keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

tiistai 29. huhtikuuta 2008

Tuli vaan mieleen...

Hauska kuunnella kun töissä huonekaveri (myyntimies) puhuu ensin puhelimessa asiakkaan kanssa ja hetken kuluttua vaimonsa kanssa. Mikä ero! Onko se sama mies ollenkaan?! Hassua. :o) Ekalla kertaa puhelimessa itsevarma, asiansa osaava, kovaääninen ja rempseä mies. Tokalla kertaa hiljainen hissukka tossukka, joka kiltisti kirjoittaa ylös kauppalistaa. Auts!

Mun ex-mies oli semmoinen, että tiesin sen puhelimessa puhumistyylistä heti kenen kanssa se puhui. Jotenkin naurettavaa, että aikuinen mies suunnilleen lässyttää puhelimeen äidilleen puhuessaan. Kavereille ollaan tosi rempseitä ja kiroillaan enemmän, käytetään äijä-kieltä... Ehkä tuommoiseen syyllistyy itsekin, huomaamattaan. En tiedä. Tuli vaan mieleen...

Päivät sekaisin

Tänään on tiistai. Tiistai. Olen päivissä ihan sekaisin, tuntuu lähinnä perjantailta, mikä on tässä vaiheessa viikkoa aika masentavaa. Uudessa työssä on ollut paljon opittavaa ja jatkuva infoähky. Mielessä pyörii myös kotiasiat, syyllisyys yhden sydämen särkemisestä, huoli raha-asioista ja stressi asunnon etsimisestä ja jälleen kerran muuttamisesta. Lisäksi Blondi oli sunnuntain ja maanantain välisen yön kipeenä, oksensi, tärisi, söi ruohoa ja nuoleskeli maanisesti. Jäi siis yöunet noin neljään tuntiin. Syytä moiselle en taas tiedä, herkkävatsaiselle Blondille tuo ei kyllä ole mitään uutta ja outoa. S-marketin koirien ruokaosaston pakastimesta löytyi semmoista valmista riisi-kana seosta. (Laiskan ja kiireisen pelastus suorastaan nuo pakasteet, siellä on käteviä raakapakaste liha- ja mahapulliakin.) Sitä mössöä annoin eilen, ja nyt on tilanne jo rauhoittunut.

Kotona on siis asiat vähän edenneet. Molemmat ovat tajunneet ja hyväksyneet eron. Ja onneksi molempien asenne on semmoinen, että mitä vähemmällä riitelyllä tai tapelulla selvitään, sen parempi. Mulla on asunnon etsiminen käynnissä, T. haluaa jäädä nykyiseen asuntoomme, mikäli pankinjohtaja sen suo. Kuulostan varmaan todella kovalta ja käytännölliseltä, tunteettomalta sydäntensärkijältä. Ei tää kuitenkaan ihan niin helppoa ole kuin miltä vaikuttaa... Mä en ole vielä sanonut äidilleni mitään, vaikka hän eilen viimeksi soitti. Äitien tehtävä kun on sanoa juuri ne sanat mitä ei haluaisi kuulla, ja kertoa juuri kuinka päätön kana sitä onkaan ollut.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Pommi 4 v.

Onnittelut päivänsankarille! Kuvassa myös synttärilahjaksi saatu ihana vinkuva strutsi.

Kuvakimara

Auringonpalvojat



Raholan siirtolapuutarha.

Oma pieni kaupunkinsa.

