skip to main |
skip to sidebar
Oli ja meni jo, ainakin melkein. Eilen, eli aattona, olin äitini luona ja tänään oltiin T:n vanhemmilla syömässä ja kahvittelemassa. Ihan hyvin ja rennosti on siis mennyt, ei mitään suurempia hössötyksiä tai katastrofeja. Eilen kävin myös moikkaamassa ex-anoppia ja appea, ex-mieheni siskoa ja puolisoansa ja ihanaa kummityttöäni 4 v. Hän oli askarrellut minulle rannekorun, kankaasta ja helmistä, se oli oikein aarre. Heidän perhe muuttaa parin viikosta päästä Abu Dhabiin, parin vuoden komennukselle. Jää siis aika vähälle tuo kummitytön hemmottelu. :o(Äiti tykkäsi kovasti lahjastaan. Tein hänelle sellaisen suurehkon hartiahuivin, semmoisesta hieman pörröisestä violetista langasta. Tässä liitteenä kuva, vaikka siitä ei juuri mitään selvää saakaan. Ähäkutti, osasin hienosti tehdä pitsineuletta, vaikka sen piti olla niin kovin monimutkaista. Ei se niin "vaikeaa" ollut, mutta semmoista kuitenkin, että ohjetta piti koko ajan tuijottaa, eikä voinut keskittyä esim. elokuvan katsomiseen samalla.
Itse sain ihan kivoja peruslahjoja. Marklundin uusimman romaanin, Frendejä dvd:llä, pyyhkeitä, paljon karkkia, viskiä, sukkia yms. T:ltä sain mm. limenvihreän tehosekoittimen. :o) Joku voisi moisesta loukkaantua, mutta itse olin moista toivonut. Sillä on kätevä tehdä koirille kasvismössöt ja itselle mansikkamargarita! ;o)Pakkaaminen on sujunut aika hyvin. T. on ollut tänään "kamala" natsi, ja me on touhuttu ja pakattu varmaan viisi tuntia yhteen menoon. Hirveät määrät menee tavaraa roskiin, mutta yhtään ei sureta. Olen asunut tässä nykyisessä kämpässä hieman yli vuoden. Jotkut muuttolaatikot on ollut alakerran varastossa viime muutosta asti avaamatta. Tuskin niille siis jatkossakaan käyttöä on. Perjantaina olisi tarkoitus muuttaa "fyysisesti", eli silloin siirrymme asumaan uuteen kotiin. Kolme yötä muuttoon on... Koirat ovat tietysti koittaneet olla kovasti apuna pakkauspuuhissa. Tänään oli Pommi löytänyt muuttolaatikosta mun nalleni, eli Huldan. Hulda on istunut kirjahyllyssä, ja ollut siis enemmänkin koriste. Sitä eivät koirat ole saaneet retuuttaa. No, nyt Hulda on kuollut. Pommi on murhaaja.
No nih. Työpaikan yt:t on ohi. 13 vakituista sai kenkää, muutama lähti omasta halustaan toisaalle töihin +iso liuta vuokratyöntekijöitä ja määräaikaisia katoaa ajan kuluessa. Kivan joululahjan saivat siis monet perheet. Irtisanotuissa ei ollut mitään järkeä, en tiedä oliko heitetty noppaa vai käytetty pärstäkerrointa, kun ahkerat ja pätevät ihmiset saavat lähteä. Itse säästyin tällä erää, "kiitos" määräaikaisen sopimukseni. Ketuttaa silti läheisten kavereiden puolesta. :o(Keskiviikkona oltiin Blonkun kanssa lämminhallitreeneissä. Ihan kivasti meni, mutta taas oli vaikeuksia neidin kärsivällisyyden ja paikkallaanpysymisen kanssa lähdössä. Hallissa on niin paljon hajuja ja on niin kiire radalle, ja mammalla on huonot namit mukana. Kuka sitä nyt paikallaan istumaan, kun voi juosta ympäriinsä ja kiipeillä puomille ja A.lle? Treenattiin