Kriisi

Nyt on käynyt jotain, mitä en uskonut ikinä tapahtuvan, ja jolle olen vain toistaiseksi nauranut. Mulla on kolmenkympin kriisi! Ahdistaa ihan helkkaristi. Näin tuttavasta eilen ihanan valokuvan. Hän oli mennyt maaliskuussa Thaimaassa naimisiin, ja kuvassa oli kaunis, erittäin rakastuneen näköinen pariskunta auringonlaskussa meren rannalla. Mä sain eilen postissa 10-sivuisen avioero tutkimuslomakkeen palautuskuorineen! Ystäväpiiristä kantautuu koko ajan vauvauutisia, tällä hetkellä kaksi ystävää on raskaana. Ei sillä, että haluaisin vauvan, mutta kuitenkin jotkut etenee elämässään "sillä oikealla tavalla"...

On jotenkin riittämätön olo, semmoinen että ei ole saanut elämässään mitään aikaiseksi, tai korkeintaan tuhoa. En tiedä mitä haluan elämältä. En tiedä saako minusta semmoista rakastuneen näköistä hääkuvaa otettua enää ikinä. En tiedä olenko nyt sen lopullisen, minulle oikean ihmisen kanssa. TV:ssä joku helkkarin unelmien poikamies sanoo, että "sitten kun menen naimisiin, niin haluan olla sen ihmisen kanssa ikuisesti, enkä koskaan eroa". Hyvä periaate, - teoriassa. Oikeastiko sitä pitäisi olla kohta vastuuntuntoinen ja järkevä aikuinen, joka tietää mitä tekee ja ottaa vastuun teoistansa? Onko pakko jos ei tahdo?

Ja kolmeenkymppiinhän on matkaa vielä 1,5 vuotta. :o)