viimehetken pelastukset, kun koira on karkaamassa väärälle esteelle, ja sitten hädissään kiljuu sen perään. Ymmärrän siis toki myös käskyillä ohjaamisen ja huutamisen, itse teen samaa Pommin kanssa, mutta en tajua tuota "tässä" -käskyä joka esteen jälkeen. No, lähinnä sitä käyttää nopeiden koirien ohjaajat, joilla on vaikeuksia pysyä perässä. Kai sitä sit pitää kokeilla itsekin, eikä vaan kritisoida. Jos se vaikka auttais.

Huomenna ois epikset, jää nähtäväksi jaksanko lähteä, kun eivät ole ihan naapurissa. Ois kuitenkin semmoisessa paikassa missä kisataan kaukalossa. Ja keskiviikon treeneihin tulee yksi koirakerhomme mieskouluttaja kokeilemaan Pommin ohjausta. Hänellä ei itsellä nyt ole koiraa, ja viime viikolla vain pokkana kysyin, että haluaisitko kokeilla tuommoista kuumaa ja kovapäistä terrieriä, joka ei osaa kontakteja. Ilmeisen hyvä myyntipuhe, koska tänään hän kysyi, että olinko tosissani, ja voiko hän tosiaan tulla. :o) Hienoa, jos Pommi saisi arvoisensa ohjastajan.