Ihania yksityiskohtia ja kauniisti hoidettuja pihoja.




perjantai 25. huhtikuuta 2008

Taitavat tytöt

Eilen oltiin viimeistä kertaa maneesilla treenamassa. Ei tule kyllä sitä paikkaa ikävä, vaikka eilen siellä olikin jo ihan kohtuullista, aurinko paistoi ikkunasta ja kerrankin oli lämmin. Parin viikon treenitauko näkyi, Blondi oli niin intoa piukassa ja vouhotus-tuulella, että lähdössä pysymisestä ei meinannut tulla mitään. Pakko oli taas karata keinulle nameja odottelemaan, ja kävellä sitä keinua päästä päähän ja takaisin, joskos siitä ne namit heltiäis. :o)

Meillä oli vieraileva koutsi, joka taas Blonkun radan jälkeen näytti vähän epätoivoiselta, ja totesi, että "en mä tiedä kuuron koiran ohjaamisesta mitään". Ei sun tarvikkaan tietää! Eikä munkaan tarvi! Se on niin yleinen harhaluulo, että mä agilityradalla oikeasti viiton Blondille jotain. Että mulla olisi oma käsimerkki kepeille, putkelle, A:lle yms. Multa on useamman kerran kysytty, että mikä käsimerkki sulla on putkelle?! Mä juoksen koiran rinnalla ja näytän kädellä mihin suuntaan tai mille esteelle ollaan menossa. Tottakai mun pitää tehdä ohjauskuvioita hieman selkeämin vartalolla, välillä vähän liioitellun näköisesti, mutta sitä voisin suositella ihan kuulevienkin koirien ohjaajille. Toimimme siis ihan niinkuin muutkin agilityharrastajat. Mä vaan en sen lisäksi huutele niitä käskyjä. Ja ei, ei se ole mahdotonta tai edes kovin vaikeaa. Kunhan koira on sillä tuulella, että se pitää kontaktia ja katsoo mitä sille näytetään, niin kaikki sujuu ihan hyvin.

Eilisellä radalla oli pimeä kulma putkeen. Blondi meni aivan loistavasti, ampaisi edelliseltä hypyltä suoraan putken suulle, vaikka itse jäin kauas taakse. Toimii. :o) Pommin puolestaan sai samassa kohtaa saattaa ihan putken suulle, ja siinä vielä erikseen valssata, jotta putkeen mentiin suorassa linjassa. To Do-listalle siis pimeät putkikulmat. To Do -listalle pääsee myös keppien hankalampi puoli, se oli molemmilta päässyt vähän unholaan. Toisella radalla Pommi teki virheettömän suorituksen, kaksi kertaa peräkkäin. :o) Rata ei ollut mikään helppo, lopussa oli hankala neljän hypyn ja renkaan kuvio, jossa väännettiin ihan kunnon koukerot. Ja sitä ennen oli mutkaputki, josta lähdettiin jatkamaan matkaa taaksepäin. Mä juoksin sitä putken ulkoreunaa, ja olinkin siellä takapuolella huutelemassa, ja Pommi osasi kaiken. Laittaa taas miettimään sitä kisoihin osallistumista...

Blondin kanssa kokeilin sitä putkikuviota tietysti eka niin, että juoksin putken etupuolta, jotta Blonkku näkee mut putkesta tullessaan, ja tietää sit minne kääntyä. Sujui hienosti, ja loppukoukerot myös. Koutsin rohkaisemana kokeilin myös sitä, että juoksinkin putken takapuolta, jolloin olin siellä putken takana odottamassa, niin ettei Blondi nähnyt missä olen putkesta tullessaan. Aika riskaabelia, ikinä en kisoissa tekisi noin, mä kun en voi äänellä kutsua. Mutta kyllä se Blondillakin toimi, liekö säkää. Mä olin putkeen lähettäessä sillä samalla puolella mille sen piti putken jälkeen kääntyä, niin ilmeisesti pieniin aivoihin oli jäänyt muistikuva mun sijainnista. Taitava!

torstai 24. huhtikuuta 2008

Surullinen



"Vaikka meille annettaisiin koko avaruus

vain hetki kun sen saisin katoamaan

Vaikka maailma eteeni polvistuisi

sen vain saisin palamaan

ja huomenna

taas huomenna olen surullinen."


