Synttärit ja muutakin

Pommi täytti eilen 6 vuotta. Voi vitsi kun aika menee nopeaan, ja toisaalta taas, niin paljon on tuona aikana tapahtunut. Pommi on niin opettavainen koira, se on opettanut mulle mm. koiranlukutaitoa ja käsittelyä enemmän kuin mikään muu koira koskaan voisi. Pommi on perheen kesken ihana luonne, muualla ja muille aika petollinen ja arvaamaton. Kaikki luulee, että Blondi on mun lellikki ja tykkäisin siitä enemmän. Ei mee niin. Pommi on se ensimmäinen ja rakkain, jollain lailla ehkä samanlainen kuin minä. Se on totta, että se on itsenäinen äijä, ei siis kaipaa läheisyyttä tai huomiota samalla tavalla. Pommi on C:n ehdoton suosikki, niillä synkkaa hyvin, Pommi tottelee hyvin, ja C osaa vähäisestä koirakokemuksesta huolimatta käsitellä ja lukea Pommia, ja arvostaa sen kovuutta.

Pommi sai synttärilahjaksi uuden vinkulelun ja illalla syötiin maksalaatikko-nakki-kakkua. Lelu nostettiin yöksi pois, makuuhuoneen lipaston päälle, jottei siitä yöllä tulisi mitään tappelua unenpöpperössä. Heräsin aamuyöstä neljän aikaan, ja katsoin missä koirat on. Pommi istui lipaston edessä ja tuijotti sinne päälle, että siellä se lelu on. Käskin sen nukkumaan. Heräsin uudelleen hieman ennen kuutta siihen kun kuului kynsien ääni puuta vasten, Pommi kun oli jo noussut takajaloillaan kurkkimaan, että josko siihen leluun mahdollisesti ylttäisi. Ei se siis saanut nukuttua, kun tuo aarre oli niinkin lähellä, mutta silti niin kaukana. Voi sitä onnea, kun se sai lelunsa vihdoin aamulla. Ja sitä epätoivoa, kun otin sen taas pois töihin lähtiessäni. :-/

Tähän viikkoon on mahtunut myös uusi käänne pentuhaaveisiin liittyen. Yksi syy paimenkoira-hinkuuni on ollut paimennus, haluaisin siis kokeilla harrastuksena lampaiden paimennusta. Se on uusi juttu minulle, ja maalla ei mitenkään vaikea toteuttaa. Viime viikolla puhuin siitä yhden kokeneen harrastajan kanssa, ja mielipide oli, että ainoa oikea rotu tuohon touhuun on bordercollie, ei ne muut osaa. No, onhan se bortsu ollut mielessä, koska tiedän kuinka oppivaisia ne ovat, ja nähnyt toki myös millaisia agilityssä. Maanantaina kävin Apula lemmikkipalstalla, ja siellä oli myynnissä sekarotuisia pentuja. Emä on paimennuslinjainen bordercollie nautatilalta, isä on bordercollie (2 astutusta) tai naapurin Sesse (lapinkoiran ja sakemannin mix), joka pääsi kerran karkuteillään astumaan nartun. Bordereilta löytyy hyvät terveystulokset KoiraNetistä ja emältä sitä kaivattua paimennusviettiä. Pennuista tällä hetkellä (alle viikon ikäisiä) näyttäisi 3 olevan bordercollien näköisiä ja värisiä, ja 4 muuta ovat ruskeita, eli todennäköisesti sekarotuisia. Kyseessä voi siis olla kaksoisastutus, mutta koko pentue kuulemma on päätetty rekisteröidä sekarotuisina. Ja kyllä, meille on varattu 1 bordercollien näköinen mustavalkoinen narttupentu. Ja ei, minua ei haittaa vaikka se on sekarotuinen. Mielenkiintoista nähdä kuinka tarina etenee ja miltä tuo koira muutaman viikon jälkeen näyttää...

Historian havinaa

Tiesimme jo entuudestaan, että talomme on vanha sahanhoitajan talo, noin vuodelta 1860. Sahanhoitaja työskenteli läheisen maatilan isännän sahalla, kyseisellä isännällä oli paljon myös muuta työvoimaa, mm. "muonamiehiä". Heidän talonsa on nykyään museona, ja siellä siis tänään poikkesimme. Kuulimme siellä, että muonamiesten talo on rakennettu 1870, ja siellä on alusta saakka ollut sähköt! Sähkö kuulemma saatiin läheisestä virrasta generaattorilla, ja tuolla vesivirralla ilmeisesti myös saha toimi. Ei vitsi, eipä oltu tiedetty, että täällä on ollut alueen ensimmäinen "sähkölaitos", ja se kyseinen virta on meidän tontilla! Meidän tontti siis rajoittuu tuohon virtaan/jokeen, eli ollaan vuosi asuttu noin 50 metrin päässä sähkögeneraattorista.

Toki piti mennä heti katsomaan, että vieläkö se siellä on tallella ja löydetäänkö me se. Siivottiin virtaa puujätteestä ja kaatuneista puista varmaan kaksi tuntia, koska virta on ollut tänä keväänä todella vuolas ja kaatanut mennessään reunoilta puita ja tuonut jonkun sillankin mukanaan. Sieltä se löytyi, tatta-daa. Meidän pihasta löytyy vesigeneraattori vuosimallia 1870. Aika huisia!!

Kallis harrastus

Käytiin taas torstaina Pommin kanssa Riihimäellä osteopaatilla. Kallis harrastus tästä on tullut meille, jos oikeesti laskee mun poissaolot töistä ja bensat yms. Kolmatta kertaa nyt oltiin, kahden viikon välein käydään, ja vielä ainakin neljäs kerta mennään.

Pommilla oli ristiselän alue jumissa, mutta ristiluu tai SI-nivel ei ollut mennyt lukkoon ja takajalkojen liikeradat oli normaalit. Jumitus tuli rintakehän alueelta, rintarangan alueella on painetta ja jumitusta, joka sitten puolestaan heijastaa takapäähän, varsinkin kun taustalla on korjattu väärä asento lantiossa. Nyt on siis tilanne jo paremman puolella, lukot on saatu auki ja toivottavasti pysymäänkin niin.

Me käytiin Riihimäen keskustassa aamulenkillä, vajaa puoli tuntia käveltiin, ennen vastaanottoa. Nähtiin enemmän autoja, ihmisiä, lapsia, polkupyöriä, moottoripyöriä ja potkulautoja kuin vuoden aikana varmaan yhteensä. Ja muistettiin jälleen miksi onkaan vaivan arvoista asua maalla. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun Pommi alkoi pöydällä "jäykistymään" ja murisemaan Markukselle. Se ei ollut kivusta lähtevää, eikä sitä ole kahdella edellisellä kerralla tapahtunut, joten uskon sen olevan suora reaktio stressiin. Viime kerran jälkeenhän Pommi antoi heti kotiin päästyään selkään Blondille. Rankkoja reissuja siis, sekä henkisesti että fyysisesti.

Blondia en ole vielä osteopaatille vienyt, vaikka kyllä sekin varmaan edessä on. Juuri viime viikolla kuuntelin Piiran saarnaa siitä kuinka pahasta peitsaaminen on, ja se kertoo aina, että on jotain ongelmaa. Blondihan peitsaa päivittäin, aina remmissä kulkiessaan... mä olen sitä mieltä, että se on oppinut kävelemään väärin, sen motoriikka muistaa nyt vain tuon väärän tavan liikkua. Mutta kai se on tarkastettava, koska tänä keväänä ensimmäisen kerran olen huomannut sillä myös lihasjumeja selässä. Eli lopputulos on, että älkää kukaan opiskelko mitään koirien anatomiaan, fysiologiaan tai lihashuoltoon liittyvää ikinä. Tieto lisää tuskaa, tekee elämän kalliiksi ja vainoharhaiseksi. Tyhmänä on paljon helpompi olla. En suosittelisi kyllä katsomaan myöskään mitään "maailman lihavimmat lemmikit -dokumentteja", ne kuuluu samaan kiellettyjen listaan. :o)

Puuhaa enemmän kuin aikaa

Kevät ja kesä tuo tullessaan paaaaljon tekemistä. Jos ei nyt mietitä töitä, koulua, projektihierontoja ja lopputyötä. Aaargh.. niin ajankulua löytyisi vaikka kuinka talon seinien ulkopuolelta.

