maanantai 10. toukokuuta 2010

Iloa ja surua


Niinhän se kai elämässä menee, ettei kukaan olisi liian onnellinen, niin pitää se ilon ja surun tasapaino löytyä. Kuvassa meidän tuleva perheenjäsen. Nimikin on jo päätetty, hänestä tulee Chili. Se on yksi ilon- ja odotuksenaihe. Iloa ja innostusta sain myös lauantaina eläinhomeopatian kurssilla, aivan supermielenkiintoista! Hurahdin täysillä ja hain samantien opiskelemaan alaa. Hakusessa on paikka elokuussa alkavalla vuoden kestävällä homeopatian perusteet -kurssilla Suomen homeopatian akatemiassa Tampereella. :o)

Ja se elämän vastapuoli... Äidilläni on se inhottava s-kirjaimella alkava viisikirjaiminen sairaus. Se mitä en halua sanoa ääneen, en edes kirjottaa. Se mikä pitäisi poistaa maailmasta, koska se tuhoaa ja pilaa niin monen perheen elämän. Miksi on biljoonia rahaa kaikenlaisten ydintuhoaseiden kehittelyyn, mutta ei sairauksien parannuskeinojen löytämiseen? Se vaatii hirmuisesti voimia häneltä, mutta myös minulta. Hänellä kun ei ole ketään muuta kuin minä, joten tuntuu, että yhteinen kokemus tämä on, halusi sitä tai ei. Elämän vuoristorata, sitä tämä on.

2 kommenttia:

Saariston Poppoo kirjoitti...

Voimia, tiedän mistä puhut. Jos jotenkin voin auttaa niin ota yhteys, eiköhän noista vuosista s osastolla ole ollut jotain hyötyä niin että osaisi jotain tietoa jakaa vieläkin.
Rapsut karvaisille!

Katja kirjoitti...

Kovasti voimia - melkein yhtä raskas kokemus lähimmäisille kuin sairaalle itselleen.

Pentu on ihana, bortsu ilmeisesti?