Tiedät olevasi koiraihminen, kun...

....sinulla on pannulappuja, T-paitoja, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja, taideteoksia, postikortteja, puutarhaveistoksia jne, joissa rotusi on esitettynä.

....olet valmis ajamaan tunteja lumimyrskyssä ehtiäksesi kisoihin, mutta et vaivaudu ajamaan 30 minuutin matkaa tapaamaan ystävääsi.

....puolet likapyykistäsi koostuu koiravilteistä, -lakanoista, -alustoista.

....yrität löytää pikkurahoja taskustasi, mutta kaikki mitä saat esille on maksaherkkuja, koiranpapanoita ja kakkapusseja.

....sinulla on ollut huono päivä ja päätät että `koirasi on paras "henkilö" jonka kanssa voit keskustella.

....ääni, joka syntyy minkä tahansa nestemäisen aineen osuessa lattiaan kahden huoneen päässä kello 3 yöllä saa sinut syöksähtämään sängystä, mutta muuten voit nukkua heräämättä puhelimen tai herätyskellon soidessa.

....tiedät enemmän koirien ruokinnasta kuin ihmisten ( ja se näkyy )

....eläinlääkärisi ja kouluttajan puhelinnumerot on ohjelmoitu pikavalintanäppäimiin puhelimessasi.

....lähetät vain koira-aiheisia joulukortteja.

....löydät koirankarvoja jääpaloista, vasta-avatusta voirasiasta ja keitetyistä kananmunista.

....ostaessasi uutta autoa, ainoa peruste valinnallesi on miten saat häkit mahtumaan.

....koirat saavat ruokaa ennen muita.

....joudut ostamaan uuden sohvan jotta itse mahtuisit istumaan telkkarin eteen.

....teet tilinpäätöksen ja toteat rauhallisesti, että 75% rahasta menee koiriin liittyviin asioihin.

....ainoat paikat mihin matkustat lomalla ovat koiranäyttelyt ja -kisat.

....sinulla on vaikeuksia nähdä auton takaikkunan läpi, se on kokonaan koiran kuolan peitossa.

....sinulla on ylimääräisiä kaulapantoja, tauluttimia seinällä, turkinhoitovälineitä TV:n päällä, koiravilttejä siellä täällä lattialla, koiranruokamuruja pöydillä. Puruleluja kaikkialla, koirankarva-pölytankkeja tarttuneena tapettiin ja vesipisaraviiruja vesikupista olohuoneeseen - ja et yhtään välitä.

Treenailua

Tämä blogi oli alkujaan jonkinlainen treeniblogi, mutta enää pitkään aikaan en ole jaksanut kirjoitella mitään tarkempia selostuksia treeniemme kulusta. Kyllä me edelleen treenataan. Blondilla on agilityä 6 kertaa kuukaudessa, Pommilla ja Chilillä tällä hetkellä vain 2 kertaa kuukaudessa. Chili kävi agilitypainotteisen pentukurssin, ja nyt olen miettinyt mitä sen kanssa tekisin. Siitä tulee aivan mieletön tykki. Kontakteja en ole sen kanssa vielä mennyt, sen tassut kun ei pysy edes maassa makaavalla puomilla vielä. Hyppyjäkään se ei ole saanut mennä, mutta siivekkeiden kanssa ollaan menty kaikenlaisia kiertoja ja käännöksiä, putkihullun olen siitä jo saanut koulittua, ja keppejä ollaan alotettu treenaamaan.

Chili käy kerran viikossa semmoisessa koirakoulussa Urjalassa. Se on tarkoitettu osaamattomille kotikoirille, joten taitojensa puolesta Chili ei sitä tarvisi. Käymme siellä kuitenkin tapaamassa muita koiria ja saadaan ainakin erilaista häiriötä treeneihimme. Jonkun verran olen Chilin kanssa opetellut tokon alkeita, ihan omin avuin. Minulla ei kuitenkaan ole toko-kokemusta itselläni, niin ohjatut treenit kyllä kiinnostaisi. Koirakerhomme puolesta aktiivisin treeniryhmä agilityn lisäksi olisi haku. Itseäni kiinnostaisi paimennus, mutta se jätetään kyllä olosuhteiden pakosta ensi kevääseen.

Blondi on agilityssä oma riehakas itsensä. Eilisissä treeneissä oli taas semmoinen rata, että koiran kuulokyvystä olisi voinut olla paljonkin hyötyä, semmoisia ansoja ja putkesta käännöksiä sieltä löytyi. Mutta hienosti me selvittiin, kun minä sain itseeni tarpeeksi vauhtia, niin tehtiin kyllä ihan täydellinen ratasuoritus. Blondi katsoo (halutessaan) niin tarkasti mun käsiä, että pieni vastakkaisen käden näyttäminen ohjaa, jarruttaa tai tarvittaessa kääntää sen todella tehokkaasti.

Pommin kanssa agility ei ole tavoitteellista, vaan ihan vaan hauskanpitoa. Kontaktien ottaminen me on jätetty niille kisaaville koirille, hieman Pommi saattaa hidastaa, jos muistaa ja minä karjun tarpeeksi kovaa. :) Vaikka paljoa ei treenata Pommin kanssa nykyisin, niin silti se välillä hämmästyttää mua taidoillaan. Sillä sujuu takaaleikkukset tosi hienosti, se osaa yllättävän vaikeita keppien sisäänmenoja, se kääntyy todella herkästi ja tiukasti, ja tekee kaikenkaikkiaan aika varmaa rataa.

Eli agilityt sujuu ihan vanhaan tapaan parsonien kanssa, ja Chilikin on jo lämmennyt lajille. Eilen se hyppi, huusi ja haukkui radan reunalla katsoessaan muiden treenejä. Pari kuukautta sitten samassa tilanteessa se laittoi nukkumaan.

Pinta

Chili on saanut uuden nimen. C. on ruvennut kutsumaan sitä nimellä "Pinta". Tulee sanoista Pain In The Ass. Viime aikoina neiti on kyllä ollut ihan nimensä veroinen, yksinolo työpäivän aikana on ihan liian tylsää. Se on tuhonnut yhden radion, yhden pistorasian ja yhden sähkörasian. Lisäksi se on nakertanut pirttikalustoa, fat boy petiä, toista petiä, villoja seinän raosta, pari tyynyä, yhdet crocsit, jne. Ei nyt mitään sanoinkuvaamattoman arvokasta, eikä ole onneksi saanut sähköiskua, mutta silti hieman harmittaa. Varsinkin se pirttikalusto.

Ennenkuin nyt alatte kommentoimaan, että sen kanssa pitäisi tehdä jotain, ja sille kannattaisi jättää jotain virikettä, niin kerron, että näin olen tehnyt.
Radio on päällä. Aktivointileluja (erilaisia) namitäytteillä tms. se saa ainakin pari erilaista päivän ajankuluksi. Maksamakkaralla täytetty pakastettu kongi on varmaan suosikki, kun muut taitaa olla vähän vaikeita vielä. Lisäksi se saa puruluun ja namejakin piilotellaan. Joka päivä sen kanssa tehdään jotain tottista ja lenkkeillään kunnolla. Sunnuntaisin meillä on "koirakoulu", ja ainoastaan se, sekä joka toinen viikkoinen agilityvuoromme saavat Pintan väsyneeksi. Ja väsyneenä se onkin ehkä maailman ihanin ja väsynein koira, se halailee ja pussailee hetken ja sitten se on niin vetelä ja poikki, että mitään se ei jaksa tehdä. Lutunen. :)Chili on siis meidän pusukoira, ei Pommi eikä Blondi siedä halailua eikä muutakaan sen suuntaista. Chili taas harrastaa halailua ja pussailua välillä ihan rasitukseksi saakka.

Eli työkoiralla on työkoiran energia, ei kai tuo yllätys pitäisi olla. Ei kai se auta kuin ilmoittaa se johonkin paimennuskurssille. Ja hankkia ensi kesänä lampaita. :o)

Rakas joulupukki...

Tänä vuonna minulla on aika pitkä lahjatoivelista. Voisi siis olla helpompi kirjoittaa toivelistalle "iso lottovoitto", koska tässä kuvalistassa ei ole edes vielä kaikki. Ja totuushan on, että ilman kohtalon tai joulupukin apua, minulla on varaa hankkia listalla olevista tavaroista ehkä 1. Todennäköisesti siis jälleen kerran minä jään kakkoseksi ja koirille hankitaan kunnollinen ja turvallinen kuljetushäkki. Älkää ostako isoa ja vanhaa omakotitaloa, ilmainen vinkki.

