Mietteitä koirankasvatuksesta

Sitä pitää itseään hyvänä koirankasvattajana, tai ainakin omien koiriensa suhteen parhaana mahdollisena. No, eipä mene aina niin.

Chili tuli meille kesäkuussa. Juuri tuohon aikaan me ajoitettiin myös Blondia ja Pommia koskeva jääkausi, ei siis huomioitu, ei päästetty sohvalle, ei sänkyyn jne. Perimmäinen tarkoitus oli kai osoittaa Pommille, että kuka on perheen pää, ja kuka määrää mitä meillä tehdään ja ketä meillä asuu. Useammat tutut on tätä jääkautta pitäneet koirilleen, ja paljon sitä eräät tietyt ongelmakouluttajat suosivat.

Kesä-heinäkuun aikana Pommi hyökkäsi Chilin kimppuun useamman kerran, välillä ilman mitään ilmeistä syytä, välillä koska Chili ilmeisesti riehui liian lähellä, tai liian äänekkäästi. Pahimmillaan Chilillä oli naama rei'illä ja veressä, ja sen pää jouduttiin röntgen-kuvaamaan varmuuden vuoksi. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, eli säikähdyksillä säästyttiin. Joka hyökkäyksen jälkeen tietysti Pommi joutui eristyksiin ja jääkausi koveni entisestään.

Syyskuussa minulta tuli itku, että ei tämä näin voi mennä. Pilaanko nyt ihanan pennun elämän ottamalla sen tänne suden luolaan, missä sen kimppuun voi rähjä-Pommi hyökätä koska vaan. Puhuttiin C:n kanssa asiasta, ja yhdessä todettiin, että Pommi on mustasukkainen. Se kokee asemansa uhatuksi meidän pitämän etäisyyden ja jääkauden takia. Se ei ymmärrä, että miksi hän ei saa huomiota, mutta pentu saa. Alettiin siis puuhailla Pommin kanssa enemmän. Otettiin päivittäiseen rutiiniin taas "pakolliset halihetket", Pommille juteltiin enemmän, sen kanssa leikittiin yms. Pommi ei ole hyökännyt Chilin kimppuun nyt puoleentoista kuukauteen. Sillä on uskomaton kärsivällisyys Chilin lähentelyjä kohtaan, ja eilen se meni puolustamaan Chiliä kun Blondi leikki ja ärisi normaalia kovemmin sen kanssa! <3

Minä pidän erheellisesti Pommia kovana koirana. Ei se ole, se on arka ja pelokas. Jääkausi oli sille liian rankka juttu, se kosti hylätyksi tulemisensa pennulle. Tyhmä minä! Pommi murisee kun sen ottaa syliin, se ei yleensä vapaaehtoisesti hae läheisyyttä. Silti se viihtyy sylissä hyvin, ja tykkää sinne jouduttuaan halailla.
Viime aikoina se on ollut seurallisempi. Se tulee minun kanssani vessaan, se istuu sohvan käsinojalla vieressäni, ja se on pari kertaa päästänyt Blondin samaan petiin kanssaan. Lisäksi se on alkanut leikkiä Chilin kanssa, ja selvästi katsoo sen perään esim. lenkillä.



Summa summarum. Älä aina tee niinkuin kaikki muut. Mieti, sopiiko ko. tapa sinun koirallesi, juurikin sen luonteelle. Jääkausi oli Blondille hyvä juttu, ainakin agilityssä tapahtuvat omaehtoiset hölmöilyt väheni, ja siitä tuli paljon "kuuliaampi". Pommille se ei sopinut, kovuudella sitä ei muuteta vaan rakkaudella.