maanantai 28. maaliskuuta 2011

Päivän polttavaa



-olen pähkäillyt maalaisinko keittiön seinät vai en. Tekisi mieli, mutta siinä on kaapistojen, jääkaapin, lautashyllyjen, leivinuunin jne. takia aikamoinen homma. Nyt ne seinät on piparkakun ruskeat. Vielä en ole keksinyt minkä väriseksi ne haluaisin. Kaapistot on semmoiset lämpimän ruskeat, lautashylly vanha vaalea vihreä ja lattiat siniharmaat... Leivinuuni on valkoinen, mutta ei enää mikään putipuhtaan valkoinen. Siksi en viitsi seiniä laittaa valkoisella, koska sen jälkeen tuo leivinuuni näyttäisi tooodella likaiselta. Ja ei, en halua maalata sitä.

-otin yhteyttä tapetoitsijaan. Vihdoin. Josko me huhtikuussa saataisiin meidän ikuisuusprojektia hitusen verran eteenpäin... Lastenhuoneesta ja vessasta olemme repineet vanhat tapetit pois, joten niiden kimppuun olisi tarkoitus käydä.

-olen surffaillut kyllästymiseen asti vaunu-aiheisilla sivuilla. Toistaiseksi olen löytänyt tasan yhden vaunumallin, josta oikeasti tykkään. Ja arvata saattaa, että se on juuri se kallein mahdollinen, ja käytettynäkin äärettömän hankala (ja edelleen kallis) löytää. Pöh, tylsää.

-meidän kakaralla (Chilillä) on ekat juoksut. Juoksupöksyjen kanssa eläminen on mahdotonta, ne päällä ei voi kävellä saati edes syödä. Masentuneena makaaminen ainoastaan onnistuu, tai semmoinen päätön syöksyminen paikasta toiseen.

-terassilla olleet polttopuut loppuivat viikonloppuna. Hieman olimme siis arvioneet talven tarpeet väärin. Sunnuntaina koitettiin sit hakea pihan perältä liiteristä lisää puita. Oven edessä oli metrin kinos, ja koko takapiha on semmoista reiteen asti yltävää hankea. Oli aika hikistä hommaa...

-Blondia opetetaan nukkumaan öisin omassa pedissä. Se on siis koirista ainoa, joka tunkee väkisin sänkyyn. Viime yö oli ensimmäinen tätä "uutta ajanjaksoa", ja yöllä heräsin noin 10 kertaa sitä hätyyttelemään pois tai Pommin murinaan, kun Blondi änkesi sen viereen. Aamulla meidän stressivatsa ei sit suostunut syömään ja sen vatsa oli sekaisin. Kokeilen antaa Bach kukkaisterapiauutetta Vervain, joka on tarkoitettu "muuttuneen elämäntilanteen hyväksymiseen ja stressin sietoon". :o))

perjantai 18. maaliskuuta 2011

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kenkiä ei voi olla koskaan liikaa


Hunter

Ellos

Mut pidempään tunteneet tietävät että olen aina ollut heikkona kenkiin. Silloin kun asuttiin vielä kaupungissa, kenkien ostaminen oli kuukausittaista huvia. Tai sit se tapahtui hieman harvemmin, mutta ostin kerralla 3 paria kun en osannut päättää mitkä on parhaat. Ja tykkäsin käyttää korkokenkiä, vaika pituutta ilman niitäkin on tarpeeksi.

No, sit mä muutin maalle; tulin vanhaksi, laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Ei se kenkärakkaus sentään ole kadonnut, mutta korkokenkiä tulee ostettua harvemmin. Viime vuoden kenkäostokset on keskittyneet mataliin sandaaleihin, kesälenkkareihin, saappaisiin ja lämpimiin talvikenkiin, eli siis ihan mummo-linjaa. Veikkaan, että seuraavan vuoden aikana tulen mummoutumaan vielä pahemmin, kun ei tule edes tarvetta pukeutua töihin siistimmin. Vaikka multa parit saappaat löytyykin, niin kyllä nuo jälkimmäisen kuvan hieman prätkä-saapas tyyliset kummarit houkuttelis. Niillä kelpais lompsia koirien kanssa kotikulmilla, kun ne pelloilta sulavat lumet muuttaa tiet kuralilluksi. Oishan nuo vaaleanvihreät Hunteritkin trendikkäät, ei löytyis ihan jokaiselta maalaistollolta. Mutta en taida siltikään raskia niitä hankkia, hankin sit vaikka söpön väriset crocsit kesäksi niiden Chilin leluna toimineiden tilalle. :o)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Välineurheilua




Minä olen aina ollut välineurheilija. Liekö laiskuutta, mutta mielestäni on vaan kivempaa mennä lenkille jos on uudet hienot lenkkarit tai sykemittari. Tai lähteä hiihtämään jos on hienot sukset, jne.

Nyt ulotan välineurheiluni siivoukseen, koska sekin on nykyisellään pakkopullaa, joten koitetaan tehdä siitä kivempaa. On meidän vanha imuri oikeasti huono, sen säiliö täyttyy yhdestä imurointikerrasta ja on aivan helkkarin vaikea tyhjentää. Lisäksi imurista tulee paha haju jos se ei ole juuri tyhjennetty, enkä usko sen ulostuloilman olevan senkään kovin puhdasta... Ja imuri kaatuilee helposti kaikkien lukuisten kynnysten ja rappusten takia kodissamme. Nyt tilasinkin imurin, jonka pitäisi olla tutkimusten ja kokemusten perusteella superhyvä, eli Dysonin. Toivotaan, että on hintansa arvoinen, koska kallis se mielestäni on. Mutta kolmen koiran taloudessa, jossa lääniä riittää, ei kai kannata huonoa ostaa. Niinkuin sanonta kuuluu, köyhän ei ole varaa ostaa halpaa. Olkoon tämä minun hää+naistenpäivä+vaikka mikä lahja. :o)

P.s. Mentiin siis viikonloppuna naimisiin. <3 Ihana paikka, ja kivaa oli. Laitan kuvia kunhan saadaan ne käsiimme.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Ehkä se tulee sittenkin?!


kuva: vastavalo.fi

Aurinko paistaa, lämpömittari näyttää jo yli nollaa, putket on sulaneet ja autotietkin on ihanan märät ja sohjoiset. Ehkä se kevät tulee sittenkin!

Elämä tuntuu muutenkin hymyilevän ihan eri tavalla heti kun aurinko on näkyvissä. Sain töissä vuoden alusta aika isot saappaat jalkoihini, ja hommat alkaa sujumaan jo ihan hienosti. Olen jopa selvinnyt selväjärkisenä ja menestyneesti jo keskiviikkoon tällä hiihtoloma -viikolla, kun kaikki muut tuntuvat olevan lomalla paitsi minä, ja minä heitä sitten tuurailen...

Koti on saanut ikkunoihinsa jo keväisemmät verhot, tumma turkoosi ja tumma ruskea vaihtuivat läpikuultavaan vaaleaan pitsiin, vihreisiin lehtikuvioihin ja roosan värisiin ruusuihin. :o) Yksi vanha sohvaryhmä saatiin dumpata kaatikselle kun huuto.netistä löytyi kivan edullinen rokokoo-tyylinen sohvaryhmä meidän "aulaan". Ruokavaliota on muutettu mahdollisimman luomu-pitoiseksi ja prosessoimattomaksi, ja minäkin olen lakannut kaiken muun paitsi luomulihan syömisen.

Ensi viikonloppuna äitini tulee meille koiria hoitamaan, ja me mennään C:n kanssa viikonloppulomalle Kemin lumilinnaan. Toivottavasti tulee hauska reissu, ajomatka vaan hieman hirvittää. Lauantaina on tärkeä päivä, kun tuomari meidät siellä toteaa virallisesti aviopariksi! :o)
Ensi viikolla on vauvelin rakenne-ultra, jossa saamme udella sen sukupuolta, sitäkin innolla odotetaan. Minä käytän muotoa "he", C. käyttää muotoa "she", saa nähdä kumpi joutuu muuttamaan sanojaan...

Muuten kai valtakunnassa kaikki normaaliin tapaan. Chili on ollut viime aikoina aikamoinen ulkokoira, viihtyy pihassa itsekseen touhuten ja keppien kanssa riekkuen tuntikaupalla. Pommi on ollut ihmeen hyväntuulinen ja sosiaalinen, Blondi hieman väsyneen ja lihoneen oloinen. Nyt ilmojen lauhduttua päästään onneksi taas kunnolla lenkkeilemään, tekee hyvää itse kullekin...