tiistai 28. huhtikuuta 2009

Treenit

Oltiin tänään Blonkun kanssa agitreeneissä Nokialla, meidän vika kerta varsinaisella kurssilla. Jatkossa ostetaan yksityistunteja silloin tällöin, mutta jokaviikkoiselle kurssille emme mene. Blonkku oli tänään oikein loistava. Me mentiin jotain viime syksyn kolmosten kisarataa, ja ei ollut mitään ongelmia koiran suhteen, ainoastaan minä kompastelin jalkoihini. Vaikka neiti oli virtaa täynnä, niin se pysyi silti hanskassa, hauskaa.

Kotipihalla ei ole muita esteitä kuin kepit. Mutta kepitkin on pidettävä pinossa ja pois näkyvistä, Pommin reaktio on meinaan ihan järkyttävä. Ei tarvi kuin tökkästä yksi keppi maahan, niin alkaa ihan kamala hakkuminen: Siinä se räköttää ihan mun edessä, ellei jopa hypi mua vasen. Ja ihan taukoamatta, vaikka ei mitään tehtäiskään. En ymmärrä tuommoista kuumenemista omassa pihassa, eihän se treeneissäkään tuommoinen ole. Jos se tuommoisena jatkuu, niin jää kyllä Pommin treenaaminen vähiin. :o(

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Päivänsankari


Mamman äksypuksu, pörriäinen, riitapukari ja hölmöläinen täyttää tänään 5 vuotta! Paljon Onnea Pommi!

Välillä tapellaan, välillä uhitellaan ja testataan perheen johtajuutta. Ja välillä pussaillaan ja rakastetaan melkein kuoliaaksi ja pyydellään anteeksi murinoita. Pommi on nauttinut uudesta kodista ja pihasta ihan täysillä. Se juoksee niin onnellisena ja rentona, koittaa hassu pyydystää pellolta hiiriä ja syö välipalaksi keppejä. Ja vielä viisi-vuotiaana saa välillä semmoisia hulluja hepuleita, että juoksee häntä viivasuorana ihan täysiä ympäriinsä ja testaa omia rajojaan.

Illalla syödään kakkua ja leikitään uudella jalkapallolla pihalla. :o)

I carry your heart with me



i carry your heart with me (i carry it in my heart)

i am never without it (anywhere i go you go, my dear;
and whatever is done by only me is your doing, my darling)
i fear no fate (for you are my fate, my sweet)
i want no world (for beautiful you are my world, my true)
and it's you are whatever a moon has always meant
and whatever a sun will always sing is you
here is the deepest secret nobody knows (here is the root of the root
and the bud of the bud and the sky of the sky of a tree called life;
which grows higher than the soul can hope or mind can hide)
and this is the wonder that's keeping the stars apart

i carry your heart (i carry it in my heart)

ee cummings

--------------------------------------------

We got engaged 24.4.2009.

Rankkaa...


Mä oon niin väsy! Olen tehnyt pihatöitä tänään kuusi tuntia. Söin mm. multaa ja savea, kaivoin ojan pohjaa, jahtasin lintuja pellolla, haukuin Pommille kun se haukkui kottikärryille, otin kiinni perhosta. Kävin pari kertaa myös joessa uimassa. Mamma ei kauheesti tykännyt. Toisella kerralla viivyin pois aika kauan, ja tulin takaisin ihan hengästyneenä. Mamma (pöhkö) luuli, että olin ollut pulassa, mutta treenasin vaan agilitylihaksia. Ei se ees tiennyt, että olin mennyt uimaan, kun olin lähtenyt ihan toisen suuntaan alunperin... Oon hyvä hämäämään. Sit tuli vähän kylmä ja jouduin kuivattavaksi. Kiva päivä!
T: Blondi

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Agia perjantaina

Blonkun kanssa oltiin perjantaina Jaakko Suokuuntin treeneissä. Oltiin illan vikassa ryhmässä, mikä oli ihan kiva, koska meidän treenit venähti kolmituntisiksi. :o) Rata oli Jaakon radaksi melko lyhyt (23 estettä), mutta muuten aika odotettavissa olleen vaikea. Kontakteja ei ollut lainkaan, pelkää hyppyvääntöä ja putkea.

Tosi hyvät treenit ja Blondikin käyttäytyi hienosti ja osasi asioita joita en uskonut sen osaavan. Itse asiassa se meni ihan superhienosti! ♥ En näköjään vaan osaa luottaa siihen tarpeeksi joissain kohdissa ja ajattelen, että ei se tuommoista osaa kun ei oo ennen menty.... Saatiin hyviä vinkkejä lähtöön, kärsivällisyyden harjoitteluun ja lähtoluvan antoon. Blonkku osasi pöydän!! Jaakko korosti pöydän treenauksen tärkeyttä ja kertoi kuinka hauska on kisoissa katsoa ihmisten ilmeitä kun radalle kannetaan pöytä. Voi ei, ei me osata tuota!! Nyt koitetan treenata sitä vaikka lämppäriesteenä aktiivisesti, ettei meidän tarvi olla niiden housuunpaskojien joukossa sit siellä kisoissa.

Mentiin sylivekkausta, niistoa, jaakotusta ja twistausta. Kaikki semmoisia hieman kadoksissa olleita juttuja, vaikka periatteessa ne tiedänkin. Ennenkaikkea sain taas sitä tarvitsemaani aivopesua ja psyykkausta. Koskaan ei voi sanoa, että en mä ehdi (johonkin paikkaan, jollekin esteelle radalla). Aina ehtii, pitää vaan muistaa varastaa se aika edellisiltä esteiltä. Ja kontaktien alastuloille mun pitää varastaa se aika, se on muistettava. Ja käännyttävä koiraan päin ja tuijotettava sitä silmiin. Joo, sitä me nyt kokeillaan...

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Meidän uusi koti

Pääsisäänkäynti.

Talon takapuoli ja takapiha.


Takapihalta avautuva koivikko.


Pihatien alku (vasemmalla) ja pääsisäänkäynnin edusta. Ainoa tasainen paikka tällä hetkellä, joten todennäköisesti myös meidän tuleva agilitykenttä. :o)



tiistai 14. huhtikuuta 2009

ATT:n pääsiäiskisat

Blondi osallistui kolmeen starttiin ATT:n pääsiäiskisoissa Liedossa. Kiva halli, ihanat uudet tilat ja onnistuneet järjestelyt. Kaunis kiitos niistä. Mutta siihen se jääkin, kotiin tultiin häntä koipien välissä ja kovin turhautuneena. Kolmesta startista tuliaisina oli kolme hylättyä suoritusta.

Kaksi ekaa rataa oli normaaleja agilityratoja. Tosi kivoja ja helppoja, mutta mitäs sen väliä. Neiti tiputteli ensinnäkin rimoja ihan luvattoman paljon alas ja hyppäsi kaikki alastulokontaktit yli sieltä puolesta välistä alastuloa. Vaikka ulkona oli lämppäriesteenä A ja me treenattiin sitä vielä ennen starttia! Mua otti päähän ihan satasella. Molemmilla radoilla korjasin alastulokontaktin ja otin siitä sit sen hyllyn.

Kolmas startti oli hyppyrata ja se menikin paljon paremmin. Meillä tuli pari virhettä ja hylly siis tästäkin, mutta ne oli pelkästään mun vikaa. En ohjannut kunnolla pussiin, juoksi ohi. En ohjannut kunnolla vaarallisen putken pään ohi, Blondi karkasi väärään päähän putkea. Mutta muuten se meni hienosti, nopeasti ja mä jopa pysyin perässä. Hieman kyllä oli semmoista omatoimista kaahailua, ei kauheasti mammalta kyselty, että mihin nyt mennään, vaan neiti päätti lähinnä itse radan kulun.

Ihan turha reissu oli ja jäi kyllä se kisamotivaatiokin johkin sinne ATT:n halliin. Me on tahkottu reilu vuosi niitä alastulokontakteja, ja ne ei kisatilanteessa ikinä suju, treeneissä kyllä. Ehkä me sit vaan harrastetaan ja treenataan omaksi iloksi ja unohdetaan se kisaaminen toistaiseksi. En halua tämmöistä kiukkuista ja turhautunutta oloa joka kisan jälkeen. Ärsyttää se, että mulla on hieno ja taitava agilitykoira, joka osaa treeneissä melkein mitä vaan. Kisatilanteessa se muuttuu joksikin show-pelleksi, joka vaan pitää omaa kivaa siellä radalla. Huoh!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Kuvahaaste

Saimme Panulta haasteen.


1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin

Otin valokuvakansion, siis en sähköisen, ja sieltä noin neljännen kuvan. En halunnut laittaa ex-anopin kuvaa tai kummitätin kuvaa tonttulakissa, joten ihan sääntöjen mukaan ei menty. Koska on koira-aiheinen blogi, niin valitsin ekan koirakuvan.

Kuvassa on äidin edesmennyt koira Iida ja Pommi pentuna. Voi kun se on ollut pieni ja söpö. Iida ei koskaan oppinut tykkäämään Pommista, ei edes pentuna. Iida oli jo noin kymmenvuotias kun Pommi tuli meille, joten vanha rouva ei jaksanut semmoista sekopäistä riehumista.

En haasta varsinaisesti ketään, tämä on jo niin monessa blogissa tehty. Mutta jos jollain on tekemättä, niin olette haastettuja!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Rankkaa...

Koirat pääsivät eilen tutustumaan uuteen kotiinsa ja pihaansa. Voi sitä nuuskuttelua, ravaamista, tutkimista ja ihmettelyä. Pihalla oli kiva juosta ja talon alle oli pakko päästä tutkimaan... Tänä aamuna täällä onkin väsyneitä tyttöjä sohva täynnä.



perjantai 3. huhtikuuta 2009

Treeniä ja pohdintaa

Eilen oltiin taas maneesilla treenaamassa. Blondi-rassukka, joka toissa päivänä joutui Pommin aggressioiden kohteeksi, joutui eilen mamman potkimaksi. Mutta niin on näköjään tottunut tuohon päähän potkimiseen, ettei onneksi ollut moksiskaan. Radalla oli suorassa linjassa kolme hyppyä ja kepit, ja juoksin Blondin rinnalla minkä kerkesin. Sit neiti päättikin kääntyä A:lle, eli tuli ihan mun eteen. Minä yritin olla astumatta päälle, potkaisin siinä hötäkässä itseäni nilkkaan (auts, turvoksissa) sitten monotin Blondia mahan alle ja kaaduin suorilta sinne lantahiekkaan. Blondi ei ollut moksiskaan kengän kuvasta kyljessään, vaan tuli ihmettelemään, että mitä siellä makaat. Onneksi en potkaissut tassuun, vaan jalka hujahti masun alle ja osuin ilmeisesi nilkkaosallani Blondiin. Olen sitä tarkkaillut illalla ja tänään teen töitä kotoa, jos siellä nyt olisikin jotain häikkää. Mutta ihan normaalilta ilopilleriltä tuo vaikuttaa.

Pommi kävi kuumana ja oli vähän keskittymisvaikeuksia. Oma vika, se muistaa sen vinkulelun kanssa juoksemisen ja riehumisen, ja taitaa tykätä siitä enemmän kuin agilitystä. :o) Pommi ei osaa hakea kovin itsenäisesti esteitä, esim. keppejä, ja sen nopeuden takia se on välillä vähän ongelmallista. Minä kun olen auttamattomasti myöhässä. On se hassua, kun samaa rataa menee peräkkäin kahdella eri koiralla, ja molemmille pitää olla niin erilaiset ohjaustavat. Odotan jo kesäkautta, että päästäisiin hieman helpommalle alustalle juoksemaan. Eilen taas tuntui kuin olisi suossa rämpinyt ja maneesista oli happikin kummasti kateissa.

Meillä on käyty keskusteluja kolmannesta koirasta. Olen sikäli kai onnekas nainen, että aloite ja pyyntö tuli itse asiassa C:ltä. Hän totesi, että kun on iso talo ja piha ja kesälomat tulossa, niin voitaisko ottaa pentu. Mä vastasin heti automaattisesti joo (tyhmä virne naamalla), mutta nyt on vähän pitänyt miettiäkin asiaa. Olen miettinyt lähinnä kolmea asiaa; Pommia, rahaa ja käytäntöä. Pommilla tarkoitan sen reaktioita ja sitä totuttamista ja alkukahinoita, ennenkuin se hyväksyy sen tulijan. Saadaanhan me ne porteilla eri tiloihin ja ollaan lomalla paljon kotona, mutta kyllä siitä auttamatta jossain vaiheessa se "minä olen pomo" -tappelu tulee. Rahaa ei kai sen kummemmin tarvi selittää, pentu maksaa, ruoka, lääkäri, harrastukset... ja meillä on töissä ne kaksi kirjaimiset ikävät neuvottelut käynnissä. Kolmas asia on ne käytännön jutut kuten esim. auton käyminen pieneksi. Kolmen koiran vieminen äidille hoitoon on aika mahdotonta. Osaanko käydä remmilenkillä kolmen kanssa? Riittääkö mun aika kolmen kanssa touhuamiseen? Oi niin mielelläni jäisin kotiin "kotiäidiksi". :o) Rotuja on mietitty, ja sekin on hankalaa... Parson on jotenkin "helppo" ratkaisu sikäli, että tiedän millainen se voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla, tunnen joitain kasvattajia ja näistä koirista löytyy kokemusta. Mutta toisaalta haluanko vielä yhden jästipään lisää, vai kannattaisiko ottaa joku kenties hieman pehmeämpi tai miellyttämishaluavampi? Yksi mun suosikki on Nova Scotian noutaja. Kiva luonne ja sopiva koko. Mietitään edelleen...

torstai 2. huhtikuuta 2009

Rähjä-Pommi

Eilen kävimme Pommin kanssa eläinlääkärillä normaalissa vuositarkastuksessa ja parilla rokotuksella. Odotushuoneessa piti vähän boksissa pörrätä, kun joku typerä pentu tuppasi liian lähelle. Lääkäritätiä kohtaan Pommi oli kuitenkin oikein ystävällinen ja kohtelias, jostain syystä Pommi tykkää käydä lääkärillä, ja osaa siellä aina käyttäytyä. Pommi on terve akka, sopivasti ruokittu ja rokotuksetkin meni ihan huomaamatta kun oli herkkuja mukana.

En tiedä oliko lääkärikäynti stressaava vai mikä tuli, mutta illalla meillä tapeltiin. :-( Edellisestä kerrasta onkin jo 4 kuukautta, mutta on se silti ikävää. En nähnyt mitä kävi, mutta luulen sen menneen näin: Blondi oli mennyt sänkyyn nukkumaan peiton alle. Pommi ei tiennyt siitä ja hyppäsi sekin sänkyyn, osuen Blondiin. Blondi säikähti ja pomppasi pois peiton alta. Pommi säikähti ja kävi kimppuun. Minä kerkesin hätiin ja karjuin ja hakkasin Pommia. Kun Pommilla irtosi ote Blondin niskasta, mä olin siinä välissä ja Pommi raivoissaan iski hampaansa minuun. Oikean käden nimetön ja pikkusormi sai osumia, nimettömässä on syvä haava ja purujäljet, se oli yöllä aika kipeä. Blondi selvisi kurituksestaan taas ihmeen kaupalla ilman ulkoisia vammoja. Hieman sitä pelotti tulla makuuhuoneeseen nukkumaan myöhemmin illalla, mutta aamulla taas leikittiin ihan normaalisti. Pommi oli kylpyhuoneessa häpeämässä ja kävi kyllä myöhemmin pyytämässä anteeksi minulta ja Blondilta. C. sitä mellakkaa varmaan eniten säikähti. Minä huudan ensin kun hullu ja lopulta pillitän eteisen matolla Pommi sylissäni. Sitä se mietti myös, että mitäs jos ne ottaa tuolla lailla yhteen kun me ei olla kotona. Niinpä...