perjantai 29. elokuuta 2008

Avautumista

Syksy on tullut, Laura juo punaviiniä. En juo sitä kesällä ollenkaan, jostain syystä... Sehän on ihan järkevää juoda vajaa pullollinen punaviiniä vajaassa tunnissa ja tulla bloggailemaan. On, on. Jos ei täällä voi avautua, niin missä sitten?

Tappelin tänään äitini kanssa, puhelimessa. Olemme molemmat hyvin itsepäisiä ihmisiä, kauas ei ole omena puusta pudonnut. Mutta sen lisäksi äitini sanoo aina mielipiteensä ihmisten yksityisasioista ja ihmissuhdeasioista, mitä minä en käsittääkseni tee. Mielestäni ihmisten pitää tehdä tuommoiset päätökset itse, ja oppia kokemuksistaan ja kantapään kautta. Äitini ei ymmärrä miksi erosin T:stä. Minun olisi kuulemma paljon parempi olla, jos en olisi eronnut. Ei olisi tarvinnut stressata muutosta tai hankkia puolta omaisuutta (tv, pesukone...) jälleen uudelleen. Ilmeisesti sillä ei ole mitään väliä rakastaako kumppania tai onko onnellinen, kunhan olosuhteet on kunnossa. No, tästä keskustelun vaiheesta vielä selvisin toteamalla: "olen mieluummin köyhä kuin onneton".

Kerroin tällä viikolla äidilleni tapailevani C:tä. En siis edes ihan koko totuutta suhteen intensiteetistä, vaan vaan tapailevani. No, tänään sain kuulla, että en ole missään nimessä valmis uuteen suhteeseen. Että on typerää tehdä mitään sitoumuksia vielä, sen sijaan on parempi pysyä sinkkuna. Ja sitten loppukaneetti: "ja mitä siihen hindulaisuuteen tulee, mun mielestä sun olisi parempi pysyä hyvin kaukana tuollaisesta miehestä'". Äiti oli vähän lueskellut netistä tietoja. Oikeesti, miettikää nyt mitä siellä Luterilaisuudesta sanotaan, ja kuka oikeesti toimii niin. Siinä vaiheessa löin luurin korvaan, muuten vaihtoehto olisi ollut todella rumia sanoja roppakaupalla. C. ei ole mitenkään uskonnollinen. On hänellä tietty omat uskomuksensa, mutta ne eivät vaikuta mun elämään mitenkään. Ei hän tuo niitä missään tilanteessa esille tai vaadi muilta mitään niihin liittyvää. Hän esimerkiksi on sitä mieltä, että vanhemmat ovat meitä viisaampia ja kokeneempia, ja heidän mielipiteitään ja sanomisiaan pitää kuunnella ja uskoa. Just, tässä tapauksessa hieman vaikeaa. ;o)

Mä olen onnellisempi kuin pitkään pitkään aikaan, ja tiedän että mua rakastetaan erittäin paljon. Se on mulle pääasia, ajatelkoot muut mitä haluavat. Nyt jatkan tätä punaviinin lipitystä suruuni ja kiukkuuni, C. joutuu olemaan Koreassa vielä ensi viikonkin...

Käännöksiä

Eilen oltin Blonkun kanssa taas treenaamassa agia. Ihana käydä treeneissä, jonne ajomatka kestää 5 minuuttia. Helposti voitais mennä kävellen, mutta sit ei olisi boksia mihin laittaa neiti odottelemaan vuoroaan. Treeneissä meillä oli käytössä neljä hyppyestettä, ei muuta. :o) Mentiin siis erilaisia ohjauksia, oli jaakotuksia, takaakiertoja, poispäinkääntöä ja takaaleikkausta. Huh. Selvästi huomaa, että nuo joita ei juurikaan ole treenattu, niin eihän ne tietty suju. Ja kun on oudompi käännös niin tulee sitä äänen käyttöä ikävä...

