Syksy etenee kauheaa vauhtia, ja täksi iltapäiväksi on luvattu lumimyräkkä.
Vaikka Tampereella on jo lunta tullut, niin Urjalassa on vielä ihan musta maa. Hauska nähdä, kuinka Chili suhtautuu lumeen, ja millaiset hepulit se saa. :o)
Kiirettä on siis pitänyt. Voi kuinka ihanaa olisi tunnustautua downshiftaajaksi, ja ottaa kaikki rennosti ja hitaasti, mutta eipä näytä onnistuvan. Päivätyössäni olin jonkun aikaa lyhennetyllä työajalla, mutta nyt sekin ihanuus loppui, suuren työmäärän vuoksi. Hierontoja teen noin kahtena-kolmena iltana viikossa, ja siitä työstä kyllä nautin. Välillä tulee niitä epätoivon hetkiä, että "en osaa mitään" ja "miten tämmöisenkin nyt voin tietää". Mutta toisaalta tulee niitä ihania kiitollisia hetkiä, kun oikeasti huomaa omalla työllään tehneen hyvää, sillä olleen suurta vaikutusta, ja kun saa asiakkailta ihanaa palautetta. Myös kokeneempien hierojien ja opettajan vakuuttelu siitä, että tekemällä oppii ja vuosien päästä se ammattitaito on vasta huipussaan jaksavat tsempata eteenpäin.
Yksi hierottavistani on ajokoira-Onni. Se osallistuu ensi viikonloppuna Suomenajokoirien mestaruuskokeeseen, kansantajuisesti jäniksenjahtauksen sm-kisoihin. :o) Siellä on osallistumassa vain 13 koiraa, jotka ovat siis karsiutuneet tähän viimeiseen koitokseen. Ennen ensimmäistä karsintaa olen alkanut Onnia hieroa, koska se ontui yhtä jalkaansa useamman päivän. Koirat juoksevat kisaviikonlopun aikana, muutaman tunnin sisällä, noin 150 km jäniksen perässä. Että silleen.
Viime viikonlopun karsinnan jälkeen Onni ei ontunut, ja sillä ei ollut tavanomaista kankeutta kisaa seuranneina päivinä, ja omistajat kertoivat tämän minulle kyynel silmässä. Sen omistava pariskunta on ehkä maailman herttaisin, ja rakastavat koiraansa kuin lasta. Onni on täysin tupakoira, nukkuu sängyssä heidän välissään ja syö mamman tekemää ruokaa. He ovat niin liikkis perhe, ja niin liikuttavan onnellisia minun käynneistäni ja kiitollisia hieronnasta, että on ilo käydä siellä. Toivon kaikkea hyvää ensi viikonlopun koitokselle, ja ensi viikolla Onni saakin palauttavan hieronnan ja kakkua. :o)
Kotona on kaikki rempallaan, kiireestä johtuen. Ostettiin piiitkät alumiinitikkaat, jotta saadaan putsattua lehdet ränneistä pois. Kun keikuin sielä 7 metrin korkeudessa tikkaiden päässä huomasin, että yksi ränni, tai siis talo, on niin vino, että vesi seisoo rännin väärässä päässä, eikä mene sinne missä alastulo on. No, nyt on tilattu taas rännimies käymään ja yksi alastulo siis asennetaan lisää. Ensi viikolla meille tulee vanhalle vintille puhallettavaa ekovillaa lämmikkeeksi. Vanhat aikanaan laitetut purut ei enää oikein lämmitä, ja lämmöt siis karkaa harakoille. Viime viikonloppuna siivottiin sieltä vanhoja edelliseltä asukkaalta jääneitä rojuja pois. Yöks. Mutta ihan kivoja juttujakin löytyi, mm. kolme ikkunaa 1800-luvun loppupuolelta. Yksi oli täysin ehjä, kahdessa on osa ruuduista rikki. Mutta jos sinua kiinnostaa vanhat ikkunat, niin ota yhteyttä. Aiomme itsellä pitää vain sen ehjänä säilyneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti