Vuosi vaihtui, mutta vanhoilla kujeilla meillä mennään. Kaiken kaikkiaan kuuluu hyvää. Mitä nyt vapaaaika on vähän kortilla, työt ketuttaa ja rahat on lopussa, mutta mitäs pienistä. Vuodenvaihde meni mukavasti. Meillä oli ystäväpariskunta kylässä, ja oli tosi kivaa. Syötiin omassa leivinuunissa tehtyä tandoor-kanaa, pelailtiin pelejä, juotiin skumppaa, ammuttiin raketteja ja valettiin tinaa. Mä sain kiinalaisen lohikäärmeen. :o) Pommi ei onneksi pelännyt raketteja, katseli kylläkin ikkunasta kun me niitä räiskittiin.
Blondi on jo oma itsensä, enää ei ole edes väsymyksestä tietoakaan. Vakuutusyhtiön kanssa ei mennyt niin hyvin kuin olin toivonut, mutta opittiimpa taas, että totuus ei kannata. Blondin arvo oli kuurouden takia määritelty matalammaksi kuin esim. Pommin. Koska se on sairas. Pöh. Miksi olen niille edes kertonut sen olevan kuuro, kun ei sitä missään papereissa edes lue. No, onneksi sain puhelimeen hieman päätösvaltaisemman henkilön. Hän sanoi, että joissain tapauksissa vakuutusyhtiöt suostuvat nostamaan koiran arvoa ylöspäin, esim. hyvien tulosten takia, niin että se on suurempi kuin esim. kauppahinta alunperin. Minä kerroin kuinka hyvä Blondi on agilityssä ja että kuurous ei haittaa meidän elämää mitenkään, ja että on epäreilua laittaa se sen perusteella vähemmän arvoiseksi ja v*ttu mä en suostu turhasta näitä vakuutusmaksuja enää maksamaan... Mulle lähetettiin täytettäväksi semmoinen terveysselvityslomake, ja sen palautuksen jälkeen he suostuvat nostamaan Blondin arvon "tavalliseen". Ihan kiva, olisin vaan tajunnut tehdä tämä hieman aikaisemmin.
Vuoden ensimmäinen viikonloppu meni agilityn koulutusohjaajan peruskurssilla. Oli ihan tosi kivaa ja mielenkiintoista. Mia Laamanen on niin innostunut koulutuksesta ja sillä on aika samanlaiset arvot kuin itselläni nykyään. Eli välttämättä tavoitteeksi ei aseteta SM-sijoitusta, vaan tavoite voi olla hyvän "flow"n saavuttaminen radalla. Mulla on itsellä alkeiden kouluttamista koskien aika suuret "pelot", koska jos alussa opetat jonkun asian ihan väärin, niin sitä on myöhemmin todella vaikea korjata. Mian alkeiskursseilla mennään tyyliin ekat 6 kertaa ilman esteitä lainkaan. Opetellaan leikkimään, palkkaamaan, kehitetään koiran ja ohjaajan kontaktia, opetellaan kuivaharjoitteluna ohjauskuviota, mietitään mitä kontaktimenetelmää halutaan käyttää. Semmoiselle kurssille minäkin haluaisin.
Eilen oltiin pitkästä aikaa agilityä treenaamassa, meidän uudessa ihanassa treenipaikassa sportdogparkissa Lempäälässä. Isot kentät, hyvä alusta, paljon valoa ja hyvät esteet. Tykkäsin portaattomasti säädettävästä aukeavasta renkaasta, syystä että Blondi törmäilee renkaaseen aina tasaisin väliajoin. Kuun lopussa taidetaan mennä epiksiin ja helmikuulle voitais ottaa yhdet kisat. Kyllä tämä innostus taas nostaa päätänsä tuon kurssin seurauksena. :o)
Meillä on taas kotona keskusteltu aiheesta koiranpentu. Se on välillä hankalaa, kun toinen toimii täysin sydämen äänen käskystä, järkiperäisiä asioita täysin huomioimatta, ja toisella taas se järki menee kaikessa edelle. Minähän olen ihan kamala kun jotain haluan. Yksinhuoltajan ainoa lapsi, kaiken haluamani olen aina saanut. Olen kyllä äärettömän hyvä keksimään niitä järkiperäisiä syitä, että miksi se koira pitäisi ottaa ja kumoamaan toisen järkiperäisiä epäilyjä rahan, ajan, tilan tms. riittämisen suhteen. Toinen osapuoli haluaa myöskin koiran ja sanoi, että otetaan se sitten jos se tekee sinut onnelliseksi. Hän halusi ottaa sen vasta vuoden päästä, joten sain kyllä mitä halusin, mutta en vielä ihan sillä "innostuksella" kuin haluan sen tulevan.
