Pitkästä aikaa

Ei oo tullut kirjoiteltua kuulumisia, mutta eipä kai mitään kummempaa ole tapahtunutkaan. Joulu on kuulemma ensi viikolla, hieman "yllätyksenä" tuli tuo tieto, mitään kun ei olla asian eteen vielä tehty... No eipäs nyt liioitella, olen kirjoittanut joulukortteja ja tehnyt jäälyhtyjä. :)

Taloa on lämmitetty, välillä melkein jopa menestyksekkäästi. Laitettiin kivijalan vierusta lumella tukkoon, niin ei vedä lattioista enää niin paljoa. Pönttöuunien avulla ollaan saatu sisälämpötilasta siedettävä, mutta koirien kanssa lenkkeily on kyllä aika onnetonta. Ei tarvi montaa metriä kävellä, kun ensimmäinen (yleensä Pommi) koira on jo kinttu ilmassa eikä suostu etenemään. Keittiön puuhella sai kasvojenkohotuksen, kun tilasin Domus Classicalta siihen uuden levyn ja käsittelin sen uunimustalla. Villasukat ja villatakki on edelleen kotona kova sana, ja kahden peiton alla nukun lämpöpatterin (Blondi) kanssa, mutta enää ei koirat palele sisällä ja siellä pystyy jopa rentoutumaan. Ennen näitä tilkkimis-, eristys- ja lämmitysharjoituksia meillä oli makuuhuoneessa 17 astetta, ja se oli kyllä jo vähän viileä.

Viime viikolla satuttiin sattumalta Nuutajärvelle yhden antiikkiliikkeen loppuunmyyntiin. Victorian huone -niminen putiikki oli viimeistä päivää auki, ja hinnat sen mukaiset. Aikamoisia heräteostoksia tuli tehtyä, mukaan lähti kuvan lipasto ja sen oikealla puolella pilkottava mahonkinen astiakaappi. Aikas ihania ovat, lipasto tosin odottaa edelleen eteisessä kantajaa, kun se pitäisi saada yläkertaan vietyä. Poikettiin myös Nuutajärven lasitehtaan opiskelijoiden pajassa, missä siis myydään heidän tekemiään harjoitustöitä. Suosittelen lämpimästi! Siellä on mahtavia, suurikokoisiakin maljoja, vaaseja, yms. esineitä, ja hinnat todella edulliset. Ja kaikki tuotto menee opiskelijoiden tarvehankintoihin.

Tiedät olevasi koiraihminen, kun...

....sinulla on pannulappuja, T-paitoja, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja, taideteoksia, postikortteja, puutarhaveistoksia jne, joissa rotusi on esitettynä.

....olet valmis ajamaan tunteja lumimyrskyssä ehtiäksesi kisoihin, mutta et vaivaudu ajamaan 30 minuutin matkaa tapaamaan ystävääsi.

....puolet likapyykistäsi koostuu koiravilteistä, -lakanoista, -alustoista.

....yrität löytää pikkurahoja taskustasi, mutta kaikki mitä saat esille on maksaherkkuja, koiranpapanoita ja kakkapusseja.

....sinulla on ollut huono päivä ja päätät että `koirasi on paras "henkilö" jonka kanssa voit keskustella.

....ääni, joka syntyy minkä tahansa nestemäisen aineen osuessa lattiaan kahden huoneen päässä kello 3 yöllä saa sinut syöksähtämään sängystä, mutta muuten voit nukkua heräämättä puhelimen tai herätyskellon soidessa.

....tiedät enemmän koirien ruokinnasta kuin ihmisten ( ja se näkyy )

....eläinlääkärisi ja kouluttajan puhelinnumerot on ohjelmoitu pikavalintanäppäimiin puhelimessasi.

....lähetät vain koira-aiheisia joulukortteja.

....löydät koirankarvoja jääpaloista, vasta-avatusta voirasiasta ja keitetyistä kananmunista.

....ostaessasi uutta autoa, ainoa peruste valinnallesi on miten saat häkit mahtumaan.

....koirat saavat ruokaa ennen muita.

....joudut ostamaan uuden sohvan jotta itse mahtuisit istumaan telkkarin eteen.

....teet tilinpäätöksen ja toteat rauhallisesti, että 75% rahasta menee koiriin liittyviin asioihin.

....ainoat paikat mihin matkustat lomalla ovat koiranäyttelyt ja -kisat.

....sinulla on vaikeuksia nähdä auton takaikkunan läpi, se on kokonaan koiran kuolan peitossa.

