Hömppää

Tilasin netistä osoitteesta www.rupalionline.com intialaisen salwar-puvun ja töpsykät. :o) Älkää säikähtäkö, en ole lopullisesti seonnut tai kääntymässä intialaiseksi. Tykkään noista intialais-tyylisistä tunikoista, ja satuin löytämään tuon Suomeenkin toimittavan edullisen nettikaupan. Saahan tuosta vaikka naamiais-asun jos ei muuten tule käytettyä. Ja hullun maine me varmaan Urjalassa saadaan joka tapauksesa, niin voin varmaan huoletta käyttää tuota kesällä kauppa-asuna. :o) Veikkaa, että C. on paikkakunnan ainut erivärinen ja erikielinen, joten tunnetuiksi me tullaan kylänraitilla anyway.

Tamskin kisat 29.3.

Meillä oli eilen Blonkun kanssa 1 startti Tamskin kisoissa, ja hyllyhän sieltä tuli. Lähdössä oli kaksi hyppyä joiden jälkeen kaksi putkea mutkalla. Arvasin sen olevan paha paikka, mutta enpä siltikään onnistunut sitä pelastamaan. En uskaltanut jättää Blondia lähtöön ja kävellä putken suulle. Eikös se sitten ampaissut väärään päähän, kun en ollut ajoissa ohjaamassa. Ihan oma vika. Ei tuo rata muutenkaan kovin hyvin mennyt, yhdessä kohtaa Blonkku karkasi puomille kun piti mennä A:lle. Sieltä se sitten loikkasi semmoisella parin metrin loikalla alas. Korjasin alastulon kontaktin, istutin sitä siellä hetken ja siihen loppui meidän mahtava rata. Oli kyllä tyypillistä blondi-hösellystä kera kahden blondin.

Kotimatkalla poikettiin Toimelan risteyksestä golfkentiltä oikealle ja ajeltiin sinne järven rantaan. Käytiin kävelemässä jäällä tunnin verran, ja oli kyllä kivaa. Jäällä ei ollut juurikaan porukkaa, kaukana toisella rannalla vain pilkkijöitä. Uskalsin siis huoletta ja stressaamatta pitää koiria vapaana ja ne nautti olostaan. Voi sitä vauhtia ja juoksun määrää. Yleensä Blondi edellä ja Pommi perässä, koittaen saada Blondia kiinni. Oli kyllä väsyneitä koiria illalla. :o)

Juoksutreenit

Eilen oli hauskat vaikkakin super-rankat agitreenit maneesilla. Meitä oli kolme treenaajaa, neljä koiraa ja koutsi, ja koko maneesi käytössämme. :o) Ensimmäinen rata oli ihan tajutonta juoksemista. Siinä oli noin 10 hyppyestettä ja rengas pyöreässä isossa kaaressa, ja se sit pistettiin menemään ihan suoraan vaan ilman koukeroita, sit pari koukeroa väliin, ja taas sama kaari takaisinpäin. Auts. Ja pelkästään Blondin kanssa menimme sen varmaan viisi kertaa alusta, kun ei yksi kohta oikein sujunutkaan. Oli siis semmoiset treenit, että puomilla ja keinulla pysähdyttiin pariksi minuutiksi hengittämään ja lepäämään ja loppuviimeksi piti tunnustaa, että en mä jaksa juosta enää. Meidän ryhmän superjuoksija Villekin oli hengästynyt, joten ei siinä ollut ihan vaan mun huonosta kunnosta kiinni. :o)

Pommilla oli varmaan hauskimmat agitreenit koko vuonna. Kun kerta olimme keskenämme vaan maneesilla, heitin sille palkaksi Wubba-Bubba-lelua ja Pommi sai juosta ympäri maneesia ja ohimennessään suorittaa itsenäisesti rataa lelu suussaan. Se nautti, kirmaili menemään ja oli elementissään, sitä oli kiva katsella kun se piti täysillä hauskaa.

Agi-hömppää

Eilen oltiin Blondin kanssa Nokialla hallitreeneissä. Ei menty ollenkaan rataa, vaan treenattiin vaikeampia kulmia kepeille ja kontakteja. Kontaktit sujuu tuolla tutulla hallilla tosi hienosti, Loppuun asti neiti juoksee ja sit vauhdissa koittaa heittää pyllyn maahan, että vauhti stoppaisi ennen mattoa. :o) Hauskan näköistä. Muualla, kuten kisatilanteessa maneesissa, tuo ei ihan vielä toimi... Vaikeat kulmat kepeille on myöskin hakusessa. Niiden treenaamiseen tarvisin aina kaverin, joka on palkkaamassa siellä ekassa välissä oikeasta suorituksesta. Seli, seli, mutta kyllä se siitä ajan kanssa. Ensi sunnuntaina meillä on yksi startti Tamskin kisoissa, päästään taas tsekkaamaan se kontaktien sujumisen status...

Koirakerho -mietinnöissä päätin, että jatkamme saman koirakerhon listoilla, mutta otamme jatkossa noin kerran-kaksi kuukaudessa yksityistunnin, jossa olen siis vaan minä, Blondi ja Pommi sekä tietty koutsi piiskaamassa. Ehkä käytämme vaihtelevasti Turun ja Nokian palveluja, katsotaan nyt. Lisäksi tietty koitamme päästä mahdollisimman usein tehotreeneihin ja kouluttajavierailuihin. Huhtikuussa onkin taas tiedossa Jaakon treenit ja toukokuussa mennään Faster -koulutukseen. Ja kyllä sinne omalle pihallekin on tarkoitus hommata joitain esteitä ja ekaksi ainakin pystyttää ne kepit. Piha vaan on täysin luonnontilassa tällä hetkellä, joten saa saha ja trimmeri ensin hieman laulaa, että mahdutaan sekaan. Mutta tokihan se on meidän "to do" -listan ensimmäisellä sijalla. =)

Mietityttää

Me ollaan muuttamassa landelle Urjalaan noin kolmen viikon päästä. Pääsiäisenä olisi tarkoitus saada rykäisy tehtyä, eli pitkäperjantai on jonkinlaista kärsimystä meilläkin...
Olen tyytyväinen ja iloinen päästessäni vihdoin landelle, lähin naapuri ei ole näköetäisyydellä, mikä on sekä minun että koirien mielenterveyden kannalta oikein hyvä asia. Yksi asia on kuitenkin huonommin landella, nimittäin mahdollisuus harrastaa ohjattua agilityä.

Me kuulutaan nyt Ylöjärven koirakerhoon, ja meillä on ollut siellä sama koutsi Pommin alkeiskurssin loppumisesta lähtien. Koutsi ja ryhmäläiset tuntee toisensa hyvin, meillä on hyvä henki, tunnetaan toisten koirat, niiden heikkoudet, sekopäisyydet jne., ja kettuilla voi kaverille ihan vapaasti. Meidän ryhmä koostuu pelkästään parsoneista ohjaajineen ja me tunnetaan toisemme jo vuosien ajalta. Pommin äksyilyjen takia mulla on semmoinen olo, että en halua/uskalla/viitsi mennä sen kanssa "vieraiden" ihmisten kanssa treenaamaan, en haluaisi siis vaihtaa koirakerhoa ollenkaan.

Olen tutkinut lähialueen koirakerho-tarjontaa, ja se on suoraan sanottuna olematonta. Ei siellä ole mitään lähimaillakaan. Lähin paikka on käsittääkseni Forssa (34 km) ja siellä on kisaaville talviaikaan 1 ryhmä viikossa. Sitä pitää kuka milloinkin. 50 kilometrin säteellä löytyy myös Toijala ja Valkeakoski. Ei huvita kyllä nekään, olen varmaan asennevammainen... Oman koirakerhomme kesätreenimme ovat Mutalassa, jonne matkaa tulee meiltä 98 km. Ihan piruuttani piti tarkastaa myös viholliskaupungin sijainti uuteen kotiimme nähden, Lietoon on matkaa 87 km, Turkkuseen 97 km. =) Nii-in. Turkkusen hallit olisi lähempänä kuin meidän kylmä pimeä talvimaneesi Länsi-Teiskossa.

Kyllä me taidetaan tämä kevät ja kesä käydä vanhoissa treenipaikoissa Nokialla ja Mutalassa. Nokialla mun pitää kuitenkin käydä katsomassa miltä asunto näyttää ja juoksuttaa siellä vettä ettei viemäri haise kun siellä pidetään asuntoesittelyjä. Ja eiköhän me Mutalassa jakseta kerran viikossa käydä ajelulla, yhdistetään siihen sitten muutakin virikettä, barffikaupassa käymistä tai äitin luona poikkeamista. C. saa firman auton ja bensakortin huhtikuussa, niin kaappaan sen sit koirankuljetusajoneuvoksi noille pidemmille matkoille. Murehditaan sitten syksymmällä sitä talviharjoittelupaikkaa...

Koirakuulumiset

Reissusta on siis täysin kotiuduttu, matkalaukut purettu ja pyykitkin jopa pesty. Koirien "loma" hoitopaikoissa oli mennyt mun stressailusta huolimatta oikein hyvin. Mun äiti oli lomalla, ja pikaista kaupassakäyntiä lukuunottamatta ei ollut raskinut jättää koiria yksin kotiin ollenkaan. Ensimmäisen yön jälkeen sain viestiä, että Pommi haukkuu yöllä rapun äänille ja lehdenjakajalle. Sekin ongelma kuitenkin oli korjaantunut, kun vinkkasin äidilleni, että laittaisi makuuhuoneen oven kiinni.

Äitini ei ole koskaan aikaisemmin noin pitkään hoitanut Pommia ja Blondia, ja tämän kokemuksen jälkeen hän on ehkä saanut muuttaa hieman joitain ajatuksiaan. Ensinnäkin äidilleni ei ole kovin selvää, koska tytöt leikkivät kovaäänisesti ja hieman rajusti ja missä vaiheessa tuommoinen saattaa johtaa tappeluun. Siis heti jos murahdellaan ja haukutaan kaverille, menee äitini väliin ja lopettaa "tappelun". Parempi kai tuo ylivarovaisuus on vieraan luona, jos oikeasti olisi tullut tappelu, niin en usko äitini edes pystyvän sitä lopettamaan. Äitini on myös hieman ihmetellyt haluani muuttaa omakotitaloon ja taajaman ulkopuolelle. Miksi niin kauas, ja eikö kerrostalo ole paljon helpompi? Nyt hän kertoi jännittäneensä hieman joka kerta kun Pommin kanssa piti lähteä ulos, että jos samaan hissiin tuleekin joku tai rapussa tulee joku vastaan. Tämä + se rapun äänille haukkuminen sai hänet tajuamaan, että päätös muuttaa erilaisiin olosuhteisiin on ihan perusteltu. :o)

Jännä oli kuulla että meidän itsenäinen, äksyliini ja syliä kamoava Pommi oli ollut loppuviimeksi se, joka oli enemmän meitä ikävöinyt reissun aikana. Blondi oli viihtynyt äitini sylissä ja ollut siellä tyytyväisen oloinen. Pommi puolestaan oli päivystänyt eteisessä ja odottanut, että joko ne nyt tulee. Nyt viime päivinä Pommi onkin nukkunut muutaman kerran kylkikyljessä Blondin kanssa (mitä se ei yleensä tee) ja ollut minun sylissäni rapsutettavana ihan mielissään. Pommihan on semmoinen, ett se ei tule itse syliin vapaaehtoisesti koskaan. Mulla on kuitenkin tapana pitää semmoinen päivittäinen pakollinen halihetki, että otan sen syliini ja pidän siinä ja rapsuttelen jonkin aikaa. Pommi on niin ristiriitainen. :o) Se murahtaa kun sen ottaa syliin ja on aluksi, että "päästä pois!". Kun sitä hetken pitää, niin se kääntyy selälleen, että tuolta masusta voisit rapsuttaa. Ja sit se silminnähden nauttii ja viihtyy siinä sylissä. Mutta aluksi pitää aina esittää kovista...

Gambia

Gambia on tosi köyhä maa. Paikalliset lapset olivat onnessaan pelkästä tyhjästä vesipullosta. Nämä lapset tapasimme, kun pysähdyimme kalastus-satamaan pällistelemään. Ostimme heille jalkapallon, ja pääsimme sillä varmaan koko kuukauden puheenaiheeksi. :o)

Kun lähtee hieman turistialueen ulkopuolelle, löytää tämmöisen paratiisirannan. Siellä saimme tallustella ihan rauhassa kaksistaan.