Poispäinkäännös kunnon vauhdista oli meille vaikein, Blondin kanssa sitä vaan ei ole tullut tehtyä. Kotiläksyäkin saatiin. Kun pidän käsiä hieman nyrkissä ja matalalla, niin Blondin pitäisi tulla mun lähelle. Tätä ruvetaan nyt treenaamaan. Sen se jo osaa, että kun pidän kättä sillai vaakatasossa, niin Blondi pysyy kaukana. On sit jäänyt tämä vastakohta opettamatta, ainakaan eilen neiti ei ollut siitä tietääkseenkään. Saan sen kyllä tulemaan lähelle ja seuraamaan jos peruutan ja teen sit sylikäännöksen. Mutta jos haluan juosta suoraan eteenpäin (vähän nopeampaa kuin peruutus), niin silloin Blonkku irtoaa ja lähtee mieluummin hyppimään vastaantulevia esteitä kuin seuraisi ihan vieressä... Olipas taas kaikkia kiinnostava ja valaiseva selvitys. :o)

torstai 28. elokuuta 2008

Agitreenit

Eilen oltiin Mutalassa treeneissä, molemmat koirat mukana. Tänään menen Blonkun kanssa ihan kotimme lähellä pidettäviin treeneihin. Eli Blonkulla on nyt sit kaksi kertaa viikossa ohjatut treenit. Toivottavasti tuottaa tulosta... Tuleva talvikausi ja maneesitreenit ei vielä houkuta yhtään, siellä kun on niin kylmää ja pimeää ja pitkä ajomatkakin on.

Samat asiat meillä takkuaa kuin ennenkin, joten aika turhauttavaa niitä tähän on kirjoittaa. Paikallaanpysyminen lähdössä on ehkä suurin ongelma treenitilanteessa. A:n alastulot menee Blonkulla treeneissä ihan mallikkaasti, vaikka alhaalla ei olisi edes namia odottamassa. Jotenkin sen vaan tajuaa treenitilanteen ja kisatilanteen eron, ja kisoissa hyppii sit miten sattuu. Itse toimin molemmissa tilanteissa mielestäni samalla tavalla, olen samalla etäisyydellä ja näytän aina samaa käsimerkkiä.

Radalla oli eilen semmoinen A, että sen ali meni putki, ja ihan sitä A:n vierustaa ei siis voinut juosta. Pommilla tuli ekalla kerralla joku ihme hätäännys, että kun mamma menee jo noin kaukana... Se loikkasi valehtelematta ihan sieltä A:n yläkulmalta suoraan maahan. Ja vauhtiahan ei ollut mitenkään ihan vähän. Ikinä en ole tuommoista nähnyt, jopa koutsi vähän säikähti, että olipas vaarallisen näköistä. Yritin uudestaan niin, että menin jo valmiiksi vastaan, eli seisomaan sinne A:n alastulolle. Silloin ei ollut mitään ongelmaa, ja Pomminkin muisti pelasi, että "ai niin, tässä piti hidastaa".

Meitä oli treeneissä tosi vähän, ja mä sain siis juosta joka toisessa välissä jommankumman koirani kanssa. Noin neljä kierrosta menee ihan kohtalaisesti, mutta sen jälkeen on meikäläisen jalat kyllä jo ihan tönköt ja nopeasta juoksusta ei ole tietoakaan. Mä olen kohta neljä vuotta suunnittellut sitä lenkkeilyn aloittamista. :o) Minkähänlainen porkkana tai pakote pitäisi olla, jotta oikeasti saisin jotain aikaiseksi...

Ikävä

Ihana kamala tunne. Ikävöinti ja erossa oleminen ei tietenkään ole kivaa. Mutta toisaalta on kiva, että on joku jota ikävöidä. Että lähellä on semmoinen ihminen, jota oikeasti kaipaa hänen ollessaan poissa. Siksi se on mielestäni myös positiivinen tunne.
C. on Koreassa työmatkalla ainakin tämän viikon, ehkä pidempäänkin. Minä saan yksin vastata kaikkiin työkavereiden uteluihin suhteemme tultua heidänkin tietoonsa. :o)

I miss you.

tiistai 26. elokuuta 2008

Old Poem


Old Yorkshire Dog Poem

The dogs all had a meeting,
They came from near and far.
Some came by public transport,
Some even came by car.
But before they were allowed
To enter in the hall,
Each had to hang his Butt hole
On a hook upon the wall.
They all got nicely seated,
Each mother, son and sire.
When a dirty little yellow dog,
Began to holler, 'FIRE'!
They all jumped up together,
They had no time to look.
And each grabbed at random,
A butt hole from a hook.
This got their butt holes all mixed up,
And made them very sore.
To wear another butt hole,
They hadn't worn before.
And that's the reason why a dog,
Will even leave a bone,
To smell another butt hole,
In the hope to find his own.

Mörkö

Pommi sai eilen iltalenkillä ihan hirveät hepulit. No, en minäkään puutarhatontuista ole koskaan välittänyt, mutta en sentään ihan noin rajusti ole itse reagoinut. :o) Tuommoinen kamala hirviö katseli Pommia yhden talon pihasta aidan raosta, ja eihän siitä voitu sitten ohi kävellä. Karvat pystyssä luimuiltiin, hieman uskallettiin murista ja sit vähän hyökkäiltiin kohti. Blondi katseli isosiskon touhuja aikansa pää kallellaan, sitten se käveli tontun luo ja haisteli sitä poskesta. :o) Pommi ei vieläkään uskonut sen olevan turvallinen, ja noin kymmenen minuuttia me siinä syötiin nameja ja mentiin aina pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi. En halunnut luovuttaa ja kääntyä toiseen suuntaan ettei vaan jäisi sit mitään pelkoa kyseistä katua tai taloa kohtaan.

Pommille tuo nyt ei ole yhtään outoa, sillä on usein möröt mielessä, ja se säikkyy myös monia ääniä. Joku ystävällinen suuren omenasadon omistaja oli laittanut porttinsa pieleen pahvilaatikollisen omenoita, että siitä saa halukkaat ottaa. Oli tuo pahvilaatikkokin niin epänormaali näky kesken lenkin, ettei siitä murisematta ja hiipimättä ohi päästy.

Blondi on sen verran kokeilunhaluisempi ja rohkeampi, että se ei yleensä pelkää tai kummeksu mitään näkemäänsä. Yhden läheisen talon pihassa on kuitenkin semmoinen melko iso, kiveä tai marmoria oleva elefantin muotoinen patsas/kukkapylväs. Sitä Blondi käy aina ohi kulkiessamme kurkkimassa aidan alta ja silloin tällöin haukahtaa sille pari kertaa. Se muistaa tuon talon ja patsaan, ja poikkeuksetta joka kerta käy katsomassa onko norsu vielä paikallaan vai onko se jo lähtenyt kävelemään. ;o)

maanantai 25. elokuuta 2008

Juhlahumua ja paljastus

Viikonloppu meni taas ohitse ihan vilahtamalla ja taas on maanantai. Tänä aamuna mulla oli ekaa kertaa semmoinen syys-fiilis. Ulkona oli niin viileää, että melkein sormikkaita olisi aamulenkillä kaivannut ja auton ikkunat oli ihan kasteessa. Omenat tuoksui ja maistui. Asun semmoisella omakotitalo-alueella, ja lähes joka talon pihassa on runsaasti omenapuita, jopa sillai että ne pursuaa aitojen yli ja omenat tippuilee kadulle. Tähän asti koirat eivät ole omenoista piitanneet. Eilen kuitenkin iltalenkillä mutustelin noita omenia kävellessäni ja Pommin pään päällä syttyi lamppu. Ihan selvästi se ajatteli "ai noita voi syödä, mäkin maistan!". Nyt sitä ahnekutvosta saakin sitten komentaa ja kiskoa, ettei se vedä mahaansa täyteen ja sekaisin omenoista. :o) Mitäs menin näyttämään esimerkkiä.

Perjantaina olin elämäni ensimmäisissä rapujuhlissa. Ei kyllä ole mun juttu, varsinkaan kun olin autolla liikkeellä, eikä siis edes vodkaa voinut ottaa kyytipojaksi. Ihan kamala homma, sormet kipeenä ja kiukku vaan tulee kun mahaansa ei saa juuri mitään täytettä. Illan isäntä puolestaan oli niin kännissä, että kävi ottamassa tunnin torkut välillä ja rupesi sen jälkeen arvostelemaan mun parisuhdevalintoja ja epäilemään minun tarkoitusperiä eri kulttuurista olevan miehen tapailun vuoksi. Tapasin tämän henkilön ensimmäistä kertaa perjantaina, enkä oikein tykännyt, että ventovieras ihminen rupeaa minua arvostelemaan tuntematta minua lainkaan. Oli siis aika kamalat juhlat, ja kotiinlähtö tulikin sit pian.

Lauantaina oltiinkin paljon kivemmissa pippaloissa, kaverin häissä. Koirat oli ex-miehellä yökylässä, joten sain juhlia ihan rauhassa ja murehtimatta. Vihkiminen oli vanhassa kirkossa ja juhlat Frenckelillä. Juhlat oli siis siellä "lounasravintolan" sisätiloissa, mutta aivan ihana ja rauhallinen miljöö juhlille olisi myös tuo Frenckelin sisäpiha. Jos sää sallisi tai olisi joku katos, niin mikäs sen kivempi paikka. En ole koskaan ollut niillä siellä järjestettävillä viinijuhlilla, joten tuo paikka oli mulle ihan uusi tuttavuus. Häissä oli tosi kivaa, ruoka oli hyvää, juotavaa riitti ja ohjelma oli ihan huippua. Sulhanen on irlantilainen, joten kivan lisän juhlahumuun toivat irlantilaiset ihmiset, irlantilainen musiikki ja juhlaväelle opetetut irlantilaiset tanssit. Aika hikistä pomppimista, mutta kyllä oli kivaa. :o)

Sunnuntaina jatkoimme hyvin alkanutta tanssiuraa aloittamalla parisalsan alkeiskurssin. Minä osaan entuudestaan salsan perusaskeleet, joten mitään vaikeuksia ei ollut, mutta kyllä siellä herraväellä oli pikkuisen epätoivon hetkiä ja hikeä otsalla. Vaikka siis ihan perusaskelta hinkattiin. ;o) No, Jouluun mennessä asia on varmaan aika erilainen, ainakin toivottavasti.

Osa runsaasta lukijajoukosta varmaan huomaa, että olen alkanut käyttää sanaa me, tai muotoja "oltiin" ja "jatkoimme". Eilen tapahtui semmoinen edistysaskel, että päätimme poikaystäväni kanssa olla ihan julkisesti yhdessä ja muutimme mm. naamakirjan profiiliin olevamme suhteessa. On siis aika esitellä herra C, koska hän tulee varmasti jatkossa olemaan mukana myös blogikirjoituksissani. :o) C. on 30-vuotias intialainen mies, jonka kanssa olen viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani kesäkuusta lähtien. Hän on erittäin vapaamielinen ja eurooppalainen luonne, joten mitään pieniäkään kulttuuri- tai uskonto-ristiriitoja ei välillämme ole ollut. Iloinen ja luotettava, hauska ja hurmaava. <3. Syy jonkinlaiseen salailuun on ollut työpaikassamme. Olemme siis samassa firmassa töissä, vaikkakaan emme yhdessä työskentele. Ja minulla kun oli vielä neljän kuukauden koeaikakin menossa, niin en katsonut tarpeelliseksi tuoda itseäni esiin tämmöisellä aiheella... Mutta nyt siis ollaan sen verran varmalla pohjalla töiden suhteen kuin myös tunteidenkin, niin nyt saavat sit tietää kaikki ketä kiinnostaa. :o)

perjantai 22. elokuuta 2008

Sekalaista

Elämä voittaa ja penisiliinit rules! :o) Ei tarvinnut popsia penisiliiniä kuin pari päivää, niin taas on akka jalkeilla ja työn touhussa. Todella luotettavia nuo labrakokeet ja silleen, ikinä enää en kyllä niihin luota. Kokeidenhan mukaan mulla ei ole angiinaa, ja olon ei siis pitäisi turhasta lääkkeen syönnistä kohentua ollenkaan... Ne pikatestit on näyttänyt ennenkin mun kohdalla omiaan, joten pitäisi vaan oppia. Mutta jostain kumman syystä kaikki lääkärit ei arvosta semmoista potilasta, joka marssii vastaanotolle ja kertoo itse oman diagnoosinsa ja vaatii lääkettä siihen. Haluavat väkisin ruveta tutkimaan ja tekemään omia päätelmiä.... Hassua.

Eilen ruuvasin mun ulko-oveen omin pikku kätösin postilaatikon. Tällä kokeilulla yritän vähentää Pommin posteljooni-vihaa ja kamalaa haukkumista postin tullessa. Mulle asennettiin ensin semmoinen kevyt väliovi (haitariovi), jotta rapun ja postin äänet ei kuuluisi niin selvästi. No, ei kauheasti auttanut, päinvastoin. Posteljoonilla vaan on vaikeuksia tupata postit sisään, kun ne tökkää päin väliovea. Ja siitäkös Pommi innostuu ja hyökkää ihan raivopäänä sen viattoman välioven kimppuun. Kyllä, siinä on jo hienot hampaanjäljet todisteena. Toivotaan, että tämä jokapäiväinen ikävä ja stressaava episodi saataisiin postilaatikon avulla hieman siedettävämmäksi.

Kodinsisustus on vähän jäänyt tässä kiireen ja sairastelun myötä. Eilen laitoin keittiöön uuden laskosverhon, joten se oli taas yksi askel eteenpäin. Vielä olisi yksi verho lyhennettävä ja ripustettava. TV-taso on pari viikkoa odottanut kokoomista... Haluaisin myös keksiä jotain olohuoneen tyhjyyttään ammottavalle suurelle valkoiselle seinälle. On mulla joitain tauluja, mutta kun ne on kaikki melko pieniä ja eri paria, niin en haluaisi "pilata" täysin turmelematonta kiviseinää usealla ruuvilla. Joku oikein iso kangastaulu olisi haaveissa, mutta vielä en oikein tiedä sen tarkemmin. Taulu saisi olla melkein metrin korkea ja kaksi leveä, jotta tuolle suurelle seinälle tulisi kaipaamani täytettä ja väriä.

tiistai 19. elokuuta 2008

Kipeenä

Hiljaiselon syynä on ollut kirjurin heikko kunto. Lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä sain kovan kuumeen ja kamalan kurkkukivun. Sunnuntaina kävin lääkärillä ja labrakokeissa. Pikanieluviljely ei kuitenkaan näyttänyt, että mulla olisi angiina. Se on mulla aika yleinen vaiva, joten sen varaan mä olin ihan luottanut. Toinen mahdollisuus on kuulemma mononukleoosi, jossa on ihan samanlaiset oireet. Tänään kävin taas lääkärillä, kun varsinaisen nieluviljelyn tulokset oli valmiina. Ei näkynyt niissäkään angiinaa. Ehkä labratestit on otettu niin aikaisessa vaiheessa, että näytteeseen ei oo saatu riittävästi bakteereja, ja siksi tulos on negatiivinen. Tai sit mulla on se mononukleoosi, johon ei kuulemma ole mitään hoitoa ja se kestää noin kaksi viikkoa. Nyt on mennyt 2,5 päivää kovassa kuumeessa ja syömättä mitään, kun ei pysty nielemään. Tänään aloitettiin penisiliini-kuuri, jos tämä nyt kuitenkin ois se angiina. Toivotaan niin, koska kahta viikkoa mun kroppa ei tämmöistä kestä.

Lauantaina olin Blonkun kanssa Lempäälässä agikisoissa. Ekalta radalta tuli 15 virhepistettä. Yksi riman pudotus (lähdössä), kepeiltä kielto ja A:n alastulolta kontaktivirhe. Mokailuista huolimatta olimme sijoituksessa toisia! Hyppyradalta tuli HYL, väärä rata, kun neiti karkasi putkeen hieman väärässä kohtaa. En usko, että ihan lähiaikoina kisataan virallisissa kisoissa. Neiti kun tykkää hyppiä ne alastulokontaktit kisatilanteessa ihan poikkeuksetta yli, ja mä en sille mahda kerta kaikkiaan mitään. Koitetaan treenata nyt ahkerasti ja kisanomaisesti ja köydään epävirallisissa kisoissa kokeilemassa tehoaako treeni.

