Agility on siitä mielenkiintoinen harrastus, että ikinä koskaan ei tule semmoista tunnetta, että "ok, me osataan kaikki, nyt me ollaan valmiita eikä ole mitään uutta opittavaa". Ei tosiaankaan. Jos yhden asian saat kuntoon, niin varmasti viimeistään seuraavissa treeneissä hoksaat seuraavan rempallaan olevan asian. Eilisissä treeneissä tämä uusi huolenaihe Blondin kanssa treenatessa oli pöytä. Ollaan menty sitä ihan liian vähän, ja neidillä ei ollut mitään hajua koko esteen merkityksestä. Ja sille kun ei voi sieltä takavasemmalta karjua "odota" tai "seis"... Aika helppollahan sen sille opettaa pystyy, namia vaan kasa pöydän päälle, ja siihen jäädään. Mutta sitä ennen pyydämme ja rukoilemme, että kisaradoille ei tuota kummastusta ilmesty. :o)
Muuten treenit meni ihan ok. Ekalla radalla juostessani huomasin harmikseni, että puolitoista viikkoa sitten revähtänyt reisi ei ollutkaan vielä kunnossa. Heti kun kunnolla juoksi, niin eikös se mennyt taas uudelleen. Illalla laitoin siihen Ice Poweria ja jäädytin sitä kylmäkallella. Lauantaina olisi kisat, harpaat irvessä ja reisi pas**na siellä tullaan todennäköisesti juoksemaan... Ja paikalla (Lempäälässä) pitää olla jo klo: 7.30. Kivaa tämä ykkösluokkalaisena olo noiden aikataulujen kannalta! ;o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti