Nokkonen

"Nokkosen lehdet ovat parhaimmillaan alkukesästä. Myöhemmin kannattaa kerätä syötäväksi vain ylimpiä lehtiä. Kun nokkospuska on leikattu, sen latvat tuottavat taas uusia pieniä lehtiä, joten säännöllinen sadonkorjuu pitää nokkosviljelmän hyvälaatuisena.

Nokkosta voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla nopeasti ryöpätyt lehdet.
Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. Nokkonen on piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna."
Lähde: Wikipedia

Taas jokakeväinen muistutus nokkosesta. Mulla on ollut viime viikkoina alhainen hemoglobiini, joten meillä syö nokkosta nyt koko lauma, ihmiset ja koirat. Itselleni olen tehnyt nokkos-pinaatti-lättyjä ja olen juonut nokkosteetä. koirat saavat ryöpättyä nokkosta ruuan seassa ja kuivattua jauhetta. Nyt juuri on nokkoset parhaimmillaan, joten viikonlopun hommiin taitaakin kuulua jälleen lehtien keräys ja kuivatus.

Taas juhlitaan

Paljon onnea Pommi! Tunnetaan myös nimellä Äksy, Mur-Mur, Butsikawauwau, Pummi ja Pum-Pum. Pommi täyttää tänään 7 vuotta. Lahjaksi se saa vinkulelun ja illalla syödään maksalaatikko-nakki-kakkua.

Pommi on se ainut ja oikea ensimmäinen oma koira. Vaikka sen kanssa on välillä joutunut päätä raapimaan, vaikka se on niin itsenäinen ja välillä jopa epäsosiaalinen, niin silti (tai siksi) se on kaikista tärkein ja rakkain. Viime aikoina olen ollut niin ylpeä Pommista, se on ollut Chilin kanssa uskomattoman kärsivällinen, jopa leikkinyt sen kanssa hieman. Toivon totisesti, että myös seuraava uusi perheenjäsen pääsee Pommin suosioon!

P.S. Se Blondin stressaaminen meni ohi sen D.A.P haihduttimen avulla. Tai siis enhän voi olla varma, että juuri se on syy, multa siltä se vaikuttaa...

Ihana Pääsiäinen

Olipa ihana pääsiäinen! Mahtavat ilmat, saatiin jopa jotain aikaiseksi kotona ja pihalla. Terassi ja -kalusteet tuli pestyä, grillattiin ekaa kertaa tänä kesänä, saatiin noin 25 metriä lisää aitaa valmiiksi ja hieman kukkapenkkejä karsittua vanhoista kuolleista kasveista. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös koivun mahlaan keräämistä. Yhteen puuhun porasimme reiän, laitoimme reikään pillin ja sen alle pullon. Toisesta puusta katkaisimme oksan ja sidoimme sen alle pullon. Reikä-systeemi toimi paremmin, kolmen tunnin aikana tuli noin litra mahlaa. Katkaistusta oksasta tuli sama määrä noin 10 tunnin aikana, oksan paksuus olisi varmaan pitänyt olla isompi. Mahla on pääasiassa vettä, maistuu hieman makealta. Siinä on entsyymejä, valkuaisaineita ja aminohappoja, joten ihan terveellistä sen pitäisi olla. :o) Keräämisessä tulee muistaa hygieenisyys, koitimme pestä ja desinfioida kaiken poranterä mukaanlukien. Mahla ei myöskään semmoisenaan säily kovin kauaa, pari-kolme päivää jääkaapissa.

Meille tuli pääsiäisen aikana alakertaan uusi lipasto, ja sen alta piti sitten tyhjentää ja siivota pois yksi kirjahylly. Nyt alkaa alakeraan olohuoneen look olla yhtenevän "museomainen", joten josko seuraavat hankinnat olisi sitten jotain lastenhuoneeseen liittyvää.



Koirat nauttivat myös täysillä auringosta ja pihalla oleilusta. Chilillä oli maanantaina 1 v. synttärit, meidän vauva on siis jo iso neiti, mukamas. Pommia rupesi vaivaamaan todennäköisesti virtsatietulehdus, sillä on nukkuessa hieman pidätysvaikeuksia. Eilen syötin sille nokkosta ja homeopaattista lääkettä, tänään sain kunnan eläinlääkäriltä puhelinreseptin antibioottiin. Yksityiseltä lääkäriltä puhelinreseptin saaminen on yleensä melko harvinaista, aina pitää tutkia ja ottaa näyte. Toinen juttu on noiden lehmiin keskittyneiden maalaislääkärien kanssa, ei ole ensimmäinen kerta kun kerron itse diagnoosin ja pyydän antibiootit apteekkiin. :o)

Kaikki kaatuu päälle?

Nyt on vaan liikaa tekemistä, ei pieni ihminen oikein jaksa. Välillä tulee näitä tilanteita kun pitäisi organisoida ja hoitaa yleisiä juoksevia asioita yms. mutta yhtäkkiä niitä on niin paljon, että se määrä alkaa hirvittämään ja muhun iskee stressi. Ihan turhaan, hyvinhän niistä on aina selvitty.
Toiminimen veroilmoitus, autojen renkaanvaihdot, kaatopaikkakuorma, yhden (maailman painavimman) antiikkilipaston kotiinkuljetuksen järkkääminen, pääsiäisen vieraat, ultrat, sokerirasitukset, tapetoitsijan tapaamiset jne... Sitten iskee se kiukku, että miksi minun pitää huolehtia kaikesta?!

Blondi sai sen sänky-häädön kolme viikkoa sitten. Muutamana yönä se jaksoi yrittää meidän sänkyyn useamman kerran, mutta sen jälkeen on tyytynyt nukkumaan omassa pedissä. Aamulla herätessään se saattaa tulla kurkkaamaan, että joko nyt pääsisi. Stressin se tästä traagisesta tapahtumasta kuitenkin sai, ja se on nyt jatkunut kolme viikkoa. Neiti stressaa -> adrenaliini/stressitaso nousee -> neiti voi pahoin -> stressitaso nousee... oravanpyörä oli siis yhdessä yössä saatu hyvään vauhtiin. Blondi siis saa närästystä, alkaa lipomaan kielellään, saa siitä ilmaa ja kipua vatsaansa, alkaa pakonomaisesti syömään jotain (viherkasveja, multaa, rottinkikoria), ja sit tietty oksentaa, pahimmillaan myös ripuloi sisälle. Ja tätä on jatkunut kolme viikkoa. Minulla alkaa siis olemaan jo hermot hiukka kireällä ja matot odottamassa pesulaan vientiä. Ja tätä tapahtuu vain silloin kun emme ole kotona, eli selvästi se on myös jonkinlaiseen eroahdistukseen verrattavissa.

Alussa annoin sille Bach kukkaisterapia-tippoja, joita Piira on meille suositellut. Hyvä ajatus mielestäni teoriassa, mutta ei tehonnut kyllä tähän vaivaan. :o( Sitten aloitettiin Serene Um-pillerien syöminen. Sitten tuli kuviohin mukaan maitohappobakteerit (teho bakt tai inupekt forte). Sitten keskustelin eläinlääkärin kanssa ja rupesin antamaan Antepsin närästyslääkettä ja sellaista vatsansuojalääkettä (en muista nimeä). Viime perjantaista lähtien meillä on ollut D.A.P haihdutin käytössä, se siis päästää huoneilmaan feromoneja, joiden tulisi koiraa rauhoittaa. Toivon tuon DAPin auttavan, koska seuraava ratkaisu minkä keksimme on ihan reseptillä saatavat rauhoittavat lääkkeet. Eilen Blondi oli muutaman tunnin yksin, ja silloin ei ollut mitään sattunut. Mutta jotenkin se tuntuu tajuavan viikonpäivät, ja tänään kun on maanantai ja taas työviikko, niin kotona voi olla taas ikävä yllätys odottamassa. Let's see.

Siellä nyt joku ihmettelee, että miksi rääkkäät koiraasi tuolla tavalla?! Ota se takaisin sänkyyn nukkumaan, niin ongelma on ratkaistu. Juttelin siitäkin eläinlääkärin kanssa, ja ei se mene ihan niin. Blondi tuskin enää edes muistaa, mistä se on stressinsä saanut, tai miksi elimistö on niin sekaisin. Se noidankehä kun on alkanut, niin paluu vanhaan ei enää auta. Stressitila pitäisi saada laukeamaan ja koira rauhoittumaan, se on ainoa "hoito". Yritän olla sen kanssa mahdollisimman paljon, olen hieronut sen vatsaa ja selkää ja yrittänyt antaa sille muuta ajateltavaa ja puuhaa. Toivotaan, että tämä viikko menisi hyvin, ja pitkä pääsiäis-viikonloppu viimeistään saisi neidin rauhoittumaan...

Jonnin joutavaa

Poden usein huonoa omatuntoa siitä, että en vietä tarpeeksi aikaa ja puuhastele koirieni kanssa. Tiedän, en ole ainoa. Meidän koirat joutuu olemaan maksimissaan 9 tuntia yksin yhteen menoon, kun olemme töissä. Kyllä ne sen pärjää, ovat tottuneet. Eikä sitä tapahdu edes joka päivä, minä olen joskus kotona tekemässä töitä, samoin C. Silti tunnen olevani huono ihminen, koska olen paljon pois iltaisin ja koirien aktivointi on lähinnä jotain aktivointileluja tai niiden pihalla oleskelua.

Toisaalta olen niin tottunut menemään tukka putkella paikasta toiseen, että muunlainen elämä on alkanut hieman ahdistaa viime aikoina. Kun on tottunut siihen, että on kalenterin orja ja kaverin kanssa kahvittelu menee väkisin aina vähintään kolmen viikon päähän kiireiden takia, niin vaikea ajatella elämää ilman tiukkoja aikatauluja ja jatkuvaa menoa. Kesällä ei ole töitä, tuskin juurikaan hierontoja, kalenteri oikeastaan typötyhjä. Olen jo löytänyt itseni katselemasta avoimen yliopiston kurssitarjontaa ensi syksylle. Kaveri mut sit pudotti maan pinnalle, kun suunnittelin lukevani muutamassa kuukaudessa liiketoiminnan perusteet (25 op), noin puolitoista kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Ei kuulemma ole realistista. :o)
Mulle vaan on ilmeisesti vaikea "pudota tyhjän päälle" ja myöntää olevani kotiäiti.
Ehkä mä sit totun ajatukseen viimeistään siinä vaiheessa kun olen kuolemassa väsymykseen, ja odotan ainoastaan jokailtaista nukkumaan menoa.

Anteeksi avautuminen, tästä ei ole todellakaan tulossa mikään hormonihöyryisen odotusajan blogi. Itse asiassa olen ollut kuulemma normaalia rauhallisempi ja rennompi viime aikoina, saanut ilmeisesti tarpeeksi suklaata syödäkseni. :o)

Päivän polttavaa

-olen pähkäillyt maalaisinko keittiön seinät vai en. Tekisi mieli, mutta siinä on kaapistojen, jääkaapin, lautashyllyjen, leivinuunin jne. takia aikamoinen homma. Nyt ne seinät on piparkakun ruskeat. Vielä en ole keksinyt minkä väriseksi ne haluaisin. Kaapistot on semmoiset lämpimän ruskeat, lautashylly vanha vaalea vihreä ja lattiat siniharmaat... Leivinuuni on valkoinen, mutta ei enää mikään putipuhtaan valkoinen. Siksi en viitsi seiniä laittaa valkoisella, koska sen jälkeen tuo leivinuuni näyttäisi tooodella likaiselta. Ja ei, en halua maalata sitä.

-otin yhteyttä tapetoitsijaan. Vihdoin. Josko me huhtikuussa saataisiin meidän ikuisuusprojektia hitusen verran eteenpäin... Lastenhuoneesta ja vessasta olemme repineet vanhat tapetit pois, joten niiden kimppuun olisi tarkoitus käydä.

-olen surffaillut kyllästymiseen asti vaunu-aiheisilla sivuilla. Toistaiseksi olen löytänyt tasan yhden vaunumallin, josta oikeasti tykkään. Ja arvata saattaa, että se on juuri se kallein mahdollinen, ja käytettynäkin äärettömän hankala (ja edelleen kallis) löytää. Pöh, tylsää.

-meidän kakaralla (Chilillä) on ekat juoksut. Juoksupöksyjen kanssa eläminen on mahdotonta, ne päällä ei voi kävellä saati edes syödä. Masentuneena makaaminen ainoastaan onnistuu, tai semmoinen päätön syöksyminen paikasta toiseen.

-terassilla olleet polttopuut loppuivat viikonloppuna. Hieman olimme siis arvioneet talven tarpeet väärin. Sunnuntaina koitettiin sit hakea pihan perältä liiteristä lisää puita. Oven edessä oli metrin kinos, ja koko takapiha on semmoista reiteen asti yltävää hankea. Oli aika hikistä hommaa...

-Blondia opetetaan nukkumaan öisin omassa pedissä. Se on siis koirista ainoa, joka tunkee väkisin sänkyyn. Viime yö oli ensimmäinen tätä "uutta ajanjaksoa", ja yöllä heräsin noin 10 kertaa sitä hätyyttelemään pois tai Pommin murinaan, kun Blondi änkesi sen viereen. Aamulla meidän stressivatsa ei sit suostunut syömään ja sen vatsa oli sekaisin. Kokeilen antaa Bach kukkaisterapiauutetta Vervain, joka on tarkoitettu "muuttuneen elämäntilanteen hyväksymiseen ja stressin sietoon". :o))

Kemin Lumilinnassa 5.3.2011

Kenkiä ei voi olla koskaan liikaa

Hunter

Ellos

Mut pidempään tunteneet tietävät että olen aina ollut heikkona kenkiin. Silloin kun asuttiin vielä kaupungissa, kenkien ostaminen oli kuukausittaista huvia. Tai sit se tapahtui hieman harvemmin, mutta ostin kerralla 3 paria kun en osannut päättää mitkä on parhaat. Ja tykkäsin käyttää korkokenkiä, vaika pituutta ilman niitäkin on tarpeeksi.

No, sit mä muutin maalle; tulin vanhaksi, laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Ei se kenkärakkaus sentään ole kadonnut, mutta korkokenkiä tulee ostettua harvemmin. Viime vuoden kenkäostokset on keskittyneet mataliin sandaaleihin, kesälenkkareihin, saappaisiin ja lämpimiin talvikenkiin, eli siis ihan mummo-linjaa. Veikkaan, että seuraavan vuoden aikana tulen mummoutumaan vielä pahemmin, kun ei tule edes tarvetta pukeutua töihin siistimmin. Vaikka multa parit saappaat löytyykin, niin kyllä nuo jälkimmäisen kuvan hieman prätkä-saapas tyyliset kummarit houkuttelis. Niillä kelpais lompsia koirien kanssa kotikulmilla, kun ne pelloilta sulavat lumet muuttaa tiet kuralilluksi. Oishan nuo vaaleanvihreät Hunteritkin trendikkäät, ei löytyis ihan jokaiselta maalaistollolta. Mutta en taida siltikään raskia niitä hankkia, hankin sit vaikka söpön väriset crocsit kesäksi niiden Chilin leluna toimineiden tilalle. :o)

Välineurheilua

Minä olen aina ollut välineurheilija. Liekö laiskuutta, mutta mielestäni on vaan kivempaa mennä lenkille jos on uudet hienot lenkkarit tai sykemittari. Tai lähteä hiihtämään jos on hienot sukset, jne.

Nyt ulotan välineurheiluni siivoukseen, koska sekin on nykyisellään pakkopullaa, joten koitetaan tehdä siitä kivempaa. On meidän vanha imuri oikeasti huono, sen säiliö täyttyy yhdestä imurointikerrasta ja on aivan helkkarin vaikea tyhjentää. Lisäksi imurista tulee paha haju jos se ei ole juuri tyhjennetty, enkä usko sen ulostuloilman olevan senkään kovin puhdasta... Ja imuri kaatuilee helposti kaikkien lukuisten kynnysten ja rappusten takia kodissamme. Nyt tilasinkin imurin, jonka pitäisi olla tutkimusten ja kokemusten perusteella superhyvä, eli Dysonin. Toivotaan, että on hintansa arvoinen, koska kallis se mielestäni on. Mutta kolmen koiran taloudessa, jossa lääniä riittää, ei kai kannata huonoa ostaa. Niinkuin sanonta kuuluu, köyhän ei ole varaa ostaa halpaa. Olkoon tämä minun hää+naistenpäivä+vaikka mikä lahja. :o)

P.s. Mentiin siis viikonloppuna naimisiin. <3 Ihana paikka, ja kivaa oli. Laitan kuvia kunhan saadaan ne käsiimme.

Ehkä se tulee sittenkin?!

kuva: vastavalo.fi

Aurinko paistaa, lämpömittari näyttää jo yli nollaa, putket on sulaneet ja autotietkin on ihanan märät ja sohjoiset. Ehkä se kevät tulee sittenkin!

Elämä tuntuu muutenkin hymyilevän ihan eri tavalla heti kun aurinko on näkyvissä. Sain töissä vuoden alusta aika isot saappaat jalkoihini, ja hommat alkaa sujumaan jo ihan hienosti. Olen jopa selvinnyt selväjärkisenä ja menestyneesti jo keskiviikkoon tällä hiihtoloma -viikolla, kun kaikki muut tuntuvat olevan lomalla paitsi minä, ja minä heitä sitten tuurailen...

Koti on saanut ikkunoihinsa jo keväisemmät verhot, tumma turkoosi ja tumma ruskea vaihtuivat läpikuultavaan vaaleaan pitsiin, vihreisiin lehtikuvioihin ja roosan värisiin ruusuihin. :o) Yksi vanha sohvaryhmä saatiin dumpata kaatikselle kun huuto.netistä löytyi kivan edullinen rokokoo-tyylinen sohvaryhmä meidän "aulaan". Ruokavaliota on muutettu mahdollisimman luomu-pitoiseksi ja prosessoimattomaksi, ja minäkin olen lakannut kaiken muun paitsi luomulihan syömisen.

Ensi viikonloppuna äitini tulee meille koiria hoitamaan, ja me mennään C:n kanssa viikonloppulomalle Kemin lumilinnaan. Toivottavasti tulee hauska reissu, ajomatka vaan hieman hirvittää. Lauantaina on tärkeä päivä, kun tuomari meidät siellä toteaa virallisesti aviopariksi! :o)
Ensi viikolla on vauvelin rakenne-ultra, jossa saamme udella sen sukupuolta, sitäkin innolla odotetaan. Minä käytän muotoa "he", C. käyttää muotoa "she", saa nähdä kumpi joutuu muuttamaan sanojaan...

Muuten kai valtakunnassa kaikki normaaliin tapaan. Chili on ollut viime aikoina aikamoinen ulkokoira, viihtyy pihassa itsekseen touhuten ja keppien kanssa riekkuen tuntikaupalla. Pommi on ollut ihmeen hyväntuulinen ja sosiaalinen, Blondi hieman väsyneen ja lihoneen oloinen. Nyt ilmojen lauhduttua päästään onneksi taas kunnolla lenkkeilemään, tekee hyvää itse kullekin...