Taitavat tytöt

Eilen oltiin viimeistä kertaa maneesilla treenamassa. Ei tule kyllä sitä paikkaa ikävä, vaikka eilen siellä olikin jo ihan kohtuullista, aurinko paistoi ikkunasta ja kerrankin oli lämmin. Parin viikon treenitauko näkyi, Blondi oli niin intoa piukassa ja vouhotus-tuulella, että lähdössä pysymisestä ei meinannut tulla mitään. Pakko oli taas karata keinulle nameja odottelemaan, ja kävellä sitä keinua päästä päähän ja takaisin, joskos siitä ne namit heltiäis. :o)

Meillä oli vieraileva koutsi, joka taas Blonkun radan jälkeen näytti vähän epätoivoiselta, ja totesi, että "en mä tiedä kuuron koiran ohjaamisesta mitään". Ei sun tarvikkaan tietää! Eikä munkaan tarvi! Se on niin yleinen harhaluulo, että mä agilityradalla oikeasti viiton Blondille jotain. Että mulla olisi oma käsimerkki kepeille, putkelle, A:lle yms. Multa on useamman kerran kysytty, että mikä käsimerkki sulla on putkelle?! Mä juoksen koiran rinnalla ja näytän kädellä mihin suuntaan tai mille esteelle ollaan menossa. Tottakai mun pitää tehdä ohjauskuvioita hieman selkeämin vartalolla, välillä vähän liioitellun näköisesti, mutta sitä voisin suositella ihan kuulevienkin koirien ohjaajille. Toimimme siis ihan niinkuin muutkin agilityharrastajat. Mä vaan en sen lisäksi huutele niitä käskyjä. Ja ei, ei se ole mahdotonta tai edes kovin vaikeaa. Kunhan koira on sillä tuulella, että se pitää kontaktia ja katsoo mitä sille näytetään, niin kaikki sujuu ihan hyvin.

Eilisellä radalla oli pimeä kulma putkeen. Blondi meni aivan loistavasti, ampaisi edelliseltä hypyltä suoraan putken suulle, vaikka itse jäin kauas taakse. Toimii. :o) Pommin puolestaan sai samassa kohtaa saattaa ihan putken suulle, ja siinä vielä erikseen valssata, jotta putkeen mentiin suorassa linjassa. To Do-listalle siis pimeät putkikulmat. To Do -listalle pääsee myös keppien hankalampi puoli, se oli molemmilta päässyt vähän unholaan. Toisella radalla Pommi teki virheettömän suorituksen, kaksi kertaa peräkkäin. :o) Rata ei ollut mikään helppo, lopussa oli hankala neljän hypyn ja renkaan kuvio, jossa väännettiin ihan kunnon koukerot. Ja sitä ennen oli mutkaputki, josta lähdettiin jatkamaan matkaa taaksepäin. Mä juoksin sitä putken ulkoreunaa, ja olinkin siellä takapuolella huutelemassa, ja Pommi osasi kaiken. Laittaa taas miettimään sitä kisoihin osallistumista...

Blondin kanssa kokeilin sitä putkikuviota tietysti eka niin, että juoksin putken etupuolta, jotta Blonkku näkee mut putkesta tullessaan, ja tietää sit minne kääntyä. Sujui hienosti, ja loppukoukerot myös. Koutsin rohkaisemana kokeilin myös sitä, että juoksinkin putken takapuolta, jolloin olin siellä putken takana odottamassa, niin ettei Blondi nähnyt missä olen putkesta tullessaan. Aika riskaabelia, ikinä en kisoissa tekisi noin, mä kun en voi äänellä kutsua. Mutta kyllä se Blondillakin toimi, liekö säkää. Mä olin putkeen lähettäessä sillä samalla puolella mille sen piti putken jälkeen kääntyä, niin ilmeisesti pieniin aivoihin oli jäänyt muistikuva mun sijainnista. Taitava!