Haluaisin kasvihuoneen. En tiedä miksi, en edes koe itseäni miksikään viherpeukaloksi. Meillä olisi noin 16 vanhaa ikkunaa liiterissä, joten niiden avulla saisi jo ihan kivan kokoisen rakennelman aikaiseksi. Jos osaisi ja viitsisi. En oikein ymmärrä miten se pohja ja kehikko tehdään. Jos joku tekisi ne valmiiksi, niin minä voisin sitten ne ikkunat naulata paikalleen. Ehkä.

Pihalla odottaa kasa hiekkaa ja multaa levittäjäänsä. Hieman vielä kivien raivausta pois alta, ja sitten kärräämään. Sitten nurmikkoa istuttamaan ja kastelemaan. Etupihalla taas odottaa pläntti tasoitusta, jotakin katekangasta, hiekkakerrosta ja kivilaattoja. Yksi sadevesikouru repsottaa, yksi putki on tukossa, kivijalan kivet ovat vinksin vonksin ja etupihalle pitäisi levittää kivimurskaa.

Jep jep, ja vielä ei päästy edes aitaan saakka. Se on ihan oma lukunsa, ja herralla on sen varalle huimia suunnitelmia. Rajattavan alueen kokoa on mietitty ja pienennetty koko ajan. Missä alueella emme halua koirien olevan, mitä kun tulee vieraita, mitä kun auto ajaa pihaan, minkälainen portti on hyvä...? Voisin vaikka lyödä vetoa, että suunnitelma muuttuu moneen kertaan vielä toteutusvaiheessa.

Blääääh

Niinhän siinä käy kun liian ajoissa iloitsee ja mainostaa jotain... Paljon odotetussa pentueessa oli vain 2 narttua ja ne meni itse kasvattajalle ja pentueen isän omistajalle. Me olimme jonotuslistan kolmantena, ja jäimme nyt siis ilman pentua. Nyyh. Meille tarjottiin kyllä eräästä toisesta pentueesta pentua, mutta se ei miellyttänyt taustan ja terveystulosten perusteella minua.

Nyt mulla on siis edelleen pentukuume (kolmatta vuotta), mutta ei pentua tulossa. Toinen vaihtoehto valkkarin lisäksi mietinnöissäni on ollut sekarotuinen. Jos satut tietämään sekarotuisen pentueen, joka olisi luovutusiässä kesä-heinäkuussa, ja jossa olisi kenties jotain paimenkoiraa vanhemmissa, niin saa vinkata. :o) Apula-palstaa tarvii varmaan nyt ruveta seuraamaan sillä silmällä, tai sit vaan kärsiä kuumeilusta.

Hyvästi Talvi!

Toivotamme hyvästit talvelle. Kiva kun kävit, nähdään taas loppuvuodesta.

Toivotamme tervetulleeksi kevään. Aurinkoisen terassin, aurinkopilkkujen tuijottelun ja jahtaamisen ja ulkona riekkumisen tuoman loputtoman ruokahalun.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Pääsiäistä kohden

Lomat on lusittu, mutta onneksi on sentään pitkä viikonloppu tulossa. Lomalla ei tehty kummempaa, ulkoiltiin paljon, rentouduttiin, hieman siivoiltiin ja laitettiin taloa kevätkuntoon.

Pommin kanssa käytiin siellä osteopaatilla Hyvinkäällä, se oli tosi mielenkiintoista. Pommilla oli oikea lanneselkä jumissa, se lihasten jumi oli vetänyt lantion vinoon ja laittanut ristiluun jumiin. Syy? Munuaiset ja vatsaontelo. Vitsi mikä ammattitaito noilla osteopaateilla on! Koiran elimistöllä (kuten ihmisilläkin) on tietty rytmi kullakin. Johonkin tiettyyn rytmiin niiden raajat, lihakset, luusto ja sisäelimet vaan rupeaa "vastaamaan" kun niitä oikealla rytmillä liikutellaan. Esim. munuaisten kuuluisi liikkua myös koiran kävellessä hieman. Pommillapa vaan ei liikkunut toisen puolen munuainen, eikä vatsaontelokaan kunnolla, ne oli jähmettyneet ihan sumppuun. Syynä voisi olla isku kylkeen, mutta todennäköisempänä vaihtoehtona pidettiin gluteiineja ruokavaliossa. Jotkut koirat on niin herkkiä gluteiinille, että yksi pieni suupala voi aiheuttaa oireita, tai pentuna syötetty vilja voi aiheuttaa ongelmia vielä muutaman vuoden jälkeen. Vehnää meillä ei ole syöty vuosiin, mutta nyt meni sitten ohrakin kiellettyjen listalle ja ruoka sitämyöten uusiksi. Kuulemma yli 90% koirista ei siedä gluteiinia, ja monet reagoi niin "vaikeaselkoisesti", että ei sitä omistaja ymmärrä. No, Pommin lantio saatiin suoraan ja paikat auki. Parin viikon päästä mennään vielä uudestaan tarkastamaan, että onko "sipulin" kuoriminen tuonut syvempää jotain ongelmia esiin.

Mitään kummempaa ei olekaan tapahtunut. Lenkkitie on kuralillua, kotipiha sohjoa. Mä olen aloittanut lenkkeilyn, juoksukoulun 3 ekaa treeniä on jo suoritettu. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri Lauralle. Toivottavasti jaksan jatkaa. Kotisivujen tekemistä olen mietiskellyt ja katsellut tarjontaa. Olen myös harkinnut BOT-tuotteiden ja Orijen ruuan jälleenmyyntiä, saa nyt nähdä mihin päädyn.

Ai niin, siitä mahdollisesta koiran rodusta kiinnostuneille tiedoksi, että kyllä me vaihdetaan (peukut pystyssä) saman väriseen, mutta hörökorvaisempaan ja suurempaan versioon. Eli jos hyvin käy, niin parin viikon päästä syntyy terveitä valkoisen paimenkoiran pentuja, ja toivottavasti narttuja on sen verran, että meillekin riittää yksi. Minä kun haluan juuri tästä yhdistelmästä, kun molemmat vanhemmat on tuonteja, Saksasta ja Englannista. Jännityksellä siis odotellaan.

Kuulumisia

Niin se kevät etenee, vaikka mittari näytti aamulla -18 astetta. :o/ Mieluummin kulkisin tennareissa ja kevättakissa, mutta ehkä sit juhannuksena viimeistään.

Koulutusohjaajakurssin viikonloput on nyt ohi, ja tenttikin hyväksytysti suoritettu. Enää muutamien treenien veto valvotusti, ja sit olisi koulutusohjaajakortti plakkarissa. Kurssi oli antoisa, ja vetäjä aivan huippu. Paljon tuli ajattelemisen aihetta, kehitysideoita ja jopa toivottavasti pieni muutos omaan kisajännitykseen.

Koirakerhon vaihto on edennyt, kesäkauden alkaessa siirryn Toijalan koirakerhon riveihin, ja otan jopa agilityn alkeiskurssin vetääkseni. Toivon saavani kärsivällisiä kurssilaisia, nyt on meinaan lämmittelyleikit ja flat work hallussa, ja koiran ja ohjaajan yhteistyöhön aion keskittyä superpaljon.

Yksi valkoinen koira on astutettu ja ultran mukaan mahassa on paljon pentuja. Me olemme kyseisen pentueen "jonotuslistalla" ja sikäli mikäli kaikki menee hyvin niin meille tulee kesäkuun puolenvälin paikkeilla uusi vahvistus perheeseen.

