Agitreenit

Eilen oltiin Mutalassa treeneissä, molemmat koirat mukana. Tänään menen Blonkun kanssa ihan kotimme lähellä pidettäviin treeneihin. Eli Blonkulla on nyt sit kaksi kertaa viikossa ohjatut treenit. Toivottavasti tuottaa tulosta... Tuleva talvikausi ja maneesitreenit ei vielä houkuta yhtään, siellä kun on niin kylmää ja pimeää ja pitkä ajomatkakin on.

Samat asiat meillä takkuaa kuin ennenkin, joten aika turhauttavaa niitä tähän on kirjoittaa. Paikallaanpysyminen lähdössä on ehkä suurin ongelma treenitilanteessa. A:n alastulot menee Blonkulla treeneissä ihan mallikkaasti, vaikka alhaalla ei olisi edes namia odottamassa. Jotenkin sen vaan tajuaa treenitilanteen ja kisatilanteen eron, ja kisoissa hyppii sit miten sattuu. Itse toimin molemmissa tilanteissa mielestäni samalla tavalla, olen samalla etäisyydellä ja näytän aina samaa käsimerkkiä.

Radalla oli eilen semmoinen A, että sen ali meni putki, ja ihan sitä A:n vierustaa ei siis voinut juosta. Pommilla tuli ekalla kerralla joku ihme hätäännys, että kun mamma menee jo noin kaukana... Se loikkasi valehtelematta ihan sieltä A:n yläkulmalta suoraan maahan. Ja vauhtiahan ei ollut mitenkään ihan vähän. Ikinä en ole tuommoista nähnyt, jopa koutsi vähän säikähti, että olipas vaarallisen näköistä. Yritin uudestaan niin, että menin jo valmiiksi vastaan, eli seisomaan sinne A:n alastulolle. Silloin ei ollut mitään ongelmaa, ja Pomminkin muisti pelasi, että "ai niin, tässä piti hidastaa".

Meitä oli treeneissä tosi vähän, ja mä sain siis juosta joka toisessa välissä jommankumman koirani kanssa. Noin neljä kierrosta menee ihan kohtalaisesti, mutta sen jälkeen on meikäläisen jalat kyllä jo ihan tönköt ja nopeasta juoksusta ei ole tietoakaan. Mä olen kohta neljä vuotta suunnittellut sitä lenkkeilyn aloittamista. :o) Minkähänlainen porkkana tai pakote pitäisi olla, jotta oikeasti saisin jotain aikaiseksi...