Avautumista

Syksy on tullut, Laura juo punaviiniä. En juo sitä kesällä ollenkaan, jostain syystä... Sehän on ihan järkevää juoda vajaa pullollinen punaviiniä vajaassa tunnissa ja tulla bloggailemaan. On, on. Jos ei täällä voi avautua, niin missä sitten?

Tappelin tänään äitini kanssa, puhelimessa. Olemme molemmat hyvin itsepäisiä ihmisiä, kauas ei ole omena puusta pudonnut. Mutta sen lisäksi äitini sanoo aina mielipiteensä ihmisten yksityisasioista ja ihmissuhdeasioista, mitä minä en käsittääkseni tee. Mielestäni ihmisten pitää tehdä tuommoiset päätökset itse, ja oppia kokemuksistaan ja kantapään kautta. Äitini ei ymmärrä miksi erosin T:stä. Minun olisi kuulemma paljon parempi olla, jos en olisi eronnut. Ei olisi tarvinnut stressata muutosta tai hankkia puolta omaisuutta (tv, pesukone...) jälleen uudelleen. Ilmeisesti sillä ei ole mitään väliä rakastaako kumppania tai onko onnellinen, kunhan olosuhteet on kunnossa. No, tästä keskustelun vaiheesta vielä selvisin toteamalla: "olen mieluummin köyhä kuin onneton".

Kerroin tällä viikolla äidilleni tapailevani C:tä. En siis edes ihan koko totuutta suhteen intensiteetistä, vaan vaan tapailevani. No, tänään sain kuulla, että en ole missään nimessä valmis uuteen suhteeseen. Että on typerää tehdä mitään sitoumuksia vielä, sen sijaan on parempi pysyä sinkkuna. Ja sitten loppukaneetti: "ja mitä siihen hindulaisuuteen tulee, mun mielestä sun olisi parempi pysyä hyvin kaukana tuollaisesta miehestä'". Äiti oli vähän lueskellut netistä tietoja. Oikeesti, miettikää nyt mitä siellä Luterilaisuudesta sanotaan, ja kuka oikeesti toimii niin. Siinä vaiheessa löin luurin korvaan, muuten vaihtoehto olisi ollut todella rumia sanoja roppakaupalla. C. ei ole mitenkään uskonnollinen. On hänellä tietty omat uskomuksensa, mutta ne eivät vaikuta mun elämään mitenkään. Ei hän tuo niitä missään tilanteessa esille tai vaadi muilta mitään niihin liittyvää. Hän esimerkiksi on sitä mieltä, että vanhemmat ovat meitä viisaampia ja kokeneempia, ja heidän mielipiteitään ja sanomisiaan pitää kuunnella ja uskoa. Just, tässä tapauksessa hieman vaikeaa. ;o)

Mä olen onnellisempi kuin pitkään pitkään aikaan, ja tiedän että mua rakastetaan erittäin paljon. Se on mulle pääasia, ajatelkoot muut mitä haluavat. Nyt jatkan tätä punaviinin lipitystä suruuni ja kiukkuuni, C. joutuu olemaan Koreassa vielä ensi viikonkin...