maanantai 30. elokuuta 2010

Syksyn tullen

Laiskasti päivittyy tämä blogi, mutta ei vaan jaksa ja ehdi ja viitsi ja muista...
Minä olen nyt pari viikkoa pitänyt meidän taloa ja sirkusta pystyssä yksinäni, kun herra on reissussa edelleen. Olen käyttänyt autoa huollossa, koiria rokotuksilla, vaihtanut lamppua, ruuvannut ruuveja, kantanut polttopuita jne. Hyvin on mennyt, eipä meillä koskaan ole jaoteltu miesten ja naisten hommia erikseen, joten mikä hätä minulla olisi. Mutta kyllä minä jaksan ihmetellä niitä perheenäitejä, joilla on kolmen koiran lisäksi pari-kolme lasta, ja mies tekee pitkää päivää töissä. Siihen en taitaisi minä venyä.
Nyt olen huomannut sen, että minun on turha yrittää viedä kolmea koiraa kerralla lenkille. Sen seurauksena on vaan paha mieli kaikilla, kun minulla menee hermot ja ollaan vaaraksi liikenteelle, siis niille kahdelle autolle jotka meidän tiellä joskus kulkee. Koiralenkkien määrä on siis yllättäen tuplaantunut, toivottavasti se näkyy minun vyötäröllä loppuvuodesta.
Chili on kasvanut paljon, etuhampaat on jo vaihtuneet, kulmurit eivät vielä. Ollaan treenattu seuraamista, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Minä käytän ensimmäistä kertaa elämässäni kouluttamisessa naksutinta, ja tosi hyvin on mennyt. On se vaan nopea oppimaan. Eilen aloitettiin agilitypainotteisella pentukurssilla, ja päästiin heti treenaamaan putkea. Sinnehän se sujahti samantien täysillä, kuin vanha tekijä. :o)
Blondi on päässyt elokuun aikana kisamaan agilityssä kolmessa eri kisassa, ja oikein hieno hyllyputki ollaan saatu päälle. Välillä on koira mennyt ihan omiaan, välillä on ohjaaja unohtanut ohjata.
Pommi on mennyt agitreeneissä ihan loistavasti viime aikoina, ja muutenkin ollut superkärsivällinen ja kiltti. Se on näköjään minuun tullut, kerää kiukkua sisällensä ja räjähtää sitten kun mitta tulee täyteen. :o) Se kestää Chilin härnäilyjä noin viikon verran, ja Chili ei päästä sitä mitenkään helpolla. Se on monta kertaa päivässä nuolemassa Pommin korvia ja suunpieliä, käy ihan sen eteen istumaan, ja koittaa parhaansa mukaan saada Pommin huomioimaan itseään. Noin viikon kärvistelyjen jälkeen Pommin sitten rävähtää oikein kunnolla, ja Chili tajuaa pysytellä sen tieltä pois noin päivän. Sitten se alkaa taas alusta...
Meillä oli viikon verran hoidossa myös kiltti tv:stä tuttu parsonherra. Viikko vierähti nopeasti, ja kaikki meni oikein hyvin. Pommi oli ihmeen rento ja jopa kiltisti haisteli portin läpi herran kanssa, ihan sulassa sovussa. Ikä, charmi ja yhteinen harrastus ilmeisesti sulattivat myös Pommin sydämen. Blondi piti herraa aivan mahdottoman ihanana sankarina, koska herra puolusti Blondia Chilin raisuilta leikeiltä ja härkkimiseltä. Blondi kun on valitettavasti jäämässä pahnan pohjimmaiseksi, Chili vie sitä 100-0, ja Blondi rassu kun ei osaa pitää puoliaan.

maanantai 16. elokuuta 2010

Ikävä

Miehen äiti kuoli sydänkohtaukseen, lähti jumalien luo ikuisuuteen. Ihminen jota en koskaan ehtinyt tavata, mutta jonka ansiosta minulla on maailman paras mies. Kiitos.
Reaktio oli niin valtaisa, että oikein hämmennyin. Intia on mielestäni monessa mielessä kamala ja hullu maa, mutta jotain opittavaa meillä olisi tuossa perheen rakastamisessa ja arvostuksessa. Mies on nyt matkalla sinne, tekemään sen mikä hänen täytyy, ainoana poikana. Kotiinpaluun ajankohdasta ei ole mitään tietoa, ne seremoniat kun kestävät hieman kauemmin kuin täällä on totuttu. Minulla on nyt jo ikävä.

perjantai 13. elokuuta 2010

Suffers



The most difficult thing but an essential one
Is to love Life,
to love it even while one suffers,
because Life is All.
Life is God -
and to love Life means to love God.

Leo Tolstoy

maanantai 2. elokuuta 2010

Viimeistä viedään

Loman viimeinen viikko menossa, nyyh. :o( Voisin kyllä ongelmitta pitää lomaa iänkaiken, siis ajankäytön suhteen. Talouspuoli tätä ajatusta ei valitettavasti tue. Me ollaan kaadettu puita ihan sikana, ostettiin moottorisaha, ja sillä on laitettu pihaa sileeksi oikein urakalla. Aidan tolpat on vihdoin paikallaan, ja verkon pingottaminen aloitettu. Vanha laho terassi on purettu ja hävitetty, samoin ikivanha ulkohuussi. Liuskekiviä on käyty ostamassa, kiviterassin teko etupihalle on vielä siis vaiheessa. Minä olen maalannut yhden senkin ja yhden tuolin, yksi lautashylly ja sänky odottaa vielä hiontaa ja maalausta. Tuntuu loma loppuvan kesken, kun kovilla helteillä meni päivät vähän laiskotteluksi. ;o) Parina päivänä viikossa olen käynyt hieromassa koiriakin, suurkiitos vaan asiakkaille.



Eilen käytiin taas Chilin kanssa kyläilemässä yksillä naapureilla noin kilometrin päässä. Heillä on niitä lampaita, ja niiden lisäksi hevosia. Lampaista Chili ei ollut kovin kiinnostunut. Kun koko lammaslauma lähti juoksemaan meitä kohden, niin Chiliä rupesi pelottamaan ja se halusi syliin. Aika ymmärrettävää, teki itsekin mieli mennä C:n syliin pakoon... Hevosista Chili ei ollut moksiskaan, mutta se onkin viettänyt pentuaikansa osittain tallissa. Naapureilla on ehkä isoin hevonen mitä olen ikinä nähnyt. Järkyttävän kokoinen musta virolainen työhevonen. Kuulemma kiltti kuin mikä, mutta silti se koko hieman herätti kunnioitusta. Me ollaan menossa C:n kanssa huomenna ratsastuksen alkeistunnille, molemmat ekaa kertaa elämässämme kokeilemaan.Tuolla naapurissa kun saisi käydä ratsastamassa ihan niin paljon kuin haluaisi ilmaiseksi, niin olisi se kiva ja halpa harrastus, jos siihen innostuu.

Blondin olen ilmoittanut lähiviikkojen aikana kolmeen agilitykisaan, nyt mennään siis taas kerran kokeilemaan millä tolalla alastulokontaktit on. Pommi on kunnostautunut viime aikoina lähinnä uimisessa, se ei oikein ole helteistä nauttinut. Lisäksi se saa hämmästellä päivittäin monta kertaa tapahtuvaa suunpielien ja korvien nuolemista ja hänen edessään selällään makoilua. Chili koittaa parhaansa mukaan saada Pommia hieman lämpenemään ja leikkimään. =D