Päivät sekaisin

Tänään on tiistai. Tiistai. Olen päivissä ihan sekaisin, tuntuu lähinnä perjantailta, mikä on tässä vaiheessa viikkoa aika masentavaa. Uudessa työssä on ollut paljon opittavaa ja jatkuva infoähky. Mielessä pyörii myös kotiasiat, syyllisyys yhden sydämen särkemisestä, huoli raha-asioista ja stressi asunnon etsimisestä ja jälleen kerran muuttamisesta. Lisäksi Blondi oli sunnuntain ja maanantain välisen yön kipeenä, oksensi, tärisi, söi ruohoa ja nuoleskeli maanisesti. Jäi siis yöunet noin neljään tuntiin. Syytä moiselle en taas tiedä, herkkävatsaiselle Blondille tuo ei kyllä ole mitään uutta ja outoa. S-marketin koirien ruokaosaston pakastimesta löytyi semmoista valmista riisi-kana seosta. (Laiskan ja kiireisen pelastus suorastaan nuo pakasteet, siellä on käteviä raakapakaste liha- ja mahapulliakin.) Sitä mössöä annoin eilen, ja nyt on tilanne jo rauhoittunut.

Kotona on siis asiat vähän edenneet. Molemmat ovat tajunneet ja hyväksyneet eron. Ja onneksi molempien asenne on semmoinen, että mitä vähemmällä riitelyllä tai tapelulla selvitään, sen parempi. Mulla on asunnon etsiminen käynnissä, T. haluaa jäädä nykyiseen asuntoomme, mikäli pankinjohtaja sen suo. Kuulostan varmaan todella kovalta ja käytännölliseltä, tunteettomalta sydäntensärkijältä. Ei tää kuitenkaan ihan niin helppoa ole kuin miltä vaikuttaa... Mä en ole vielä sanonut äidilleni mitään, vaikka hän eilen viimeksi soitti. Äitien tehtävä kun on sanoa juuri ne sanat mitä ei haluaisi kuulla, ja kertoa juuri kuinka päätön kana sitä onkaan ollut.