Gambia on tosi köyhä maa. Paikalliset lapset olivat onnessaan pelkästä tyhjästä vesipullosta. Nämä lapset tapasimme, kun pysähdyimme kalastus-satamaan pällistelemään. Ostimme heille jalkapallon, ja pääsimme sillä varmaan koko kuukauden puheenaiheeksi. :o)
Kun lähtee hieman turistialueen ulkopuolelle, löytää tämmöisen paratiisirannan. Siellä saimme tallustella ihan rauhassa kaksistaan.
Yritin opettaa apinapuiston asukeille hieman käytöstapoja ja Blondin kanssa käyttämiäni käsimerkkejä. Aika pian ne oppi, ettei hyppimällä tai väkisin yrittämällä saa mitään.
Apinat oli kyllä suloisia ja kilttejä. Mitä nyt hieman ahneita maapähkinöiden perään, mutta ahneushan ei ole uutta.
Käytiin Gambia joella olevalla James orjasaarella. Se oli Kunta Kinten ja muiden Afrikan orjien kotipaikka 1600-1700 luvuilla. Pieniin kivisiin selleihin tungettiin parikymmentä orjaa odottamaan myyntiä eteenpäin. Uskomattomia me ihmiset...
Vuohi-market. Gambiassa on hienoa omistaa vuohi. Se on mm. erittäin hieno häälahja naimisiin menevälle parille.
Krokotiilipuistossa on 100 aikuista ja laskematon määrä vauva-krokotiileja. Ei häkkejä tai aitoja, sinne sekaan vaan kävelemään. Eivät kuulemma perusta lihasta, joten ei vaaraa. :o)
Charlie -krokotiili on puiston vanhin asukki, noin 60 vuotta. Krokotiilit tuntui olevan kovin laiskoja, ei ne ruokaa saatuaan tee muuta kuin makaavat auringossa. Onneksi se ei liikkunut kuvan ottamisen aikana, olisin varmaan saanut sydänkohtauksen. Kuvassa myös paikallinen oppaamme Lamin, kiersimme paikkoja hänen kanssaan pari päivää.
Gambia on tosi köyhä maa. Paikalliset lapset olivat onnessaan pelkästä tyhjästä vesipullosta. Nämä lapset tapasimme, kun pysähdyimme kalastus-satamaan pällistelemään. Ostimme heille jalkapallon, ja pääsimme sillä varmaan koko kuukauden puheenaiheeksi. :o)
Kun lähtee hieman turistialueen ulkopuolelle, löytää tämmöisen paratiisirannan. Siellä saimme tallustella ihan rauhassa kaksistaan.
Yritin opettaa apinapuiston asukeille hieman käytöstapoja ja Blondin kanssa käyttämiäni käsimerkkejä. Aika pian ne oppi, ettei hyppimällä tai väkisin yrittämällä saa mitään.
Apinat oli kyllä suloisia ja kilttejä. Mitä nyt hieman ahneita maapähkinöiden perään, mutta ahneushan ei ole uutta.
Käytiin Gambia joella olevalla James orjasaarella. Se oli Kunta Kinten ja muiden Afrikan orjien kotipaikka 1600-1700 luvuilla. Pieniin kivisiin selleihin tungettiin parikymmentä orjaa odottamaan myyntiä eteenpäin. Uskomattomia me ihmiset...
Vuohi-market. Gambiassa on hienoa omistaa vuohi. Se on mm. erittäin hieno häälahja naimisiin menevälle parille.
Krokotiilipuistossa on 100 aikuista ja laskematon määrä vauva-krokotiileja. Ei häkkejä tai aitoja, sinne sekaan vaan kävelemään. Eivät kuulemma perusta lihasta, joten ei vaaraa. :o)
Charlie -krokotiili on puiston vanhin asukki, noin 60 vuotta. Krokotiilit tuntui olevan kovin laiskoja, ei ne ruokaa saatuaan tee muuta kuin makaavat auringossa. Onneksi se ei liikkunut kuvan ottamisen aikana, olisin varmaan saanut sydänkohtauksen. Kuvassa myös paikallinen oppaamme Lamin, kiersimme paikkoja hänen kanssaan pari päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti