tiistai 28. huhtikuuta 2009

Treenit

Oltiin tänään Blonkun kanssa agitreeneissä Nokialla, meidän vika kerta varsinaisella kurssilla. Jatkossa ostetaan yksityistunteja silloin tällöin, mutta jokaviikkoiselle kurssille emme mene. Blonkku oli tänään oikein loistava. Me mentiin jotain viime syksyn kolmosten kisarataa, ja ei ollut mitään ongelmia koiran suhteen, ainoastaan minä kompastelin jalkoihini. Vaikka neiti oli virtaa täynnä, niin se pysyi silti hanskassa, hauskaa.

Kotipihalla ei ole muita esteitä kuin kepit. Mutta kepitkin on pidettävä pinossa ja pois näkyvistä, Pommin reaktio on meinaan ihan järkyttävä. Ei tarvi kuin tökkästä yksi keppi maahan, niin alkaa ihan kamala hakkuminen: Siinä se räköttää ihan mun edessä, ellei jopa hypi mua vasen. Ja ihan taukoamatta, vaikka ei mitään tehtäiskään. En ymmärrä tuommoista kuumenemista omassa pihassa, eihän se treeneissäkään tuommoinen ole. Jos se tuommoisena jatkuu, niin jää kyllä Pommin treenaaminen vähiin. :o(

1 kommentti:

Virpi kirjoitti...

Aika jännä reaktio tosiaan. Mut oisko toisaalta kotipiha hyvä paikka sammuttaa se reaktio? Jos se oppii pihassa rauhoittumaan vaikka paikalla on "esteitä" niin ehkä se auttaa rauhoittumaan myös kentällä ja kisoissa. Hitosti kärsivällisyyttä siinä varmaan tarvitaan.. En tiiä auttasko että olisit aivan passiivinen, kunnes koira osoittaa MITÄÄN rauhoittumisen merkkejä ja palkkaat siitä pienimmästäkin sitä. En tiiä. Voi olla et tyhmä idea.


Meillä Veeti saa joskus lenkillä tommosia haukkumiskohtauksia. Ikään kuin komentaa mua pysähtymään tai antamaan hänelle huomiota.En tiedä mistä noi komennuskohtaukset varsinaisesti johtuu enkä oikein jaksa enää ees sitä syytä pohtia. Jos mahdollista, annan sen vaan hetken räköttää (tosiaan en reagoi mitenkään) ja se sitten toteaa että ei auttanut mitään ja jatkaa matkaansa normaalisti. Komentaminen on pahinta mitä tossa voi tehdä, siitä se vaan innostuu. Jos ollaan jossain hirveän julkisella paikalla, et mua hävettää se haukkuminen ja pomppiminen, annan sille jonku käskyn esim. sivulle tai seuraa, niin se on tyytyväinen ja unohtaa meuhkaamisen.