Puolustuspuhe nokkoselle

Minä aion tehdä viikonloppuna nokkoslättyjä, ja kerätä nokkosia kuivausta varten niin paljon kuin jaksan. Huomio agilitaajat ja muut koiraanne paljon liikuttavat! Nokkonen on helpoin, tehokkain ja halvin konsti saada koiran kuona-aineet liikkeelle rankan treenin tai kisapäivän jälkeen. Lihaksiin kun kertyy rasituksessa maitohappoa, ja aina se ei palautuslenkillä ehdi poistua uloshengityksen mukana. Ja jos se ei poistu syntyy jumeja ja lihaskireyttä ja niitä kivikovia reisilihaksia... Kisapäivän iltaruokaan tai seuraavan päivän ruokaan sekaan 1 teelusikallinen kuivattua nokkosta. Tadaa, ei ole vaikeaa!

Nokkonen on parhaimmillaan keväällä kun sen versot ovat 10-15cm pituisia. Myöhemmin lehdistä tulee pistäviä ja karkeita. Yleisohje on, että viimeistään ennen juhannusta tulisi kerätä nokkoset talteen. Itse olen kuivannut niitä saunan lauteilla, sitten pussittanut ja pusseissa "murskannut" pieneksi.

Nokkonen sisältää mm. paljon rautaa ja C-vitamiinia. Mm. pinaattiin verrattuna nokkosessa on seitsenkertaisesti rautaa. Nokkosen ravintoarvo on erittäin korkea. Mikään kasvi Suomessa ei sisällä yhtä paljon mineraalisuoloja kuin nokkonen.

Nokkonen poistaa nestettä ja virtsahappoa ja hoitaa virtsatietulehduksia, se auttaa kihtiin ja vesipöhöön, turvotukseen ja iskiakseen. Nokkosta on käytetty myös eturauhasen liikakasvun estämiseen. Se tasaa verenpainetta, alentaa verensokeria, lisää hemoglobiinia ja punasolujen määrää ja hoitaa siten anemiaa. Nokkonen on pernarohto ja sitä on käytetty verisairauksien hoitoon. Se edistää ruuansulatusta ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruuansulatusvaivoja, ripulia, ummetusta, peräpukamia, mahahaavaa ja maksa- ja sappivaivoja. Nokkonen irroittaa myös limaa ja sitä käytetään hengitysteiden ongelmien tukihoitona esim. krooniseen bronkiittiin, yskään ja astmaan, heinänuhaan ja allergioihin. Nokkosen sisältämä pii ja asetyylikoliini torjuvat allergisia reaktioita.

Keskikesän juhlaan

Meillä oli muutaman päivän Musti-parson hoidossa. Kaikki meni hyvin, lenkkeiltyä tuli oikein urakalla, kun kaikki lenkit piti mennä kahteen kertaan. Pommin kanssa Musti ei päässyt nokatusten kertaakaan, mutta Blondin kanssa niistä tuli hellyyttävät ystävät. Kun Mustia tultiin hakemaan, olisi Blondi lähtenyt autoon mukaan. Kotonakin se kävi pari kertaa tarkastamassa yläkerran, että jos Musti sittenkin olisi siellä.

Juhannuksena meille saapuu pentu, josta toivottavasti Blondi saa selvästi kaipaamansa leikkikaverin. Aikamoiset turvatoimet tarvitaan tässäkin tapauksessa varmaan ensimmäisten viikkojen aikana Pommin suhteen, mutta toivottavasti se pian tottuu ajatukseen ja pentu oppii kuka on koiralauman kiistaton kuningatar.

Pentueessa, josta pentumme tulee, on 6 sisarusta, joista tällä hetkellä 2 kpl mustavalkoisia bc:n näköisiä. Alunperin mustavalkoisia oli muistaakseni 3 kpl, mutta yhdelle on alkanut tulemaan ruskeaa poskiin ja häntään. 3 pennuista onkin musta-ruskeita, eli aika selvästi eri maata. Pentueen isästä ei siis ole varmuutta, ja epäilty on, että pentuja olisi kahdelta isukilta.
Sattumalta tapasin pari viikkoa sitten yhden "naapurimme" noin kilometrin päästä. Ekaa kertaa juttelimme kunnolla, hänellä oli bordercollie mukanaan, joten pysähdyin jutulle. Kuulin, että heillä on kahdeksan hevosen lisäksi noin 40 lammasta tilallaan, ja koiransa harrastaa paimennusta. Mulla oli hymy korvissa, ja täti ei heti tajunnut miksi tuo on niin iloinen lampaista ja heidän harrastuksestaan. :o) Nyt meillä on siis treenipaikka ja -kaveri niin lähellä kuin mahdollista, vitsi kun hauskaa!

Back On Track

Koirahieronnan ohessa rupean Back On Track tuotteiden jälleenmyyjäksi. Ensimmäinen tilaus lähtee reilun viikon päästä, joten jos on jotain tarpeita, niin ottakaa yhteyttä.
Kuvassa näkyvä makuualusta on ainakin meidän kuljetusbokseissa ollut todella hyvä, sitä suosittelen.

Koirille suunnatut tuotteet löytyvät täältä. Myös ihmisille on kaikenlaista polvisuojaa ja rannelämmitintä. Laitan hintoja vaikka sähköpostilla, nettisivut odottavat vielä viilausta...

Naapuri kylässä jälleen

Pihahommia

Olen oppinut tällä viikolla, että:

• Yksi taitava kaivinkonemies tekee paremman työn kahdessa tunnissa kuin toinen tumpelompi kahdessa päivässä.
• Haluan ehkä isona kaivinkonekuljettajaksi. Vähänkö kätevä väline, sopii jopa puiden kaatoon ja vanhojen ulkohuussien purkamiseen. Pihatie vaan näyttää siltä kuin meillä olisi käynyt panssarivaunu-paraati.
• Rekkakuormallisessa multaa voi olla 370 euron hintaero, riippuen keneltä tilaa. Maalla asumisen tärkein apu on tuntea oikeat ihmiset.
• Aidantolppien pystyttäminen täysín kivistä koostuvaan pihaan on hivenen hankalaa.
• Spray-maali rules. Yksi koiraportti ja yksi rottinkituoli muutti väriä hups vaan.
• Minä en ole aina oikeassa. Hmph.
• Jos noudattaa kahta sääntöä, niin mikä vaan onnistuu, jopa yrityksen perustaminen päivässä tai kivikasa-pihan muuttaminen nurmikentäksi. Sääntö 1: Aloita. Sääntö 2: Jatka.

Iloa ja surua

Niinhän se kai elämässä menee, ettei kukaan olisi liian onnellinen, niin pitää se ilon ja surun tasapaino löytyä. Kuvassa meidän tuleva perheenjäsen. Nimikin on jo päätetty, hänestä tulee Chili. Se on yksi ilon- ja odotuksenaihe. Iloa ja innostusta sain myös lauantaina eläinhomeopatian kurssilla, aivan supermielenkiintoista! Hurahdin täysillä ja hain samantien opiskelemaan alaa. Hakusessa on paikka elokuussa alkavalla vuoden kestävällä homeopatian perusteet -kurssilla Suomen homeopatian akatemiassa Tampereella. :o)

Ja se elämän vastapuoli... Äidilläni on se inhottava s-kirjaimella alkava viisikirjaiminen sairaus. Se mitä en halua sanoa ääneen, en edes kirjottaa. Se mikä pitäisi poistaa maailmasta, koska se tuhoaa ja pilaa niin monen perheen elämän. Miksi on biljoonia rahaa kaikenlaisten ydintuhoaseiden kehittelyyn, mutta ei sairauksien parannuskeinojen löytämiseen? Se vaatii hirmuisesti voimia häneltä, mutta myös minulta. Hänellä kun ei ole ketään muuta kuin minä, joten tuntuu, että yhteinen kokemus tämä on, halusi sitä tai ei. Elämän vuoristorata, sitä tämä on.

Päivä kuvina

Tänään oli mukamas vapaapäivä.
Tein neljä tuntia töitä ja neljä tuntia lopputyötä. :o(

Kova tuuli on vahingoittanut meidän huuhkajaammekin.

Päiväkävelyllä ihastelimme naapurin rappioromantiikkaa. Lenkkeilemme siis usein ihan naapurin mailla, heidän latonsa levittyvät pitkin peltoja.
Heillä on mennyt lusikat jakoon, ja koko vanha maatila pitää tyhjentää.

Kävin myös paikallisella kirpputorilla. Pari uutta emalikippoa ja überkrumeluuri peili tuli hankittua.
Ostin myös vanhan Askon puisen lipaston 5 eurolla! Se pitää vaan maalata, niin siitä saa vaikka tv-tason.

Huomenna menen eläinhomeopatian kurssille ja sunnuntaina on luvassa äitienpäivälounas sekä Tampere Vintage tapahtuma. Mukavaa viikonloppua!

Kesätreenit

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa Toijalan seudun koirakerhon treeneissä. Samalla oli ensimmäiset ulkotreenit tänä vuonna. Treenit meni paremmin ehkä kuin odotin. Hieman stressitaso nousi, kun menin paikalle ja huomasin, että siinä vikan esteen vieressä parin metrin päässä istui koko treeniryhmä koirineen katsomassa vuorossa olevan suoritusta. Ja koutsin koirat oli remmillä kiinni kentän laidalla hyvin lähellä olevassa puussa. No, onneksi tämä oli edellisen ryhmän aikana, jonka jälkeen nuo kaikki häipyivät ja koutsikin laittoi koiransa autoon.

Meidän lisäksi meidän ryhmässä oli vain yksi toinen koirakko. Koiran omistaja oli oikein mukava ja puhelias, ja piti koiransa odotusajat autossaan, josta olin salaa kiitollinen. Myös koutsi oli peloton, mutta järkevä, ja lahjoi Pommin kaverikseen lihapullalla. Koirakerhon esteet oli ok, mutta kenttä on nurmipohjainen. Viime päivien sateet ja kenties vielä lumen sulamiset tekivät sen liukkaksi, ja sain kokea nurmikentän huonot puolet kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla. Viimeisellä radalla oli yhdessä kohtaa nopea spurtti (minulla), jonka jälkeen piti tehdä pitkä valssi. Mun ensimmäinen valssiaskel lähtikin luisumaan eteenpäin, ja seuraavassa hetkessä olinkin selälläni maassa. :o( Lensin kuulemma ihan suorana ja korkealla kaarella, ja siltä se tuntuikin, koska ensimmäinen maahan koskettava kehonosa oli pää. Auts. Päätä jyskytti samantien, myöhemmin alkoi päänsärky. Tänään on edelleen niskat ihan jumissa ja pää ei käänny, välillä on päänsärkyä. Konsultoin lääkärikaveria puhelimessa, ja koska oksennusta tai tajuttomuutta ei ollut, niin sain luvan jäädä kotiin. C. minua herätteli yöllä muutaman kerran tarkistaakseen olenko tajuissani.

Mulla oli semmoiset semi-nappikset jalassa, eli millään tavallisilla lenkkareilla en ollut liikkeellä. En tiedä pitääkö hankkia jotkut piikilliset jalkapallokengät, jotta uskallan jatkossa juosta kunnolla, vai mitä keksin? Tiedän vaan jalkapalloilijan ex-tyttöystävänä nuo piikkikenkienkin kauheudet, jos massa jatkaa yhteen suuntaan menoa ja kengät pysähtyy yhtäkkiä...