Mörkö

Pommi sai eilen iltalenkillä ihan hirveät hepulit. No, en minäkään puutarhatontuista ole koskaan välittänyt, mutta en sentään ihan noin rajusti ole itse reagoinut. :o) Tuommoinen kamala hirviö katseli Pommia yhden talon pihasta aidan raosta, ja eihän siitä voitu sitten ohi kävellä. Karvat pystyssä luimuiltiin, hieman uskallettiin murista ja sit vähän hyökkäiltiin kohti. Blondi katseli isosiskon touhuja aikansa pää kallellaan, sitten se käveli tontun luo ja haisteli sitä poskesta. :o) Pommi ei vieläkään uskonut sen olevan turvallinen, ja noin kymmenen minuuttia me siinä syötiin nameja ja mentiin aina pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi. En halunnut luovuttaa ja kääntyä toiseen suuntaan ettei vaan jäisi sit mitään pelkoa kyseistä katua tai taloa kohtaan.

Pommille tuo nyt ei ole yhtään outoa, sillä on usein möröt mielessä, ja se säikkyy myös monia ääniä. Joku ystävällinen suuren omenasadon omistaja oli laittanut porttinsa pieleen pahvilaatikollisen omenoita, että siitä saa halukkaat ottaa. Oli tuo pahvilaatikkokin niin epänormaali näky kesken lenkin, ettei siitä murisematta ja hiipimättä ohi päästy.

Blondi on sen verran kokeilunhaluisempi ja rohkeampi, että se ei yleensä pelkää tai kummeksu mitään näkemäänsä. Yhden läheisen talon pihassa on kuitenkin semmoinen melko iso, kiveä tai marmoria oleva elefantin muotoinen patsas/kukkapylväs. Sitä Blondi käy aina ohi kulkiessamme kurkkimassa aidan alta ja silloin tällöin haukahtaa sille pari kertaa. Se muistaa tuon talon ja patsaan, ja poikkeuksetta joka kerta käy katsomassa onko norsu vielä paikallaan vai onko se jo lähtenyt kävelemään. ;o)