tiistai 14. huhtikuuta 2009

ATT:n pääsiäiskisat

Blondi osallistui kolmeen starttiin ATT:n pääsiäiskisoissa Liedossa. Kiva halli, ihanat uudet tilat ja onnistuneet järjestelyt. Kaunis kiitos niistä. Mutta siihen se jääkin, kotiin tultiin häntä koipien välissä ja kovin turhautuneena. Kolmesta startista tuliaisina oli kolme hylättyä suoritusta.

Kaksi ekaa rataa oli normaaleja agilityratoja. Tosi kivoja ja helppoja, mutta mitäs sen väliä. Neiti tiputteli ensinnäkin rimoja ihan luvattoman paljon alas ja hyppäsi kaikki alastulokontaktit yli sieltä puolesta välistä alastuloa. Vaikka ulkona oli lämppäriesteenä A ja me treenattiin sitä vielä ennen starttia! Mua otti päähän ihan satasella. Molemmilla radoilla korjasin alastulokontaktin ja otin siitä sit sen hyllyn.

Kolmas startti oli hyppyrata ja se menikin paljon paremmin. Meillä tuli pari virhettä ja hylly siis tästäkin, mutta ne oli pelkästään mun vikaa. En ohjannut kunnolla pussiin, juoksi ohi. En ohjannut kunnolla vaarallisen putken pään ohi, Blondi karkasi väärään päähän putkea. Mutta muuten se meni hienosti, nopeasti ja mä jopa pysyin perässä. Hieman kyllä oli semmoista omatoimista kaahailua, ei kauheasti mammalta kyselty, että mihin nyt mennään, vaan neiti päätti lähinnä itse radan kulun.

Ihan turha reissu oli ja jäi kyllä se kisamotivaatiokin johkin sinne ATT:n halliin. Me on tahkottu reilu vuosi niitä alastulokontakteja, ja ne ei kisatilanteessa ikinä suju, treeneissä kyllä. Ehkä me sit vaan harrastetaan ja treenataan omaksi iloksi ja unohdetaan se kisaaminen toistaiseksi. En halua tämmöistä kiukkuista ja turhautunutta oloa joka kisan jälkeen. Ärsyttää se, että mulla on hieno ja taitava agilitykoira, joka osaa treeneissä melkein mitä vaan. Kisatilanteessa se muuttuu joksikin show-pelleksi, joka vaan pitää omaa kivaa siellä radalla. Huoh!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Moro, siihen se viimeksikin jäi kun kurvattiin just ovesta autolle kun tulit vastaan. pitkät päivät takana;)
Mulla tuli heti mieleen että kuinka paljon sä muutut kisoissa, niin monen koiran näkee menevän toisella tavalla kun ohjaaja ressaakin siellä narun päässä...
Kiva kun tulitte ja kohtahan pääset treenaamaan tuota uutta pohjaa joka voi myös vaikuttaa koiraan ihan eri lailla.
Rapsuja ja on muuten ihanan iso talo eikä pihakaan kovin pieni pläntti tunnu olevan.
T. Saariston Poppoo