Koirahieroja-opiskelut etenevät kovaa vauhtia, ja kesäkuussa onkin aherrus sitten takanapäin. Ensi viikolla on iiiiso tentti, johon tulee vaatimattomasti "kaikki tähän asti menty". Taas pääsee todistamaan sitä kummallista ilmiötä, että kun edessä on koira ja kolme opettajaa tivaamassa lihaksen origoa ja insertiota, niin kaikki tieto valuu korvista ja nenästä ulos... Jatkosta en ole vielä kerennyt tekemään päätöksiä sen kummemmin. Luultavasti ainakin aluksi jatka päivätyössäni neljänä päivänä viikossa, ja koitan hoitaa hierontoja iltaisin ja sinä yhtenä "vapaapäivänä". Myöhemmin toivon saavani lottovoiton, ja niillä rahoilla laitan semmoisen koiratarvike-hotelli-uimahalli-fysioterapia -paikan pystyyn. :o)

Ensi viikolla on kauan odotettu talviloma. Tulee tarpeeseen, pelkään vaan koko viikon menevän kokeeseen lukemiseen. Mitään kummempia ei olla suunniteltu, tiedossa on ainoastaan Pommin treffit osteopaatin kanssa ja samalla keikka Ikeaan.

Aurinkoisia päiviä kaikille.

Harkkaa ja kiitoa

Olin perjantain ja lauantain Hyvinkään Onnenkoirassa työharjoittelussa. Oli rankkaa, mutta ihan mielenkiintoista. Hieroin muutaman koiran, mutta pääasiassa hoidin koirahotellin asiakkaita, ulkoilutin ja ruokin, ja avustin kylpylän puolella. Kylpylän puolella oli jos jonkin näköistä polskijaa, hauskan näköistä kun pientä mopsia opetetaan uimaan. :o) Tai kun suuren suuri tanskandoggi ei osaa uida, vaan polskuttaa kaikilla neljällä tassulla yhtä aikaa. :o) Koirahotellissa työskentely oli mielenkiintoista, koska en ole semmoisessa koskaan edes käynyt. Monenlaisia koiria, ja yhtä monenlaisia omistajia. Yksi rouva toi kaksi espanjan vesikoiraa ja sain melkein raahata hänet ulos, kun hän rupesi vollottamaan vuolaasti ja säikäytti koiratkin. Yhdelle naiselle sanoin, että kyllä voi soittaa ja kysellä hoidokin kuulumisia jos tulee ikävä. Hän vastasi, että hyvä kun pääsen siitä viikoksi eroon, ei tosiaan tule ikävä.

Tuo kokemus antoi ehkä hieman uutta näkemystä omalle haaveelleni perustaa koirahotelli. Se olisikin semmoinen "koirille, jotka ovat omistajilleen muutakin kuin vain koiria" -hotelli, jossa asiakkaat hemmoteltaisiin. Täytyy vaan todeta, että onneksi en ole itse tähän mennessä vielä tarvinnut koirahoitolapalveluita, koska minun kriteerejä täyttävää paikka on aika helkkarin vaikea löytää, ainakaan lähialueilta.

Sunnuntaina oltiin sitten meidän hemmotellun prinsessan, eli Blondin, kanssa agilitykisoissa puolen vuoden tauon jälkeen. Kotiintuomisina oli akksi Hyllyä, mutta ihan sarvi otsassa ei sentään oltu. Eka rata oli hyppyrata, harmikseni, koska olin toivonut sen olevan jälkimmäisenä. Hyppyrata meni pelleilyssä, kuten meidän ensimmäiset radat yleensä. Lähdöstä varasti, kepit ei sujunut, karkasi putkeen kun ei pitänyt, yms. Toinen rata oli agilityrata, ja se meni ihmeellisen hyvin. Radalla oli pari vaikeaa vientiä, ja niistä selvittiin kunnialla. Puomin Blondi tuli niin hitaasti ja hiipimällä alas, että moista en ole ennen nähnyt. Wau! Neljänneksi viimeisellä esteellä A:lla se myös hiipi alastulon alkumatkan, ja sitten kun hieman koitin rohkaista että tules nyt, niin sit se pomppasi sen kontaktin yli. :o) Mulla meni pasmat siitä sekaisin, ja viimeinen hyppykiekka menikin sen takia mönkään. Mutta muuten loistorata, ja mahtava keinun suoritus!