....sinulla on ylimääräisiä kaulapantoja, tauluttimia seinällä, turkinhoitovälineitä TV:n päällä, koiravilttejä siellä täällä lattialla, koiranruokamuruja pöydillä. Puruleluja kaikkialla, koirankarva-pölytankkeja tarttuneena tapettiin ja vesipisaraviiruja vesikupista olohuoneeseen - ja et yhtään välitä.

Treenailua

Tämä blogi oli alkujaan jonkinlainen treeniblogi, mutta enää pitkään aikaan en ole jaksanut kirjoitella mitään tarkempia selostuksia treeniemme kulusta. Kyllä me edelleen treenataan. Blondilla on agilityä 6 kertaa kuukaudessa, Pommilla ja Chilillä tällä hetkellä vain 2 kertaa kuukaudessa. Chili kävi agilitypainotteisen pentukurssin, ja nyt olen miettinyt mitä sen kanssa tekisin. Siitä tulee aivan mieletön tykki. Kontakteja en ole sen kanssa vielä mennyt, sen tassut kun ei pysy edes maassa makaavalla puomilla vielä. Hyppyjäkään se ei ole saanut mennä, mutta siivekkeiden kanssa ollaan menty kaikenlaisia kiertoja ja käännöksiä, putkihullun olen siitä jo saanut koulittua, ja keppejä ollaan alotettu treenaamaan.

Chili käy kerran viikossa semmoisessa koirakoulussa Urjalassa. Se on tarkoitettu osaamattomille kotikoirille, joten taitojensa puolesta Chili ei sitä tarvisi. Käymme siellä kuitenkin tapaamassa muita koiria ja saadaan ainakin erilaista häiriötä treeneihimme. Jonkun verran olen Chilin kanssa opetellut tokon alkeita, ihan omin avuin. Minulla ei kuitenkaan ole toko-kokemusta itselläni, niin ohjatut treenit kyllä kiinnostaisi. Koirakerhomme puolesta aktiivisin treeniryhmä agilityn lisäksi olisi haku. Itseäni kiinnostaisi paimennus, mutta se jätetään kyllä olosuhteiden pakosta ensi kevääseen.

Blondi on agilityssä oma riehakas itsensä. Eilisissä treeneissä oli taas semmoinen rata, että koiran kuulokyvystä olisi voinut olla paljonkin hyötyä, semmoisia ansoja ja putkesta käännöksiä sieltä löytyi. Mutta hienosti me selvittiin, kun minä sain itseeni tarpeeksi vauhtia, niin tehtiin kyllä ihan täydellinen ratasuoritus. Blondi katsoo (halutessaan) niin tarkasti mun käsiä, että pieni vastakkaisen käden näyttäminen ohjaa, jarruttaa tai tarvittaessa kääntää sen todella tehokkaasti.

Pommin kanssa agility ei ole tavoitteellista, vaan ihan vaan hauskanpitoa. Kontaktien ottaminen me on jätetty niille kisaaville koirille, hieman Pommi saattaa hidastaa, jos muistaa ja minä karjun tarpeeksi kovaa. :) Vaikka paljoa ei treenata Pommin kanssa nykyisin, niin silti se välillä hämmästyttää mua taidoillaan. Sillä sujuu takaaleikkukset tosi hienosti, se osaa yllättävän vaikeita keppien sisäänmenoja, se kääntyy todella herkästi ja tiukasti, ja tekee kaikenkaikkiaan aika varmaa rataa.

Eli agilityt sujuu ihan vanhaan tapaan parsonien kanssa, ja Chilikin on jo lämmennyt lajille. Eilen se hyppi, huusi ja haukkui radan reunalla katsoessaan muiden treenejä. Pari kuukautta sitten samassa tilanteessa se laittoi nukkumaan.

Pinta

Chili on saanut uuden nimen. C. on ruvennut kutsumaan sitä nimellä "Pinta". Tulee sanoista Pain In The Ass. Viime aikoina neiti on kyllä ollut ihan nimensä veroinen, yksinolo työpäivän aikana on ihan liian tylsää. Se on tuhonnut yhden radion, yhden pistorasian ja yhden sähkörasian. Lisäksi se on nakertanut pirttikalustoa, fat boy petiä, toista petiä, villoja seinän raosta, pari tyynyä, yhdet crocsit, jne. Ei nyt mitään sanoinkuvaamattoman arvokasta, eikä ole onneksi saanut sähköiskua, mutta silti hieman harmittaa. Varsinkin se pirttikalusto.

Ennenkuin nyt alatte kommentoimaan, että sen kanssa pitäisi tehdä jotain, ja sille kannattaisi jättää jotain virikettä, niin kerron, että näin olen tehnyt.
Radio on päällä. Aktivointileluja (erilaisia) namitäytteillä tms. se saa ainakin pari erilaista päivän ajankuluksi. Maksamakkaralla täytetty pakastettu kongi on varmaan suosikki, kun muut taitaa olla vähän vaikeita vielä. Lisäksi se saa puruluun ja namejakin piilotellaan. Joka päivä sen kanssa tehdään jotain tottista ja lenkkeillään kunnolla. Sunnuntaisin meillä on "koirakoulu", ja ainoastaan se, sekä joka toinen viikkoinen agilityvuoromme saavat Pintan väsyneeksi. Ja väsyneenä se onkin ehkä maailman ihanin ja väsynein koira, se halailee ja pussailee hetken ja sitten se on niin vetelä ja poikki, että mitään se ei jaksa tehdä. Lutunen. :)Chili on siis meidän pusukoira, ei Pommi eikä Blondi siedä halailua eikä muutakaan sen suuntaista. Chili taas harrastaa halailua ja pussailua välillä ihan rasitukseksi saakka.

Eli työkoiralla on työkoiran energia, ei kai tuo yllätys pitäisi olla. Ei kai se auta kuin ilmoittaa se johonkin paimennuskurssille. Ja hankkia ensi kesänä lampaita. :o)

Rakas joulupukki...

Tänä vuonna minulla on aika pitkä lahjatoivelista. Voisi siis olla helpompi kirjoittaa toivelistalle "iso lottovoitto", koska tässä kuvalistassa ei ole edes vielä kaikki. Ja totuushan on, että ilman kohtalon tai joulupukin apua, minulla on varaa hankkia listalla olevista tavaroista ehkä 1. Todennäköisesti siis jälleen kerran minä jään kakkoseksi ja koirille hankitaan kunnollinen ja turvallinen kuljetushäkki. Älkää ostako isoa ja vanhaa omakotitaloa, ilmainen vinkki.

Aika rientää

Syksy etenee kauheaa vauhtia, ja täksi iltapäiväksi on luvattu lumimyräkkä.
Vaikka Tampereella on jo lunta tullut, niin Urjalassa on vielä ihan musta maa. Hauska nähdä, kuinka Chili suhtautuu lumeen, ja millaiset hepulit se saa. :o)

Kiirettä on siis pitänyt. Voi kuinka ihanaa olisi tunnustautua downshiftaajaksi, ja ottaa kaikki rennosti ja hitaasti, mutta eipä näytä onnistuvan. Päivätyössäni olin jonkun aikaa lyhennetyllä työajalla, mutta nyt sekin ihanuus loppui, suuren työmäärän vuoksi. Hierontoja teen noin kahtena-kolmena iltana viikossa, ja siitä työstä kyllä nautin. Välillä tulee niitä epätoivon hetkiä, että "en osaa mitään" ja "miten tämmöisenkin nyt voin tietää". Mutta toisaalta tulee niitä ihania kiitollisia hetkiä, kun oikeasti huomaa omalla työllään tehneen hyvää, sillä olleen suurta vaikutusta, ja kun saa asiakkailta ihanaa palautetta. Myös kokeneempien hierojien ja opettajan vakuuttelu siitä, että tekemällä oppii ja vuosien päästä se ammattitaito on vasta huipussaan jaksavat tsempata eteenpäin.

Yksi hierottavistani on ajokoira-Onni. Se osallistuu ensi viikonloppuna Suomenajokoirien mestaruuskokeeseen, kansantajuisesti jäniksenjahtauksen sm-kisoihin. :o) Siellä on osallistumassa vain 13 koiraa, jotka ovat siis karsiutuneet tähän viimeiseen koitokseen. Ennen ensimmäistä karsintaa olen alkanut Onnia hieroa, koska se ontui yhtä jalkaansa useamman päivän. Koirat juoksevat kisaviikonlopun aikana, muutaman tunnin sisällä, noin 150 km jäniksen perässä. Että silleen.
Viime viikonlopun karsinnan jälkeen Onni ei ontunut, ja sillä ei ollut tavanomaista kankeutta kisaa seuranneina päivinä, ja omistajat kertoivat tämän minulle kyynel silmässä. Sen omistava pariskunta on ehkä maailman herttaisin, ja rakastavat koiraansa kuin lasta. Onni on täysin tupakoira, nukkuu sängyssä heidän välissään ja syö mamman tekemää ruokaa. He ovat niin liikkis perhe, ja niin liikuttavan onnellisia minun käynneistäni ja kiitollisia hieronnasta, että on ilo käydä siellä. Toivon kaikkea hyvää ensi viikonlopun koitokselle, ja ensi viikolla Onni saakin palauttavan hieronnan ja kakkua. :o)

Kotona on kaikki rempallaan, kiireestä johtuen. Ostettiin piiitkät alumiinitikkaat, jotta saadaan putsattua lehdet ränneistä pois. Kun keikuin sielä 7 metrin korkeudessa tikkaiden päässä huomasin, että yksi ränni, tai siis talo, on niin vino, että vesi seisoo rännin väärässä päässä, eikä mene sinne missä alastulo on. No, nyt on tilattu taas rännimies käymään ja yksi alastulo siis asennetaan lisää. Ensi viikolla meille tulee vanhalle vintille puhallettavaa ekovillaa lämmikkeeksi. Vanhat aikanaan laitetut purut ei enää oikein lämmitä, ja lämmöt siis karkaa harakoille. Viime viikonloppuna siivottiin sieltä vanhoja edelliseltä asukkaalta jääneitä rojuja pois. Yöks. Mutta ihan kivoja juttujakin löytyi, mm. kolme ikkunaa 1800-luvun loppupuolelta. Yksi oli täysin ehjä, kahdessa on osa ruuduista rikki. Mutta jos sinua kiinnostaa vanhat ikkunat, niin ota yhteyttä. Aiomme itsellä pitää vain sen ehjänä säilyneen.

Tahtoo kunnon kameran...

Kuvat otettu syyskuussa. Kuvaaja Marjo Uimi.

Mietteitä koirankasvatuksesta

Sitä pitää itseään hyvänä koirankasvattajana, tai ainakin omien koiriensa suhteen parhaana mahdollisena. No, eipä mene aina niin.

Chili tuli meille kesäkuussa. Juuri tuohon aikaan me ajoitettiin myös Blondia ja Pommia koskeva jääkausi, ei siis huomioitu, ei päästetty sohvalle, ei sänkyyn jne. Perimmäinen tarkoitus oli kai osoittaa Pommille, että kuka on perheen pää, ja kuka määrää mitä meillä tehdään ja ketä meillä asuu. Useammat tutut on tätä jääkautta pitäneet koirilleen, ja paljon sitä eräät tietyt ongelmakouluttajat suosivat.

Kesä-heinäkuun aikana Pommi hyökkäsi Chilin kimppuun useamman kerran, välillä ilman mitään ilmeistä syytä, välillä koska Chili ilmeisesti riehui liian lähellä, tai liian äänekkäästi. Pahimmillaan Chilillä oli naama rei'illä ja veressä, ja sen pää jouduttiin röntgen-kuvaamaan varmuuden vuoksi. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, eli säikähdyksillä säästyttiin. Joka hyökkäyksen jälkeen tietysti Pommi joutui eristyksiin ja jääkausi koveni entisestään.

Syyskuussa minulta tuli itku, että ei tämä näin voi mennä. Pilaanko nyt ihanan pennun elämän ottamalla sen tänne suden luolaan, missä sen kimppuun voi rähjä-Pommi hyökätä koska vaan. Puhuttiin C:n kanssa asiasta, ja yhdessä todettiin, että Pommi on mustasukkainen. Se kokee asemansa uhatuksi meidän pitämän etäisyyden ja jääkauden takia. Se ei ymmärrä, että miksi hän ei saa huomiota, mutta pentu saa. Alettiin siis puuhailla Pommin kanssa enemmän. Otettiin päivittäiseen rutiiniin taas "pakolliset halihetket", Pommille juteltiin enemmän, sen kanssa leikittiin yms. Pommi ei ole hyökännyt Chilin kimppuun nyt puoleentoista kuukauteen. Sillä on uskomaton kärsivällisyys Chilin lähentelyjä kohtaan, ja eilen se meni puolustamaan Chiliä kun Blondi leikki ja ärisi normaalia kovemmin sen kanssa! <3

Minä pidän erheellisesti Pommia kovana koirana. Ei se ole, se on arka ja pelokas. Jääkausi oli sille liian rankka juttu, se kosti hylätyksi tulemisensa pennulle. Tyhmä minä! Pommi murisee kun sen ottaa syliin, se ei yleensä vapaaehtoisesti hae läheisyyttä. Silti se viihtyy sylissä hyvin, ja tykkää sinne jouduttuaan halailla.
Viime aikoina se on ollut seurallisempi. Se tulee minun kanssani vessaan, se istuu sohvan käsinojalla vieressäni, ja se on pari kertaa päästänyt Blondin samaan petiin kanssaan. Lisäksi se on alkanut leikkiä Chilin kanssa, ja selvästi katsoo sen perään esim. lenkillä.