Huomenna, Uniklubi

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Kaikenlaista

Vähän on taas ollut kirjoittelussa taukoa, ja vaikka mitä on tapahtunut viime päivinä. Viime perjantaina oli läksiäiset, ne meni oikein hyvin. Oli hauskaa, hieman tuli kyynelehdittyä ja naurettua maha kipeeksi.

Viikonloppuna kerroin kotona tehneeni päätöksen, ja että haluan erota. Se meni kai kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ensin epäusko, sitten suru sitten kiukku. Nyt eletään semmoista "mitään ei ole tapahtunutkaan" -vaihetta, eli asiasta ei keskustella, ja käyttäydytään lähes kuten ennenkin. Saa nähdä koska kissa nostetaan taas pöydälle, ja elämä hankaloituu. Helppoa tästä ei tule, ei pettynyt ja jätetty ihminen koskaan helpolla päästä. Ja miksi pitäisikään? No, kattellaan...

Eilen olin ekaa päivää täällä uudessa duunissa. Sain heti tietokoneen ja kännykän ja päivä meni nopeasti perehdytyksessä ja intraan ja sähköpostiin tutustuessa. Hirveästi en vielä ihmisiä tavannut, täällä kun kukin projekti istuu omassa huoneessaan lukkojen takana.

Illalla olin Pommin kanssa eläinlääkärissä, Pomtsun vuositarkastuksessa ja kennelyskä-rokotteella. Pommi rähisi odotushuoneessa muille koirille, kun mä kiireessä unohdin namit kotiin. :o( Eläinlääkäriä kohtaan se käyttäytyi kuitenkin kuin ihmisen mieli, se on kyllä jännää. Eläinlääkäri saa ronkkia Pommia vaikka kuinka ja mistä, ja se vaan kiltisti odottaa palkaksi namia. Mutta esim. lenkillä auta armias jos joku vieras ihminen tulisi silittämään... Ilmeisesti se tajuaa eläinlääkärin auktoriteetin ja sen, että he tietävät mitä tekevät. Pommi, alias Goljatti, alias Great Girl painoi 9,85 kg. Viime syyskuusta oli tullut lisää painoa 100 g. Älkää nyt kirppu-parsoneiden omistajat kauhistelko, ei Pommi läski ole. Se vaan on ison äijän kokoinen, eli säkäkorkeudeltaankin noin 40 cm. :o)

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Vika työpäivä

Voi sentään. Nyt on juotu kahvia ja syöty läksiäiskakkua. Mua on lahjottu vaikka millä ihanalla ja punastella on saanut. Sain shamppanjaa, mansikoita, suklaakonvehteja ja ihanan MP3-soittimen työkavereilta. Soittimella on nahkainen hieno säilytyskotelo, ja sinne oli ladattu valmiiksi valokuvia, videoita ja kymmeniä työkavereideni minulle valitsemia biisejä. Lisäksi minulle oli tehty hieno humoristinen sertifikaatti, kuinka olen onnistunut tehtävissäni, korot on siis kopisseet, tukka vaihtanut väriä ja olen hymy huulilla jaksanut kuunnella tylsiä jorinoita. :o) Kaunis kiitos!

Lisäksi sain firmalta lahjaksi semmoisen setin, missä on esiliina, uunikinnas ja kauniita puisia pannunalusia. Itse olen ollut niitä liikelahjavalikoimaamme hankkimassa, eli mieleisiä ovat...

Kohta ajattelin avata siiderin ja syödä mansikoita. ;o) Töistä suunnataan terassille, biljardia pelaamaan, syömään ja jonnekin vielä iltaa istumaan. Ikävä näitä ihmisiä tulee, mutta onneksi uusi työpaikka on noin 100 metrin päässä. :o)

torstai 17. huhtikuuta 2008

Tupperia

Olin eilen Tupperware-kutsuilla Riitalla. Oli kivaa, en ole vuosiin moisilla ollutkaan. :o) Itse kun en tunnustaudu miksikään kovin ahkeraksi kokiksi tai leipuriksi, niin pari kertaa jouduin vähän hymyilemään "sisäänpäin". Kun esittelijä, pienen lapsen innostunut äiti, innoissaan selitti, kuinka leipälaatikkoon saa aseteltua leivän viipaleet pystyasentoon, että ne pysyvät hyvin muodossaan ja ilmavana. Tai kunka sipuli on helppo pilkkoa siihen tarkoitukseen suunnitellulla omalla kipposella. Mun leivät on ihan omissa pusseissaan korissa ja sipulit ostan valmiiksi pilpottuina pakasteena. :o) Tilasin mä eväsrasian ja semmoisen jääpalamuotin.

Eilen oli muutenkin vähän helpompi päivä. T. on Saksassa, vielä onneksi tämänkin päivän. On ollut rankkaa katsoa kuinka hän kärsii tästä tilanteesta ja odottaa vaan, että mä päättäisin mitä haluan. Kiitos vaan kommenteista, arvostan niitä kyllä suuresti, vaikka en välttämättä "uskokaan". Kun on sinnitellyt aikansa huonossa parisuhteessa, ja myöhemmin kironnut, että miksen lähtenyt aikaisemmin lätkimään, niin sitä tulee vähän turhan hätähousuksi ja kärsimättömäksi. Tottakai olisi helpompaa ja järkevämpää jatkaa tällä nykyisellä konseptilla ja kokoonpanolla. Mun mielestä se vaan on kaikkia kohtaan väärä syy, että se on se helppo ratkaisu, vaivaton ja järkevä...

Mä olen tällä viikolla aloittanut lenkkeilyn! Jotain hyvää siis tästäkin tilanteesta aiheutui... Kävin lauantaina ja maanantaina juoksemasssa puolisen tunnin lenkin. Lauantaina ekat 15 min. oli todella tökkivää ja tuskaista, mutta sitten juoksu lähti kulkemaan, ja olisin pystynyt pitempäänkin hölköttelemään. Maanantaina oli jalat jumissa ja kipeinä, mutta kyllä mä silti aika hyvin jaksoin. Olin ihmeissäni ja ylpeä, kun en koskaan ole oikeastaan lenkkeilyä harrastanut. Tänään olisi taas tarkoitus mennä alkuillasta juoksemaan, on luvattu aurinkoista säätä ja jalat ovat palautuneet.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Ihmissuhdepaskaa

Huonoa kuuluu, siitä tämä blogihiljaisuuskin johtuu. En tiedä mitä kirjoittaisin, ja mitä edes ajattelisin. Kotona ja mulla on siis päällisin puolin kaikki hyvin, mutta sit kuitenkaan ei. Päässä liikkuu monenlaisia asioita, mm. kestääkö pää jos taas pitää muuttaa, jaksanko koirien kanssa yksin, riittääkö rahat ja onko se kuitenkaan se oikea ratkaisu? Nyt pitäisi vaan päättää onko turvallisuus, vakituisuus ja helppo elämä tärkeämpää kuin intohimo ja räiskyvä rakkaus.

Mua on kehoitettu miettimään tarkkaan ja rauhassa. Mitä hyötyä, kun en osaa päättää, en tiedä mikä on oikein? Mulle on sanottu, että sulla on vain yksi elämä, elä sen mukaisesti. Mitä hyötyä, kun en tiedä mikä päätös on mun elämän kannalta oikea? Onko tämä nyt tiettyyn ihmiseen liittyvää, yleispätevää kammoa vai jotain kolmenkympin kriisiä. Ei jaksaisi aloittaa taas kaikkea uudestaan ja alusta, mutta toisaalta kai mieluummin nyt kuin kahden vuoden päästä? Eikö joku superviisas ihminen voisi kertoa mulle mitä tehdä ja miksi?
Mitään "oisko kannattanut miettiä ennen kuin toimii" tai "mitä mä sanoin" -kommentteja en kaipaa, ihan tarpeeksi huonoksi ihmiseksi tunnen itseni ilman niitäkin.

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Omatoimitreenit

Eilen oltiin maneesilla treeneilemassa. Meitin valkku ei ollut paikalla ollenkaan, mutta omatoimisina edistyneinä harrastajina meillä ei mennyt sormi suuhun. :o) Ratapiirrosten mukaan rata pystyyn, ja sit fiksuina besserwissereinä katseltiin toistemme menoa ja annettiin vinkkejä, ja "sä voisit kokeilla tämmöistä..." -ehdotuksia. Oli hauskaa ja ihan opettavaista.

Pommi meni superhyvin, olin erittäin ylpeä. Se on saanut uutta draivia putkeen menoon, ja muutenkin on kyllä hyvä etenemään. Se ei ole semmoinen hätähousu söheltäjä, Pommilla esim. ei yleensä koskaan putoa hyppyesteiden rimat. Silti se on kyllä todella nopea. Blonkku meni ihan kohtalaisesti. Lähdöstä piti taas karkailla keinulle katsomaan onko kontaktilla namia. Radalla oli aika pitkä välimatka hypyn ja keppien välissä. Semmoisissa kohdissa meillä on vielä vaikeuksia, kun en ehdi ajoissa kepeille näyttämään sisäänmenoaukkoa. Sen löytämistä ja varmuutta Blonkun kanssa pitäisi vielä treenata, että voi sieltä viiden metrin päästä takaa vaan näyttää, että kepeille mennään...

Huhtikuu taitaa mennä ilman agikisoja. Ajattelin aikaisemmin mennä 26. päivä Hämeenlinnaan. Siellä kisataan ulkona, ja meillä ei ehdi olla ulkotreenejä ennen tuota ajankohtaa. Voisi olla siis liian ihanaa, innostavaa ja tilavaa... ja neiti sit vaan juoksisi onnessaan ympäri kenttää ja testaisi kaikki kivat esteet haluamassaan järjestyksessä. :o) Toukokuussa on Tampereella kisoja ainakin kolmena eri päivänä, joten eiköhän ne meille riitä...

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Keho kunnossa?

Tulin just hierojalta. Täytyy käyttää vähätkin työpaikan etuisuudet ennen poislähtöä... Huh huh. En ole lähes vuoteen käynyt hierottavana, ja kuten mainoksessa sanotaan, sen kyllä huomaa. Lapaluiden välistä kuului kamala rusahdus, kun hieroja sai jonkun lukon aukeamaan. Selkärangan sivunen jumissa, samoin kallonpohja, laukaperät ja jatkuen aina ohimoille asti. Pitäisi varmaan huolehtia itsestään vähän paremmin. Ja vasen lapaluu on löysä ja siten ihan eri kohdalla kuin oikea. Se mulla oli kyllä tiedossa, mutta kun on peloteltu kuvauksilla ja leikkauksella, niin olen tietoisesti unohtanut koko asian. Jonkinlainen fysioterapia ja jumppaliikkeet kuulemma olisi paikallaan. Fysioterapia kuuluu uudessa työpaikassa työterveyden tarjoamiin palveluihin, joten josko sitä viimeistään ensi syksynä saisi aikaiseksi... Kyllähän sitä koiriansa käyttää hierojalla, lääkärissä, hankkii BOT-loimea ja muistaa lämmitellä ja syöttää terveellistä raakaravintoa. Mikä on, ettei itsestä huolehdi yhtä hyvin? Tai eikö joku voisi ruveta huolehtimaan minusta, varaisi hierojat ja hammaslääkärit, tekisi terveelliset ruuat, repisi rasvaiset juustot pois käsistä ja raahaisi lenkille?

Putkeeen!

