Toipumisia

Huh, oli aikas tapahtumarikas viikonloppu ja sen seurauksista on saanut toipua pari päivää. Lauantaina agilitykisoissa revähti vasen etureisi tosi pahasti. Sisulla mentiin maaliin saakka mutta pari päivää on saanut tosissaan linkuttaa ja mennä hassusti rappusia. Nyt se on jo kävelykunnossa, mutta juosta tuskin kannattaa. Koskakohan sitä oppisi lämmittelemään koiran lisäksi itsensäkin?

Heti agikisojen jälkeen riensin kaverin polttareihin. Niihin kuului mm. veneilyä, mökkeilyä, saunomista, uimista ja lavatansseissa käymistä. Tuosta reissusta tuloksena oli oikein ikävä virtsatietulehdus, josta sain sunnuntain ja maanantai välisen yön ja maanantain kärsiä todella. Aika nopeaan sitä saa oman kuntonsa laskemaan olemattomiin. Kun sattuu, polttaa alavatsaa, pyörryttää, pissattaa jne. niin ei tosiaan voi kuin maata keittiön matolla. Siitä oli lyhyt matka vessaan. :o) Nyt on onneksi antibiootit jo vähän auttaneet ja olo on jälleen ihan ihmismäinen. Kaikella sitä ihmispoloa kiusataankin...

Koirat on onneksi olleet terveitä (kop, kop!) ja onnellisen oloisia. Olen suunnitellut Blondin varalle aika agility-aktiivista syksyä, joten jonkinlaista säännöllistä hierontaa sille tarvisi varmaan ruveta miettimään. Ok-koirien treenihalli on meiltä noin 5 minuutin ajomatkan päässä ja Pro Canis-hallikin on vaan noin 20 minsan päässä. Saa nyt nähdä mihin päädytään.

Etsintäkoiratoiminnan mä laitoin jäihin ainakin toistaiseksi. Ei vaan riitä aika ja motivaatio treeneihin, kursseihin, ilmaisun harjoitteluun ja mahdollisiin kokeisiin valmistautumiseen. En myöskään halua joka perjantai-ilta jättää Pommia muutamaksi tunniksi yksin kotiin ja pitää kiljuvaa ja huutavaa Blondia niin kauaa yksin autossa. :o( Treenaamme etsintää siis tästä eteenpäin vain omaksi iloksi omalla porukalla. Mulle kun on tärkeämpää se, että Blonkku saa käyttää nenäänsä ja etsiä hajua metsässä kuin se, että se osaa juuri oikein ja toivotulla tavalla näyttää löytäneensä jotain.