perjantai 30. tammikuuta 2009

Nobody else

Agi, agi

Eilen oltiin landella maneesilla treenaamassa. Ihan ok meni, mitä nyt normaalia hermojen menetystä ja takkuamista. Pommille oli rengas taas pitkästä aikaa yllättävän vaikea, se oli ehkä hieman vinossa kulmassa ja ohi hypittiin lähes poikkeuksetta. Myös mamman jaloissa oli jotain vikaa, ei oikein pakkovalssin jälkeen meinaa siellä hiekassa päästä taas vauhtiin. Radan alussa oli 5 hyppyä semmoisessa kaaressa, ja vika hyppy piti kiertää takaa, muut mentiin suoraan. Voihan sentään! Et voi mennä paljon edelle, kun toka hyppy oli sillai vinossa linjalta. Siinä sen koirien nopeuseron sit huomas, Blondin kanssa ehdin just ja just ohjaamaan sitä vikan hypyn kiertoa, mutta Pommin kanssa olin ehkä melkein kolmannen hypyn kohdalla kun neiti pomppasi sen viimeisen hypyn, ja tietty väärin.

Tänään olin OK-koirien järjestämässä Jaakon koulutuksessa Blondin kanssa. Jäi tosi hyvä mieli ja positiivinen olo. Rata oli meille ideaali, ei ollut kontakteja ollenkaan ja putkeen mentiin noin 8 kertaa. :o) Vaikea se rata kyllä oli, ja aluksi tuntui ettei tätä kuuron kanssa voi mennä. Oli paljon semmoisia putkesta putkeen lähetyksiä missä ei todellakaan viedä nenästä vaan seistään ihan putken toisessa päässä tai muuten vaan viiden metrin päässä. Hyvin ne sujui, ihmeitä tapahtuu. Hauska huomata, että omassa ohjaamisessa on tapahtunut kehitystä. Enää ei tarjoa niitä valsseja, oikeastaan mihinkään, vaan ajattelee jo enemmän "jaakkomaisesti". Ja Blondi-neiti näytti parastaan, olin oikein hyvin kuulolla ja vauhti päällä. Ja niin into piukassa että! Kotiläksyksi tuli avokulmien harjoittelu kepeille ja eestä käännös vasemmalle. Jostain syystä tuo käännös sujuu oikein hyvin toiseen suuntaan, mutta ei toiseen. Ja minä sain synninpäästön, ei ole kuulemma mun ohjauksessa se vika, vaan kaipaa vaan treeniä. Ja myös yksi kotiläksy/huomautus saatiin myös. Blondille lisää painoa ja lihaa luitten ympärille. Niinkuin ei oltais tiedetty tai yritetty... Blondi the paskoputki. :o)

tiistai 27. tammikuuta 2009

Hullunmyllyä

Huh. Työrintamalla on ollut niin kamala alkuviikko, että ei ole ehtinyt ja jaksanut tehdä mitään muuta. Ironista, että töiden kanssa on niiiin kiire, ettei ehdi/jaksa edes etsiä mukavampia töitä, on vaan loukussa kaiken kiireen keskellä. Meillä on taas yksi organisaatiomuutos kesken, uusia hommia tulee mullekin koko ajan, ja en edes tiedä kuka mun pomo on. Jee, jee. Eilen illalla väänsin itkua kymmenen aikaan koneen ääressä kun yhteydet ei toimineet ja deadline painoi päälle. Silloin kyllä mietin, että onko tämä tän arvoista? Mutta ei tässä uskalla muuta kun tyytyä osaansa, kun lamasta ja irtisanomisista saa lukea yllin kyllin.

Eilen oltiin Blondin kanssa lääkärillä. Blondi nukutettiin ja sen kyynelkanavat huuhdeltiin. Ne oli molemmat tukkeutuneet, ja siitä on johtunut rähmiminen ja tulehdukset. Alaluomen sisäpinnalta löytyi myös rakkuloita, jotka poistettiin mekaanisesti. Voivat olla allergiasta, mutta kuulemma aika yleisiä muutenkin nuorilla koirilla, liittyvät jotenkin immunologiaan. Nyt sit käytetään silmätippoja ja silmävoidetta kymmenen päivää ja toivotaan, että vihdoin ois terveet silmät.

Muuten ei meille kyllä kuulu mitään kummempaa. C. reissaa paljon, on noin kolme päivää viikosta aina pois. Mä yritän käydä tanssimassa pari kertaa viikossa, kuntosalilla ja agissa. Töiden takia tuntuu olevan selkä ja hartiat jumissa, niin tanssi on hyvää "lääkettä". Otin sykemittarini käyttöön, jotta vähän näkisin, mikä laji on kulutuksen kannalta paras. :o) Gambian reissu ei ole vieläkään varattu, mutta päivämäärä on päätetty, koiranhoidosta keskusteltu ja hintaa tarkkaillaan ahkerasti. Siellä on maaliskuussa 32 astetta lämmintä! ♥

torstai 22. tammikuuta 2009

Valoa tunnelissa?

Oltiin viime viikonloppuna syömässä lounasta ihanassa piskuisessa ranskalaisessa ravintolassa Kauppahallissa. Se on aito tunnelmaltaan, ihmisiltään, ruualtaan ja viiniltään. Ihanasti murtaen suomea ja ranskaa sekaisin puhuva herra menee tuulispäänä lautasten kanssa ja huikkailee ihmisille ohikulkiessaan. Niiden kalakeitto on kaikista suosituin ruoka, siinä on lohen lisäksi ainakin simpukkaa. :o) Itse söin blinejä, koska mun oli niitä tehnyt jo jonkin aikaa mieli, ja ilokseni niitä löysin listalta. Noista blineistä innostuneena kävinkin eilen ostamassa itselleni blini-pannun. Ensi viikonloppuna ajattelin siis tehdä elämäni ekat blinit itse.



Lomareissu alkaa realisoitua jollain lailla. Viisumiasia ei ole ongelma. Lähinnä se ongelma on nyt enää mun päässä, eli koirien hoitoon laittamisessa ja hoitopaikan keksimisessä. Eilen illalla mietiskelin, että onko parempi laittaa ne molemmat samaan paikkaan, että niillä on se oma tuttu kaveri seurana koko ajan? Blondi on sen verran ihana tapaus, että sen voisi viedä hoitoon semmoiseenkin paikkaan missä on toinen koira. Jos sillä olisi kaveri, niin ei sillä niin ikävä tulisi Pommiakaan. Mutta Pommia ei voi muiden koirien kanssa laittaa. Toisaalta sitä ei ehkä yksinolo niin häritsisi... En tiedä. :o( Reissua me on siis suunniteltu maaliskuun alkuun. Haluaisin varata sen vasta parin viikon päästä, kun tiedän hintojen laskevan sinä aikana aika roimasti. Saa nyt nähdä onko tuo koirakuvio silloin jo selvä.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Fiilis


Hei vaan

On ollut vähän taukoa kirjoittelussa, motivaatio hukassa ja voimat samoin. Ostin fiksuna tyttönä rauta-poretabletteja, että jos niistä saisi vähän lisää potkua. No ei saanut, tuli vaan oksennus. Ei sovi näköjään meikäläiselle tuo raudan maku, ainakaan poretabletin muodossa. Koko ajan väsyttää ja mikään ei innosta. Vitamiineja ja hedelmiä olen koittanut tankata, C. patistaa verikokeisiin. Eilen katsottiin ihan tosissaan etelän matkoja netistä, että jos aurinko vähän auttaisi. Tähän aikaan vaan pitää mennä niin kauas jos haluaa oikeesti lämpimään. Mua ei Thaimaa kiinnosta, ei hinnan eikä tungun takia. Yksi varteenotettava vaihtoehto oli Gambia. Katsotaan nyt tuleeko siitä mitään, miten viisumi-asiat menee ja lyönkö puihin koirien takia...

Koirien kanssa on pelailtu Ottosson aktivointipelejä, kun mamma ei muuta jaksa. Hauska katsoa miten toisella leikkaa ihan hetkessä, ja toinen on niin nimensä veroinen. Tai jossain toisessa kohtaa toinen ottaa voimat avuksi ja toinen on niin varovainen ja tarkka. Hassua miten erilaisia ovatkaan. Pommi pääsi eilen C:n kanssa juoksulenkille ja heillä oli mennyt juoksu tosi hyvin. Joskus Pommi innostuu vaan repimään remmiään ja pomppimaan jaloissa, mutta nyt se oli ilmeisesti otettu kun pääsi yksin reissuun ilman rääpälettä.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Tiesittekö tätä?

Blondi-koira on Wikipedian kuuluisien koirien listalla.

Blondi-saksanpaimenkoira (193429. huhtikuuta 1945 Berliini) oli Martin Bormannin vuonna 1941 Adolf Hitlerille lahjoittama lemmikki.
Hitler piti Blondista erityisen paljon. Hän antoi koiransa nukkua makuuhuoneessaan ja opetti sille temppuja. Hitlerin
sihteeri Traudl Junge
kuvaa kirjassaan "Viimeiseen saakka: Hitlerin sihteerin muistelmat" Blondin olleen parhaiten opetettu koira, minkä hän oli koskaan nähnyt.
Hitler määräsi
henkilääkärinsä Werner Hassen lopettamaan koiran ennen omaa itsemurhaansa vuonna 1945 syanidi- eli sinihappokapselilla. Blondi haudattiin Führerbunkerin edessä olleeseen kranaatinkuoppaan, jossa se myöhemmin poltettiin Adolf ja Eva Hitlerin ruumiiden kanssa.




Pudotus

Ei tarvinnut kauaa olla pilvissä tai ylpeä Blondin taidoista, pudotus tui jo eilisissä maneesi-treeneissä. Ei tietoakaan kontaktien osaamisesta. :o( Hermot meni ja melkein itku tuli, miten ihmeessä tää voi olla näin vaikeaa. Hallissa Blondi kestää ohijuoksemisen ja osaa pysähtyä kuin seinään, maneesissa se on yhtä pomppimista. Voiko tosiaan paikka vaikuttaa noin paljon?? Ilmeisesti meidän pitää käyttää enemmän maneesiaikaa kontaktien hiomiseen kuin radan menemiseen. Treeneistä sisuuntuneena poikkesin kotimatkalla sinne hallille, missä muuten käydään. Halusin kokeilla ne kontaktit siellä, että kuinka käy. Nätisti meni, ei tietoakaan pomppimisesta siellä.

Blondi oli muutenkin ihmeen kuumana, ei seurannut ohjausta ollenkaan. Kuumetessaan se rupeaa vaan räksyttämään ja ei irtoa tai hae esteitä kuten yleensä. Juoksin ihan A:n vierestä, ja pikkuneiti kiersi sen esteen. Ei ihan normaalia...

Pommi oli myös kuuma ja hyppi kontakteja. Sille en olekaan niitä opettanut muuten kuin huutamalla "hidasta" ja hidastamalla omaa vauhtia. Tarvii olla näköjään tarkka tuon ajoituksen ja äänenvoimakkuuden kanssa, vauhti päällä meinaa aina ne korvatkin mennä lukkoon. Kepeillä oli vähän hapuilua tauon jälkeen, mutta muuten Pommi oli oma itsensä. Harkitsen sen ilmoittamista helmikuussa kisoihin, katsotaan kestääkö kantti. Ja kestääkö mun kunto ja keskittyminen ohjata kisatilanteessa 6 rataa, 3 molemmilla?

torstai 15. tammikuuta 2009

6 satunnaista asiaa minusta

Vaikea keksiä mitään uutta, kun tuntuu että kaiken mahdollisen elämästäni olen jo kertonut. Kokeillaan...

*
Kun lähden koirien kanssa lenkille, jätän puhelimen kotiin. Lenkillä olessani en halua olla tavoitettavissa. Kaikki läheiset ei tästä pidä. Kuulemma jotain voi sattua tai voin eksyä, ja kukaan ei tiedä missä olen tai koska tulen. Itse nautin siitä vapaudentunteesta.

*
Suuntavaistoni on ehkä maailman toiseksi huonoin, äidilläni on se huonoin. En muista ajoreittejä, kävelyreittejä tai esim. ulkomailla takaisin hotellille. Onneksi uskallan kysyä apua. Nimimuistini on myös erittäin huono, saatan uohtaa ihan tuttujen ihmisten nimiä jos olen vain jonkun aikaa vähemmän yhteyksissä heidän kanssaan. Tämä aiheuttaa joskus noloja tilanteita.

*
Pelkään pimeää yksin ollessani. Menetän hermoni pitkissä kassajonoissa, suurissa marketeissa missä on paljon väkeä, tai muuten vaan väentungoksessa. Pelkään hieman syvää vettä. En tykkää silloista, joiden läpi näkyy alas veteen.

*
Loukkaannun äärettömän helposti. Suutun äärettömän helposti jos asiat eivät mene tahtomallani tavalla. En kestä juurikaan kritiikkiä muilta kuin kaikista läheisimmiltä ihmisiltä. Olen äärimmäisyyksien ihminen. Tunteeni ovat aina vahvoja ja ne saattavat vaihdella nopeasti laidasta toiseen. C. on antanut minulle lempinimeksi Sateenkaari. Minusta löytyy kuulemma kaikki sateenkaaren värit, tunnetiloina.

*
Minulle tulee samanlainen nälkäkiukku kuin pienille lapsille. Nälkäisenä en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin ruuan saamiseen. Silloin ärsytyskynnykseni on nolla ja pelkkä tielläni seisominen voi saada aikaan raivokohtauksen. Osaan aika hyvin varautua asiaan ja läheiseni ovat myös oppineet pitmään minut ravittuna. :o)


*
En ole ollenkaan puhelias, mutta olen hyvä kuuntelemaan. Olen ymmärtäväinen ja hyvä ystävä, mutta ulospäin antamani vaikutelma on usein kylmä ja välinpitämätön. Ainoastaan läheiset tuntevat oikean Lauran, muut pitävät minua ylpeänä, nokkavana ja tylynä. Tykkään auttaa ja olla kiltti, mutta kanssani on aika vaikea ystävystyä. Tulen kuitenkin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Suuri osa ystävistäni on miehiä, jotenkin heidän seuransa on joskus aidompaa ja erilaista. Taidan olla itse hieman jätkämäinen.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Loistavat treenit

Eilen oltiin Blondin kanssa agitreeneissä Nokialla. Oli kivaa. Syötiin täytekakkua ja saatiin koutsilta joululahjat. :o) Hän oli ystävällisesti painattanut kaikille T-paidat. Mun paidan rinnuksissa lukee "Laura & Blondi" ja selässä "OK-Koirat". Kyllä kelpaa kesällä kisata tuommoisella nimikko-paidalla.

Treenit meni todella hienosti. Meillä oli 24 estettä pitkä rata, joka ei ollut helppo. Oli paljon jaakotuksia, edestä kääntöjä, leijeröintiä ja kieputusta. Mutta ei haittaa, mulla on niin loistava koira. Blondi näytti eilen parastaan, ja sai koko ryhmän ihastelemaan ja hurraamaan. Se "kuunteli" ihan mielettömän hyvin, meni just minne pitikin ja oli aivan sairaan nopea. Se suoritti A:n ihan täydellisesti, juoksi aivan täysiä loppuun asti ja sit äkkipysähdys ja pylly maahan. Vaikka maassa ei ollut namia!! Mä olin ihan hoo-moilasena ja kansa hurrasi. :o)) Muut ryhmäläiset koittaa saada koiriinsa lisää vauhtia, joten ne on kateellisia tuosta tuultakin nopeammasta kiitäjästä. Blondi haki myös keppien sisäänmenon vaikeammalta puolelta ihan itsenäisesti. Mä olin aluksi sitä söhimässä oikeaan väliin. Koutsi sanoi, että anna sen mennä itse, pysy sinä vaan pois tieltä. Minä siihen totesin, että "ei se osaa...". Osasi se. Meidän kisatauko on ollut erittäin hyvä juttu. Blondi ei ole päässyt suorittamaan kontakteja väärin kertaakaan ja nyt se tuntuu tajuavan ne. Toivottavasti en joudu heti seuraavissa kisoissa putoamaan täältä pilvistä...

maanantai 12. tammikuuta 2009

Armoa?

Aivan kamala päivä töissä. URGENT-meilejä satelee koko ajan, saatko tehtyä tänään, tarvisin huomisaamuksi, kiire, ASAP.... AAAARRRGGGHHH. Pää hajoaa ja ranteet auki! Olen tehnyt töitä 11 tuntia, ja vieläkään en ole saanut kaikkea valmiiksi, odottakoot huomiseen. Latinos-tanssitunti jäi väliin ja koirat tuijottaa mua syyllistävän ja tylsistyneen näköisenä. Mä olen kyllä kiireessä ja paineessa parhaimmillani, mutta rajansa kaikella. Armoa, please?

torstai 8. tammikuuta 2009

Enkeleitä, onko heitä?


Kiitos vaan suojelusenkeleille.
Minä olen terve. Mitään möykkyisiä rauhasia kummempaa ei löytynyt kuvissa eikä ultralla.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Touhuilua ja tuumailua

Tuntuu, että meidän koko jengi oli onnellisempi ollessaan lomalla ja landella Kolin perukoilla. Jos ihminen on tuollaisessa tilanteessa ja ympäristössä niin paljon hyvinvoivempi ja onnellisempi, niin pitäis varmaan vakavissaan harkita elämänmuutosta. Vähemmän töitä ja härdelliä, ja muutto maalle. Yksinkertainen resepti, mutta...

Viime vuoden lupauksista tai tavoitteista ei toteutunut varmaan yksikään, joten ei niistä sen enempää. Nyt olen aloittanut karkki+suklaalalakon ja yritän syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän. Tavoitteena pudottaa painoa 10 kiloa, mutta ei millään pikadieetillä, vaan rauhallisesti ja terveellisesti. Katsotaan. Mullahan ei tunnetusti ole itsekuria, mutta mä "palkkasin" C:n toimimaan mun suklaapoliisina. Vähän sitä pelotti, että annanko suklaanhimossani sille turpaan kun se kieltää mua syömästä, mutta otti se homman vastaan. :o)

-Tänä vuonna aion etsiä mieluisempia töitä, ja mahdollisesti syksyllä aloittaa opinnot.
-Aion kisata Blondin kanssa hieman enemmän, kukaan ei kuulemma tule tuomaan niitä nollia meille kotiin. Huonoa palvelua selvästikin...
-Mikäli mitään suuria talouskatastrofeja ei tule, niin aion muttaa kesällä omakotitaloon, jonnekin taajaman ulkopuolelle.
-Parannan kuntoani liikkumalla, syön vitamiineja ja koitan pitää terveydestäni parempaa huolta.
-Pidän myös koirien hyvinvoinnista huolta, mietin sopivimmat ruoat ja selvitän allergia-mahdollisuudet.
-Vähennän mustien vaatteiden ostamista ja vaihdan lempivärini valkoiseen. :o)

Maanantaina kokkasin koirille hieman erilaista ruokaa. Inspiraation sain Koiran keittokirjasta, mutta sovelsin sitä mieleisekseni. Tein muhennosta, johon tuli ohraa, sika-nauta-jauhelihaa, kananmunaa, pinaattia ja tomaattia. Hyvin se on maittanut eikä ainakaan maha ole mennyt sekaisin. Meillä syödään nyt semmoista kotiruoka-/barf-ruoka sekoitusta. Lomareissulla koirat söi semmoista ZiwiPeak täysliha-tölkkiruokaa, joka on tehty raakaruokinnan periaatteiden mukaan. Hyvin sekin maistui, mutta hinta on aika kamala...

Eilen oltiin Blondin kanssa vuoden ekoissa agitreeneissä. Ollaan pidetty pari viikkoa taukoa, ja silti pikkuneiti muisti A:n alastulokontaktilla pysähtyä. Vau! Vielä me sitä vahvistetaan namien avulla, välillä se on siellä alhaalla se nami valmiina ja välillä annetaan vasta sit kun sinne pysähtyy. Tammikuun lopulla on kai Tamskin epäviralliset kisat. Sinne me varmaan mennään kokeileen miten asia kisatilanteessa sujuu...

lauantai 3. tammikuuta 2009

Kolilla








Meidän Joulu

Piparien leivontaa.

Äidin Joulupöytä.


Meidän joulu meni aika rauhallisesti ja perinteisesti. Vietettiin jouluaatto ja joulupäivä mun äidin luona, ja kaikki meni oikein hyvin. Äiti on onneksi muuttanut käsitystään C:stä ja todennut, ettei hän olekaan terroristi, joka kaappaa tyttären Intiaan... Sikäli tämä oli ehkä normaalia perinteisempi joulu, että tarkoituksella koitimme tehdä kaiken jouluun kuuluvan, Kauneimmat Joululaulut, piparien leivonta, kuusen koristelu, jne. Syynä oli se, että tämä oli C:n eka Joulu, hän kun ei ole sitä ennen viettänyt. Välillä sitä intoa ja ihmettelyä oli liikuttava katsella, varsinkin kun herra sai elämänsä ensimmäisen joululahjan, joka osui kaiken lisäksi ihan satanappiin. :o)
Mua oli pukki muistanut usealla kirjalla (mm. "koirien keittokirja" ja "koirien aktivointi"), hajuvedellä, lakanoilla, jne.

Koirienkin jouluun kuului jouluruokaa ja pakettien avaamista. Pommi on ihan haka tuossa avaamisessa, Blondi jaksaa vaivautua vaan jos paketti haisee herkulliselta. Pommi myös juhlisti joulua maistelemalla 300 g suklaakonvehteja, hotkaisi ne ehkä kahdessa minuutissa. Ilkeä mamma sitten palkitsi tämän uroteon parilla lusikallisella suolaa, ja saatiin ne konvehdit sit hetken päästä ulos. Kokonaisena oli menneet alas ja mitään ei onneksi käynyt. Pommi ei kyllä oppinut yhtään mitään, jatkoi makuun päästyään vaan sitä suklaan kerjäämistä saman tien...