Eilisissä hallitreeneissä mentiin Blondin kanssa lyhyitä rataharjoituksia. Oli monenlaista hypylle menoa, takaa kiertäen, välistä vetäen ja mitä milloinkin. Ja sit sama peilikuvana... Blondi pysyi lähdössä hyvin. Kyllä se selvästi auttaa, että laitan sen boksista remmiin, enkä päästä vapaana juoksentelemaan pitkin hallia. Kaiken kaikkiaan treenit meni hyvin. Blondi lukee mun vartaloa todella tarkasti, siksi jotkut nää kommervenkit on aluksi vaikeita, kun pieni heitto käden asennossa tai olkalinjan suunnassa aiheuttaa väärinkäsityksen. Nyt ollaan ruvettu menemään enemmän semmoista kaukaaohjauksen harjoittelua. Siis etten juokse koko ajan suunnilleen rinnalla, vaan eilenkin ohjasin Blondia renkaalle sillai, että olin ehkä kolmen metrin päässä ja mun ja koiran välissä oli hyppyeste. Mentiin myös pimeästä kulmasta putkeen lähettämistä sillai kolmen metrin päästä. Ihmeekseni molemmat harjoitukset onnistui parin kokeilun jälkeen! :o)

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Vähiin käy...

8 työaamua vielä vanhassa työpaikassa. Jännittävää, pelottavaa ja haikeata. Mutta toisaalta mielenkiintoista, innostavaa ja mukavaa. Eniten tulee ikävä työkavereita. Tänä aamuna just yksi työkaveri kysyi, että mitäs me tehdään sun läksiäisissä, mennäänkö laittamaan Ilveksen yökerho sekaisin? :o) Eilen suunnittelimme parin päivän retkeilyreissua toukokuulle... Itku siis varmasti tulee viimeistään ensi viikon perjantaina, mutta onneksi uusi työpaikka on ihan lähellä. Pääsee yhdessä lounaalle ja vaikka kahville tänne tuttuun seuraan. Mun edellisessä työpaikassa ei pomo tai työkaverit olleet mitään kovin ihania, joten täällä olen osannut kyllä arvostaa ilmapiiriä ja ihmisiä erilailla. Selvästikään mun luonteelle ei sovi työskennellä yli viisikymppisten katkerien elämäänsä kyllästyneiden rouvien kanssa, vaan paremminkin rennossa nuorehkossa äijäporukassa. ;o) Täällä ollaan niin avoimia ja rehellisiä. "Taasko olet käynyt kampaajalla, kun sun tukka on noin läsässä?" -kysyttiin tänä aamuna...

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Ce la vie?

Quand vous observer avec votre couer, qu'est-ce que vous voyez?
Je vois que je vis avec une personne fausse.
Je ne l'aime pas. Je ne veux pas être avec lui.
Mais qu'est-ce que je peux faire ? Tourner la page encore une fois?

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Ainoastaan sydämellä näkee hyvin


Torstaitreenit

Eilen oltiin maneesilla treenailemassa. Enää muutama kerta siellä, ja päästään siirtymään ulkotreeneihin. Kivaa! matka lyhenee, juoksualusta helpontuu ja on muutenkin valoisempaa ja ilmavampaa.

Taas meillä oli herkuttelutreenit, eli kahvia ja pullaa tarjolla. Alkaa olla treenaamisen tulos +/- 0, kun aina juhlitaan jonkun nollia, tai tällä kertaa siis Alman kakkosiin nousua.
Eilen treenattiin hieman mukaeltua kakkosten rataa Tamskin viime viikonlopun kisoista. Meidän valkku kun oli siellä tuomaroimassa. Mikäli oikein ymmärsin, niin ko. radalla ei tullut kisoissa yhtäkään nollaa.:o) Blondi meni hyvin. Lähtö sujui aika hyvin, kontaktit meni hyvin namikipon kanssa, ainoastaan keppien vaikeampi puoli tökki. Näköjään sitä pitäisi treenata vähintään viikottain, jotta se pysyisi neidillä muistissa. Pommilla takkusi myös kepit,mutta muuten se meni oikein kivasti. Pommilla on ollut nyt parissa viime treenissä ihme draivi päällä, se ampaisee putkeen ihan helpolla. Kiva jos siihenkin on tarttunut hitusen putkihulluutta. :o)

