Perjantaina oli jälleen koulupäivä ja ensimmäinen tenttikin. Hyvin meni, mutta tuleva kyllä hieman hirvittää. Opettelimme lonkkaluun eri osia, mitkä niistä ovat käsin tunnusteltavissa koirasta, ja jokaisen kyhmyn, kaaren ja osasen nimi pitäisi jälleen opetella latinaksi. Puhuimme myös koiran "lukemisesta", miten se näyttää kipua, agressiivisuutta, pelkoa, jne. Kipuun reagoiminen saattaa olla niin nopea ja räjähtävä tilanne, että mitään et mahda. Viime vuoden kurssilaisista yhdeltä puuttuu puolet korvasta sen seurauksena, hyvä muistutus. Koiriakin käpälöitiin, koitettiin etsiä opittuja luita ja miettiä asentoja, joissa esim. lanneranka tulee paremmin esille. Jättimäinen sakemanni ja 2,5 kg sheltti olivat aika erilaiset käsiteltävät, mutta kaikkeen on totuttava heti.
Tänään olin aksakisoissa talkoissa, aitiopaikalla katselemassa muiden menoa. Jostain kumman syystä kiinnitän eniten huomiota siihen mahdottomaan huutamiseen ja karjumiseen mitä monet käyttää. Joka ikisen esteen jälkeen huudetaan täysillä "tässä" tai "tänne" tai "koiran nimi", jne. Kolmosluokassa. Toki ymmärrän ne vaarapaikkojen viimehetken pelastukset, kun koira on karkaamassa väärälle esteelle, ja sitten hädissään kiljuu sen perään. Ymmärrän siis toki myös käskyillä ohjaamisen ja huutamisen, itse teen samaa Pommin kanssa, mutta en tajua tuota "tässä" -käskyä joka esteen jälkeen. No, lähinnä sitä käyttää nopeiden koirien ohjaajat, joilla on vaikeuksia pysyä perässä. Kai sitä sit pitää kokeilla itsekin, eikä vaan kritisoida. Jos se vaikka auttais.
Huomenna ois epikset, jää nähtäväksi jaksanko lähteä, kun eivät ole ihan naapurissa. Ois kuitenkin semmoisessa paikassa missä kisataan kaukalossa. Ja keskiviikon treeneihin tulee yksi koirakerhomme mieskouluttaja kokeilemaan Pommin ohjausta. Hänellä ei itsellä nyt ole koiraa, ja viime viikolla vain pokkana kysyin, että haluaisitko kokeilla tuommoista kuumaa ja kovapäistä terrieriä, joka ei osaa kontakteja. Ilmeisen hyvä myyntipuhe, koska tänään hän kysyi, että olinko tosissani, ja voiko hän tosiaan tulla. :o) Hienoa, jos Pommi saisi arvoisensa ohjastajan.
1 kommentti:
Osu ja uppos toi sun tekstis... ;)
Nimittäin toi "tässä, tässä"... Mä oon ainaski välillä hokenu sitä niin paljon et se menettää ihan merkityksensä, mutta väitän mä siitä olevan hyötyäkin. Koiran nimee pitäis sit osata käyttää sellasissa erityishuomioo vaativissa tilanteissa, mutta mää oon NIIN huono siinä. Parit kisat sitten mä tajusin että mun tarvii ihan oikeesti karjua Panulle jos mä haluan et se kuuntelee mua eikä painu putkeen aina kun sattuu silmänurkassaan sellasen näkemään. Ja viime kisoissa Panukin havahtu siihen että jos mä huudan niin se saattaa oikeesti tarkottaa jotain, ja tänään nähtiin, että se toimii... Ois pitäny vaan aiemmin alottaa karjuminen, niin rumaa kun se onkin :)
Lähetä kommentti