Syksyn tullen

Laiskasti päivittyy tämä blogi, mutta ei vaan jaksa ja ehdi ja viitsi ja muista...

Minä olen nyt pari viikkoa pitänyt meidän taloa ja sirkusta pystyssä yksinäni, kun herra on reissussa edelleen. Olen käyttänyt autoa huollossa, koiria rokotuksilla, vaihtanut lamppua, ruuvannut ruuveja, kantanut polttopuita jne. Hyvin on mennyt, eipä meillä koskaan ole jaoteltu miesten ja naisten hommia erikseen, joten mikä hätä minulla olisi. Mutta kyllä minä jaksan ihmetellä niitä perheenäitejä, joilla on kolmen koiran lisäksi pari-kolme lasta, ja mies tekee pitkää päivää töissä. Siihen en taitaisi minä venyä.

Nyt olen huomannut sen, että minun on turha yrittää viedä kolmea koiraa kerralla lenkille. Sen seurauksena on vaan paha mieli kaikilla, kun minulla menee hermot ja ollaan vaaraksi liikenteelle, siis niille kahdelle autolle jotka meidän tiellä joskus kulkee. Koiralenkkien määrä on siis yllättäen tuplaantunut, toivottavasti se näkyy minun vyötäröllä loppuvuodesta.

Chili on kasvanut paljon, etuhampaat on jo vaihtuneet, kulmurit eivät vielä. Ollaan treenattu seuraamista, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Minä käytän ensimmäistä kertaa elämässäni kouluttamisessa naksutinta, ja tosi hyvin on mennyt. On se vaan nopea oppimaan. Eilen aloitettiin agilitypainotteisella pentukurssilla, ja päästiin heti treenaamaan putkea. Sinnehän se sujahti samantien täysillä, kuin vanha tekijä. :o)

Blondi on päässyt elokuun aikana kisamaan agilityssä kolmessa eri kisassa, ja oikein hieno hyllyputki ollaan saatu päälle. Välillä on koira mennyt ihan omiaan, välillä on ohjaaja unohtanut ohjata.

Pommi on mennyt agitreeneissä ihan loistavasti viime aikoina, ja muutenkin ollut superkärsivällinen ja kiltti. Se on näköjään minuun tullut, kerää kiukkua sisällensä ja räjähtää sitten kun mitta tulee täyteen. :o) Se kestää Chilin härnäilyjä noin viikon verran, ja Chili ei päästä sitä mitenkään helpolla. Se on monta kertaa päivässä nuolemassa Pommin korvia ja suunpieliä, käy ihan sen eteen istumaan, ja koittaa parhaansa mukaan saada Pommin huomioimaan itseään. Noin viikon kärvistelyjen jälkeen Pommin sitten rävähtää oikein kunnolla, ja Chili tajuaa pysytellä sen tieltä pois noin päivän. Sitten se alkaa taas alusta...

Meillä oli viikon verran hoidossa myös kiltti tv:stä tuttu parsonherra. Viikko vierähti nopeasti, ja kaikki meni oikein hyvin. Pommi oli ihmeen rento ja jopa kiltisti haisteli portin läpi herran kanssa, ihan sulassa sovussa. Ikä, charmi ja yhteinen harrastus ilmeisesti sulattivat myös Pommin sydämen. Blondi piti herraa aivan mahdottoman ihanana sankarina, koska herra puolusti Blondia Chilin raisuilta leikeiltä ja härkkimiseltä. Blondi kun on valitettavasti jäämässä pahnan pohjimmaiseksi, Chili vie sitä 100-0, ja Blondi rassu kun ei osaa pitää puoliaan.