torstai 14. elokuuta 2008

Liito-treenit


Agility on siitä mielenkiintoinen harrastus, että ikinä koskaan ei tule semmoista tunnetta, että "ok, me osataan kaikki, nyt me ollaan valmiita eikä ole mitään uutta opittavaa". Ei tosiaankaan. Jos yhden asian saat kuntoon, niin varmasti viimeistään seuraavissa treeneissä hoksaat seuraavan rempallaan olevan asian. Eilisissä treeneissä tämä uusi huolenaihe Blondin kanssa treenatessa oli pöytä. Ollaan menty sitä ihan liian vähän, ja neidillä ei ollut mitään hajua koko esteen merkityksestä. Ja sille kun ei voi sieltä takavasemmalta karjua "odota" tai "seis"... Aika helppollahan sen sille opettaa pystyy, namia vaan kasa pöydän päälle, ja siihen jäädään. Mutta sitä ennen pyydämme ja rukoilemme, että kisaradoille ei tuota kummastusta ilmesty. :o)

Muuten treenit meni ihan ok. Ekalla radalla juostessani huomasin harmikseni, että puolitoista viikkoa sitten revähtänyt reisi ei ollutkaan vielä kunnossa. Heti kun kunnolla juoksi, niin eikös se mennyt taas uudelleen. Illalla laitoin siihen Ice Poweria ja jäädytin sitä kylmäkallella. Lauantaina olisi kisat, harpaat irvessä ja reisi pas**na siellä tullaan todennäköisesti juoksemaan... Ja paikalla (Lempäälässä) pitää olla jo klo: 7.30. Kivaa tämä ykkösluokkalaisena olo noiden aikataulujen kannalta! ;o)

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Ajattelen, siis olen

Kaikenlaista on ollut mielessä viime päivinä. Mähän en tunnetusti ihan hirveästi käytä aikaa asioiden miettimiseen, vaan annan mennä täysillä eteenpäin ja "pelmahdan penkkaan" sit tasaisin väliajoin. Sama koskee murehtimista, en kovin kauaa viitsi murehtia esim. raha-asioita, mieluummin unohdan ongelman ja jatkan eteenpäin. Näin me vastuuntuntoiset aikuiset toimitaan. :o)
Kuva: Tjäreborg

Yksi mietinnän ja haaveilun kohde on ollut loma etelässä. Haluaisin todella mennä jonnekin lämpöiseen, auringon alle lataamaan akkuja, kun tämä kesäkin on ollut tämmöinen surkea. Kaapissa on kaksi upouutta kesämekkoa, ja molemmissa roikkuu vielä hintalappu! No, mikä estää lomailun? Ei kai periaatteessa mikään. Rahaa ei ole, eikä lomaakaan. Mutta nuo nyt on pikkujuttuja. :o) Suurin este on koirat. Olen ollut viimeksi ulkomailla keväällä 2006. Silloin olin juuri eronnut ja ex-mies hoisi koiria omassa kodissamme. Se oli vielä ihan ok. Mutta nyt mulla on hirveä kynnys antaa niitä hoitoon. Hoitolat ei tule kysymykseen, äitiin en luota riittävästi (hän ei tajua, että Pommi voi ihan oikeasti purra, vaikka näyttää niiiin kiltiltä), entiseen poikaystävään en halua olla yhteydessä ja kiitollisuudenvelassa. Ex-mies varmasti suostuisi, mutta silti tämä on mulle harkinnan paikka. Kaikki sanoo, että "Älä ole tyhmä, pakkohan sun joskus on matkustaa". Niin, tiedän. Mietitään...

Mun piti kirjoitaa tähän ne mun muutkin mietinnän kohteet, mutta enpäs näköjään kirjoitakaan. Tai siis olen kirjoittanut ja deletoinut tekstin niin monta kertaa, että nyt vaan päätän olla kirjoittamatta. kaikki aikanaan. Joku sensuuri iskee näköjään meikäläiseenkin kerran vuodessa. :o)

Huomiselle toivon kaunista ilmaa, varattuna olisi kuumailmapallolento, jos sää suosii. Lauantaina olisi tiedossa suklaa-fondyy-bileet ja sunnuntaina vesijetteilyä. Mua hemmotellaan tällä viikolla oikein urakalla. :o))

maanantai 11. elokuuta 2008

Viikonlopun kuulumisia

Kiitos antibioottikuurin mä olen ollut ihan puhki katki poikki koko loppuviikon ja viikonlopun. Päivän kohokohta on ehdottomasti se, kun pääsee illalla peiton alle ja nukkumaan. Vakaasti uskon, että se johtuu lääkekuurista, eikä siitä, että olisin tulossa vanhaksi. :o)

Lauantaina kävin heti aamusta kampaajalla. Katselin taas kuvia ihanista lyhyistä hiusmalleista, mutta vieläkään en rohjennut. Onhan mulla nytkin siis lyhyet hiukset, tällä kertaa leikattiin semmoinen niskasta tosi lyhyt polttatukka, ei kuitenkaan mikään täti-polkka... Mutta silti mietin joku päivä repäiseväni taas semmoisilla oikeasti lyhyillä hiuksilla. Kampaajan jälkeen kävin Tammelan torilla. Ekaa kertaa tänä kesänä, noloa tunnustaa peri-tamperelaisena ja tammelan tori -fanina. Ostin 5 kiloa mansikoita, herneitä, vadelmia, pensasmustikoita, kirsikoita, porkkanoita, retiisejä, kesäkurpitsaa ja sipulia. Siis aivan ihania herkkuja, joista osa meni pakastimeen asti. Nyt uudessa omassa kodissa olen ruvennut taas laittamaan ruokaa. Olen parin viikon aikana kokannut varmaan yhtä paljon kuin vanhassa kodissa puolessa vuodessa.

Viikonloppuun kuului myös Kung Fu Panda -elokuva, jota voin kyllä suositella kaiken ikäisille. Kävin seuralaisesta johtuen katsomassa alkuperäisen englanninkielisen version, ja siinä oli kyllä loistavat äänet ja nauraa sai. Ihmeeksemme sali oli täynnä aikuisia. Ehkä 10 prosenttia katsojista oli lapsia, mutta muuten tupa täynnä aikuisia. :o)

Lisäksi sunnuntaina kävin Pajutilalla syömässä kakkua. Oikeesti, jos joku Pirkanmaalainen ei ole siellä vielä käynyt, niin menkää nyt jo äkkiä. Viikonloppuisin siellä on semmoinen kakkupöytä, jossa oli laskujeni mukaan 15 erilaista kakkua tarjolla. Löytyy amerikkalaista suklaakakkua, valkosuklaa-puolukka kakkua, vadelma-tuorejuusto-kakkua, sitruunaa, mustikkaa, tiramisua, porkkanakakkua... herkkupepun taivas! Löytyi sieltä lisäksi makuuhuoneeseen semmoinen vaatesäilytysteline. :o)

torstai 7. elokuuta 2008

Reeniä, reeniä


Eilen oltiin taas Mutalassa treenailemassa. Rata oli ehkä kummallisin ja koukeroisin ikinä, ja pelkkään rataantutustumiseen meillä meni tuhottomasti aikaa, kun ei radan kulkua meinannut muistaa millään. Oli meinaan semmoista kieputusta, että oli tainnut koutsin tytär päästä koneen ääreen ratapiirrosta tehdessä. :o) Terkkuja vaan!

Mun reisi ei kestä vielä kunnolla juoksemista, joten yksi hyvä syy oli ainakin sille, että rata ei sujunut ihan toivotulla tavalla. Blonkun kontaktit namin avulla toimi, myös koukeroiset hyppykuviot sujuu, vaikkakin aika pitkillä kaarroksilla. Yksi mammuttimainen ongelma meillä on kuitenkin silloin, kun radalla on vierekkäin puomin ylösnousu ja putken sisäänmeno. Jos olet koiran kanssa rinnakkain saati sitten sen perässä, niin milläs ilveellä osoitat minne pitää mennä. Vauhti pitää pysäyttää koiralta ihan nollaan ja sit hitaasti viedä se oikealle esteelle. Tylsää, eikä sekään aina onnistu...

Blondilla menee useimmiten eka rata höseltämiseksi liian innokkuuden ja energian takia, ja sit seuraavat radat on jo vähän parempia. Pommin kanssa on ihan erilailla. Eka rata sujuu melko hyvin, mutta äksyliini kuumenee siitä niin paljon, että korjaava kierros tai ongelmakohdan (kepit) hinkkaaminen saa sen ihan kamalaksi kiljukaula-kuumakalleksi. Muuten nuo alkavat olla aika samanlaisia ohjattavia. Muistan, että viime kesänä ja talvena mietin vielä rataantutustuessa kaksi eri ohjausvaihtoehtoa, molemmille omanlaisensa. Nykyään en tee niin läheskään aina, vaan suunnilleen samalla tyylillä vien molempia.

tiistai 5. elokuuta 2008

Toipumisia

Huh, oli aikas tapahtumarikas viikonloppu ja sen seurauksista on saanut toipua pari päivää. Lauantaina agilitykisoissa revähti vasen etureisi tosi pahasti. Sisulla mentiin maaliin saakka mutta pari päivää on saanut tosissaan linkuttaa ja mennä hassusti rappusia. Nyt se on jo kävelykunnossa, mutta juosta tuskin kannattaa. Koskakohan sitä oppisi lämmittelemään koiran lisäksi itsensäkin?

Heti agikisojen jälkeen riensin kaverin polttareihin. Niihin kuului mm. veneilyä, mökkeilyä, saunomista, uimista ja lavatansseissa käymistä. Tuosta reissusta tuloksena oli oikein ikävä virtsatietulehdus, josta sain sunnuntain ja maanantai välisen yön ja maanantain kärsiä todella. Aika nopeaan sitä saa oman kuntonsa laskemaan olemattomiin. Kun sattuu, polttaa alavatsaa, pyörryttää, pissattaa jne. niin ei tosiaan voi kuin maata keittiön matolla. Siitä oli lyhyt matka vessaan. :o) Nyt on onneksi antibiootit jo vähän auttaneet ja olo on jälleen ihan ihmismäinen. Kaikella sitä ihmispoloa kiusataankin...

Koirat on onneksi olleet terveitä (kop, kop!) ja onnellisen oloisia. Olen suunnitellut Blondin varalle aika agility-aktiivista syksyä, joten jonkinlaista säännöllistä hierontaa sille tarvisi varmaan ruveta miettimään. Ok-koirien treenihalli on meiltä noin 5 minuutin ajomatkan päässä ja Pro Canis-hallikin on vaan noin 20 minsan päässä. Saa nyt nähdä mihin päädytään.

Etsintäkoiratoiminnan mä laitoin jäihin ainakin toistaiseksi. Ei vaan riitä aika ja motivaatio treeneihin, kursseihin, ilmaisun harjoitteluun ja mahdollisiin kokeisiin valmistautumiseen. En myöskään halua joka perjantai-ilta jättää Pommia muutamaksi tunniksi yksin kotiin ja pitää kiljuvaa ja huutavaa Blondia niin kauaa yksin autossa. :o( Treenaamme etsintää siis tästä eteenpäin vain omaksi iloksi omalla porukalla. Mulle kun on tärkeämpää se, että Blonkku saa käyttää nenäänsä ja etsiä hajua metsässä kuin se, että se osaa juuri oikein ja toivotulla tavalla näyttää löytäneensä jotain.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Kisat Valkeakoskella


Eilen oltiin Blondin kanssa kokeilemassa onneamme Valkeakoskella. Tuomarina oli Johanna Nyberg ja startteja yhteensä kolme, kaksi tavallista agirataa ja hyppyrata. Eka rata meni aivan pyllylleen, Blondi ei ollut kontaktissa ollenkaan, pyöri jaloissa vaan ja ei irronnut ollenkaan. Tuloksena ekalta radalta hylly, neiti mm. karkasi A:lle omia aikojaan ja hyppäsi komeasti alastulokontaktin yli.

Tokalla radalla meni jo vähän paremmin, Blondi oli kontaktissa ihan hyvin ja homma alkoi näyttää agilityltä. Suurimmat pöllöily-energiat oli siis käytetty. Tuloksena kuitenkin 10 virhepistettä, A:n alastulokontakti loikattiin ja muistaakseni yksi hyppyrima tuli alas.

Kolmannelle, hyppyradalle, lähdettiin ihan erilaisin odotuksin. Hieman väsynyt koira ja ei kontakteja radalla. :o) Rataan tutustuessa olin päättänyt tehdä siellä ainakin 4 valssikäännöstä, jotta saan hyppykuviot ohjattua mahdollisimman pienin kaarroksin. PÖh! Tein noista suunnitelluista yhden, kun muita en sit loppuviimeksi vaan ehtinyt, kun Blondi juoksi niin lujaa. Hieman kaoottinen rata ja roppakaupalla onnea mukana. Tuloksena 0-voitto, tuloksella -11.12. Hyvä Blonkku!