Kontakti-liuska

Tämän hellepäivän tuloksena oli terassin öljyäminen, kukkien istuttamista ja *tattaradaa*, kontakti -alastulon harjoitteluun sopivan liuskan nikkarointi. Omin pikkukätösin sen tein vanerista, laudan pätkistä ja kuramatosta. Se on siis vaan tuommoinen irrallinen pätkä, jota aion pitää sit rappusella, kivellä tms. Hieno tuli, olen oikein ylpeä omista nikkarointitaidoistani. Tökkäsin mattopuukolla käteeni ja sohaisin sahalla jalkaani, mutta hengissä ollaan vielä. :o)

Kuvassa on Pommi, älkää siis ihmetelkö. Pommille ei ole koskaan kontakteja opetettu, ja se ajatteli liuskan olevan hyvä nukkumapaikka. Blondi ei päässyt tuolle liuskalle tänään vielä ollenkaan. Nyt siis on kielletty kaikki omatoiminen puomille pomppiminen, sinne mennään vaan ohjatusti ja remmissä.

All over again...

Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan ajelemaan kohti Länsi-Suomen rannikkoa ja Paraista. Oltiin koko perheen voimin liikkeellä ja suuntana olisi siis Noora Salosen yksityiskoulutus. Kiva oli käydä taas Paraisilla, mä kävin siellä muksuna joka kesä, kun yhdellä "isotädillä" oli siellä kesäpaikka meren rannalla. Ei ollut paskempi tämän päiväinen treenipaikkakaan, meren rannalla oltiin, rannassa 4 joutsenta, ja päästiin korkkaamaan Nooran uusi hieno ulkokenttä ensimmäisinä käyttöön. :o).

Koulutuksen syy ja aihe oli Blondin kontaktiongelmat. Mentiin meidän "kontaktihistoria" läpi, miten ollaan treenattu jne. Sitten Noora kertoi miten hän opettaa kontaktit, omille koirilleen ja kurssilaisilleen. Eri tavalla. Todennäköisesti loppuviimeksi paremmalla ja varmemmalla tavalla. Tavalla, jonka pienin sovelluksin saisi sovellettua kuurolle. Tavalla, jonka opettaminen vie todennäköisesti useamman kuukauden, ja sinä aikana ei kannata kisata. Ja kesä kun ois niin kivaa aikaa kisata... Kyllä se varmasti kannattaa ja on hyvä idea, vaikka paljon kärsivällisyyttä siinä treenissä tarvitaan, mutta pakko myöntää että tuli semmoinen "Aaarghh, taas, eiii!" -olo. Me on treenattu varmaan vuosi kontakteja yhdellä tavalla, ei toimi, ja nyt taas alusta uusiksi. Ei hitto.

Noora opetti mulle oikestaan koko prosessin, että miten ruvetaan Blondin kanssa treenaamaan. Kyse on siis jonkinlaisesta kosketusalustasta, jota koira koskee nenällään. Palkka tulee muualta kuin kontaktilta, reilusti kontaktista eteenpäin. Sit pikkuhiljaa häivytetään alusta pois, että koira koskee maata, ja sit häivytetään myös nami jossain vaiheessa. Mutta kaikki tapahtuu hitaasti ja kärsivällisesti (toinen nimeni :o)), ja siitä koskettamisesta tehdään koiralle ihan superhauska juttu. Treenit meni hyvin, Blondi hokasi yllättävän nopsaan mistä on kyse ja homma näyttää kuulemma erittäin lupaavalta. Nyt siis vaan harjoitellaan sitä nenäkosketusta eri ympäristöissä ja ruvetaan nykertämään jonkinlaista alastuloliuskaa myös kotioloihin.

Että semmossii, ei ainakaan lopu tekeminen ja treenaminen...

Treenit

Eilen oltiin taas todistamassa mun huonoa kuntoa agitreeneissä. Oikeesti, nyt pitäisi kyllä ryhdistäytyä. Vikalla radalla oli semmoinen pitkä kaari, jossa piti vaan päästellä. Ei vaan pystynyt, jalat hyytyi kesken matkan. Aargh, kahden koiran ihanuutta vielä, kun molempien kanssa saa juosta samoissa treeneissä. :o)

Pommi oli liian kuumana, nyt menee taas lelupalkkaus pois vähäksi aikaa ja pelkät namit käyttöön. Se kuumiaa niin paljon, ettei se muuta tee kuin hauku ja hypi mua vasten, ei kerkee suorittaa esteitä tai irtoamaan yhtään. Pommi oli hurjalla ja raivokkaalla päällä muutenkin, se huomattiin myös vauhdissa. Mm. A-este suoritettiin semmoisella kolmepiste-kosketuksella, yksi loikka alhaalla, yhdellä loikalla harjan yli ja yksi loikka alas. Muistan kun Pommi on tehnyt saman jo nuorempana, kun meillä oli eri koutsi. Silloin saimme kuulla, että koira on liian nopea ja eihän tuosta teidän touhusta tule mitään. Koutsimme ei ollut varsinainen terrierien ystävä. Nyt puolestaan saimme lähestulkoon hurraa-huutoja kaikin puolin tyylipuhtaasta suorituksesta. Emäntä vaan jäi suu auki katsomaan ja hekottamaan...

Blondi oli ihan mahdottomalla tuulella. Lähdössä ei voinut odottaa, piti käydä moikkaamassa kaikki tutut, karata moneen kertaan ja olla muutenkin kaikin tavoin raivostuttava. :o)Energiaa siis oli kuin ravistetussa vichy-pullossa...

Nyt mä alan taas kesäkauden alettua ymmärtämään, että mun koirat on oikeesti nopeita, enkä mä tule ikinä pystymään samaan tahtiin kuin ne. Joissakin tilanteissa se on ok, mutta eilenkin oli keinun jälkeen semmoinen hyppyhässäkkä, että sen ohjaaminen takaa oli vaikeaa, ja keinun takia ei saanut etumatkaa otettua. Pitäisi vaan hyväksyä tämä asia ja harjoitella enemmän takaa-ohjausta, niin kai sekin siitä joskus selkenisi.

Huomenna meillä onkin tiedossa kiva päivä. Mä teen vaan puoli päivää kotoa töitä ja sit me suunnataan Paraisille, meren rannalle, yksityiskoulutukseen. Toivottavasti se helleaalto iskee jo huomenna ja saadaan aurinkoiset treenit. Ollaan ulkona treenaamassa, mutta silti semmoisella tekonurmella. Uusi, hauska kokemus sekin. :o) Me mennään varmaan koko perheen voimin, joten sään salliessa meitin reissu voi venähtää myös rannalla istuskeluksi ja piknikiksi. Jei!

Tamskin kisat

Oltiin Pirkkahallilla kisaamassa kahden startin verran Blondin kanssa. Mulla oli kovat odotukset, koska toinen rata oli hyppyrata. Turhaan oli, ekalla radalla jännitin itsekin niin, etä en meinannut eteenpäin päästä. Hyppyradalta tuli virhepisteitä 10, kielto kepeiltä ja hyppyriman pudotus. Valssasin ja koitin jarruttaa Blondin vauhtia ennen keppejä, josta sillä meni pasmat sekaisin.

Agirata meni tosi hienosti, mutta siitäkin tuli 5 virhepistettä kepeiltä. Blondi aloitti oikein kepit, mutta sitten jätti jostain syystä yhden kepin välistä. Höh, se olisi muuten ollut täydellinen rata. Kontaktit meni tosi hienosti ja pienet ansakohdatkin ohitettiin ongelmitta. Olin tyytyväinen omaan ohjaukseen ja menoon ja supertyytyväinen alastulokontakteihin. :o) Molemmilla radoilla sijoituimme pisteistä huolimatta sijalle 3. Me saatiin lahjakortti seuraavaan kisaan, koirille herkkuja ja 2 suurta kastelukannua puutarhaan (tarviiko joku?). :o) Seuraavan kerran mennään koittaa viikon päästä sunnuntaina, silloinkin toinen rata on hyppis.

Elossa!

Olen ollut koko viikon kipeenä, onneksi nyt on sentään jo siedettävä olo. Maanantaina alkoi kova kuumeilu ja sitä jatkui kolme päivää. Kuumetta 38-39 koko ajan, ei laske vaikka kuinka Buranaa söisi. Välillä palellaan kolmen peiton alla ja välillä hikoillaan kuin pieni porsas. Ei sovi kyllä meikäläiselle, mä olen edelleen niin sippi ja voimaton, että tuntuu kuin ois jyrän alle jäänyt. Kävelin eilen rappuset yläkertaamme, ja huohotin sen jälkeen pari minuuttia. JEES! En tiedä mikä tuon aiheutti, kun muita oireita kuin kuume ja päänsärky ei ollut, ei yskää tai nuhaa. Ehkä luonnon tapa vaan sanoa, että hidasta.

Koirat nauttivat mun kotona olosta ja Pommikin jopa oli oikein kainalokaveri. Hassu. ♥ Ne osaa kyllä lukea meitä hyvin, ei tultu lelun kanssa tai koitettu riekkua, annettiin mamman maata rauhassa ja tultiin viereen vaan kölliin. Välillä molemmat koirat makas tassut kattoa kohden selällään, päät tyynyllä totta kai. Nyt niillä sit varmaan onkin energiaa kuin pienessä kylässä, tarvii viikonloppuna laittaa ne johkin hommiin. Sunnuntaina olisi Blonkun mahdollisuus loistaa agikisoissa, toivottavasti saan edes hieman voimia siihen mennessä. Luvassa on agirata ja hyppyrata, eli siis jotain toivoja vois ollakin.
Meidän luokassa on 5 osallistujaa, joten sijoitusta ja palkintoja ainakin lähdetään hakemaan. :o)

Silmätarkastus

Eilen oltiin koko perheen voimin Hakametsässä, koirilla oli molemmilla silmätarkastus. Laitoin Pommille silmätipat autossa, ettei sen tarvinnut olla muiden koirien seurassa niin pitkään. Blondi oli odotushuoneessa hiljaa boksissaan, sillä on nykyisin niin kamala eläinlääkäripelko, että se vaan vapisee.

Blondin tarkastus meni hyvin, lääkäri vaan sanoi, että tämä koiraa vapisee niin paljon ettei kuvasta meinaa saada selvää. Blondi ei suostu syömään mitään lääkärillä, se vetää itsensä ihan tiukkaan pakettiin, jännittää kroppansa ja tärisee. Voi rassukkaa. En tiedä mistä tuo on tullut, pelkoa on ollut vasta pari viimeistä käyntiä. Blondin kyynelkanavahan huuhdeltiin ja niitä pieniä rakkuloita hiottiin pois sisäluomelta noin puoli vuotta sitten. Ehkä se oli sit liian epämukava kokemus.

Ennen Pommin päästämistä boksista pois kysyin lääkäriltä, että voitko antaa sille aluksi pari namia, että se voi olla hieman epäluuloinen, varsinkin kun valot laitetaan heti pois ja on outo ihminen. Lääkäri otti kuonokopan käteen ja sanoi ettei hänellä ole aikaa kouluttaa koiria täällä. (ISO miinus, eivät saa meistä kyllä asiakkaita). Mä sit sanoin, että sulla menee tuon kuonokopan laittamiseen yhtä kauan aikaa kuin niiden namien antamiseen. Pommilla ei ole koskaan ollut kuonokoppaa, ja siitä se varmaan tuskastuisi entistä enemmän. No, lääkäri suostui antamaan namit ja Pommi käyttäytyi oikein kauniisti, kuten aina lääkärillä. Pommi antoi katsella tosi nätisti ja rauhassa, vilkuili vaan namipurkkia, että joko saa lisää?? Se on kyllä semmoinen ahmatti, että mitä vaan sille saa tehdä kunhan antaa namia.

Molempien silmät oli terveet, mitään ei löytynyt. Kiva juttu, vaikka en mä asiaa osannut etukäteen mitenkään jännittää. :o)

Takut:ien kisat

Blonkun kanssa käytiin tänään Takut:ien kisoissa kokeilemassa onneamme. Kotiintuomisina oli 3. sija 10 virhepisteellä ja HYL. Ihan hyvä mieli jäi kuitenkin, ja ehkä jonkinlaista edistymistä oli havaittavissa. Ekalla radalla meni alastulokontaktit kaikki hyvin, mistä olin iloisesti yllättynyt. 10 pojoa tuli riman pudotuksesta (heti eka hyppy) ja huonosta kepeille menosta. Muuten meno oli hyvää ja koira hanskassa. Radat oli aika kiemuiraisia kakkosen radoiksi, mikä kyllä sopi meille ihan hyvin.

Tokalla radalla heti neljäs este oli puomi, ja Blondi hyppäsi sen alastulon todella korkealta. Niin korkelta, että sattuikin sitten alastullessaan osumaan vielä sille kontaktiosuudelle. Mulla oli kuitenkin jo mennyt siinä vaiheessa pasmat sekaisin, ja koira karkas edessä olevaan putkeen. Seuraavat esteet sähellettiin, mikä oli kyllä ihan mun omaa vikaa. Mutta A:n alastulo oli niin upea!! Blondi hiipi hiljaa alas ja katsoi mua, että koska saa tulla?! KIsatilanteessa!! Hieno neiti.

Ihan hyvä mieli siis jäi, valoa tunnelin päässä. Tein kontaktit nyt hieman erilailla, tavalla jota olen vasta pari viikkoa käyttänyt, joten katsotaan. Edelleen koitan pysyä koiran edellä ja juosta ohi kontaktiesteellä, mutta nyt sit käännyn kunnolla rintakehä koiraa kohtaan, katson silmiin ja osoitan sormella kontaktia. Mun pitäisi siis suunnitella etenemiseni ja pistää kenkää toisen eteen aina niin vilkkaasti, että olen siellä alastulolla ennen koiraa. :o) Että semmossii... ensi viikolla mennään taas koittaan.

Epikset

Käytiin eilen Blondin kanssa osallistumassa NPKH:n epiksiin. Osallistuimme sekä mölli - että kisaavien radalle. Mielenkiintoinen kokemus, en tiennyt eka radan jälkeen itkeä vai nauraa vai lähteä häntä koipien välissä kotiin. Oltiin mölliluokan viimeisiä, meidän suoritusaika oli 2,18, kun ihanneaika oli 45 sek. Virhepisteitä meillä oli monta sataa. :o) Blondi mm. ei pysynyt lähdössä ollenkaan, vaan lähti moikkaamaan tuomaria ja haistelemaan ruohoa kentän laidalle. No, treenattiin lähtöä ja kontakteja oikein urakalla, mutta eipä Blondi muutenkaan ollut kuulolla ollenkaan. Meni minne lystäs.

Tokalla radalla mulla oli tasku täynnä porsaan kieltä, ja kyllä se ratakin vähän paremmin meni. Lähdössä pysyi paremmin, vaikka pitkälle en kyllä viitsinyt edes mennä. Itse rata meni oikein, eli koira oli paremmin kuulolla. Keinun alastulo meni hyvin, A hypättiin (ja korjasin) ja lopussa puomilla ihan esimerkki-alastulo, johon olin supertyytyväinen. Kaikenkaikkiaan meni siis ihan päin persettä, mutta toivottavasti siitä jäi jokin pieni oppimis- tai muistijälki Blondin päähän, että kisoissakin kuuluisi pysähtyä kontaktille. Ja toivottavasti emäntä oppi palkkauksen tärkeydestä ja koiran kisavireeseen saamisesta.

Pommin kanssa vietettiin hetki sosiaalistumisaikaa kentän vierellä. Istuttiin, katseltiin koiria, kisaa ja ihmisiä, ja syötin koko ajan kieltä. Hyvin meni, ei haukuttu, ei piitattu vaikka pieni lapsi juoksenteli vieressä. Keskittyminen oli herpaantumatta namipurkissa. Mutta silti tilanne oli sen verran jännä ja stressaava, että Pommi tärisi koko ajan. Ei edes hingunnut radalle, kunhan istui ja tärisi. Taitaa tuo maalla asuminen kadottaa viimeisetkin sosiaaliset taidot ja Pommista tulee ihan erakko ellei me jatkossakin käydä enemmän ihmisten ilmoilla sosiaalistumassa. Mutta hieno urhea neiti se oli ainakin eilen. ♥

Agia

Joka kerta agitreeneissä tai niiden jälkeen kiroan omaa huonoa kuntoani. Jalat on lopputreeneistä ihan lyijyä ja pitkä rata on kamala juosta yhteen menoon. Eihän se kiroaminen oikeesti auta, vaan asialle pitäisi tehdä jotain. Mutta kuka mut sinne lenkille tai kuntosalille pakottaisi, kun itse olen niin laiska ja aikaansaamaton... Kateellisena saa vielä joka viikko katsella Villen menoa treeneissä, se kun juoksee niin lujaa ja vaivattomasti, että tuskin edes hengästyy. Eikä tarvi miettiä kaikkia ohjauskuvioita niin viimeisen päälle, kun koko ajan pystyy olemaan siinä koiran vieressä ohjaamassa. *Kade!* Saisi multa ainakin tuon Pommin ohjattavakseen vaikka heti.

Pommi kävi taas niin kuumana, ettei hommasta meinannut tulla mitään. Se ei keskity, kuuntele eikä irtoa kuumetessaan, kunhan räköttää. Tarvii varmaan ruveta tekeen jotain tottista siinä kentän laidalla sen kanssa, jos se vaikka vaikuttaisi asiaan hieman. Mutta yhden todella hienon poispäinkäännöksen Pommi teki, ja yllätti mut sillä täysin. :o) Se osaa yllättäviä asioita, opettamattakin. Hieman oli jännät ja stressaavat treenit, koska paikalla oli paljon isoja tummia koiria, haukkumassa ja kulkemassa siinä kentän ympärillä, jopa siellä maalin ja lähdön takana. Ei kovin kivaa mun keskittymiselle ja hermoille, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.

Blonkun alastulokontaktit meni taas vähän niin ja näin, ja lähdössä ei olisi millään malttanut olla. Alan turhautua noihin alastulokontakteihin ja lipsua itsekin, enkä näköjään ole aina ihan johdonmukainen. Paluu ruotuun taas omalla kohdalla, ja kaivetaan se kärsivällisyys naftaliinista. Tänään mennään yksiin epiksiin kokeilemaan "kisamaista" ympäristöä, ja lauantaina olisi sit kaksi starttia Takut:ien kisoissa.

Uusi lemppari

Anna Puu - Mestaripiirros

Sinä päivänä, kun Luoja teki sinut,
Hän ei muuta tehnytkään.
Heräs aikaisin, otti kynän käteen,
Rupes siinä piirtämään.

Päivä kului, mut hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut.
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut,
Mestari valmisti sut.

Se kuva oli kaunis, oi, ihme suorastaan,
Muodon jumalaisen sait.
Kuvan viereen hän merkkas, ettei suhun
Päde kuolevaisten lait.

Niille, jotka yhä epäilevät Luojaa,
Sanon vastaukseksi vain,
Että jos ne edes kerran näkis sinut,
Kaikki rupeis uskomaan.