Sekalaista

Elämä voittaa ja penisiliinit rules! :o) Ei tarvinnut popsia penisiliiniä kuin pari päivää, niin taas on akka jalkeilla ja työn touhussa. Todella luotettavia nuo labrakokeet ja silleen, ikinä enää en kyllä niihin luota. Kokeidenhan mukaan mulla ei ole angiinaa, ja olon ei siis pitäisi turhasta lääkkeen syönnistä kohentua ollenkaan... Ne pikatestit on näyttänyt ennenkin mun kohdalla omiaan, joten pitäisi vaan oppia. Mutta jostain kumman syystä kaikki lääkärit ei arvosta semmoista potilasta, joka marssii vastaanotolle ja kertoo itse oman diagnoosinsa ja vaatii lääkettä siihen. Haluavat väkisin ruveta tutkimaan ja tekemään omia päätelmiä.... Hassua.

Eilen ruuvasin mun ulko-oveen omin pikku kätösin postilaatikon. Tällä kokeilulla yritän vähentää Pommin posteljooni-vihaa ja kamalaa haukkumista postin tullessa. Mulle asennettiin ensin semmoinen kevyt väliovi (haitariovi), jotta rapun ja postin äänet ei kuuluisi niin selvästi. No, ei kauheasti auttanut, päinvastoin. Posteljoonilla vaan on vaikeuksia tupata postit sisään, kun ne tökkää päin väliovea. Ja siitäkös Pommi innostuu ja hyökkää ihan raivopäänä sen viattoman välioven kimppuun. Kyllä, siinä on jo hienot hampaanjäljet todisteena. Toivotaan, että tämä jokapäiväinen ikävä ja stressaava episodi saataisiin postilaatikon avulla hieman siedettävämmäksi.

Kodinsisustus on vähän jäänyt tässä kiireen ja sairastelun myötä. Eilen laitoin keittiöön uuden laskosverhon, joten se oli taas yksi askel eteenpäin. Vielä olisi yksi verho lyhennettävä ja ripustettava. TV-taso on pari viikkoa odottanut kokoomista... Haluaisin myös keksiä jotain olohuoneen tyhjyyttään ammottavalle suurelle valkoiselle seinälle. On mulla joitain tauluja, mutta kun ne on kaikki melko pieniä ja eri paria, niin en haluaisi "pilata" täysin turmelematonta kiviseinää usealla ruuvilla. Joku oikein iso kangastaulu olisi haaveissa, mutta vielä en oikein tiedä sen tarkemmin. Taulu saisi olla melkein metrin korkea ja kaksi leveä, jotta tuolle suurelle seinälle tulisi kaipaamani täytettä ja väriä.