Vaikea keksiä mitään uutta, kun tuntuu että kaiken mahdollisen elämästäni olen jo kertonut. Kokeillaan...
*
Kun lähden koirien kanssa lenkille, jätän puhelimen kotiin. Lenkillä olessani en halua olla tavoitettavissa. Kaikki läheiset ei tästä pidä. Kuulemma jotain voi sattua tai voin eksyä, ja kukaan ei tiedä missä olen tai koska tulen. Itse nautin siitä vapaudentunteesta.
*
Suuntavaistoni on ehkä maailman toiseksi huonoin, äidilläni on se huonoin. En muista ajoreittejä, kävelyreittejä tai esim. ulkomailla takaisin hotellille. Onneksi uskallan kysyä apua. Nimimuistini on myös erittäin huono, saatan uohtaa ihan tuttujen ihmisten nimiä jos olen vain jonkun aikaa vähemmän yhteyksissä heidän kanssaan. Tämä aiheuttaa joskus noloja tilanteita.
*
Pelkään pimeää yksin ollessani. Menetän hermoni pitkissä kassajonoissa, suurissa marketeissa missä on paljon väkeä, tai muuten vaan väentungoksessa. Pelkään hieman syvää vettä. En tykkää silloista, joiden läpi näkyy alas veteen.
*
Loukkaannun äärettömän helposti. Suutun äärettömän helposti jos asiat eivät mene tahtomallani tavalla. En kestä juurikaan kritiikkiä muilta kuin kaikista läheisimmiltä ihmisiltä. Olen äärimmäisyyksien ihminen. Tunteeni ovat aina vahvoja ja ne saattavat vaihdella nopeasti laidasta toiseen. C. on antanut minulle lempinimeksi Sateenkaari. Minusta löytyy kuulemma kaikki sateenkaaren värit, tunnetiloina.
*
Minulle tulee samanlainen nälkäkiukku kuin pienille lapsille. Nälkäisenä en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin ruuan saamiseen. Silloin ärsytyskynnykseni on nolla ja pelkkä tielläni seisominen voi saada aikaan raivokohtauksen. Osaan aika hyvin varautua asiaan ja läheiseni ovat myös oppineet pitmään minut ravittuna. :o)
*
En ole ollenkaan puhelias, mutta olen hyvä kuuntelemaan. Olen ymmärtäväinen ja hyvä ystävä, mutta ulospäin antamani vaikutelma on usein kylmä ja välinpitämätön. Ainoastaan läheiset tuntevat oikean Lauran, muut pitävät minua ylpeänä, nokkavana ja tylynä. Tykkään auttaa ja olla kiltti, mutta kanssani on aika vaikea ystävystyä. Tulen kuitenkin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Suuri osa ystävistäni on miehiä, jotenkin heidän seuransa on joskus aidompaa ja erilaista. Taidan olla itse hieman jätkämäinen.
torstai 15. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti