Koirakuulumiset

Reissusta on siis täysin kotiuduttu, matkalaukut purettu ja pyykitkin jopa pesty. Koirien "loma" hoitopaikoissa oli mennyt mun stressailusta huolimatta oikein hyvin. Mun äiti oli lomalla, ja pikaista kaupassakäyntiä lukuunottamatta ei ollut raskinut jättää koiria yksin kotiin ollenkaan. Ensimmäisen yön jälkeen sain viestiä, että Pommi haukkuu yöllä rapun äänille ja lehdenjakajalle. Sekin ongelma kuitenkin oli korjaantunut, kun vinkkasin äidilleni, että laittaisi makuuhuoneen oven kiinni.

Äitini ei ole koskaan aikaisemmin noin pitkään hoitanut Pommia ja Blondia, ja tämän kokemuksen jälkeen hän on ehkä saanut muuttaa hieman joitain ajatuksiaan. Ensinnäkin äidilleni ei ole kovin selvää, koska tytöt leikkivät kovaäänisesti ja hieman rajusti ja missä vaiheessa tuommoinen saattaa johtaa tappeluun. Siis heti jos murahdellaan ja haukutaan kaverille, menee äitini väliin ja lopettaa "tappelun". Parempi kai tuo ylivarovaisuus on vieraan luona, jos oikeasti olisi tullut tappelu, niin en usko äitini edes pystyvän sitä lopettamaan. Äitini on myös hieman ihmetellyt haluani muuttaa omakotitaloon ja taajaman ulkopuolelle. Miksi niin kauas, ja eikö kerrostalo ole paljon helpompi? Nyt hän kertoi jännittäneensä hieman joka kerta kun Pommin kanssa piti lähteä ulos, että jos samaan hissiin tuleekin joku tai rapussa tulee joku vastaan. Tämä + se rapun äänille haukkuminen sai hänet tajuamaan, että päätös muuttaa erilaisiin olosuhteisiin on ihan perusteltu. :o)

Jännä oli kuulla että meidän itsenäinen, äksyliini ja syliä kamoava Pommi oli ollut loppuviimeksi se, joka oli enemmän meitä ikävöinyt reissun aikana. Blondi oli viihtynyt äitini sylissä ja ollut siellä tyytyväisen oloinen. Pommi puolestaan oli päivystänyt eteisessä ja odottanut, että joko ne nyt tulee. Nyt viime päivinä Pommi onkin nukkunut muutaman kerran kylkikyljessä Blondin kanssa (mitä se ei yleensä tee) ja ollut minun sylissäni rapsutettavana ihan mielissään. Pommihan on semmoinen, ett se ei tule itse syliin vapaaehtoisesti koskaan. Mulla on kuitenkin tapana pitää semmoinen päivittäinen pakollinen halihetki, että otan sen syliini ja pidän siinä ja rapsuttelen jonkin aikaa. Pommi on niin ristiriitainen. :o) Se murahtaa kun sen ottaa syliin ja on aluksi, että "päästä pois!". Kun sitä hetken pitää, niin se kääntyy selälleen, että tuolta masusta voisit rapsuttaa. Ja sit se silminnähden nauttii ja viihtyy siinä sylissä. Mutta aluksi pitää aina esittää kovista...