Tekemistä

Luulin, että parsonit ovat aktiivisia koiria ja tarvitsevat paljon tekemistä ja liikuntaa. Nyt kun talossa on noin 9 kk ikäinen bordercolliemix, niin se käsitys on hieman muuttunut ja minunkin on pitänyt ottaa ihan uudet aseet käyttöön. Mielikuvitus on ollut koetuksella, varsinkin kun oma selkäni on ollut siinä kunnossa, että agility ja muu vauhdikkaampi liikunta on ollut pitkään tauolla.

Yksi pari viikkoa sitten aloitettu harrastus on frisbeen heittäminen. Meillä on siis Kongin kuminen frisbee, jota heittelen Chilille takapihalla, missä ei siis lumia ole aurattu ollenkaan. Siellä se pomppii hulluna frisbeen perässä ja etsii ja kaivaa sitä hangesta esille. Onneksi se osaa sen tuoda käskystä minulle, ja antaa sen kiltisti "irti" -käskyn saadessaan. Pommin kanssa tätä ei voi harrastaa, se kun sekoaa ihan minuutissa. Blondia puolestaan ei voi vähempää kiinnostaa frisbeen perässä juokseminen syvässä hangessa. :o)

Eilen Chili pääsi olosuhteiden pakosta (liukasta!) kunnon lenkille siten, että minä potkin potkukelkalla. Voi kun se nautti! Tasaisella en saanut potkittua niin lujaa, ettäkö sen olisi tarvinnut edes vaihtaa ravilta laukalle. Se siis ravaa suunnilleen samaa vauhtia kuin minä juoksisin täysiä (siis jos pystyisin). Ihan nätisti se meni, mitä nyt välillä teki äkkipysähdyksiä ja loikkia ojaan hajujen perään. Isommassa alamäessä mentiin ihan sikalujaa, ja neitikin joutui jopa laukkaamaan välillä. Sitten sen bongasikin isännän ja pastorit noin kahdensadan metrin päässä, ja alkoi vetää oikein tosissaan. Meikän ohjaus oli hieman myöhässä, ja me kaadettiin yksi auraustolppa ja minä päädyin ojaan. Kello oli noin kymmenen illalla, joten onneksi ei ollut liikennettä eikä silminnäkijöitä. =D

Kyllä se työkoiran energiamäärä on uskomaton, ja nyt hyvin uskon sen lukemani väittämän, että bc tarvii päivässä noin 80 kilometrin lenkkiä vastaavan liikuntamäärän. Itsellä on välillä huono omatunto, koska en tee koirien kanssa tarpeeksi treeniä, en aivo- enkä lihaspuolella. Tällä viikolla mulla on neljänä iltana koirahierontoja ja kolmena iltana koiratreenit + tietty se päivätyö. Kyllähän sitä tekemistä siis riittää, mutta ei sen pitäisi olla este klo 22 tapahtuvalle puolen tunnin potkukelkkailulle. Niin, että lopeta Laura se selittely ja nosta se perseesi sohvasta! C. väittää, että en ymmärrä omia rajojani, mutta jospa näytän sillekin närhen munat ja olen rajaton. :o)

P.S. Meidän perhe kasvaa ensi kesänä jälleen, joten jonkinlainen ajanhallinnan treeni on kyllä paikallaan. Ja tällä kertaa kyseessä ei ole (toivottavasti) karvainen vauva. Kääk.