Tupperia

Olin eilen Tupperware-kutsuilla Riitalla. Oli kivaa, en ole vuosiin moisilla ollutkaan. :o) Itse kun en tunnustaudu miksikään kovin ahkeraksi kokiksi tai leipuriksi, niin pari kertaa jouduin vähän hymyilemään "sisäänpäin". Kun esittelijä, pienen lapsen innostunut äiti, innoissaan selitti, kuinka leipälaatikkoon saa aseteltua leivän viipaleet pystyasentoon, että ne pysyvät hyvin muodossaan ja ilmavana. Tai kunka sipuli on helppo pilkkoa siihen tarkoitukseen suunnitellulla omalla kipposella. Mun leivät on ihan omissa pusseissaan korissa ja sipulit ostan valmiiksi pilpottuina pakasteena. :o) Tilasin mä eväsrasian ja semmoisen jääpalamuotin.

Eilen oli muutenkin vähän helpompi päivä. T. on Saksassa, vielä onneksi tämänkin päivän. On ollut rankkaa katsoa kuinka hän kärsii tästä tilanteesta ja odottaa vaan, että mä päättäisin mitä haluan. Kiitos vaan kommenteista, arvostan niitä kyllä suuresti, vaikka en välttämättä "uskokaan". Kun on sinnitellyt aikansa huonossa parisuhteessa, ja myöhemmin kironnut, että miksen lähtenyt aikaisemmin lätkimään, niin sitä tulee vähän turhan hätähousuksi ja kärsimättömäksi. Tottakai olisi helpompaa ja järkevämpää jatkaa tällä nykyisellä konseptilla ja kokoonpanolla. Mun mielestä se vaan on kaikkia kohtaan väärä syy, että se on se helppo ratkaisu, vaivaton ja järkevä...

Mä olen tällä viikolla aloittanut lenkkeilyn! Jotain hyvää siis tästäkin tilanteesta aiheutui... Kävin lauantaina ja maanantaina juoksemasssa puolisen tunnin lenkin. Lauantaina ekat 15 min. oli todella tökkivää ja tuskaista, mutta sitten juoksu lähti kulkemaan, ja olisin pystynyt pitempäänkin hölköttelemään. Maanantaina oli jalat jumissa ja kipeinä, mutta kyllä mä silti aika hyvin jaksoin. Olin ihmeissäni ja ylpeä, kun en koskaan ole oikeastaan lenkkeilyä harrastanut. Tänään olisi taas tarkoitus mennä alkuillasta juoksemaan, on luvattu aurinkoista säätä ja jalat ovat palautuneet.