Pinta

Chili on saanut uuden nimen. C. on ruvennut kutsumaan sitä nimellä "Pinta". Tulee sanoista Pain In The Ass. Viime aikoina neiti on kyllä ollut ihan nimensä veroinen, yksinolo työpäivän aikana on ihan liian tylsää. Se on tuhonnut yhden radion, yhden pistorasian ja yhden sähkörasian. Lisäksi se on nakertanut pirttikalustoa, fat boy petiä, toista petiä, villoja seinän raosta, pari tyynyä, yhdet crocsit, jne. Ei nyt mitään sanoinkuvaamattoman arvokasta, eikä ole onneksi saanut sähköiskua, mutta silti hieman harmittaa. Varsinkin se pirttikalusto.

Ennenkuin nyt alatte kommentoimaan, että sen kanssa pitäisi tehdä jotain, ja sille kannattaisi jättää jotain virikettä, niin kerron, että näin olen tehnyt.
Radio on päällä. Aktivointileluja (erilaisia) namitäytteillä tms. se saa ainakin pari erilaista päivän ajankuluksi. Maksamakkaralla täytetty pakastettu kongi on varmaan suosikki, kun muut taitaa olla vähän vaikeita vielä. Lisäksi se saa puruluun ja namejakin piilotellaan. Joka päivä sen kanssa tehdään jotain tottista ja lenkkeillään kunnolla. Sunnuntaisin meillä on "koirakoulu", ja ainoastaan se, sekä joka toinen viikkoinen agilityvuoromme saavat Pintan väsyneeksi. Ja väsyneenä se onkin ehkä maailman ihanin ja väsynein koira, se halailee ja pussailee hetken ja sitten se on niin vetelä ja poikki, että mitään se ei jaksa tehdä. Lutunen. :)Chili on siis meidän pusukoira, ei Pommi eikä Blondi siedä halailua eikä muutakaan sen suuntaista. Chili taas harrastaa halailua ja pussailua välillä ihan rasitukseksi saakka.

Eli työkoiralla on työkoiran energia, ei kai tuo yllätys pitäisi olla. Ei kai se auta kuin ilmoittaa se johonkin paimennuskurssille. Ja hankkia ensi kesänä lampaita. :o)