koiran eteenmenoa pitkällä hyppysuoralla, keppien vaikeampaa puolta ja meille vaikeaa rengasta. Eteenmeno meni hyvin. Blondi irtoaa ja menee kyllä tuhatta ja sataa. Keppejä treenattiin sillai, että siinä ympärillä on verkkoaitaa ikäänkuin kujana, että koiran on mentävä oikein tai törmää aitaan. Aiemmin Blondi hämääntyi ja hämmentyi tuosta kokeilusta, mutta se olikin silloin se puoli jonka se osaa. Nyt kun mentiin sitä "vaikeaa" puolta, niin nuo aidat selvästi helpottivat ja auttoivat. Otettiin vähän kerrallaan aidan osia pois, ja lopulta kepit sujui oikein malliikkaasti ihan ilman aitoja! Renkaan kanssa takuttiin taas aika lailla. Vielä en laittanut Blonkkua remmiin, vaikka jo viime treenien jälkeen sitä suunnittelin. Jos me mennään siihen renkaalle kovalla vauhdilla, niin että se on kesken radan, niin Blonkku hyppää ohi. Sillä tuntuu olevan niin kamala kiire eteenpäin ja mun perään, että se ei ehdi miettiä mistä kohtaa kuuluu hypätä. Mutta kun tein ennen rengasta selvän pysähdyksen ja mentiin rauhallisesti, niin sitten hyppy osuikin renkaan sisään, eli meni oikein. Viikonloppuna on tiedossa pakkaamista (yllätys, yllätys), maton viemistä pesulaan, sohvatyynyjen päällisten pesua, lahjojen paketointia, ja sen semmoista hubaa. Kävin eilen hakemassa Alkosta Glühweinia ja muutakin glögiainesta, kun ajattelin pakkaamisen sujuvan hiprakassa paremmin. :o)Tänään on yhteistyökumppanin tarjoama korruptio-ilta, että katsotaan nyt sitten millaisissa olosuhteissa ja olossa se pakkaaminen loppujen lopuksi menee...
Joulu tulla porskuttaa sieltä vaan, vaikka mikään ei olisi valmiina, ja vaikka ulkona olisi harmaata ja sataisi vettä. No, hyvä niin. Voisi muuten jäädä Joulu kokonaan tulematta ja viettämättä. Myös muutto lähestyy ahdistavaa tahtia. 8 päivää (sisältäen joulun) aikaa pakata, 5 laatikollista valmiiksi pakattuna. Vielä noin 95% tavaroista siis pakkaamatta. Välillä iskee semmoinen lamauttava stressi-ahdistus, joka kerääntyy kökkönä kurkkuun. Mutta vielä en ole luovuttanut. Yhdellä puolitutulla oli koira kateissa vuorokauden. Yksi ystävä kertoi tänään sairastavansa parantumatonta tautia, joka ehkä tappaa, mutta todennäköisesti ei. Mulla on asiat hyvin, kun taas laittaa perpektiivit kohdalleen ja lopettaa sen omaan napaan tuijottamisen.
Työkaveri lähti viime perjantaina ruotsin risteilylle. Sanoin leikilläni, että kai sä tuot mulle tuliaisiksi suklaata? Vastaus oli, että jos olet viikonlopun kiltti, niin tonttu voi jotain tuoda... Tänä aamuna samainen tonttu kyseli, että olitko kiltti? Kerroin olleeni, tottakai. (Pakkasinhan mä 2 muuttolaatikollista astioita ja olin katsomassa T.n peliä.) "No hyvä sitten, mutta tämä on sun joululahja, se pitää syödä viimeistään jouluna pois." No ei ole karkinsyönti ollut mulle ikinä ongelma, joten kun tonttu oli vannonut, että kyseessä ei ole Pihlaja-karkit tai vihreät kuulat, joita inhoan yli kaiken, niin lupasin toimia ohjeiden mukaan. :o) Sain 1,8 kg painavan jättikokoisen Fazerin-sinisen suklaalevyn!!
Perjantaina jäi hakutreenit väliin ja toimin sen sijaan asuntoesittelijänä. Herttainen nuoripari kävi katsomassa mun vuokra-asuntoa, jota minä tietysti kehuin maasta kattoon. Hyvin kelpasi, ja pari päätti muuttaa tänne. Ei siis tarvi toistamiseen esitellä asuntoaan. Tupakoivasta naapurista tai v-mäisestä alakerran äijästä en kertonut mitään, mutta ei kai se varsinaisesti mun asia ole moisista varoitella...Lauantaina käytiin T:n kanssa joululahjaostoksilla, ja ihan kivasti niitä lahjoja löytyikin. Mä ostin mm. semmoisia pieniä metallikuulia, joita käytetään pullojen, karahvien yms. vaikeasti pestävien esineiden pesemiseen. Pulloon kaadetaan pesuainetta ja ne kuulat, ja sit ravistellaan. Löytyi myös ihana juustoveitsisetti ja semmoinen tiskialtaan sisälle magneetilla kiinnitettävä rätin pidike. ;o) Tärkeitä juttuja, joillekin... Eilen illalla oltiin Nightwishin konsertissa Hakametsässä. Lämppärinä oli Indica, ja itse konsertti starttasi puoli kymmenen aikaan. Ihan hirveän suuri fani en ole, mutta kyllä mä siellä viihdyin. Varsinkin ne radiossa enemmän soitetut hitit uppoaa muhun. Hyvä fiilis oli ja äänentoisto kunnossa. 
Kuva Aamulehden nettisivuilta.
Äkkiä se vuosi menee. Eilen oli tämän vuoden viimeiset agilitytreenit maneesilla, koirakerhon puolesta siis. Meillä onkin ennätyspitkä joulutauko, kuukauden mittainen. Onneksi Blonkulla on niitä lämpöhallitreenejä, ja sieltä ollaan varaamassa myös "omaa" vuoroa muutaman parsonistin kesken tuonne joulun välipäiviin.Eilen takkusi etenkin kepit, mollemmilla koirilla. Se "vaikeampi" puoli menee tosi huonosti Blondilla, toinen puoli sujuu ihan eri lailla. Myös keinu tuotti taas harmaita híuksia, Blonkku hyppää liian aikaisin pois kyydistä. Mun pitää viedä se loppupää namin kanssa hitaasti, muuten se mokoma oppii vaan vahvemmin sen poukkoilun.Maneesin toisessa päässä oli toinen ryhmä treenaamassa samanaikaisesti meidän kanssa. Nämä tilanteet aina vähän jännittää mua Pommin vuoron aikana. Meidän ryhmäläiset oli siinä maneesin puolessa välissä "ihmisaitana", kiitos kaikille avusta. Lisäksi mulla oli taskussa se kimeä-ääninen Guz-ukkeli, joka tuntuukin olevan oikein taikasauva Pommin huomion saamisessa. Pommi menee siitä ihan sekaisin ja kuumenee, joten palkata en sillä voi, paitsi ehkä vikan treenin jälkeen. Mutta ukkeli taskussa mua ei jännitä niin paljoa ne muut koirat, kun uskon sen äänen olevan Pommille niin "iso" juttu, että toisen koiran kimppuun hyökkääminenkin unohtuisi. Meidän treenin aikana (kepeillä olessamme) Riitta ihmis-aidasta huusi kovasti ja hädissään "VARO!". Mä katsoin Pommia, että tossahan se on, ei se ole mihinkään karannut. Sitten vasta näin mustan viuhahduksen ja tajusin koutsin käskevän mua ottaa Pommi syliin. No tossa tilanteessa koira tuntuu liukkaalta kun silakka, mutta vinkulelun esiinkaivamalla sain Pommin riittävän lähellä ja napattua syliin. Semmoinen suurehko musta koira oli karannut autosta, ja huiteli siellä meidän ja naapureiden radalla pää viidentenä jalkana. :o) Jälleen kerran oli katastrofin ainekset koossa, mutta säikähdyksellä selvittiin. Mikäli Pommi olisi huomannut koiran ennenkuin sain sen kiinni ja vinkulelun valtaan, niin sitten olisikin taas karva pöllynnyt... *Huokaus*
Blondin eiliset lämminhalliagitreenit meni ihan päin pyllyä. Mulla oli mukana joku ihan eri Blondi kuin se, joka teki nolla-radan muutama päivä sitten. Neiti ei seurannut mun ohjausta ollenkaan, vaan paineli päättömästi ihan just sinne mihin itseä huvittaa. Ei suostunut lähdössä istumaan paikalleen ollenkaan, vaan meni semmoista "ota kiinni jos saat" -leikkiä ja komensi mua. Yksinkertainen pussiinmeno ei onnistunut meiltä lainakaan, normaalista poikkeamaton kepeillevienti oli ylivoimainen ja renkaasta hypättiin joka ikinen kerta ohi. No nyt näki tämäkin "koutsi" mun hermostuvan, ja pääsi heti kuviosta perille. "Jaa, sä rupeat puhumaan sille sit vasta kun hermo menee...". :o)Tuota rengasta ja keppejen sisäänmenoa mä olen ajatellut harjoitella remmin kanssa. Blondi hyppäsi eilen varmaan kymmenen kertaa renkaan ohi, siitä kehyksen ja renkaan välistä. Mutta ei se siitä mitään opi, vaikka jätän sen palkkaamatta tommoisesta. Sille on ihan yhtä hyvä palkka, kun se saa poukkoilla siinä uudelleen ja uudelleen. Mun pitäisi jollain remmillä tai narulla estää se väärän suorituksen mahdollisuus, jotta Blonkku alkaisi tajuamaan. Sama juttu kepeillä, en vaan päästäisi sitä väärästä aukosta alkuunkaan. Mutta koska hemmetissä mä näitä treenejä teen, kun en ikinä käy itsekseen vapaaharjoittelemassa ja treeneissä mennään lähestulkoon aina vaan rataa!? Jos vaikka noissa lämpöisen hallin treeneissä rupeisinkin keskittymään tommoisiin hienosäätöihin, eikä siellä mentäis rataa niinkään....
Mun sukunimi on nyt sitten muuttunut, virallisesti jo maanantaina. Työsähköposti on uusittu, samoin henkilökortti. Työkavereille olen infonnut asiasta, ja niin monenlaisia kommentteja kuunnellut. "Pitääkö onnitella vai ottaa osaa?" , "Mikä vika sun vanhassa nimessä oli?" , "Olisit nyt samantien mennyt naimisiin ja ottanut ukkosi nimen" sekä "Oletko sä nyt vapaata riistaa?" kertovat aika paljon suomalaisten ja miesten kivikautisesta suhtautumisesta nimen muutokseen. Monelle "vanhanaikaiselle" jössikälle on itsestäänselvyys, että vaimo ottaa häiden jälkeen miehen sukunimen. Onneksi tähän asiaan on viime vuosina tullut edes hieman muutosta, vaikkakin itse olen allerginen nille väliviiva yhdistelmille. Edelleen on äärimmäisen harvinaista, että mies ottaisikin vaimonsa nimen. Joku kunnia-asia se siis ilmeisesti on, että saa jatkaa sukua suvun nimellä. Ellei miehelle itselleen, niin ainakin hänen isälleen. MTV3:n Helmi-osion nettisivuilla oli osuva artikkeli nimenmuutos-asiasta. Nimeä voi siis halutessaan muuttaa monestakin syystä, kuten esim. epämieluisista sukulaisista erottuakseen. Tai päästääkseen ex-mieheen liittyvistä muistoista. :o)Itselle muutos on ollut helppo, osasin tänään vastata jopa puhelimeen sujuvasti "uudella" nimellä. Eihän se muutos näin päin tietysti olekaan niin suuri, tällä nimellä olen kuitenkin kulkenut elämäni 23 ensimmäistä vuotta! Ehkä on vähän semmoinen "olen palannut kotiin" tai "tästä alkaa uusi elämä" -fiilis. Jopa äiti oli iloinen kun kuuli asiasta, edes yksi nimisukulainen hänelläkin paikkakunnalla. Tällä mennään siis jatkossa, sikäli mikäli joskus vielä avioituisin, niin en aio enää nimestäni luopua. :o)
Aamulehdessä oli eilen juttua, että lemmikkieläimiin käytetään nykyisin enemmän rahaa kuin ennen, ja että koiran joululahjaan saattaa mennä peräti 50 euroa. Kyl-lä, tunnustan. ;o) Mä syydän aika surutta rahaa koiriini. Kaikki menee mitä tulee, ja koirat saavat kyllä osansa. Ne on mun lapsia siinä suhteessa, ja oikeisiin lapsiin ei tällä kulutusvimmalla olisi kyllä varaa. Eilen kävin täydentämässä barf-varastoja ja tilasin Back on Track manttelin, viime viikolla ostin sen lämpiävän tyynyn Blonkulle. Tänään tilasin netistä molemmille uudet pedit, uuteen kotiin kun en aio raahata vanhoja, risoja ja kirjavia tyynykasoja. Tällä hetkellä ei tule mieleen muita suurempia investointeja lähiajoille, mutta tietty agilitykurssit ja -koulutukset tulee jatkossa tod. näk. vaan lisääntymään, hierojaa pitäisi hätyytellä apuun, eikä kisaaminenkaan ilmaista ole... Eilen pakkasin 1,5 muuttolaatikollista tavaraa! Nyt se siis on alkanut, minunkin pakkaaminen. :o) 2 viikkoa 3 päivää aikaa, and counting. Kaikki arki-illat mulla onkin buukattu, että pariin vaivaiseen viikonloppuun jää tää hösääminen. On kyllä vihon viimeistä tämä "yhteenmuuttaminen", kun kaikkea tavaraa on kaksi kappaletta, tai enemmmän. 2 sohvaa, 2 sänkyä, 2 tv-tasoa, 3 leivänpaahdinta, jne. Tarviiko kukaan mikroa? Ihan hyvä ja uudehko, ilmaiseksi saisi. Entä 4 kilon säkki Josera-merkkistä kuivamuonaa (kalaa ja riiisiä, nirsoille)? Kivoja palkintoja Blonkku sai siis kisoista, turhaakin turhempia pokaaleja, joita T. ei antanut mun heittää roskiin, ja kuivamuonaa, jota meillä ei syödä. Tackar och pockar. ;o) Joulukortit pitäisi lähettää tällä viikolla, tiesittekö? Joo-o, joulu on alle kahden viikon päästä, vaikka ikkunasta ulos katsomalla ei siltä vaikuta. Mä olen hukannut osoitekirjani, en siis tiedä kenenkään osoitetta. Pikkaisen hankaloittaa tuota korttirumbaa... Äiti kyselee koko ajan joulusuunnitelmista, ja mä haluaisin vaan vetää peiton korvien yli, lukea kirjaa ja syödä suklaata. Voisin mä käydä vaikka Kaupinojalla saunomassa ja uimassakin, siellä olisi joku jouluhartauskin. Mutta ei, eihän se käy. Kun pitää kiitää tukka putkella hautausmalle, jonnekin syömään joulupuuroa, toisaalle saunomaan, jonnekin jouluruualle ja missähän ne lahjat avataan?
Oltiin tänään Blonkun kanssa Hämeenkyrössä agikisoissa. Meillä oli 2 starttia. Radat oli molemmat semmoisia kohtuullisia, tuomarina Kari Jalonen. Pari vaikeampaa kohtaa/ansaa, jossa sai olla tarkkana, kun looginen suunta olisi johtanut väärälle esteelle. Pari vaikeampaa puolenvaihtoa ja takaaleikkausta, mutta nehän me osataan. Ekalta radalta tuli 5 virhepistettä. Blondi juoksi jostain syystä yhden hyppyesteen ohi, ilmeisesti mun käsi oli alhaalla? Siitä siis kielto. Harmitti hieman, mutta sijoituimme kolmanneksi kuitenkin. Toiselta radalta se sitten tuli. Meidän eka nolla!!! Ihanneaika alittui reilulla 11 sekunnilla, ja sijoitumme ensimmäisiksi! Siis nollatili on avattu, ja lisää sitten keräämään... Tämä oli Blondin kisauran toinen kisa, joten ihan hirveän kauaa emme joutuneet menestystä odottamaan. Hyvä niin. :o) Hienosti se pikkuneiti meni, ei voi olla kuin ylpeä. Blondi oli niin ihanan tarkkaavainen ja "kuuliainen", että ansakohdatkin sujui kuin tanssi.Tässä vielä kuva sankarista palkintoineen:
