Samaa näköä

Tuli niin Chili mieleen, kun näin kaverin kaupittelevan kissan poikasia naamakirjassa. :o) Ihan sama väristys ja hörökorvat... Chili varmaan tykkäisikin kaverista, mutta pastorit pistelisivät sen poskeensa.

Neiti nirppanokka

Olen useammankin kerran kironnut pastoreiden, varsinkin Pommin, ahneutta ruuan perään. Se kun näkee ruokaa, katoaa kaikki mielestä ja korvia ei enää ole. Se syö mitä vaan, missä vaan ja koska vaan. Pelkkä ruokakupin näkeminen saa aikaan levottomuutta ja tärinää.

Nyt meillä on sitten se toinen ääripää, Chili. Ronkeleista ronkelein, joka yleensä ruoka-aikaan katoaa paikalta. Kaikkea uutta tai erilaista ei varmasti syödä, jopa nakin tai keitetyn sydämen palasia neiti sylkee suustaan. Kala on jotain ihan kamalaa. Omat nappulat kelpaa useimmiten, jos on kova nälkä ja niitä ei ole kukaan idiootti liottanut vedessä. Jos keittiössä ei olisi samanaikaisesti kaksi ahnetta parsonia, niin ruoka ei tulisi syödyksi varmaan ikinä. Kilpailu sentään hieman vauhdittaa ruokailua, joka siltikin kestää useimmiten ainakin 10-15 minuuttia. Ja minun on seistävä vieressä, muuten se lähtee mun perään ja jättää ruuan koskematta.
Tiedän, että kuulostan lellivältä mammalta, ja siellä jo joku miettii, että nosta kuppi pois ja tarjoa seuraavalla ruualla sama annos uudestaan. Näin teenkin usein. Mutta kun neiti voi olla parikin päivä syömättä, ja sillä ei painonsa puolesta todellakaan olisi siihen varaa. Siksi toivoisin tämän trendin muuttuvan. Täytyy käydä ostamassa Neu:ta tänään. Se on ainakin semmoinen ruoka, että hyvin harva koira jättää syömättä...

Aaargh

Saako työkaverin kuristaa?
Toimiiko lieventävänä asianhaarana se, että se on ärsyttävä, kovaääninen, käytöstavaton, valittava, riitelevä, muita kadehtiva ja laiska akka?
Jooko, saahan?

Onneksi 98% mun työkavereista on miehiä. Ei millään pahalla, mutta helpottaa asioita aika helkkarin paljon.

Ei mulla muuta. Noin 4 kuukautta enää...