Perjantaina oli jälleen koulupäivä ja ensimmäinen tenttikin. Hyvin meni, mutta tuleva kyllä hieman hirvittää. Opettelimme lonkkaluun eri osia, mitkä niistä ovat käsin tunnusteltavissa koirasta, ja jokaisen kyhmyn, kaaren ja osasen nimi pitäisi jälleen opetella latinaksi. Puhuimme myös koiran "lukemisesta", miten se näyttää kipua, agressiivisuutta, pelkoa, jne. Kipuun reagoiminen saattaa olla niin nopea ja räjähtävä tilanne, että mitään et mahda. Viime vuoden kurssilaisista yhdeltä puuttuu puolet korvasta sen seurauksena, hyvä muistutus. Koiriakin käpälöitiin, koitettiin etsiä opittuja luita ja miettiä asentoja, joissa esim. lanneranka tulee paremmin esille. Jättimäinen sakemanni ja 2,5 kg sheltti olivat aika erilaiset käsiteltävät, mutta kaikkeen on totuttava heti.
Tänään olin aksakisoissa talkoissa, aitiopaikalla katselemassa muiden menoa. Jostain kumman syystä kiinnitän eniten huomiota siihen mahdottomaan huutamiseen ja karjumiseen mitä monet käyttää. Joka ikisen esteen jälkeen huudetaan täysillä "tässä" tai "tänne" tai "koiran nimi", jne. Kolmosluokassa. Toki ymmärrän ne vaarapaikkojen viimehetken pelastukset, kun koira on karkaamassa väärälle esteelle, ja sitten hädissään kiljuu sen perään. Ymmärrän siis toki myös käskyillä ohjaamisen ja huutamisen, itse teen samaa Pommin kanssa, mutta en tajua tuota "tässä" -käskyä joka esteen jälkeen. No, lähinnä sitä käyttää nopeiden koirien ohjaajat, joilla on vaikeuksia pysyä perässä. Kai sitä sit pitää kokeilla itsekin, eikä vaan kritisoida. Jos se vaikka auttais.
Huomenna ois epikset, jää nähtäväksi jaksanko lähteä, kun eivät ole ihan naapurissa. Ois kuitenkin semmoisessa paikassa missä kisataan kaukalossa. Ja keskiviikon treeneihin tulee yksi koirakerhomme mieskouluttaja kokeilemaan Pommin ohjausta. Hänellä ei itsellä nyt ole koiraa, ja viime viikolla vain pokkana kysyin, että haluaisitko kokeilla tuommoista kuumaa ja kovapäistä terrieriä, joka ei osaa kontakteja. Ilmeisen hyvä myyntipuhe, koska tänään hän kysyi, että olinko tosissani, ja voiko hän tosiaan tulla. :o) Hienoa, jos Pommi saisi arvoisensa ohjastajan.
Viikonloppuna oli ihanat ilmat, ehkä viimeistä kertaa tänä syksynä näin lämmin. Meillä kaivettiin ojaa kovalla urakalla, noin kolmannes on vieläkin tekemättä. Meillä ei siis ole pihavaloja, ja niiden saamiseksi kaivamme ojaa/uraa sähkökaapeleille. Koirat seikkailivat mm. tuommoisessa roskakasvi viidakkossa, missä mahtuvat kulkemaan hauskasti lehtien suojassa.
Queen of Urjala. :o) Neiti hienohelma mm. tylsistyi, söi multaa ja paleli (+16 asteessa). Aina kun joku laski lapion alas, kirppu tuli ja hyppäsi syliin. Lauantaina kävimme koirien kanssa taas pujottelutreeneissä Mutalassa. Mentiin takaaleikkausta kepeille, suljettua kulmaa ja semmoista 90 asteen avokulmaa. Blondi menee paremmin nuo asiat, mutta sen kanssa niitä onkin treenattu, toisin kuin Pommin. Nyt olenkin kaivanut kepit varastosta, ja koitetaan ryhdistäytyä ja treenata hieman ennen lumien tuloa. Koutsi sanoi osuvasti, että monelle riittää se, että koira suorittaa 12 keppiä. That's it. Mutta kyllä se hieman helpottaa jos sinne kepeille voi mennä haluamallaan tavalla, eikä aina tarvi miettiä suoraan menoa tai tietyllä puolella olemista.
Mennään jo sisään, haluan päikkäreille!
