Elossa!

Olen ollut koko viikon kipeenä, onneksi nyt on sentään jo siedettävä olo. Maanantaina alkoi kova kuumeilu ja sitä jatkui kolme päivää. Kuumetta 38-39 koko ajan, ei laske vaikka kuinka Buranaa söisi. Välillä palellaan kolmen peiton alla ja välillä hikoillaan kuin pieni porsas. Ei sovi kyllä meikäläiselle, mä olen edelleen niin sippi ja voimaton, että tuntuu kuin ois jyrän alle jäänyt. Kävelin eilen rappuset yläkertaamme, ja huohotin sen jälkeen pari minuuttia. JEES! En tiedä mikä tuon aiheutti, kun muita oireita kuin kuume ja päänsärky ei ollut, ei yskää tai nuhaa. Ehkä luonnon tapa vaan sanoa, että hidasta.

Koirat nauttivat mun kotona olosta ja Pommikin jopa oli oikein kainalokaveri. Hassu. ♥ Ne osaa kyllä lukea meitä hyvin, ei tultu lelun kanssa tai koitettu riekkua, annettiin mamman maata rauhassa ja tultiin viereen vaan kölliin. Välillä molemmat koirat makas tassut kattoa kohden selällään, päät tyynyllä totta kai. Nyt niillä sit varmaan onkin energiaa kuin pienessä kylässä, tarvii viikonloppuna laittaa ne johkin hommiin. Sunnuntaina olisi Blonkun mahdollisuus loistaa agikisoissa, toivottavasti saan edes hieman voimia siihen mennessä. Luvassa on agirata ja hyppyrata, eli siis jotain toivoja vois ollakin.
Meidän luokassa on 5 osallistujaa, joten sijoitusta ja palkintoja ainakin lähdetään hakemaan. :o)