Treeniä ja namia

Eilen oltiin Blondin kanssa hallilla taas treenailemassa. Joka ikiselle alastulokontaktille laitettiin lätkälle namia, ja kontaktit menikin oikein hienosti. Blondi pysyi siinä kuin tatti, vaikka minä juoksin reilusti ohi ja käänsin sille selkäni. Treeniä, treeniä, kyllä se siitä. Valkku sanoi, että koiralle "hankalin" paikka on se, että minä olen siinä kontaktilla ihan sen rinnalla. Mun pitäisi koittaa kuulemma ehtiä noin metrin sen edelle kontaktiesteillä, ja kädellä sit vaan näyttää taaksepäin, että "jarruta". Enpäs tiennyt totakaan... Lähdössäpysymisen harjoittelu oli eilen erittäin vaikeaa, Blondin kun piti sinkoilla siitä karkuun tarkastamaan puomin ja A:n alastuloja, että jokos sieltä niitä nameja löytyisi.

Mä, tavoistani poiketen, olin eilen oikein kunnon perheenäiti. Keitin nimittäin koirille porsaankieliä. Niitä sit pilpoin ja pakkailin rasioihin. Osa meni pakastimeen odottamaan tulevia treenejä, ja osa jäi heti nautittavaksi. Hyvin maistui. Myös T. (hullu!) maistoi kieltä. Maistui kuulemma joulukinkulle. Mua yökötti hajukin, joten eipä tullut mieleen kokeilla...