Yritin opettaa apinapuiston asukeille hieman käytöstapoja ja Blondin kanssa käyttämiäni käsimerkkejä. Aika pian ne oppi, ettei hyppimällä tai väkisin yrittämällä saa mitään.

Apinat oli kyllä suloisia ja kilttejä. Mitä nyt hieman ahneita maapähkinöiden perään, mutta ahneushan ei ole uutta.

Käytiin Gambia joella olevalla James orjasaarella. Se oli Kunta Kinten ja muiden Afrikan orjien kotipaikka 1600-1700 luvuilla. Pieniin kivisiin selleihin tungettiin parikymmentä orjaa odottamaan myyntiä eteenpäin. Uskomattomia me ihmiset...

Vuohi-market. Gambiassa on hienoa omistaa vuohi. Se on mm. erittäin hieno häälahja naimisiin menevälle parille.

Krokotiilipuistossa on 100 aikuista ja laskematon määrä vauva-krokotiileja. Ei häkkejä tai aitoja, sinne sekaan vaan kävelemään. Eivät kuulemma perusta lihasta, joten ei vaaraa. :o)

Charlie -krokotiili on puiston vanhin asukki, noin 60 vuotta. Krokotiilit tuntui olevan kovin laiskoja, ei ne ruokaa saatuaan tee muuta kuin makaavat auringossa. Onneksi se ei liikkunut kuvan ottamisen aikana, olisin varmaan saanut sydänkohtauksen. Kuvassa myös paikallinen oppaamme Lamin, kiersimme paikkoja hänen kanssaan pari päivää.

Lähtö koittaa

Tänään illalla vien koirat hoitoon ja ensi yönä me lähdetään Gambiaan. Olen iloinen ja surullinen, mulle on jotenkin epänormaalin vaikeaa jättää koiria hoitoon. Blondia lähinnä ikävöin ja Pommin pärjäämisestä olen hieman huolissani. Olen kirjoittanut monisivuiset hoito-ohjeet ja selittänyt äidilleni kaiken mahdollisen. Hyvinhän ne pärjää ja saa varmaan elää kuin pellossa tuon ajan, mutta silti vaan oon tämmöinen.

Me ei olla vielä edes pakattu. Pommi stressaa aika paljon sitä matkalaukun pakkaamista, joten olen tehnyt toistaiseksi vaatteista vain kasoja ja pakkaan ne sit vasta kun tytöt on hoidossa. Reissu sinänsä ei kauheasti jännitä, tällä hetkellä jännitän lähinnä sitä, että saanko vatsataudin. :o) Työpaikan huonekaveri ilmoitti olevansa oksennustaudissa, ja mun psyykehän aiheutti heti jotain vatsanvääntöä itsellekin. Eilen otettiin ekat malarian estolääkkeet, on muuten aika kallista tavaraa. Kahden hengen lääkkeet maksoi noin 150 euroa.

Eipä mulla muuta, palaan blogimaailmaan reilun viikon päästä. Heippa!

Hahaa!

Neiti Blondi juoksi tänään Ylökk:in kisoissa Hämeenkyrössä Kari Jalosen radalla nollavoiton arvoisesti. Aika oli -14,58, kaikkien säkäluokkien paras. :o) Tällä suorituksella nousimme 2-luokkaan. Hyvin lähellä olivat kontaktivirheet, ei puhettakaan että niille kontakteille olisi pysähdytty. Mutta säkällä näköjään sit joka kohdassa tassu oli hieman hipaissut keltaista.

Kakkos-luokan ekasta startistamme otimme hyllyn. Alussa tuli kielto sekä renkaalta että putkelta ja A:n alastulolta tuli virhe. Korjasin sit uusiksi sen A.n alastulon, hieman siis hioimme sitä kontaktia, ja siitä siitten samantien poistuimme radalta. Toivottavasti tuo joskus oppisi nuo kontaktit suorittamaan myös kisatilanteessa. =D