Aika rientää

Syksy etenee kauheaa vauhtia, ja täksi iltapäiväksi on luvattu lumimyräkkä.
Vaikka Tampereella on jo lunta tullut, niin Urjalassa on vielä ihan musta maa. Hauska nähdä, kuinka Chili suhtautuu lumeen, ja millaiset hepulit se saa. :o)

Kiirettä on siis pitänyt. Voi kuinka ihanaa olisi tunnustautua downshiftaajaksi, ja ottaa kaikki rennosti ja hitaasti, mutta eipä näytä onnistuvan. Päivätyössäni olin jonkun aikaa lyhennetyllä työajalla, mutta nyt sekin ihanuus loppui, suuren työmäärän vuoksi. Hierontoja teen noin kahtena-kolmena iltana viikossa, ja siitä työstä kyllä nautin. Välillä tulee niitä epätoivon hetkiä, että "en osaa mitään" ja "miten tämmöisenkin nyt voin tietää". Mutta toisaalta tulee niitä ihania kiitollisia hetkiä, kun oikeasti huomaa omalla työllään tehneen hyvää, sillä olleen suurta vaikutusta, ja kun saa asiakkailta ihanaa palautetta. Myös kokeneempien hierojien ja opettajan vakuuttelu siitä, että tekemällä oppii ja vuosien päästä se ammattitaito on vasta huipussaan jaksavat tsempata eteenpäin.

Yksi hierottavistani on ajokoira-Onni. Se osallistuu ensi viikonloppuna Suomenajokoirien mestaruuskokeeseen, kansantajuisesti jäniksenjahtauksen sm-kisoihin. :o) Siellä on osallistumassa vain 13 koiraa, jotka ovat siis karsiutuneet tähän viimeiseen koitokseen. Ennen ensimmäistä karsintaa olen alkanut Onnia hieroa, koska se ontui yhtä jalkaansa useamman päivän. Koirat juoksevat kisaviikonlopun aikana, muutaman tunnin sisällä, noin 150 km jäniksen perässä. Että silleen.
Viime viikonlopun karsinnan jälkeen Onni ei ontunut, ja sillä ei ollut tavanomaista kankeutta kisaa seuranneina päivinä, ja omistajat kertoivat tämän minulle kyynel silmässä. Sen omistava pariskunta on ehkä maailman herttaisin, ja rakastavat koiraansa kuin lasta. Onni on täysin tupakoira, nukkuu sängyssä heidän välissään ja syö mamman tekemää ruokaa. He ovat niin liikkis perhe, ja niin liikuttavan onnellisia minun käynneistäni ja kiitollisia hieronnasta, että on ilo käydä siellä. Toivon kaikkea hyvää ensi viikonlopun koitokselle, ja ensi viikolla Onni saakin palauttavan hieronnan ja kakkua. :o)

Kotona on kaikki rempallaan, kiireestä johtuen. Ostettiin piiitkät alumiinitikkaat, jotta saadaan putsattua lehdet ränneistä pois. Kun keikuin sielä 7 metrin korkeudessa tikkaiden päässä huomasin, että yksi ränni, tai siis talo, on niin vino, että vesi seisoo rännin väärässä päässä, eikä mene sinne missä alastulo on. No, nyt on tilattu taas rännimies käymään ja yksi alastulo siis asennetaan lisää. Ensi viikolla meille tulee vanhalle vintille puhallettavaa ekovillaa lämmikkeeksi. Vanhat aikanaan laitetut purut ei enää oikein lämmitä, ja lämmöt siis karkaa harakoille. Viime viikonloppuna siivottiin sieltä vanhoja edelliseltä asukkaalta jääneitä rojuja pois. Yöks. Mutta ihan kivoja juttujakin löytyi, mm. kolme ikkunaa 1800-luvun loppupuolelta. Yksi oli täysin ehjä, kahdessa on osa ruuduista rikki. Mutta jos sinua kiinnostaa vanhat ikkunat, niin ota yhteyttä. Aiomme itsellä pitää vain sen ehjänä säilyneen.