maanantai 16. elokuuta 2010

Ikävä

Miehen äiti kuoli sydänkohtaukseen, lähti jumalien luo ikuisuuteen. Ihminen jota en koskaan ehtinyt tavata, mutta jonka ansiosta minulla on maailman paras mies. Kiitos.
Reaktio oli niin valtaisa, että oikein hämmennyin. Intia on mielestäni monessa mielessä kamala ja hullu maa, mutta jotain opittavaa meillä olisi tuossa perheen rakastamisessa ja arvostuksessa. Mies on nyt matkalla sinne, tekemään sen mikä hänen täytyy, ainoana poikana. Kotiinpaluun ajankohdasta ei ole mitään tietoa, ne seremoniat kun kestävät hieman kauemmin kuin täällä on totuttu. Minulla on nyt jo ikävä.

2 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Osanottomme :(

Saariston Poppoo kirjoitti...

Osanottomme:(