Summa summarum. Älä aina tee niinkuin kaikki muut. Mieti, sopiiko ko. tapa sinun koirallesi, juurikin sen luonteelle. Jääkausi oli Blondille hyvä juttu, ainakin agilityssä tapahtuvat omaehtoiset hölmöilyt väheni, ja siitä tuli paljon "kuuliaampi". Pommille se ei sopinut, kovuudella sitä ei muuteta vaan rakkaudella.

Kirpeitä aamuja, kauniita päiviä

Voi kun ollut ihania ilmoja. Sumuisia kirpakoita aamuja ja aurinkoisia päiviä. Minä olen ollut kipeenä, kuumeessa lähinnä, enkä ole päässyt ulkoilusta nauttimaan niin paljon kuin olisin halunnut. Ratsastustuntikin jouduttiin perumaan. :o(

Ostettiin auto, käytetty Nissan X-trail. Chilin ja Pommin kuljetushäkit mahtuvat takakonttiin, mutta semmoinen mittatilaus-veräjä mulla on haaveena. Jos sit vaikka veronpalautuksilla...

Chili on jossain uhma-iässä. Ymmärtää mitä sanotaan, mutta tekee juuri päinvastoin. Ei usko, ei tottele, juoksee vain karkuun. Kiusaa Blondia mennen tullen ja koettelee Pommin kärsivällisyyttä. Eilen se sai ensimmäistä kertaa tottisteluissa palkaksi vinkuvan tennispallon. Kyllä, vinkuvan tennispallon! Sen jälkeen menikin hetki ennenkuin pystyi taas tottelemaan sivulle- tai istu-käskyä. :o) On se ihana. Ja kamala. Se on väsyneenä tai juuri heränneenä parhaimmillaan, semmoinen uninen, pöpperöinen halipupu, tykkää pussata ja halia. Tykkää myös varastella kaikkea kiellettyä, kuten polttopuita. Vie ne sänkyyn salaa ja silppuaa siellä...

Pommista olen ylpeä. Monta viikkoa se on jo sietänyt Chilin lähentelyjä, eikä ole tehnyt mitään murinaa kummempaa. Ja kahtena yönä se on päästänyt Blondin samaan petiin nukkumaan kanssaan. Kyllähän sieltä pedistä aluksi kuului aikamoinen möhinä ja murina, mutta siellä ne sitten nukkuivat molemmat, peppu vasten peppua koko yön. <3

Koirankeksit

Tein eilen koirankeksejä itse. Meillä se on eräänlainen kotoalähtö-rituaali, koirat saa siis ihmisten lähtiessä töihin keksit... Ja koska vehnää ei meillä syödä, niin keksien ostossa on oltava tarkka. Laitetaan nyt ohje tännekin, jos joku muukin innostuu kokeilemaan.

Ainekset:

N. 300 g sika-nauta jauhelihaa

N. 200 g jauhettua maksaa

kuivattua nokkosta

N. 3 dl maissijauhoa (EI mitään tärkkelystä)

3 kananmunaa

Paistoin nopeasti pannulla jauhelihan ja maksan. Lisäsin joukkoon nokkosta, maissijauhoja ja kolme munaa, sekoitin tasaiseksi mössöksi. Levitin mössön uuninpellille leivinpaperin päälle tasaiseksi ohueksi levyksi. Paistoin 170 asteessa noin 50 minuuttia, ja suljin uunin. Jätin pellin kuitenkin uuniin vielä pariksi tunniksi. Sitten vaan kovahkosta levystä taittelin sopivan kokoisia keksejä.

Jos laittaa vähemmän jauhoja ja pitää lyhyemmän ajan uunissa, niin saa varmaan semmoisen "märän" lihapullamaisemman treeniherkun koiralle. Mutta meillä oli ihan tarkoituksella hakusessa rapeat kuivat keksit. Koirat istuivat keittiössä uunin edessä koko illan, maksan haju oli niin vastustamaton niiden mielestä. (Itseäni lähinnä oksetti...) Keksit kelpasivat kyllä paremmin kuin hyvin, eli kyllähän mä siis osaan leipoa kun kohderyhmä vaan on oikea! :o)