Tänä viikonloppuna on luvassa siivousta (taas on keittiön kalenteriimme merkitty siivouspäivä) ja talvivaatteiden pesua ja varastoon vientiä, sekä kevättakkien esiinkaivamista. Autoon pitäisi vaihtaa kesärenkaat ja uudet tuulilasinpyyhkijät, ja olen päättänyt viedä sen vihdosta viimein pesuun. Alkuperäistä väriä kun voi enää vain arvailla...

torstai 3. huhtikuuta 2008

Kriisi

Nyt on käynyt jotain, mitä en uskonut ikinä tapahtuvan, ja jolle olen vain toistaiseksi nauranut. Mulla on kolmenkympin kriisi! Ahdistaa ihan helkkaristi. Näin tuttavasta eilen ihanan valokuvan. Hän oli mennyt maaliskuussa Thaimaassa naimisiin, ja kuvassa oli kaunis, erittäin rakastuneen näköinen pariskunta auringonlaskussa meren rannalla. Mä sain eilen postissa 10-sivuisen avioero tutkimuslomakkeen palautuskuorineen! Ystäväpiiristä kantautuu koko ajan vauvauutisia, tällä hetkellä kaksi ystävää on raskaana. Ei sillä, että haluaisin vauvan, mutta kuitenkin jotkut etenee elämässään "sillä oikealla tavalla"...

On jotenkin riittämätön olo, semmoinen että ei ole saanut elämässään mitään aikaiseksi, tai korkeintaan tuhoa. En tiedä mitä haluan elämältä. En tiedä saako minusta semmoista rakastuneen näköistä hääkuvaa otettua enää ikinä. En tiedä olenko nyt sen lopullisen, minulle oikean ihmisen kanssa. TV:ssä joku helkkarin unelmien poikamies sanoo, että "sitten kun menen naimisiin, niin haluan olla sen ihmisen kanssa ikuisesti, enkä koskaan eroa". Hyvä periaate, - teoriassa. Oikeastiko sitä pitäisi olla kohta vastuuntuntoinen ja järkevä aikuinen, joka tietää mitä tekee ja ottaa vastuun teoistansa? Onko pakko jos ei tahdo?

Ja kolmeenkymppiinhän on matkaa vielä 1,5 vuotta. :o)

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Treeniä ja namia

Eilen oltiin Blondin kanssa hallilla taas treenailemassa. Joka ikiselle alastulokontaktille laitettiin lätkälle namia, ja kontaktit menikin oikein hienosti. Blondi pysyi siinä kuin tatti, vaikka minä juoksin reilusti ohi ja käänsin sille selkäni. Treeniä, treeniä, kyllä se siitä. Valkku sanoi, että koiralle "hankalin" paikka on se, että minä olen siinä kontaktilla ihan sen rinnalla. Mun pitäisi koittaa kuulemma ehtiä noin metrin sen edelle kontaktiesteillä, ja kädellä sit vaan näyttää taaksepäin, että "jarruta". Enpäs tiennyt totakaan... Lähdössäpysymisen harjoittelu oli eilen erittäin vaikeaa, Blondin kun piti sinkoilla siitä karkuun tarkastamaan puomin ja A:n alastuloja, että jokos sieltä niitä nameja löytyisi.

Mä, tavoistani poiketen, olin eilen oikein kunnon perheenäiti. Keitin nimittäin koirille porsaankieliä. Niitä sit pilpoin ja pakkailin rasioihin. Osa meni pakastimeen odottamaan tulevia treenejä, ja osa jäi heti nautittavaksi. Hyvin maistui. Myös T. (hullu!) maistoi kieltä. Maistui kuulemma joulukinkulle. Mua yökötti hajukin, joten eipä tullut mieleen kokeilla...